ADHD ja opiskelu

Mun poikaa auttoi opiskellessa lääke koulupäivinä,  Selviytyi ihan hyvin, myöhemmin jatkoi opiskelua vielä pitemmälle kun halusi tietyn ammatin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Ymmärsit väärin, en ole moittinut ADHD ihmisiä. Ei se ole moittimista jos sanoo nätisti, että aloitetaan työ ajoissa. Ihan samalla tavalla se ADHD ihminenkin voi sanoa minulle ryhmätyössä jotakin eikä minulla ole oikeutta suuttua häneen jos hän haluaa sanoa mielipiteensä. Olen itsekin lievästi ADHD oireinen, mutta selvästi se on minulla paljon lievempää kun huomaan, että töitä ei haluta tehdä ajoissa ja ADHD ihmisen tulee pystyä ottamaan huomioon se, että minkälaista stressiä viime tippaan jättäminen voi aiheuttaa muille ryhmässä, jotka haluaa jonkin suunnitelman ja tasaisen etenemisen tahdin siihen. Ei voi odottaa, että mennään sen ADHD ihmisen säännöillä pelkästään. Ei se ole oikein, että ryhmässä tasaisesti etenevät eivät saa sanoa lainkaan mielipidettään miten työt tehdään vaan se ADHD johtaa ja määrää, että jätetään viimeiseen iltaan vaikkei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä viimeisenä iltana? Tai haluaa palauttaa ajoissa eikä myöhässä, myöhästyminen vaikuttaa alentavasti arvosanaan, joten haluan palauttaa tehtävät ajoissa! Hyväksyn kyllä syyn, jos on sairastuminen tai jokin muu sellainen, mitä sattuu kaikille. Mutta se, että on kaksi kuukautta aikaa  kirjoittaa isoa raporttia eikä sitä saa tehdä kuin vasta sitten kun ADHD suostuu?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on itsehillinnan puutetta, eli laiskuutta. Annetaan vaan aivojen viedä, miettimättä mitä seuraa, jos näin teen. Olisko vanhemmissakin vikaa että näitä on nykyään niin paljon????

 

70-luvulla "koivuniemen herra" tai nahkaremmi pakaroille karsi suurimmat ADHD oireet kerrasta

No mun ADHD:ta ei ole kyllä mikään lapsuuden ajan väkivalta korjannut. Eikä mikään aikuisiällä tapahtunut moittiminen, nälviminen ja muu kiusaaminen. Eli kyllä se on synnynnäinen, pysyvä ominaisuus eikä laiskuutta.

Saitko muka piiskaa ja vietitkö lukitussa komerossa aikaa kunnes rauhoituit? Multa ainakin katosi kaikki adhd oireet ja opin syömään kiltisti ja tekemään läksyt heti koulusta tullessa.

Molemmat, mutta silti olen edelleen ADHD näin keski-ikäisenä.

Äiti voi olla tässä osa ongelmaa. Outo aloitus muutenkin. Menikö "lapsi" tutkimuksiin yksityiselle äidin patistamana ja maksamana? Kukaan ei julkisella saa diagnoosia vuodessa. Äiti valinnut myös tämän erinomaisen alan? Miksi äiti haluaa että "lapsi"identifioituu diagnoosiinsa? "Lasta" ei kiinnosta ala tai valmiudet ei riitä? Äiti yrittää pistää nepsyyden piikkiin, koska sosiaalisesti hyväksyttävämpää tänä päivänä. Parhaiten tuet kohtaamalla tosiasiat ja anna aikuisen lapsen itse joskus selviytyä jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Ymmärsit väärin, en ole moittinut ADHD ihmisiä. Ei se ole moittimista jos sanoo nätisti, että aloitetaan työ ajoissa. Ihan samalla tavalla se ADHD ihminenkin voi sanoa minulle ryhmätyössä jotakin eikä minulla ole oikeutta suuttua häneen jos hän haluaa sanoa mielipiteensä. Olen itsekin lievästi ADHD oireinen, mutta selvästi se on minulla paljon lievempää kun huomaan, että töitä ei haluta tehdä ajoissa ja ADHD ihmisen tulee pystyä ottamaan huomioon se, että minkälaista stressiä viime tippaan jättäminen voi aiheuttaa muille ryhmässä, jotka haluaa jonkin suunnitelman ja tasaisen etenemisen tahdin siihen. Ei voi odottaa, että mennään sen ADHD ihmisen säännöillä pelkästään. Ei se ole oikein, että ryhmässä tasaisesti etenevät eivät saa sanoa lainkaan mielipidettään miten työt tehdään vaan se ADHD johtaa ja määrää, että jätetään viimeiseen iltaan vaikkei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä viimeisenä iltana? Tai haluaa palauttaa ajoissa eikä myöhässä, myöhästyminen vaikuttaa alentavasti arvosanaan, joten haluan palauttaa tehtävät ajoissa! Hyväksyn kyllä syyn, jos on sairastuminen tai jokin muu sellainen, mitä sattuu kaikille. Mutta se, että on kaksi kuukautta aikaa  kirjoittaa isoa raporttia eikä sitä saa tehdä kuin vasta sitten kun ADHD suostuu?!

