Olisi ollut niin mukavaa jos olisin saanut hyvän äitisuhteen.

Mulla on koko ikäni ollut vaikeuksia äitini kanssa. Ei kai se paha ihminen ole mutta niin kovasti on koko ikäni mua haukkunut, että nyt aikuisena siihen yhteyden pitäminen on tosi raskasta ja vaikeaa. En jaksa käydä sen luona ollenkaan, soittaminenkin on tuskallista. Pelkään joka kerta, että mistähän se nyt taas mua haukkuu jos jotakin kerron tai sanon. Ja sitten kun en pidä yhteyttä, se haukkuu, että kun en välitä vanhasta äidistä ollenkaan.



Kuitenkin tunnen velvollisuudekseni yrittää yhteyden pitoa kuitenkin. Vaikka se onkin hirveän raskasta ja yleensä aina tulee paha mieli.



Onko muilla tällaista ongelmaa? Miten olette sen ratkaisseet?