Millaiseen työhön ujo ja arka nainen soveltuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Pitää astua epämukavuusalueelle. Mennä epämiellyttäviin tilanteisiin. 

Ja ymmärtää se, että elämä ei oikeasti ole kovin vakavaa. Kaikki mokailee, mutta yleensä sitä ei noteeraa kukaan muu kuin se ujostelija itse.  

Eikö kirjastotyö ole hyvin sosiaalista?

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan ei yleensä tarvitse puhua kenellekään vaan tekee itsenäisesti työtään. 

En suosittele. joudut työskentelemään muiden katseen alla. se vasto stressoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Esiintymiseen tottuu, varsinkin jos esiintyy vain nuorisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan ei yleensä tarvitse puhua kenellekään vaan tekee itsenäisesti työtään. 

En suosittele. joudut työskentelemään muiden katseen alla. se vasto stressoo

Tämä.

- Ujo siivooja

Minkälaista on leipomon työ aamuyöstä?

Ruotsin ope yläkouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Pitää astua epämukavuusalueelle. Mennä epämiellyttäviin tilanteisiin. 

Ja ymmärtää se, että elämä ei oikeasti ole kovin vakavaa. Kaikki mokailee, mutta yleensä sitä ei noteeraa kukaan muu kuin se ujostelija itse.  

Tämä. Minulle iso oivallus oli se, etteivät muut huomaa sitä, että jännitän. Itsestä voi tuntua, että jalat tärisee, sydän hakkaa, vatsa on sekaisin ja heikottaa, mutta ei se päällepäin näy, ellet sitä kerro. Ja kaikkia jännittää esiintyminen. Mitä sitten? Ja mitä sitten, jos mokaa. Niin sattuu kaikille. Naurahtaa, että oho, ja jatkaa eteenpäin. 

Joku virastotyö, jossa on oma työhuone. Ei tarvitse muille puhua.

Minä olen tekninen dokumentoija. Tosin tuskin meitä enää kauan tarvitaan, onneksi itse jo lähellä eläkeikää. Tekoäly tekee.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Pitää astua epämukavuusalueelle. Mennä epämiellyttäviin tilanteisiin. 

Ja ymmärtää se, että elämä ei oikeasti ole kovin vakavaa. Kaikki mokailee, mutta yleensä sitä ei noteeraa kukaan muu kuin se ujostelija itse.  

Noteeraapas. Narskut ja psykot ottaa kynsiinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Pitää astua epämukavuusalueelle. Mennä epämiellyttäviin tilanteisiin. 

Ja ymmärtää se, että elämä ei oikeasti ole kovin vakavaa. Kaikki mokailee, mutta yleensä sitä ei noteeraa kukaan muu kuin se ujostelija itse.  

Tämä. Minulle iso oivallus oli se, etteivät muut huomaa sitä, että jännitän. Itsestä voi tuntua, että jalat tärisee, sydän hakkaa, vatsa on sekaisin ja heikottaa, mutta ei se päällepäin näy, ellet sitä kerro. Ja kaikkia jännittää esiintyminen. Mitä sitten? Ja mitä sitten, jos mokaa. Niin sattuu kaikille. Naurahtaa, että oho, ja jatkaa eteenpäin. 

Kyllä huomaa. 

Yötyönä tehtävä sanomalehtien jakelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Pitää astua epämukavuusalueelle. Mennä epämiellyttäviin tilanteisiin. 

Ja ymmärtää se, että elämä ei oikeasti ole kovin vakavaa. Kaikki mokailee, mutta yleensä sitä ei noteeraa kukaan muu kuin se ujostelija itse.  

Tämä. Minulle iso oivallus oli se, etteivät muut huomaa sitä, että jännitän. Itsestä voi tuntua, että jalat tärisee, sydän hakkaa, vatsa on sekaisin ja heikottaa, mutta ei se päällepäin näy, ellet sitä kerro. Ja kaikkia jännittää esiintyminen. Mitä sitten? Ja mitä sitten, jos mokaa. Niin sattuu kaikille. Naurahtaa, että oho, ja jatkaa eteenpäin. 

Kyllä huomaa. 

Ja sanoo, että naamasi on norsunvitulla tai kuin petolinnun perse yms. Puhe ei onnistu. Ja niin edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Pitää astua epämukavuusalueelle. Mennä epämiellyttäviin tilanteisiin. 

Ja ymmärtää se, että elämä ei oikeasti ole kovin vakavaa. Kaikki mokailee, mutta yleensä sitä ei noteeraa kukaan muu kuin se ujostelija itse.  

Noteeraapas. Narskut ja psykot ottaa kynsiinsä. 

Niiden mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa. Eivät fiksut ja älykkäät ihmiset sano mitään, vaikka joku tekee virheen. Kaikki ihmiset tekee virheitä. Ei niitä pidä jäädä märehtimään.

Lumityöntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Pitää astua epämukavuusalueelle. Mennä epämiellyttäviin tilanteisiin. 

Ja ymmärtää se, että elämä ei oikeasti ole kovin vakavaa. Kaikki mokailee, mutta yleensä sitä ei noteeraa kukaan muu kuin se ujostelija itse.  

Tämä. Minulle iso oivallus oli se, etteivät muut huomaa sitä, että jännitän. Itsestä voi tuntua, että jalat tärisee, sydän hakkaa, vatsa on sekaisin ja heikottaa, mutta ei se päällepäin näy, ellet sitä kerro. Ja kaikkia jännittää esiintyminen. Mitä sitten? Ja mitä sitten, jos mokaa. Niin sattuu kaikille. Naurahtaa, että oho, ja jatkaa eteenpäin. 

Kyllä huomaa. 

Ja sanoo, että naamasi on norsunvitulla tai kuin petolinnun perse yms. Puhe ei onnistu. Ja niin edelleen. 

No, jos on matala älykkyysosamäärä, niin silloin voi kuulua tällaista puhetta. Kertoo enemmän haukkujasta kuin haukkujen kohteesta.

Ei ap kysynyt mitään elämänasenneneuvoja tai miten uskaltaa laulaa karaokea kännissä. Hän kysyi tietynlaisia töitä. Keksikääpä niitä!

Saanko kysyä miksi olet ujo ja arka? Miksi et rohkaise itseäsi? Mitä häpeät? Ja miksi? Ihan turhaa joka tapauksessa. Mene ja elä vapaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ruotsin opettajani sanoi, että hän pelkäsi kouluaikoina esiintymistä. Sama oli itselläni nuorena. Seisoin naama punaisena, ääni väristen ja kädet hioten luokan edessä. En seiso enää, vaan minustakin tuli opettaja. Onneksi ruotsin opettajani sanoi, että se on mahdollista, vaikka pelkää esiintymistä. Nykyään voin puhua ihan helposti sadoille ihmisille. Niin se ujous karisee iän ja kokemuksen myötä.

Missä iässä noin yleensä käy?

T. 33v ja yhä hyvin ujo

Oletko inseli?