Oliko sinulla koulussa koskaan parasta kaveria? Jos oli, pidätkö edelleen yhteyttä hänen kanssaan?

Peruskoulun ja lukion parhaisiin kavereihin en ole pitänyt yhteyttä. Muutamaa vuotta myöhemmin ammattiopinnoissa tapasin nykyisen parhaan ystäväni. 

Kyllä. Eka luokalla tutustuttiin. Tästä on nyt 49 vuotta.

Me soitettiin lankapuhelimella ja kirjoitettiin kirjeitä ja sitten sähköposteja.

Yhteen kaveriin tutustuin lukiossa, kymmenisen vuotta meni ihan ok. Sitten hän alkoi enemmän käyttää huumeita ja katosi niihin porukoihin eikä halunnut enää tavata oikein koskaan. Lopulta meni psykoosiin ja meinasi lopettaa itsensä. Muutama vuosi sitten hänet tapasin, oli joissain hoidoissa ja lääkitty sellaiseksi että oli ihan eri ihminen...

Hyvät ystävät ovat ala-asteelta, ammattikoulusta ja yliopistosta. 

Ei oikeastaan ollut mitään varsinaista bestistä. Useampi ihan ok kaveri niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Välillä tuli hengailtua enemmän yhden kanssa, kohta sitten jonkun toisen kanssa. Osan kanssa kaveruus nykyisin tasolla fabo. Pari kaveria samasta kerrostalosta on jäänyt joiden kanssa pidetään sitten hieman enemmän yhteyttä. Samoin kuin harrastuksien piiristä löytyneiden kavereiden kanssa.

Oli ja pidän. Yli 50 vuotta olemme pitäneet yhteyttä.

Ikävä kyllä yhteys yläasteajan parhaaseen ystävään katkesi. Luulen, että hän hieman halusi minusta eroon, koska hän oli suosittu ja minä kiusattu, ja olin varmaan hieman rasittava koska itsetuntoni oli niin huono. Menin muualle lukioon ja löysimme kumpikin uudet ystäväporukat, ja kun en ole somessa niin en sitäkään kautta ole pystynyt olemaan yhteydessä. 

Lapsuuden harrastuksen parista minulle on sen sijaan jäänyt kaksi parasta ystävää, jotka olen tuntenut 12-vuotiaasta (nyt olemme melkein 50) ja olemme edelleen erittäin hyvät ystävät.

Minulla oli 10 vuotta erittäin hyvä ystävä Riitta. Mutta sitten opiskelut ja työt veivät eri puolelle Suomea. Jostain syystä ei olla oltu yhtään tekemisissä. En tiedä missä hän nykyisin asuu. Minusta olisi kiva jutella pitkästä aikaa... Varmasti tuntisin hänet, jos ei muuten niin äänestä, se ei yleensä muutu. 

N 60+

Vierailija kirjoitti:

Yhteen kaveriin tutustuin lukiossa, kymmenisen vuotta meni ihan ok. Sitten hän alkoi enemmän käyttää huumeita ja katosi niihin porukoihin eikä halunnut enää tavata oikein koskaan. Lopulta meni psykoosiin ja meinasi lopettaa itsensä. Muutama vuosi sitten hänet tapasin, oli joissain hoidoissa ja lääkitty sellaiseksi että oli ihan eri ihminen...

Tosi surullista.....

Oli, mutta en halua olla tekemisissä enää. En sataprosenttisesti luottaisi, liian erilainen, liian kauan oltiin tekemisissä, outoja töksäytyksiä yms., mistä johtuen vaikutti kielteisesti itsetuntooni. Toivon hänelle hyvää.

En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut menneisyydessä elämisestä. 

Kerran kävin luokkakokouksessa ja lähinnä ahdisti kun osa porukasta vaikutti jääneen ihan siihen samaan rooliin ja paikkaan missä olivat 30 vuotta sitten. 

 

Ollaan oltu parhaat kaverit jo yli 40 vuotta. Vieläkin kavereita peruskoulusta, lukiosta ja armeijasta. 

Oli. Ja ollaan edelleen hyviä ystäviä mutta tavataan vain pari kertaa vuodessa pitkän välimatkan takia.

Sama paras kaveri koko kouluajan 12 v. vaikka lukio oltiin eri luokilla. Ystävyys jatkunut nyt 60 vuotta.