ADHD ja opiskelu

Vierailija kirjoitti:

"ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä."

Ei olisi onnistunut tuollainen 1990-luvulla. Olisivat jääneet laiskalle ja huolellisuusnumero olisi laskenut.

Ja olisi hakattu koulun jälkeen nää pyytämättä johtajaksi hyppäävät toisen neurotyypin omaavat päsmäröijät. Onneksi ajat muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai toisen alan yliopisto-opintoja kuin omani? Just.

-ap

Tää siis ekalle vastaajalle.

-ap

Jos olet niin fiksu että olet oikein yliopistosta valmistunut, osaat varmaan opettaa sille ihmelapsellesi miten ne läksyt siellä yliopistokoulussa tehdään. Vaikka aine olisikin vähän eri kuin sinulla oli.

Vierailija kirjoitti:

Oiskohan vaan hyvä antaa lapsen olla ADHD:na ja olla oma itsensä. "Pakotus" ja "tukeminen" johonkin mitä hän ei halua on täysin turhaa. En tiedä mistä johtuu, mutta näitä ketkä eivät sopeudu yhteiskunnan normeihin on nykyään ihan hirveesti. Taitaa olla joka 5. nykyään nepsy / adhd diagnoosin saaneita.

Mistä päättelet, ettei hän halua? Kyllä hän sanoo haluavansa, muttei suuren osan ajasta kykene. En missään nimessä halua pakottaa häntä mihinkään, minkä vuoksi olemme tästä keskustelleet. Enkä toivo, että hän opiskelisi vain sen vuoksi, että se tekisi meidät muut tyytyväisiksi, minkä myös olen pyrkinyt kysymällä varmistamaan. 

Ikävä kyllä diagnoosin saaneita on todella paljon. Minä olen ajatellut sen niin, että ihminen kehittyy paljon hitaammin kuin ympäröivä maailma ja sen vuoksi monet oirehtivat. He reagoivat ympäristöön, joka on monella tapaa epäterve. Mutta mukana on yritettävä pysyä, eikä nepsy-oireista yhtään auta, jos oireista kärsimättömät hokevat ongelman olevan ”liian” yleinen.

Ajattelin, että joku ADHD-opiskelija olisi täällä ja vinkkaisi, millainen lähipiirin suhtautuminen olisi ollut eniten avuksi.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla et saa asiallisia vastauksia, vertaistukea voi olla vaikea saada. Kysyt fiksusti, mutta vastaukset ei välttämättä ole yhtä fiksuja. ADHD lapsen motivoiminen voi olla vaikeaa, koska heillä itsellään on koulussa vaikeaa. Mikä ongelman juuri syy on? Ainakin omalla luokalla ADHD:lla on tapana jättää kaikki isotkin tehtävät viime tippaan ja suuttuvat jos sanon toisena opiskelijana vaikka ryhmätyössä, että aletaan yhdessä tekemään ajoissa eikä jätetä viime tippaan niin sitten saa vihaisia mulkaisuja. Sitten me ketkä aloitetaan ajoissa tekemään, jännitetään saako meidän ADHD kaverit tehtyä niitä tehtäviä ja miten palautuksen käy. Ymmärrän miltä vanhemmasta tuntuu kun itsellänikin on lapsi kenellä on ADHD ja olen aikuisopiskelijana nuorten joukossa. ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä. En tiedä, minun käy heitä sääliksi kun olen itse kurinalainen, vaikka kyllä mullakin joitakin lieviä nepsy piirteitä saattaa olla, mutta ei toiminnanohjauksen. En ole keksinyt vielä keinoa miten kannustaa, ilman, että se ADHD suivaantuu tai kokee, että hänen autonomiaa loukataan. Motivoiminen on ehkä kaikkein vaikeinta siirtää toiseen ihmiseen. Omani kärsii myös ajoittain motivaation puutteesta ja jos hän motivoituukin, on koulunkäynti vaikeaa ja hänestä tulee ärtyistä silloin kun ponnistelee. Itse taas nautin ponnistelusta ja haasteista, joten kyse on luonne erosta. Kumpa oikeasti voisin jotenkin auttaa. Surettaa lapsen puolesta. 

