Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun mies on aina ärtynyt ja huonolla päällä

Vierailija
22.01.2012 |

En oikein tiedä kuinka pitkään tätä pitäisi sietää. Tilanne on se, että olemme vajaa neljä vuotta yhdessä ollut kolmekymppinen pariskunta. Meillä on alle puolivuotias kovin toivottu vauva. Seurustelumme alussa hurmaannuin miehen kiltteydestä ja pitkästä pinnasta, mutta muutettuamme yhteen parin vuoden seurustelun jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut huomaamaan, että mies on jatkuvasti ärtynyt ja pahalla tuulella. Avaimet hukassa - ärtynyttä kiroilua. Kiireinen aamu tai aikainen lähtö - huonoa tuulta taas. Yksikin väärin valittu sana - tiuskimista.



Ongelman ydin on, että olen tajunnut tämän olevan miehen perusluonteessa, eli hän ei käyttäydy vain minua kohtaan näin vain yleensäkin tämä on hänen toimintatapansa eri tilanteissa ja esim. omille sisaruksille. Kyse ei siis ole siitä, että suhteessamme olisi tapahtunut mullistavia, vaan pikemminkin siitä, että miehen todellinen luonne on nyt tullut suhteen syvenemisen myötä esiin.



Tilanne on pahentunut vauvan myötä kun tietysti olemme aiempaa väsyneitä. Myös miehen työstressi saa aikaan sen, että saan kuunnella ärtynyttä puhinaa useita kertoja päivässä. Itselleni on tärkeää, että elämää eletään positiivisella mielellä, eikä pikkuvastoinkäymisiin vastata tällä tavoin. Käy elämä aika rankaksi, jos mies on koko ajan pahalla päällä. Muistan lapsuudestani, että äitini oli aina se, joka nalkutti isälleni ja pilasi hyvät fiilikset käytöksellään meiltä kaikilta. Ehkä siksi otan tämän niin vakavasti.



Tulee niin surullinen fiilis, että hyvä päivä pitää aina pilata kiukuttelulla. Viimeksi tänä viikonloppuna. Vein miehen synttärilahjaksi kylpylään. Maksoi äitiyspäivärahalla olevalle maltaita, mutta ajattelin, että mies tuosta tykkäisi, ehkä hieman relaisi ja olisi edes yhden päivän hyvällä tuulella. Ja ei. Lähtiessä oli huonolla tuulella auton pakkaamisesta, sitten siitä, ettei matkan varrelta löydy kahvilaa, lähtiessä taas huonolla tuulella pakkaamisesta jne. Äitini oli ostanut miehelleni konjakkipullon synttärilahjaksi. Mies kommentoi sisareltaan saamaansa lahjaansa, että tuskimpa tätä kirjaa ehdin lukea, mutta parempi se on kuin joku pullo. Siihen lisäsin ihan ystävälliseen äänensävyyn, että äitini ei keksinyt oikein muutakaan ja hyvää tarkoitti. Tästä taas huutoa siitä, että minulle ei voi "mitään sanoa". Lähti raivoissaan työhuoneeseen mököttämään.



Olen ottanut tämän käytöksen puheeksi moneen kertaan. Mies ei näe käytöksessään ongelmaa tai metsää puilta. Takertuu yksittäiseen pikkutöksäytykseensä ja kysyy, että olenko hänestä eroamassa muka sen yksittäisen tiuskaisun vuoksi. No tietenkään en yksittäisen, mutta kun näitä on monta päivässä. Lupaa aina kiinnittää huomiota käytökseensä, pyytää anteeksi ja tuo kukkia, mutta mikään ei muutu.



Olen todella ahdistunut tästä negatiivisesta ilmapiiristä. Tilanne on kuitenkin kinkkinen. Meillä on yhteinen lapsi ja pahantuulisuutta lukuunottamatta tulemme hyvin yksiin. Mies kohtelee minua muuten hyvin ja on hyvä isä lapselle. Tuntuu äärimmäiseltä lähteä tämän yhden syyn takia, sillä harva suhdehan on ongelmaton. Toisekseen, pikkuvauva-arki on niin rankkaa, etten tahdo sitä elää yksin.



