Neljävuotiaan käytöksestä :( Olenko kohtuuton?
Taustoista sen verran, että olen eronnut poikani isästä kohta vuosi sitten. Poika on ollut neljässä eri hoitopaikassa elämänsä aikana. Jo nyt kuulostaa kurjalta.
Poika on jokaisessa hoitopaikassa kaksivuotiaasta lähtien " kiusannut" muita lapsia. Töninyt, ottanut leluja kädestä, kokeillut rajoja kaikin tavoin. Samaa ollut myös kotona, enemmän tai vähemmän. Olemme yrittäneet ymmärtää uhmaikää, tunteiden sekamelskaa eron jälkeen. Rajat ovat ainakin kotona olleet selkeät, jos satuttaa, niin jäähylle, anteeksipyyntö, sovinto, selvitys, mistä johtui. Nykyisessä hoitopaikassa ollaan aika lailla samoilla linjoilla.
Nyt keväällä mennyt ihan mahdottomaksi, riehuu, tönii, repii toisia vaatteista, potkii. Joskus aiheesta, kun kuuntelin kerran toisen pojan nimittelevän häntä ja pojasta näki, miten se satutti (silti tietysti kielsin kostamasta). Olen yrittänyt antaa hänelle neuvoja, miten toimia sellaisessa tilanteessa, vaikkapa kertomalla toiselle, että tuo tuntuu pahalta tai tietysti kertomalla tilanteista heti hoitajalle.
Hoitajan kanssa tulossa palaveri asiasta. Kertoo kyllä jonkin verran tunteistaan, useimmiten syynä on isin ikävä (tapaa kyllä isiä usein, joskus mietin, että käyttää sitä jonkun verran myös tekosyynä) mutta aika usein ei osaa sanoa, miksi kiusasi tai satutti. Eihän neljävuotiaalla vielä ole kaikille tunteille sanoja. Hoitajat lohduttavat, että kyllä ne muutkin tönivät. Neuvolassa sanottiin, että jos pojalla olisi sisaruksia, tönisi ja kiusaisi heitä.
Nyt alkaa vain itsellä olla keinot loppu, miten auttaa hoitopäivien sujumista. Kotona pärjään hänen kanssaan, kun raivostuu, otan sylihoitoon, raivarit jo huomattavasti lyhentyneet, vaikkakin yrittää kovasti niiden aikana, huitoa, nipistää ym.
Sanoin pojalle, että karkkipäivä hyllytetään kunnes hän lopettaa toisten tönimisen, vaatteista repimisen. Suuttua saa, muttei satuttaa. No, muutama päivä menikin hyvin, hän selvästi jäi miettimään. Tänään sanoin, että Puuhamaahan, Linnanmäelle ei mennä koko kesänä, jos käytös ei muutu. Mutta nyt hän oli enemmänkin uhmakkaampi. Poika on luonteeltaan enemmän kyllä sellainen, että positiivinen palaute saa aikaan parempaa kuin negatiivinen. Palkitseminen on ollut käytössä koko ajan, saisi tarran hyvästä päivästä, mutta viime aikoina niitä ei ole juuri tullut..
Mitä tuolle pojalle keksisi avuksi? Läheisyyttä, yhdessäoloa yritän antaa mahdollisimman paljon. Mutta hirvittää kun ajattelen tulevaan koulun aloitusta muutaman vuoden kuluttua, miten sopeutuu ryhmään. Näen hurjimmissa peloissani hänet sopeutumattomana esy-luokalla. Onko ketään, jolla olisi samanlainen tilanne?
Kommentit (3)
Sinällään ei ole tuollaisesta kokemusta enkä osaa auttaa, mutta sellainen tuli mieleen, että nuo kahnaukset siis tapahtuvat hoidossa? Ei niinkään kotona. Sinun keinosi on hieman huonot jälkikäteen yrittää opastaa poikaa asioissa, jotka on tapahtunut monia tunteja sitten tarhapäivän aikana...eli siis enempi kallistaisin vaakaa päiväkodin suuntaan ja heidän keinoihinsa. Tuskin poika ensimmäinen tuollainen hieman kontrolloimaton tapaus on. Eli päiväkodin pitäisi hieman minusta seurata tilannetta tarkemmin. Onko pojalla kavereita? tasoisiaan kavereita? Ei liian isoja eikä liian pieniä kavereita? Tuleeko kahnauksia tietyissä tilanteissa herkemmin jne jne? Et sinä voi asiaa auttaa, jos sinulle vain kerrotaan, että taas meni päivä huonosti, poika löi jne jne. Et sinä voi olla päivän aikana tilanteita hoitamassa, kun olet töissä eikä asioiden JÄLKIKÄTEEn selvittely auta. Eli nyt vaadit kunnon keskustelua hoitajien kanssa ja heidän pitää ottaa hieman isompi rooli tässä asiassa. Uskon, että hoidossa joku mättää. En usko, että pojassasi on mitään vikaa. Tausta vaikuttaa jonkin verran, mutta ei ole maailman ensimmäinen eikä viimeinen erolapsi, kyllä hän selviää. En usko, että sinun kannattaa vielä ainakaan huolehtia koulun sujumisesta. Asiat ratkeavat, kun niihin kiinnitetään huomiota.
TSEMPPIÄ!
ensin - minä en kannata sitä. Minusta 4v ei vielä ymmärrä noin kauaskantoisia seurauksia, esim karkkipäivää tai ainakaan jotain kesän Puuhamaata, se ei minusta toimi " pelotteena" . Sillä hetkellä kun pinna sumenee ja lapsi tönii, ei hän kykene ajattelemaan monen kuukauden tai päivänkään päähän, mitä seurauksia sillä on.
En tiedä, auttaako tuon ikäisellä opetella toista tapaa ilmaista suuttumus. Että ihan konkreettisesti, kun käsi on nousemassa huitaisemaan, tarttuu siitä kiinni ja sanoo, jos suututtaa, älä lyö, vaan mene vaikka hetkeksi eteiseen rauhoittumaan ja tule sitten selvittämään se asia, saat varmasti paremmin tahtosi läpi ja esim vuorollasi leikkiä halutulla autolla jne..
Voi olla että edelläkuvaamani ei toimi, mutta pointtini on se,että seuraamukset ja myös kiitokset pitää antaa HETI; ei tulevaisuudessa.
Koska kyseistä käytöstä on jatkunut jo pitkään, sinuna pyytäisin esim kasvatusneuvolan psykologille ajan. Voisitte ammatti-ihmisen kera pohtia tilanteisiin puuttumiskeinoja, saisit varmaan uusia näkökulmia ja ennenkaikkea vastuun jakamista vaikeassa tilanteessa.
Jos olet samaa mieltä, että viivästetty seuraamus ei ole hyvästä, ja mietit , miten perääntyä " kunniallisesti" jo uhatusta, voit ihan sanoa lapselle että olet tullut toisiin ajatuksiin, se puuhamaahan lähtö ei ole kiinni käytöksestäsi, sinne lähdetään kyllä joka tapauksessa, mutta nyt siihen läpsimisasiaan yritetään muuta keinoa, olet päättänyt että sen on loputtava
Lämpimin terveisin stella
Tänään oli taas mennyt pojalla hoidossa huonosti :( Pelkään, että voi kunnolla satuttaa toista :(
kiittäen Melodia