ADHD:lla ei ole "tapana jättää", vaan ne jäävät väistämättä neurologisen vian takia. Hän saattaa tehdä hommia jo aiemminkin moneen otteeseen, mutta ne eivät etene. Vasta lähellä deadlinea iskee tietynlainen motivaationpurskaus ja sen ansiosta työ vihdoin alkaa edetä. Mikään painostaminen, moittiminen tai rankaiseminen ei edistä asiaa, vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä aina, kun vaadittua hommaa taas yrittää. Eli teet heille karhunpalveluksen, kun moitit.

Onkin sitten hyvä kysymys, miten ADHD:n ja neurotyypillisen ryhmätyöt saadaan sujumaan. Itse en oikein pitänyt ryhmätöistä ylipäätään, koska ei voinut hallita koko työtä, vaan vain oman palansa. Jos joku toinen teki omansa huonosti, ei ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti aivan erilaisella tyylillä, se otti päähän.

Miten ennen muinoin kävi adhd tyypeille? Kävikö samoin kuin keliaatikoille ym. joiden sairautta "ei ollut" edes olemassa. Eli kuolivat tai joutuivat hullujen huoneelle tai kuritushuoneeseen.

Se lapsesi on aikuinen, joten periaatteessa hänen opiskelunsa eivät kuulu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai toisen alan yliopisto-opintoja kuin omani? Just.

-ap

Tää siis ekalle vastaajalle.

-ap

Jos olet niin fiksu että olet oikein yliopistosta valmistunut, osaat varmaan opettaa sille ihmelapsellesi miten ne läksyt siellä yliopistokoulussa tehdään. Vaikka aine olisikin vähän eri kuin sinulla oli.

Jos aloittaja itse on neurotyypillinen, hänellä ei välttämättä ole tiedossa keinoja, jotka toimivat ADHD-henkilöllä.

Aloittajalle: Itselläni toimivat rutiinit ja se, että pätkin esim. lukemista jollakin mekaanisella tekemisellä. Yksi monien käyttämä keino on tehdä samalla käsitöitä, jotakin monotonista, jota ei tarvitse katsoa eikä miettiä. Kädet käyvät samalla, kun aivot prosessoivat uutta tietoa. Eli voi tehdä noita mekaanisia asioita joko samaan aikaan, kun lukee/kuuntelee tai sitten pätkissä lukemisen välissä.

ADHD on itsehillinnan puutetta, eli laiskuutta. Annetaan vaan aivojen viedä, miettimättä mitä seuraa, jos näin teen. Olisko vanhemmissakin vikaa että näitä on nykyään niin paljon????

70-luvulla "koivuniemen herra" tai nahkaremmi pakaroille karsi suurimmat ADHD oireet kerrasta

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen muinoin kävi adhd tyypeille? Kävikö samoin kuin keliaatikoille ym. joiden sairautta "ei ollut" edes olemassa. Eli kuolivat tai joutuivat hullujen huoneelle tai kuritushuoneeseen.

Ennen muinoin elämä oli sellaista, ettei tarkkaavaisuushäiriöstä ollut haittaa. Päinvastoin siitä oli hyötyä, että joku huomasi normaalista poikkeavat tilanteet ja huomasi vaaran ennen muita.

Vielä sata vuotta sitten oli tarjolla paljon suorittavan tason työtä, jossa ADHD:sta ei ollut haittaa. Nyt sen sijaan kaikkien pitäisi pystyä keskittymään pitkään yhtäjaksoisesti ja työtahtikin on hirveä.

Varmasti saa ihan hyvää ohjeistusta ja tukea yliopistolta halutessaan kun kerran diagnoosikin on. Eri asia olisi jos ei olisi diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

"ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä."

