Olen 50 v ja tuntuu että kaikki on ihan turhaa tässä vaiheessa
Lähinnä mietin ostaisinko jo arkun ja kävisin odottamaan kuolemaani. Pieniäkään asioita en enää saa aikaiseksi, ajattelen vaan että mitä väliä, kohta kuolen kuitenkin ja se olisi ihan ok. Esim uutta sohvaa en saa ostettua kun tuntuu tässä vaiheessa liian myöhäiseltä ja turhalta. Tämä ei liene normaalia...mikä minua vaivaa?
Kommentit (93)
Avaa onlyfans tili ja irrottele kunnolla.
Minun mielestäni tuollaiset ajatukset liittyy hormonitasojen laskuun, olipa nainen tai mies. Lääkäriin hakemaan hormonihoitoa niin elämä alkaa näyttäytyä ihan uudessa valossa. Kannattaa myös tarkistaa ferritiiniarvot, raudanpuute aiheuttaa ahdistusta ja mielialaoireita.
Vierailija kirjoitti:
Tähän olotilaan varmaan vaikuttaa, kuten joku arvasikin, että olen menettänyt suurimman osan läheisistäni eli haudoilla käyntiä nykyään tämä elämä. Ja olen yksinäinen myös. Mietn usein kuka edes huomaisi jos kuolisin. t. Ap
Sun ongelmasi ei siis ole ikä vaan se, että olet menettänyt läheisesi eikä sinulla ole mitään oma elämää.
Pitäiskös sun hankkia itsellesi se elämä? Eihän sulla ole tuossa mitään hävittävää, lähde tekemään sitä mitä sinua kiinnostaa. Elämässä kun on se karu totuus, kuten jos runoilija sanoi että "yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, / yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.” Et voi rakentaa elämääsi toisten ihmisten varaan.
Itse se on itselleen keksittävä se mielekäs elämä. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeen suurta, kunhan se vaan on sinua tyydyttävä tapa elää. Aloita jostain pienestä. Jos olet sosiaalinen ihminen ja haluat tehdä jotain tärkeää, sitten lähde vapaaehtoistyöhön mukaan. Siellä kaivataan tekijöitä ja saat tehdä kaikenlaista, sekä tuntea olevasi tarpeellinen. Jos siinä hommassa joku uusi tuttavuus tarttuu nuttuun, se on plussaa. Eikä sen tarvitse olla mikään lähiomaisen korvike eikä sydänystävä vaan ihan joku ihminen, jota voi tavata silloin tällöin kahvittelun tms. muun merkeissä.
Tai lähde johonkin liikuntaryhmään, joka kokoontuu joka viikko. Vaikka et saisi sieltä ketään ystävä-ystävää, niin olisit edes ihmisten ilmoilla ja liikunta pitää huolta sekä kehosta että mielestä.
No ei toi ole normaalia. Mä oon 50 ja elämä on nyt just hyvää. Nuorin lapsi täytti 18 ja muuttaa tän kouluvuoden jälkeen luultavasti jonnekin opiskelemaan. Kaksi vanhempaa lasta ja jo valmistuneet yliopistoista ja ovat töissä. Meillä on miehen kanssa talous kunnossa ja voidaan taas matkustella koulujen loma-ajoista riippumatta tän kouluvuoden jälkeen.
Harrastetaan molemmat liikuntaa ja ollaan hyvässä kunnossa. Mä kuvittelen vielä eläväni noin 30 vuotta, enkä meinannut alkaa odotella kuolemaa vielä pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Elämänvoima alkaa hiipua, vaikka fyysistä elinikää olisi vielä useita kymmeniä vuosia jäljellä. Elämänvoiman hiipuminen näkyy kaikessa. Ei innostu uusista asioista, ei iloitse olemassa olevista, ei nouse pettymyksistä enää yhtä helposti, ei luota, ihastu tai rakastu enää, ei ole toiveikas, ei ole resilientti, ei ole elämäniloa, ei herää uuteen päivään innolla, ei saa mitään siitä, että miellyttää toisia tai pyrkii parhaimpaansa. Mitään uutta ei halua luoda tai ihailla toisten tekemisiä. Mielikuvitus surkastuu, ei pysty kuvittelemaan olevansa joku muu. Identiteettiä ei rakenneta enää, vaan annetaan sen liueta, minuudella ei ole enää väliä. On vain loputon väsymys, halu jäädä kotiin ja siellä peiton alle.
Ei tuo ole ikääntymistä vaan masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänvoima alkaa hiipua, vaikka fyysistä elinikää olisi vielä useita kymmeniä vuosia jäljellä. Elämänvoiman hiipuminen näkyy kaikessa. Ei innostu uusista asioista, ei iloitse olemassa olevista, ei nouse pettymyksistä enää yhtä helposti, ei luota, ihastu tai rakastu enää, ei ole toiveikas, ei ole resilientti, ei ole elämäniloa, ei herää uuteen päivään innolla, ei saa mitään siitä, että miellyttää toisia tai pyrkii parhaimpaansa. Mitään uutta ei halua luoda tai ihailla toisten tekemisiä. Mielikuvitus surkastuu, ei pysty kuvittelemaan olevansa joku muu. Identiteettiä ei rakenneta enää, vaan annetaan sen liueta, minuudella ei ole enää väliä. On vain loputon väsymys, halu jäädä kotiin ja siellä peiton alle.
Eikö toi oo masennusta?
Ei. Paljon puhutaan työuupumuksesta, mutta on myös elämäuupumusta.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauheita neuvoja ketjussa.
Oisko sinulla parempia?
Vierailija kirjoitti:
Joku ehdotti uutta romanssia tuomaan elämään tarkoitusta ja iloa - ei kiitos niitä ristiriitoja ja vääntöjä elämään enää tässä iässä kun kuuskymppiä lähestyy 😂
Ei tarvitse olla parisuhde. FWB
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauheita neuvoja ketjussa.
Oisko sinulla parempia?
Niitä odotellessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauheita neuvoja ketjussa.
Oisko sinulla parempia?
On. AP tosin ei pyytänyt neuvoja, joten en niitä tyrkytäkään. Hän esitti ihan selvän kysymyksen, mutta ei pyytänyt neuvoja.
Eikö sulla ole kumppania ja jälkeläistä? Käytkö töissä?