Minusta koko ryhmätöistä pitäisi luopua. Siinä kun on täysin muiden opiskelijoiden varassa, että saako suorituksen vai ei. Nykyään, kun opintoaikoja on rajattu ja tukikuukausiakin on vähän, on aikamoinen vapaapudotus edessä, jos joku ryhmätyön tekijä jättääkin kurssin kesken tai oman osuutensa tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi olla tässä osa ongelmaa. Outo aloitus muutenkin. Menikö "lapsi" tutkimuksiin yksityiselle äidin patistamana ja maksamana? Kukaan ei julkisella saa diagnoosia vuodessa. Äiti valinnut myös tämän erinomaisen alan? Miksi äiti haluaa että "lapsi"identifioituu diagnoosiinsa? "Lasta" ei kiinnosta ala tai valmiudet ei riitä? Äiti yrittää pistää nepsyyden piikkiin, koska sosiaalisesti hyväksyttävämpää tänä päivänä. Parhaiten tuet kohtaamalla tosiasiat ja anna aikuisen lapsen itse joskus selviytyä jostain.

Ymmärrän täysin äidin huolen ja halun auttaa ja tukea lastaan. ADHD lapset eivät todellakaan itsenäisty niin helposti ja nopeasti. Oletko varma, että äiti valinnut alan, ehkä lapsi ihan itse sinne halunnut kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai toisen alan yliopisto-opintoja kuin omani? Just.

-ap

Tää siis ekalle vastaajalle.

-ap

Jos olet niin fiksu että olet oikein yliopistosta valmistunut, osaat varmaan opettaa sille ihmelapsellesi miten ne läksyt siellä yliopistokoulussa tehdään. Vaikka aine olisikin vähän eri kuin sinulla oli.

Jos aloittaja itse on neurotyypillinen, hänellä ei välttämättä ole tiedossa keinoja, jotka toimivat ADHD-henkilöllä.

Aloittajalle: Itselläni toimivat rutiinit ja se, että pätkin esim. lukemista jollakin mekaanisella tekemisellä. Yksi monien käyttämä keino on tehdä samalla käsitöitä, jotakin monotonista, jota ei tarvitse katsoa eikä miettiä. Kädet käyvät samalla, kun aivot prosessoivat uutta tietoa. Eli voi tehdä noita mekaanisia asioita joko samaan aikaan, kun lukee/kuuntelee tai sitten pätkissä lukemisen välissä.

Kiitos.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Kuulostaa tutulta.

-ap

Vierailija kirjoitti:

ADHD on itsehillinnan puutetta, eli laiskuutta. Annetaan vaan aivojen viedä, miettimättä mitä seuraa, jos näin teen. Olisko vanhemmissakin vikaa että näitä on nykyään niin paljon????

 

70-luvulla "koivuniemen herra" tai nahkaremmi pakaroille karsi suurimmat ADHD oireet kerrasta

Sikäli varmasti vanhemmissa vikaa, että tämä on vahvasti perinnöllistä.

Koivuherraa kyllä koitettiin meidänkin suvussa mm. niihin, joilla varmasti oli ADHD-piirteitä, vaikka diagnoosi puuttuikin. Ei auttanut.

-ap

Curling-vanhemmuus ainakaan ei asiaa auta. Lapsen täytyy itse opiskella ja ajaa tietty oppimäärä aivoihinsa. Pitää pidentää opintoaikaa, jos ei tietyssä ajassa onnistu. Jotkut ADHD:t ovat suorittaneet ammattikoulun kuudessa vuodessa. Heidän vanhempansa auttoivat niin, että he saattoivat sen ajan asua kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi olla tässä osa ongelmaa. Outo aloitus muutenkin. Menikö "lapsi" tutkimuksiin yksityiselle äidin patistamana ja maksamana? Kukaan ei julkisella saa diagnoosia vuodessa. Äiti valinnut myös tämän erinomaisen alan? Miksi äiti haluaa että "lapsi"identifioituu diagnoosiinsa? "Lasta" ei kiinnosta ala tai valmiudet ei riitä? Äiti yrittää pistää nepsyyden piikkiin, koska sosiaalisesti hyväksyttävämpää tänä päivänä. Parhaiten tuet kohtaamalla tosiasiat ja anna aikuisen lapsen itse joskus selviytyä jostain.