Ei olisi onnistunut tuollainen 1990-luvulla. Olisivat jääneet laiskalle ja huolellisuusnumero olisi laskenut.

Ei yliopistossa ollut 90-luvullakaan huolellisuusnumeroa. Itse valmistuin 90-luvun alussa. Tiedän joitain aikuisia, joilla on ADHD ja jotka ovat saaneet korkeakouluopinnot vietyä läpi, mutta mulla ei ole mitään havaintoa, miten tuollaiset tilanteet aikanaan hoidettiin. No, ainakaan silloin ei juurikaan tehty ryhmätöitä!

-ap

Vierailija kirjoitti:

ADHD on itsehillinnan puutetta, eli laiskuutta. Annetaan vaan aivojen viedä, miettimättä mitä seuraa, jos näin teen. Olisko vanhemmissakin vikaa että näitä on nykyään niin paljon????

 

70-luvulla "koivuniemen herra" tai nahkaremmi pakaroille karsi suurimmat ADHD oireet kerrasta

No mun ADHD:ta ei ole kyllä mikään lapsuuden ajan väkivalta korjannut. Eikä mikään aikuisiällä tapahtunut moittiminen, nälviminen ja muu kiusaaminen. Eli kyllä se on synnynnäinen, pysyvä ominaisuus eikä laiskuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen muinoin kävi adhd tyypeille? Kävikö samoin kuin keliaatikoille ym. joiden sairautta "ei ollut" edes olemassa. Eli kuolivat tai joutuivat hullujen huoneelle tai kuritushuoneeseen.

Ennen muinoin elämä oli sellaista, ettei tarkkaavaisuushäiriöstä ollut haittaa. Päinvastoin siitä oli hyötyä, että joku huomasi normaalista poikkeavat tilanteet ja huomasi vaaran ennen muita.

Vielä sata vuotta sitten oli tarjolla paljon suorittavan tason työtä, jossa ADHD:sta ei ollut haittaa. Nyt sen sijaan kaikkien pitäisi pystyä keskittymään pitkään yhtäjaksoisesti ja työtahtikin on hirveä.

On sitä suorittavaa työtä nykyäänkin, mutta niihin hommiin kuskataan porukkaa ulkomailta. Oisko siis nepsy ja adhd tyypit hyviä esim. marjojen poimintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen muinoin kävi adhd tyypeille? Kävikö samoin kuin keliaatikoille ym. joiden sairautta "ei ollut" edes olemassa. Eli kuolivat tai joutuivat hullujen huoneelle tai kuritushuoneeseen.

Ennen muinoin elämä oli sellaista, ettei tarkkaavaisuushäiriöstä ollut haittaa. Päinvastoin siitä oli hyötyä, että joku huomasi normaalista poikkeavat tilanteet ja huomasi vaaran ennen muita.

Vielä sata vuotta sitten oli tarjolla paljon suorittavan tason työtä, jossa ADHD:sta ei ollut haittaa. Nyt sen sijaan kaikkien pitäisi pystyä keskittymään pitkään yhtäjaksoisesti ja työtahtikin on hirveä.

On sitä suorittavaa työtä nykyäänkin, mutta niihin hommiin kuskataan porukkaa ulkomailta. Oisko siis nepsy ja adhd tyypit hyviä esim. marjojen poimintaan?

Eli mansikan poimintaan kesätöihin heti jos on adhd oireita!

Et voi kauheasti äitinä tehdä aikuisen lapsesi yliopisto-opintojen eteen. Lapsesi täytyy opiskella itse. 

Ole tukena ja korvana, jos hän haluaa tukea ja kuuntelijaa. Auta arjen asioissa esim. kaupassa käynnissä, pyykkihuollossa jne.

Jos yliopisto-opinnot tuntuvat lapsestasi liian raskailta, kannattaa hakeutua opiskelemaan johonkin muualle. Yliopisto ei sovi kaikille. Siellä pitää olla itseohjautuva, että valmistuu joskus.

