Julkisessa terveydenhuollossa saattaa olla psykiatrin vastaanottokäynnillä mukana hoitaja. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat tekee kirjaukset jälkikäteen ettei lääkärin aika mene siihen. Lisäksi voi olla että jatkotapaamiset ovat vain hoitajan kanssa ja lääkäriä tavataan vain jos on tarvetta muuttaa lääkitystä tai asettaa jokin diagnoosi.

Minulla hoitaja ei tällaisissa tapauksissa tee kirjausta kahta sanaa enempää. Hoitoneuvottelu x.x. Varsinainen teksti näiden kahden tapaamisesta tulee lääkäriltä. 

Se on lääkärin tapaaminen, tietenkin lääkäri kirjaa, vaikka muita siellä olisikin paikalla. Hoitaja kirjaa hoitajan vetämät tapaamiset. 

Tiedän. Vastasin henkilölle joka sanoi hoitajan kirjaavan koska lääkärillä ei ole siihen aikaa. 

Lääkäri määrää lääkkeet ja sairaanhoitaja tekee kaiken työn joten hänen pitää olla paikalla kertomassa lääkärille miten potilasta pitäisi hoitaa.

Psykiatria on luonteeltaan tiimityötä. Kun diagnooseja ei tehdä verikokeesta ja hoitoa valita sellaisenaan jostain Käypä hoito -taulukosta, se on ihan potilasturvallisuusasia että tilannetta arvioidaan useamman ammattilaisen voimin ja vähän eri näkökulmista. Ja minusta on aina parempi mitä suurempi osa tästä keskustelusta voidaan käydä yhdessä potilaan kanssa, koska potilas on se tärkein tiimin jäsen. Joitain asioita sitten käydään myös ammattilaisten kesken konsultoiden tai tiimissä, mutta mitä enemmän potilas on keskiössä ja läsnä, yleensä sen parempi.

Usein myös potilaan tunteva hoitaja tietää mikä on realistisesti mahdollista, mikä on aika olennainen tekijä suunnitelmaa tehdessä. Itse työskentelen alaikäisten kanssa, ja yleensä minulla, ei lääkärillä, on se tieto onko nuorella vanhemmat oikeasti auttamassa lääkehoidon säännöllisessä toteutumisessa tai millaisia mukautusvaihtoehtoja tämän nuoren oppilaitoksessa on tai kenen kohdalla kalliit lääkkeet ei ole realistinen vaihtoehto ja kuka taas todennäköisesti saa vanhemmalta tukea psykoterapeutin etsintään. Ja pointti ei ole se että minä välttämättä tiedän kaikki vastaukset potilaan puolesta, mutta tiedän keneltä potilaalta kannattaa kysyä että "jos aloitat tämän lääkkeen, mites me varmistetaan että se tulee otettua säännöllisesti kun sulla on aamulla usein hirveä kiire ja vanhemmat ei ole muistuttelemassa?". Ja se keskustelu voi vaikuttaa esim. siihen minkä lääkkeen lääkäri valitsee.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri määrää lääkkeet ja sairaanhoitaja tekee kaiken työn joten hänen pitää olla paikalla kertomassa lääkärille miten potilasta pitäisi hoitaa.

Tämän voi hoitaa viestillä tai tapaamisella, jossa potilas ei ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri määrää lääkkeet ja sairaanhoitaja tekee kaiken työn joten hänen pitää olla paikalla kertomassa lääkärille miten potilasta pitäisi hoitaa.

Tämän voi hoitaa viestillä tai tapaamisella, jossa potilas ei ole paikalla.

Ei voi. Se on keskustelua, näkökulmien vaihtoa, yhteistä pohdintaa, jossa potilas on keskiössä. Se on ihan kamalaa jos ammattilaiset keskenään potilaan selän takana tekee suunnitelman joka sitten vain tarjoillaan potilaalle ilman että hän tietää millaisen päättelyketjun tuloksena ja millä perusteilla siihen on päädytty ja ilman että hän on päässyt kertomaan omia odotuksiaan tai motivaatiotaan. Tämä on eri asia kuin polven tekonivelleikkaus joka joko tehdään tai jätetään tekemättä tietyin kriteerein. Potilas voi korjata tai tarkentaa tai ajantasaistaa jotain hoitajalla olevaa tietoa ja hoitaja voi oman tietopohjansa perusteella esittää täydentäviä kysymyksiä lääkärin vastaanotolla, jotta syntyy mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys ja suunnitelma johon kaikki osapuolet, tärkeimpänä potilas, voi sitoutua.

Olen työskennellyt myös sellaisten lääkärien kanssa, jotka eivät halua hoitajaa vastaanotolle tai ainakaan tämän olevan äänessä - ihan liian usein näiden potilaiden kanssa sitten seuraava hoitajan vastaanottoaika keskittyykin siihen mikä lääkäriajalta jäi potilasta harmittamaan, missä koki tulleensa ymmärretyksi väärin, mikä unohtui kysyä tai tuoda esiin, tai miksi tehty suunnitelma ei ole realistinen. Sitten konsultoidaan lääkäriä uudestaan koska unta tukeva lääke ei olekaan sellainen mitä potilas haluaa kokeilla tai suunniteltu kuntoutus ei sovikaan elämäntilanteeseen (esim. muutto toiselle paikkakunnalle tulossa kesken vuoden kuntoutuksen). Se jos mikä on resurssien hukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdelle on paljon paljon vaikeampi puhua vaikeista asioista kuin yhdelle.

Ja juuri tämän takia se hoitaja, jolle ootilas on ehkä jo kertonut niitä vaikeita juttuja, on mukana vastaanotolla välittämässä tiedon potilaan luvalla lyhyesti lääkärille, eikä potilas joudu käymään kaikkea sitä läpi uudestaan yksityiskohtaisesti lääkärin kanssa jota ei ole koskaan aiemmin tavannut, jonka kanssa ei voi ensi viikolla jatkaa, ja jolla ei välttämättä ole aikaa pitää riittävästi tilaa aiheen nostattamille tunteille.

Itse vastaanotolla hoitaja vaan ei puhu juuri mitään. Ei hän jaa potilaan läsnäollessa juuri mitään eikä osallistu keskusteluun. Kuuntelee mitä keskustellaan muttei osallistu itse sen kummemmin. Miksi parin virkkeen takia hoitaja voi irrottaa tunnin aikataulustaan? Eikö olisi tehokkaampaa että hoitaja laittaa vaikka viestillä lääkärille asioita ja ottaa sen sijaan itse vastaan potilaita?

Tässä on kaksi todennäköistä vaihtoehtoa

1. Lääkäri ei pidä työyksikön toimintatavasta joten toivoo hoitajan olevan lääkärikäynnillä vain hiljaa (tähän voi olla hyviä tai huonoja syitä, mutta erityisesti näiden lääkäreiden kanssa on tärkeä tietää mitä on keskusteltu, eikä kaikki välity tekstissä)

2. Hoitaja on jollain tapaa hukassa tai jumissa tai epävarma tulkinnoistaan potilaan hoidossa, jolloin nimenomaan tiimityö korostuu ja hoitosuhdetyöskentely todennäköisesti hyötyy siitä että hoitaja voi seurata millaisen lähestymistavan lääkäri ottaa ja mitä siitä seuraa. Onko lääkärillä esim. jokin tapa jolla saa yksisanaisen potilaan avautumaan tai herkästi ruminoivan potilaan etenemään keskustelussa ilman että tulee ohitettu olo. Ja toki nämä on yleisellä tasolla ihan perusammattitaitoa, mutta jokainen potilas yksilö.