Millaiseen työhön ujo ja arka nainen soveltuu?

Olen ujo ja arka nainen. Ymmärrän hyvin, että ap on myös. Koen silti kysymyksenasettelun vääränlaisena ja jopa loukkaavana. Miksi minä en muka ujouden ja arkuuden vuoksi soveltuisi johonkin työhön? Mitä vikaa persoonallisuudenpiirteissäni on? Osaan hoitaa minulle uskotut hommat, vaikka olen ujo ja arka.

Fakta on se, että olen tehnyt hyvin monenlaisia töitä ja opiskellut paljon. Nuorena toimin jopa myyjänä, joka kylläkin oli hirveää. Mutta niin oli suulakkaidenkin mielestä ja minä menestyin suulakkaitakin paremmin. Koska jaksoin yrittää ja näytellä. 

Se että esim. tauoilla on hiljaisempi kuin muut, sen pitää olla hyväksyttävää. Kenenkään ei tarvitse olla toisten ihmisten taukoviihdyttäjä. Töiden teko yleensä on työltä maistuvaa myös rohkeille ja ulospäin suuntautuville, se kannattaa opetella ymmärtämään. 

Työkkärin pitäs tarjota jotain kursseja jossa opetellaan ujoudesta pois. Ujous on aika paha työllistymistä estävä piirre ihmisessä. Ei kukaan sellaista valitse haastattelussa joka ei saa sanaa suustaan ja on vetäytyvä. Tietenkin se iloinen ja sosiaalinen valitaan aina ujon ylitse.

Ja haittaahan ujous ihan jo peruselämääkin kun ihmissuhteita on hankala muodostaa ja perheen perustaminenkin saattaa olla mahdoton ajatus kun jo treffeillä käyminenkin on niin vaikeaa eikä ne yleensä johda mihinkään kun ei ujo ihminen osaa tutustua ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaston täti, yövahtimestari, majakanvartija, lomittaja

Kirjastotyöntekijän hommassahan on jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä kirjaston asiakkaiden kanssa. 

Mä oon tavallaan ujo, toisaalta en. Iloinen, mutta syvällinen. Mut valitaan monesti työpaikkoihin, vaikka en ole mikään pask.jauhaja. ? :D 

Inhoan nettitreffeillä käyntiä, mutta livetutustuminen on luontevampaa. Kirjoittaminen hankalampaa kun puhuminen 

Inhoan kaikkea esittämistä. Mun ei tarvitse esittää mitään ollakseni sosiaalinen vaan olen kuulemma sitä ihan luonnostaan. :) kavereita silti ei enää ole, ei vaan ole löytynyt mielenkiintosia ihmisiä jotka olisi aitoja

Työkkärin pitäs tarjota jotain kursseja jossa opetellaan ujoudesta pois.

Toi on liian ahdasmielinen tapa ajatella.

Ujoudesta ei väkisin "pääse eroon" vaan täytyy vaan mennä epämukavuusalueelle ja altistaa itseään erilaisiin tilanteisiin .

Vierailija kirjoitti:

Työkkärin pitäs tarjota jotain kursseja jossa opetellaan ujoudesta pois. Ujous on aika paha työllistymistä estävä piirre ihmisessä. Ei kukaan sellaista valitse haastattelussa joka ei saa sanaa suustaan ja on vetäytyvä. Tietenkin se iloinen ja sosiaalinen valitaan aina ujon ylitse.

Ja haittaahan ujous ihan jo peruselämääkin kun ihmissuhteita on hankala muodostaa ja perheen perustaminenkin saattaa olla mahdoton ajatus kun jo treffeillä käyminenkin on niin vaikeaa eikä ne yleensä johda mihinkään kun ei ujo ihminen osaa tutustua ihmisiin.

Toki kysymyksiin pitää voida vastata. On tunnettu fakta, että rekrytoijat suosivat kaltaisiaan rekrytoidessa, ja tästä seuraava homogeenisyys työyhteisössä ei ole hyve. Työyhteisön moninaisuus on. 

Suhtaudutteko ujoihin ja arkoihin asiakkaisiinkin niin, että tuossapa virheellinen asiakas, jota voi ylenkatsoa ja pitäisipä sen mennä jollekin pikku kurssille muuttamaan itsensä? Moni ujo ja arka on kuullut pienestä lapsesta asti, miten on vääränlainen. Miten vanhemmat, varhaiskasvattajat, eri koulujen opettajat, harrastusten vetäjät ym. ym. ym. läpi vuosien pitävät vääränlaisena, koska on vähän erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkkärin pitäs tarjota jotain kursseja jossa opetellaan ujoudesta pois. Ujous on aika paha työllistymistä estävä piirre ihmisessä. Ei kukaan sellaista valitse haastattelussa joka ei saa sanaa suustaan ja on vetäytyvä. Tietenkin se iloinen ja sosiaalinen valitaan aina ujon ylitse.

Ja haittaahan ujous ihan jo peruselämääkin kun ihmissuhteita on hankala muodostaa ja perheen perustaminenkin saattaa olla mahdoton ajatus kun jo treffeillä käyminenkin on niin vaikeaa eikä ne yleensä johda mihinkään kun ei ujo ihminen osaa tutustua ihmisiin.

Toki kysymyksiin pitää voida vastata. On tunnettu fakta, että rekrytoijat suosivat kaltaisiaan rekrytoidessa, ja tästä seuraava homogeenisyys työyhteisössä ei ole hyve. Työyhteisön moninaisuus on. 

Suhtaudutteko ujoihin ja arkoihin asiakkaisiinkin niin, että tuossapa virheellinen asiakas, jota voi ylenkatsoa ja pitäisipä sen mennä jollekin pikku kurssille muuttamaan itsensä? Moni ujo ja arka on kuullut pienestä lapsesta asti, miten on vääränlainen. Miten vanhemmat, varhaiskasvattajat, eri koulujen opettajat, harrastusten vetäjät ym. ym. ym. läpi vuosien pitävät vääränlaisena, koska on vähän erilainen. 

Niinpä. Pienestä asti sain kuulla ujoudesta. Esim. koulussa arviointikeskustelut, joissa vanhempani olivat mukana, alkoivat usein sanoilla "onpa teillä hiljainen tyttö" (???). Kerran eräs opettaja jopa haukkui tunnilla mykäksi.

Ei koskaan sanottu asiasta positiivisessa mielessä, vaikka niin, että olen rauhallinen ja keskityn ja kuuntelen tunneilla.

Pienestä saakka siis opin, että hiljaisuus ja ujous on negatiivinen ja jopa hämmesteltävä asia, ja olen vääränlainen.

Vasta aikuisena terapiassa opin, että on täysin ok olla hiljainen ja ujo. Meitä on erilaisia.

Hämmentävää on myös se, miten opettajan kaltaisille ihmisille voi tulla yllätyksenä, että ihmisiä, tai lapsia, on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan ei yleensä tarvitse puhua kenellekään vaan tekee itsenäisesti työtään. 

Meillä entisessä kerrostalossa oli kiva siivoja, joka tosi paljon jutteli kanssani rappukäytävässä.  

Olin ujo tyttö. Ryhdyin toimittajaksi, ujous karisi. Itseään pystyy kehittämään todella paljon eikä pelkojen kannata antaa tulla tielle.

Triggeröi nämä jotka tulee selittämään että tekemällä lähtee. Ei kaikilla lähde. Ei jokainen ujo pärjää toimittajana. Ujoudessakin on eri asteita