Vierailija kirjoitti:

"ADHD:t vaikuttaa olevan myös ovelia sopimaan muuta, että kun ryhmässä johdat, että päivänä x tehdään töitä eteenpäin onkin sopineet muun ryhmän kanssa, että ei aio tehdä vielä ja tullaan ilmoittamaan, että sopi muiden kanssa ettei tarvi vielä tehdä."

Ei olisi onnistunut tuollainen 1990-luvulla. Olisivat jääneet laiskalle ja huolellisuusnumero olisi laskenut.

Ei Yliopistossa eikä ammattikorkeassa enää mitään huolellisuusnumeroita jaella, vaan aikuiset opiskelee siellä, joten on vapaampaa ja itsenäisempää, mutta pitää itellä olla enemmän aloitekykyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on itsehillinnan puutetta, eli laiskuutta. Annetaan vaan aivojen viedä, miettimättä mitä seuraa, jos näin teen. Olisko vanhemmissakin vikaa että näitä on nykyään niin paljon????

 

70-luvulla "koivuniemen herra" tai nahkaremmi pakaroille karsi suurimmat ADHD oireet kerrasta

No mun ADHD:ta ei ole kyllä mikään lapsuuden ajan väkivalta korjannut. Eikä mikään aikuisiällä tapahtunut moittiminen, nälviminen ja muu kiusaaminen. Eli kyllä se on synnynnäinen, pysyvä ominaisuus eikä laiskuutta.

Saitko muka piiskaa ja vietitkö lukitussa komerossa aikaa kunnes rauhoituit? Multa ainakin katosi kaikki adhd oireet ja opin syömään kiltisti ja tekemään läksyt heti koulusta tullessa.

Monissa ammateissa siitä on jopa suuri hyöty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiskohan vaan hyvä antaa lapsen olla ADHD:na ja olla oma itsensä. "Pakotus" ja "tukeminen" johonkin mitä hän ei halua on täysin turhaa. En tiedä mistä johtuu, mutta näitä ketkä eivät sopeudu yhteiskunnan normeihin on nykyään ihan hirveesti. Taitaa olla joka 5. nykyään nepsy / adhd diagnoosin saaneita.

Mistä päättelet, ettei hän halua? Kyllä hän sanoo haluavansa, muttei suuren osan ajasta kykene. En missään nimessä halua pakottaa häntä mihinkään, minkä vuoksi olemme tästä keskustelleet. Enkä toivo, että hän opiskelisi vain sen vuoksi, että se tekisi meidät muut tyytyväisiksi, minkä myös olen pyrkinyt kysymällä varmistamaan. 

Ikävä kyllä diagnoosin saaneita on todella paljon. Minä olen ajatellut sen niin, että ihminen kehittyy paljon hitaammin kuin ympäröivä maailma ja sen vuoksi monet oirehtivat. He reagoivat ympäristöön, joka on monella tapaa epäterve. Mutta mukana on yritettävä pysyä, eikä nepsy-oireista yhtään auta, jos oireista kärsimättömät hokevat ongelman olevan ”liian” yleinen.

Ajattelin, että joku ADHD-opiskelija olisi täällä ja vinkkaisi, millainen lähipiirin suhtautuminen olisi ollut eniten avuksi.

-ap

Minulla on ADHD-diagnoosi, mutta isäni ja äiti pakottivat minut lukemaan läksyjä. Älykännykkäni takavarikoitiin, televisiota ei saanut katsoa ennen kuin läksyt oli tehty ja vanhempani tarkistivat, että tein tietokoneella vain läksyjä. Se ei diagnoosia parantanut, mutta sain suoritettua kaksi ammattitutkintoa ja olen ollut töissä vuosikausia. Mutta minulla oli myös runsaasti liikuntaa. Kävin läksyjen jälkeen uimassa kaksi kertaa viikossa ja jumpassa kerran viikossa. Tieto siitä, että pääsen pian liikkeelle motivoi tekemään läksyjä. Muina iltoina olikin sitten kotitöitä. Televisioilta oli vain kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