Ymmärrän täysin äidin huolen ja halun auttaa ja tukea lastaan. ADHD lapset eivät todellakaan itsenäisty niin helposti ja nopeasti. Oletko varma, että äiti valinnut alan, ehkä lapsi ihan itse sinne halunnut kuitenkin. 

Lapsi ei hae yliopistoon. Olisiko kannattanut jatkaa siellä mamman helmoissa kuitenkin. Olisi turvallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Kuulostaa tutulta.

-ap

Kyttäätkö sinä sitä lastasi siellä yliopiston ryhmätöissäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos lapsesi on aikuinen eikä edunvalvonnassa, niin ei aikuisille mitään apua ole saatavilla. Jos opiskelupaika yliopistossa, kannattaa ensisijassa ottaa yhteyttä opiskelijasihteeriin tai vastaavaan: hän voi tietää yliopiistosta mahdollisesti saatavat avut (esim. tenteissä asian huomioon ottaminen). Sitten vain yksityiselle sektorille etsimään adhd-koutsia, joka voisi auttaa. 

 

jos ei itse apua halua, niin etpä sinä muta voi kuin odottaa, että opinnot menee persiilleen, tai kun tyyppi herää siihen, kela ilmoittaa kirjeellä ettei enää tule opintorahaa, koska ei ole tullut opintoviikkoja. 

 

Yleensä aikuiset adhd:t tajuaa kyllä ottaa apua vastaan. Jos tuntuu, että oma vanhempi ei tajua näistä asioista mitään tai ulkee vaikka erilaisilla vireystasoilla tai auttaa väärässä kohtaa ja väärällä tavalla, niin aikuinenkin adhd voi sanoa vanhemmalleen etti apua halua, vaikka tajuaa, että sitä ei tarvitse. Se vain tarkoittaa sitä, että vanhempi auttaa väärällä tavalla ja kokee ettei siitä ole muuta kuin haittaa. Silloin on hyvä tarjota ulkopuolista apua. Eikä "saa" ottaa henkilökohtaisesti. 

 

Olen itse adhd, saanut dg:n aikuisena enkä ikimaailmassa päästäisi äitiäni sotkemaan asioitani. Hän eki sitä tarpeeksi lapsena ja nuorena ollessani ja kaikki hänen apunsa vei suoraan seinään ja asiat meni entistä enemmän levälleen ja pieleen, kun hän ei vaan tajunnut.

 

ehkä kannattaa kysyä adhd-liitoltakin. Ensisijassa kysy siltä lapseltasi millaista apua hän tarvitsee. Kerro, että monet adhd:t alkaa oireilla opintojen aikana, koska pitää alkaa tehdä opintoja jonkun toisen antamassa järjestyksessä ja aikataulussa ja siksi voisi adhd-koutsi olla paikallaan, joka voisi tehdä vaikka lukujärjestyksen. Vähän riippuu siitä missä adhd itse kokee kamppailevansa eniten. 

 

Minä olen pyytänyt samaa opintoalaa opiskelleen adhd-koutsin tekemään itselleni lukusuunnutelmat ja kalenteroimaan kaiken. Sitä ennen juteltiin siitä millaisissa hetkissä päivää teen tehokkaimmin mitäkin asiaa (opinnoista ja arjen sujumsesta puhuttaessa). Tämä siksi, että vaikka osaisinkin tehdä lukusuunnitelmat itse, niin vi h aa n kalenterin kanssa työskentelemistä niin paljon, että prokrastinoin sitä koko ajan ja pahimmillaan sitten nysvään yhden kalenteroinniin kanssa kaksi kuukautta (ei ole liioittelua tuossa). Siksi olen ulkositanut tuon  adhd-koutsille. nykyisin voi tekoälyä käyttää tuossakin. 

 

jos lapsesi tykkää leikkiä tekoälyn kanssa, niin vinkkaa, että tekoälystä voi tehdä myös koutsin. Se vaatii opettelua, mutta adhd kykenee sihen, jos kokee luontaista mielenkiintoa tuollaiseen. Aika moni kokee. 

Kiitos sinulle suorasta ja konkreettisia vinkkejä sisältävästä kommentistasi!

Mä kovasti yritän keskittyä siihen, että hänen on nyt vaan opittava pärjäämään omillaan, meni syteen tai saveen.