Samaan aikaan mielessä on, että poikamme kasvaa ajattelemaan, että tiuskiminen ja pahalla tuulella oleminen on ihan normaalia elämää ja kommunikaatiota. Näin selvästi ajatellaan mieheni lapsuudenperheessä. Miehen sisko, joka on muuten minulle hyvä tuki, vähättelee myös käytöstä ja toteaa vaan, että ei se pahaa tarkoita. "Meillä vaan on tällainen tapana".



En tietenkään itsekään ole täydellinen. Olen itsekin vähän kovapäinen ja temperamenttinen. Kuitenkin olen nyt joutunut itse olemaan se, joka tässä joustaa. Tuntuu, että perusluonteeni on jo muuttunut nöyristelevämpään suuntaan, koska pienen lapsen kanssa minulla ei ole energiaa huutaa vastaan, vaikka aihetta olisi. Minusta ei ole hyväksyttävää, että katson tätä läpi sormieni, mutta aina kun avaan suuni se koetaan tappelemiseksi ja luvassa on vaan suurempaa mielipahaa.



Kärsin vauvan synnyttyä suhteellisen syvästä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja syksy oli todella rankka. Tuolloin mies oli kai tilanteestani niin huolissaan, että pystyi hillitsemään itseään. Nyt kun lääkkeet ja terapia purevat ja voin paremmin, tiuskiminen on palannut. Voitte varmaan arvata, ettei tämä ainakaan edesauta paranemistani.



Mitenhän tätä vyyhtiä voisi purkaa. Mies on vastahakoinen pariterapiaan, koska ei näe, että meillä olisi ongelmaa. On kuulemma itse onnellinen suhteessamme, eivätkä hänen tunteensa ole muuttuneet. Olenko liian herkkänahkainen?



Kommentit (72)

Vierailija
1/72 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiuskii ja on negatiivinen. Lapsia ei ole vielä, enkä tiedä pärjäänkö tällaisen miehen kanssa.

Vierailija
2/72 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

asperger?



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/72 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitä on liikkeellä ap

Vierailija
4/72 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todella raskas asia, sillä samoin kuin teillä ap, meilläkin muuten kaikki on hyvin.



Mutta tuntuu, että näännyn tähän miehen mielensäpahoittamiseen. Ja säälin lapsiamme tämän henkisen kasvuympäristön takia.



Ja en ole itse todellakaan mikään pyhimys, kyllä suutahdan silloin tällöin, mutta perusoptimisti olen kuitenkin ja niin toivoisin että meilläkin olisi perusiloinen tai edes tyytyväinen ilmapiiri.



Vaan ei. Aina on jokin valituksen aihe keksittävä. Nykyään en pysty enää aina hillitsemään itseäni, kun miehen on pakko ruikuttaa joka asiasta, vaikka sataan kertaan tästä on keskusteltu. Ei, aina on väärää ruokaa, väärin siivottu, väärin KAIKKI. Nyt lapset kärsii siitäkin, että hermostun miehen iänkaikkiseen valitukseen.



Lapsiparat. En tajua mitä tässä voisi tehdä. En tosiaan haluaisi erota. Pariterapiaankaan tuo ei lähde vaikka olen anellut. Ei niin ei.



Voimia ap!



Vierailija
5/72 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Tuollainen negatiivinen ilmapiiri kuulostaa tosi rankalta. Itselläni ei ole kokemusta noin rankasta tilanteesta mutta olen kyllä huomannut että mieheni oli välillä myös paljon negatiivisempi kuin perusluonteensa. Tämä oli siinä vaiheessa kun pari lasta valvotti paljon ja mies ei viihtynyt silloisessa työpaikassaan. Välillä sai laskea kymmeneen että malttoi itse olla tiuskimatta takas kun "mikään ei onnistunut".



Mieheni sanoo itse että häneen toisen olo tarttuu herästi. Eli jos olen yhtään kiukkunen on kohta mieskin. Valitettavasti toiseen suuntaan ei siirry yhtä helposti.