jos lapsesi on aikuinen eikä edunvalvonnassa, niin ei aikuisille mitään apua ole saatavilla. Jos opiskelupaika yliopistossa, kannattaa ensisijassa ottaa yhteyttä opiskelijasihteeriin tai vastaavaan: hän voi tietää yliopiistosta mahdollisesti saatavat avut (esim. tenteissä asian huomioon ottaminen). Sitten vain yksityiselle sektorille etsimään adhd-koutsia, joka voisi auttaa. 

 

jos ei itse apua halua, niin etpä sinä muta voi kuin odottaa, että opinnot menee persiilleen, tai kun tyyppi herää siihen, kela ilmoittaa kirjeellä ettei enää tule opintorahaa, koska ei ole tullut opintoviikkoja. 

 

Yleensä aikuiset adhd:t tajuaa kyllä ottaa apua vastaan. Jos tuntuu, että oma vanhempi ei tajua näistä asioista mitään tai ulkee vaikka erilaisilla vireystasoilla tai auttaa väärässä kohtaa ja väärällä tavalla, niin aikuinenkin adhd voi sanoa vanhemmalleen etti apua halua, vaikka tajuaa, että sitä ei tarvitse. Se vain tarkoittaa sitä, että vanhempi auttaa väärällä tavalla ja kokee ettei siitä ole muuta kuin haittaa. Silloin on hyvä tarjota ulkopuolista apua. Eikä "saa" ottaa henkilökohtaisesti. 

 

Olen itse adhd, saanut dg:n aikuisena enkä ikimaailmassa päästäisi äitiäni sotkemaan asioitani. Hän eki sitä tarpeeksi lapsena ja nuorena ollessani ja kaikki hänen apunsa vei suoraan seinään ja asiat meni entistä enemmän levälleen ja pieleen, kun hän ei vaan tajunnut.

 

ehkä kannattaa kysyä adhd-liitoltakin. Ensisijassa kysy siltä lapseltasi millaista apua hän tarvitsee. Kerro, että monet adhd:t alkaa oireilla opintojen aikana, koska pitää alkaa tehdä opintoja jonkun toisen antamassa järjestyksessä ja aikataulussa ja siksi voisi adhd-koutsi olla paikallaan, joka voisi tehdä vaikka lukujärjestyksen. Vähän riippuu siitä missä adhd itse kokee kamppailevansa eniten. 

 

Minä olen pyytänyt samaa opintoalaa opiskelleen adhd-koutsin tekemään itselleni lukusuunnutelmat ja kalenteroimaan kaiken. Sitä ennen juteltiin siitä millaisissa hetkissä päivää teen tehokkaimmin mitäkin asiaa (opinnoista ja arjen sujumsesta puhuttaessa). Tämä siksi, että vaikka osaisinkin tehdä lukusuunnitelmat itse, niin vi h aa n kalenterin kanssa työskentelemistä niin paljon, että prokrastinoin sitä koko ajan ja pahimmillaan sitten nysvään yhden kalenteroinniin kanssa kaksi kuukautta (ei ole liioittelua tuossa). Siksi olen ulkositanut tuon  adhd-koutsille. nykyisin voi tekoälyä käyttää tuossakin. 

 

jos lapsesi tykkää leikkiä tekoälyn kanssa, niin vinkkaa, että tekoälystä voi tehdä myös koutsin. Se vaatii opettelua, mutta adhd kykenee sihen, jos kokee luontaista mielenkiintoa tuollaiseen. Aika moni kokee. 

Kiitos sinulle suorasta ja konkreettisia vinkkejä sisältävästä kommentistasi!

Mä kovasti yritän keskittyä siihen, että hänen on nyt vaan opittava pärjäämään omillaan, meni syteen tai saveen.

-ap