Mitä ajattelet/teet jos kaveri kertoo bipolaarihäiriöstään?

Ongelmansa kullakin. Asiaan voi tosin vaikuttaa, että työskentelen "mielisairaalassa". Hoitamaan en kaveriani kuitenkaan ala.

ja sitten kyselen kaikenlaista sairaudesta, jota en siis tunne kauhean hyvin. Ei se väleihin vaikuta.

Minulla on kaksi samanlaista ystävää, joilla on mielenhäiriöt silloin-tällöin, molemmilla diagnoosi ja myös sairaalareissut. Rakastan heitä samalla tavalla kuin ennen, mutta olen varovaisempi mitä puhun, koska joskus reagoivat eri tavalla. Olen yrittänyt ymmärtää heidät vaikka ei aina onnistuu.

ei huolehtinut lääkityksestään, vaan ajautui maniaan uudestaan ja uudestaan. Hän muuttui rasittavaksi ihmissuhteeksi koska häntä oli mahdoton tulkita normaalin ihmisen näkökulmasta. Ei ollut kovin mukavaa saada puheluita säännöllisesti kello kaksi yöllä ja joutua ottamaan vastaan käsittämättömiä tunteenpurkauksia vihasta rakkauteen. En enää jaksaisi "hullua" kaveria.

Mä olen kuullut niin monesti ton "hoitajaksi en kuitenkaan ala" että oikeesti tulee yrjö kun se sanotaan. En ole IKINÄ olettanut kenenkään siitä palkkaa saamattoman hoitavan minua. Minulla on terapeutti sitä varten ja kirjaudun sairaalaan jos on tarve. Tuo on aika loukkaavasti sanottu. Yksi ihminen sanoi sen vielä monta kertaa. Keskustelu meni jokseenkin näin:

- En mä kyllä sun hoitajaksi ala.

- Joo no en mä sellaista oletakaan. Olen hoidossa ammattilaisilla.

- Joo mutta sitten kun sulla repee niin en ala hoitaa, siitä voit olla varma.

- ???



Loukkaannuin, aika vähän empatiaa löytyi. Ja toistetaan nyt taas, kaverini tai mieheni ei tarvitse minua hoitaa. En kuormita heitä edes niiläl traumoilla jotka on tämän häiriön minussa laukaisseet, etten vaan olis taakkana. Ettei VAAN tarvi kenenkään minua hoitaa...



Sori purkaus, mutta ärsyttää.



Ap

ja selitys monelle asialle. ystäväni käyttäytyi välillä vähintäänkin oudosti. välillä todella korkealentoinen ja suuruudenhulluja (mun mielestä)suunnitelmia. tiukassa rahatilanteessa painoarvo ihan oudoissa asioissa. kaikin puolin välillä hyvin outoa käyttäytymistä. kun kuulin diagnoosista, niin moni asia selkeni ja aloin ymmärtää tilanteita ihan toisin.

ei huolehtinut lääkityksestään, vaan ajautui maniaan uudestaan ja uudestaan. Hän muuttui rasittavaksi ihmissuhteeksi koska häntä oli mahdoton tulkita normaalin ihmisen näkökulmasta. Ei ollut kovin mukavaa saada puheluita säännöllisesti kello kaksi yöllä ja joutua ottamaan vastaan käsittämättömiä tunteenpurkauksia vihasta rakkauteen. En enää jaksaisi "hullua" kaveria.

Itselläni oli skitsofreeninen kaveri joka käyttäytyi tosi uhkaavasti kun meni psykoosiin. Oli pakko laittaa välit pois, se oli niin kamalaa joutua pelkäämään. Hänkin siis ei käyttänyt lääkkeitä.

jos joku keroo minulle tuollaisen asian. Kyselen lisää ehkä ja semmosta. Olen kiinnostunut mitä se knkreettisesti tarkoittaa hänen elämässään.

Koska itselläni ollut hypomaaninen jakso psykoottisen masennuksen seassa eikä kellään kaveripiirissä vastaavaa, kohtalotovereita kaipailen silloin tällöin, vaikka elämäni ei enää olekaan pelkkää sairautta.

Olisi mukava jos muistettaisiin, että mielenterveyshäiriö on kuitenkin aina vaikein sille jolla se on. :)



Ap

ei huolehtinut lääkityksestään, vaan ajautui maniaan uudestaan ja uudestaan. Hän muuttui rasittavaksi ihmissuhteeksi koska häntä oli mahdoton tulkita normaalin ihmisen näkökulmasta. Ei ollut kovin mukavaa saada puheluita säännöllisesti kello kaksi yöllä ja joutua ottamaan vastaan käsittämättömiä tunteenpurkauksia vihasta rakkauteen. En enää jaksaisi "hullua" kaveria.