Meillä tilannetta helpotti:

- Lapset kasvoivat ja alkoivat nukkua, mies saa nukuttua riittävästi niin on paremmalla tuulella

- Mies joutui työttömäksi ja löysi uuden mieluisemman työn, nyt on töissä haastetta ja kokee onnistumisia

- Kotona koetan muistaa kehua miestä riittävän usein, miehelleni on tärkeää että saa palautetta ja erityisesti positiivista palautetta

- Mies kerkeää kotona tekemään omia kotitöitään ja harrasteitaan ja saa onnistumisen tunnetta niistä



Koeta jututtaa miestäsi joskus rauhallisina hetkinä. Koeta päästä sisään siihen milloin miehesi on onnellinen ? Mikä ärsyttää eniten ? Mitä hän haluaisi tulevaisuudelta ?



Voisiko miehesi kiukkuilla itselleen usein. Siis itselleen esim. siitä että on hukannut avaimet. Ja jos on huono itsetunto niin kiukuttaa kaikki tuollaiset vastoinkäymiset kun haluaisi asioiden sujuvan hyvin.



Auttaako teillä huumorintaju. Meillä lödään asiat välillä niin "läskiksi" että ei siinä jaksa mököttää. Jos minä valitan olevani kipeänä edellisen päivän jumpasta enkä tahdo aamulla päästä liikkeelle mies tarjoutuu hakemaan kaupasta rollaattorin. Koeta siinä sitten enää mököttää...



Koeta ainakin tehdä itsesi kanssa tilit selväksi siitä ettet ole vastuussa miehen tunteista ja äkälyistä. Olisko miehelläsi vielä joku ikäkriisi tai isäksitulokriisikin päällä ?



Jaksamisia.

Vierailija
6/72 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei aspergeria..Luulen, että tämä on opittu malli lapsuudenkodista. Jonkinlaista turvattomuutta varmaan, kun haluaa tuntea olevansa kontrollissa. Jos lähdemme esim. vain ruokakauppaan, niin miehen pitää saada lähteä kotoa viimeisenä ja tarkistaa hanat, hellat, ovi jne. Puuttuu myös vauvanhoitooni kommentoimalla, että älä anna liikaa ruokaa lusikassa, onhan lapsi peitelty nyt niin, ettei tukehdu yms. Ja minä on tunnollinen äiti.



Ei auta, vaikka tietää, ettei syy ole minussa. Äksy käytös vaan jatkuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/72 |
11.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on alkuaan jo vanha ketju, mutta on kuin minun kirjoittamani. Kaipaisin neuvoja/vertaistukea.

Meillä miehelle ei saa sanoa mitään, minkä voisi tulkita arvosteluksi. Suuttuu kaikesta. Jos pyydän apua, niin hermostuu siitäkin. Miehellä masennus ja siihen lääkitys. Luulee pillereitä popsimalla tulevansa kuntoon. Ei halua yrittää itse tehdä muutoksia. Itseään kiinnostavia asioita jaksaa tehdä, mutta arkiset asiat ei kiinnosta.

Käymme pariterapiassa, koska myös alkoholin käyttö on ollut ongelma. Juo aina liikaa ja alkaa sitten haukkumaan minua, kuinka kaikki vika on minussa. Jos ehdotan eroa, niin uhkaa tekevänsä itselleen jotain.

Alan olla itse aika lopussa. Lapset ovat vielä pieni, mutta en haluaisi antaa heille tällaista parisuhteen mallia.

Vierailija
8/72 |
11.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sillä on ne. Siis ikuiset roiskeet.

 

Tää on muuten yksi miesten käsittämättömiä epäloogisuuksia: on hvtin paha olla toisen kanssa ja haukutaan ja nälvitään ja kaadetaan kaikki paska sen toisen niskaan, mut sitten uhkaillaan väkivallalla ja ties millä, jos erosta tulee puhe. 

 

Kuuluu samaan loogiseen miesajatteluun kuin se kuuluisa pihtarihuora.

 

Mut ilmeisesti sen toisen nälviminen ja sen matelu on niiiin kivaa, et sit vaikka tappaa ittensä, jos tää hupi loppuu. Tai sit ne tietää, etteivät saa ilmaista pillua muualta. Eli pitäisi olla ensin varmistettuna toinen kynnysmatto ennen kuin entisestä irrottautuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/72 |
11.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 21:45"]Jos sillä on ne. Siis ikuiset roiskeet.

[/quote]

Siis mitkä?