-ap

No et sinä aikuisen ihmisen vanhempana oikein muuta voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Ymmärsit väärin, en ole moittinut ADHD ihmisiä. Ei se ole moittimista jos sanoo nätisti, että aloitetaan työ ajoissa. Ihan samalla tavalla se ADHD ihminenkin voi sanoa minulle ryhmätyössä jotakin eikä minulla ole oikeutta suuttua häneen jos hän haluaa sanoa mielipiteensä. Olen itsekin lievästi ADHD oireinen, mutta selvästi se on minulla paljon lievempää kun huomaan, että töitä ei haluta tehdä ajoissa ja ADHD ihmisen tulee pystyä ottamaan huomioon se, että minkälaista stressiä viime tippaan jättäminen voi aiheuttaa muille ryhmässä, jotka haluaa jonkin suunnitelman ja tasaisen etenemisen tahdin siihen. Ei voi odottaa, että mennään sen ADHD ihmisen säännöillä pelkästään. Ei se ole oikein, että ryhmässä tasaisesti etenevät eivät saa sanoa lainkaan mielipidettään miten työt tehdään vaan se ADHD johtaa ja määrää, että jätetään viimeiseen iltaan vaikkei kaikilla ole mahdollisuutta tehdä viimeisenä iltana? Tai haluaa palauttaa ajoissa eikä myöhässä, myöhästyminen vaikuttaa alentavasti arvosanaan, joten haluan palauttaa tehtävät ajoissa! Hyväksyn kyllä syyn, jos on sairastuminen tai jokin muu sellainen, mitä sattuu kaikille. Mutta se, että on kaksi kuukautta aikaa  kirjoittaa isoa raporttia eikä sitä saa tehdä kuin vasta sitten kun ADHD suostuu?!

Minusta koko ryhmätöistä pitäisi luopua. Siinä kun on täysin muiden opiskelijoiden varassa, että saako suorituksen vai ei. Nykyään, kun opintoaikoja on rajattu ja tukikuukausiakin on vähän, on aikamoinen vapaapudotus edessä, jos joku ryhmätyön tekijä jättääkin kurssin kesken tai oman osuutensa tekemättä.

No onneksi noita voi sovitella siten, että se kuka jättää osuutensa tekemättä ei saa suoritusmerkintää olipa sitten nepsy tai ei. Minusta ryhmätyöt on kyllä muuten hyviä ja antoisia, myös mahdollisuus vuorovaikuttaa muiden samaa opiskelevien kanssa ja puhua aiheesta, mutta ymmärrän, että ne ketkä tähtää kiitettäviin saattaa kokea harmitusta kun kaikki ryhmässä ei ihan yllä sille kiitettävän tasolle. Ja ongelmaa ei ryhmätöissä synnykkään silloin kun sattuu sellainen ryhmä kohdalle, jossa kaikki tekee osuutensa. On niistäkin hyviä kokemuksia, ei pelkästään huonoa. Enkä halua mitenkään moittia ADHD ihmisiä vaan se, että etenkin tuo viime tinkaan jättäminen vaikuttaa muihin ja kyllähän osa varmaan selviää niinkin, että tekee viime tingassa. Mutta kyllä siinä pitää muilla olla mahdollisuus tehdä suunnitelma tasaisemmasta etenemisestä. 

Ammattikoulussa ei ole juuri mitään vaatimuksia, jos osallistut opetukseen pääset läpi vaikket kunnolla osaisi kirjoittaa. Amkssa melkein sama meininki, joillakin opettajilla tekee tiukkaa päästää taidottomia läpi, mutta oy pakottaa niin minkäs teet. Mitä töitä nämä ihmiset, jotka eivät koulussa opi työelämässä välttämättömiä taitoja (ryhmätyöt, oma-sloitteisuus, itseohjautuvuus, ylipäätään ajoissa oleminen jne), voivat tulevaisuudessa tehdä? Kuka heidät palkkaa?

Tästä tulikin ihan hyvää keskustelua - en ehdi vastata kaikkiin. Mutta kiitos; tuli niin vinkkejä, vertaistukea kuin suoraa puhettakin. Luin huolella ja sovellan soveltuvin osin :)

-ap

Onko hän hakeutunut tuen piiriin, esim. opintopsykologille? Siitä voisi lähteä liikkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on itsehillinnan puutetta, eli laiskuutta. Annetaan vaan aivojen viedä, miettimättä mitä seuraa, jos näin teen. Olisko vanhemmissakin vikaa että näitä on nykyään niin paljon????

 

70-luvulla "koivuniemen herra" tai nahkaremmi pakaroille karsi suurimmat ADHD oireet kerrasta

No mun ADHD:ta ei ole kyllä mikään lapsuuden ajan väkivalta korjannut. Eikä mikään aikuisiällä tapahtunut moittiminen, nälviminen ja muu kiusaaminen. Eli kyllä se on synnynnäinen, pysyvä ominaisuus eikä laiskuutta.

Saitko muka piiskaa ja vietitkö lukitussa komerossa aikaa kunnes rauhoituit? Multa ainakin katosi kaikki adhd oireet ja opin syömään kiltisti ja tekemään läksyt heti koulusta tullessa.

Oisin ehkä ansainnut enemmän