Vierailija
10/72 |
11.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/72 |
11.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.01.2012 klo 22:48"]

sitä on liikkeellä ap

[/quote]

 

Ja valitettavasti seuraava askel on pettäminen jos löytyy joku jonka kanssa päästää irti arjesta ja joku joka ymmärtää, tää on nähty..

 

Vierailija
12/72 |
11.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 21:45"]Jos sillä on ne. Siis ikuiset roiskeet.

 

[/quote]

 

No KUUKAUTISET.

 

Siis mitkä?

[/quote]

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/72 |
11.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistan ap:n miehen käytösmallin. Junttia ja vanhanaikaista.

Vierailija
14/72 |
11.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten miehen saa ymmärtämään oman käytöksensä seuraukset koko perheelle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/72 |
01.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
16/72 |
01.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko jätetty jo?

Vierailija
17/72 |
01.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ehdi lukea vastauksia, mutta voi ei ap - ihan kuin mun mieheni.

 

Meillä tulee suurin osa ongelmista juuri siitä, että mies on niin vittumaisella tuulella todella helposti ja usein. Kärsivällisyys puuttuu hyvin usein ja hän pilaa hyväntuulisen ilmapiirin. Olen käynyt tosi kovan koulun läpi tässä vuosien saatossa. Silloin, kun mies on hyvällä tuulella niin ei mitään valittamista, mutta hän saattaa myös alkaa suorastaan haastamaan riitaa, jos minä olen tyytyväisen ja onnellisen oloinen.

 

Tässä sinulla on valinnan paikka: te olette vielä kohtuullisen helpossa tilanteessa, kun on vain yksi lapsi eikä hillitöntä velkataakkaa jne. Joten mieti kahteen kertaan haluatko kärvistellä lopun ikääsi miehen kärttyisyyden kanssa, vai pistätkö kertarytinällä homman poikki. Oikeastaan tunnen lievää kateutta, koska minä olen elänyt samanlaisten ajatusten kanssa järjettömän ison osan elämästäsi ja eroaminen on koko ajan vaikeampaa pelkästään käytännön asioiden vuoksi. Mutta voin kertoa, että stressaavaa tämä on ollut.

Vierailija
18/72 |
01.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin sama tilanne. Voimia ja tarvittaessa rohkeutta erota!

Vierailija
19/72 |
02.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:04"]Miehen asema on viety. Mies käy töissä, yrittää parhaansa, sitten pitää vielä juosta kaikilla naurettavilla kutsuilla ja muilla naisten jutuilla. Valittava nainen kotona josta syntyy ikuinen kierre. Anna rauhassa purhaa vitutus niin rauhottuu muutamaksi päiväksi. Perkele!

[/quote] juuriki näin..helpottas jos ei ois sit koko ajan joku nalkuttamas et mitäsä manaat jos vaik yksin äänee jotain manaiski et antakaa hetki rauhaa älkääkä olko ite siin heti kyselees ja kiukuttelemas toisen yksinäisiä jupinoit..ite aineki kaipaisisin sitä..

Vierailija
20/72 |
01.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän miesnäkökulmaa tähän, guuglasin "aina pahalla tuulella" ja ketju löytyi. Väkisinkin on huonolla tuulella, kun mikään ei oikein suju. Kotona tämä isäntä vastaa ruoanlaitosta, koska onhan lasten saatava ruokaa. Jos en tee, jossain vaiheessa ihmetellään mitä syötäisiin. Jääkaapissa ei ehkä ole raaka-aineita, koska ennakointi on vain minun juttu, itse kaupassa käynnin lisäksi. Kuukausikin voi mennä imuroimatta, koska en suostu siivoojaksi. Kaikenlainen auton ja kodin kunnossapito on tietysti miesten homma, mutta ei pahemmin kiinnosta "sisustaminen" eli uusien huollettavien/korjattavien hankinta. Kasveja ei ole, koska niitä ei hoida kukaan. Seksielämää ei ole ollut vuosiin. Vastoinkäymiset työelämässä ja lasten kiusaaminen kotipihalla eivät ole omiaan kohentamaan mielialaa. Vieläkö on ihme, jos v**tuttaa lähes koko ajan? Yleensähän normitilanne taitaa olla toisin päin, että huushollin mies ei pahemmin osallistu, mutta näin täällä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme neljä