Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itsetuhoiset ajatukset -mistä ihmeestä ne tulee?
12.09.2026 |
Olen nuori aikuinen, ja oireillut psyykkisesti koko nuoruuteni.
12-13 -vuotiaasta asti olen kärsinyt todella voimakkaista itsetuhoisista ajatuksista. En uskonut eläväni täysi-ikäiseksi, ja teininä yritin riistää itseltäni hengen kaksi kertaa. Vanhemmalla iällä ajatukset ovat vähitellen helpottaneet ja olen jopa ajoittain nähnyt itselläni tulevaisuude. Mutta kuitenkin ne ajatukset palaavat aina takaisin ennemmin tai myöhemmin. Nyt on taas sellainen jakso. Alan uskoa, että ajatukset eivät lopu ennen kuin toteutan ne. Ja että minun on tarkoitus kuolla.
Vaikka itsetuhoiset ajatukset eivät koko ajan ole pinnalla, jonkinlaista oireilua on ollut kokoajan. Päihdeongelmaa, syömishäiriötä, voimakkaita ahdistusoireita.
Olen ihan ymmälläni, että mistä ihmeestä tämä kaikki kumpuaa. Nyt kun on taas ajanjakso, kun itsetujoiset ajatukset ovat voimakkaita, en saa niiden syntyperästä mitenkään kiinni. Ajatukset ovat taas edenneet suunnitelmaan, ja nyt alkaa tosissaan taas pelottaa, että pystynkö pitämään itseni turvassa. En osaa nimetä asioita jotka ahdistavat, vaan itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessäni 247, ja tuntuu että ne itsessään ahdistavat.
Olen jonossa terapiaan ja mulla on mielialalääkitys. Onko täällä ketään, joka olisi päässyt tällaisista ajatuskierteistä kokonaan eroon?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
16 jatkaa vielä. Kysyit mistä itsetuhoiset ajatukset tulevat. Uskon että ainakin omalla kohdallani ne ovat opittuja, vähän kuin pakkoajatuksia. Kun ahdistus nousee tarpeeksi suureksi, jokin kynnys mielessä ylittyy ja ilmoittaa: olen niin paska että minua ei pitäisi olla. Ja kun se ilmoitus tulee, sitä on vaikea saada vaikenemaan. Mutta yritän suhtautua siihen vain ilmoituksena, johon ei ole syytä reagoida. Siinähän hälyyttelee.
Kyllä siihen saa ja pitääkin reagoida. Jos kodissasi on haiseva mätä roskapussi, se pitää viedä ulos ettei se saastuta kaikkea ja sen paikka pitää siivota. Lisäksi sen paikalle pitää laittaa jotakin kaunista, jotta siihen ei ilmesty uutta paskapussia.
Eli: kumoa negatiiviset ajatukset, poista ne, aja demonit pois, ja täytä pääsi sellaisilla asioilla, mistä pidät ja jotka ovat kauniita, hyviä. Mielellään myös kulje konkreettisesti kohti näitä asioita, tee jotakin mistä pidät, jne. Samalla kun laitat näille negatiivisille ajatuksille veitsen kurkulle ja ajat ne ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielunviholliselta.
Yrittää saada sinua päättämään päiväsi.
Se on hänen ominta alaa.
Nonni. Täällä on taas semmoisia neuvojia että kannattaa ap mielummin jutella vaikka tekoälylle kuin tälle palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16 jatkaa vielä. Kysyit mistä itsetuhoiset ajatukset tulevat. Uskon että ainakin omalla kohdallani ne ovat opittuja, vähän kuin pakkoajatuksia. Kun ahdistus nousee tarpeeksi suureksi, jokin kynnys mielessä ylittyy ja ilmoittaa: olen niin paska että minua ei pitäisi olla. Ja kun se ilmoitus tulee, sitä on vaikea saada vaikenemaan. Mutta yritän suhtautua siihen vain ilmoituksena, johon ei ole syytä reagoida. Siinähän hälyyttelee.
Kyllä siihen saa ja pitääkin reagoida. Jos kodissasi on haiseva mätä roskapussi, se pitää viedä ulos ettei se saastuta kaikkea ja sen paikka pitää siivota. Lisäksi sen paikalle pitää laittaa jotakin kaunista, jotta siihen ei ilmesty uutta paskapussia.
Eli: kumoa negatiiviset ajatukset, poista ne, aja demonit pois, ja täytä pääsi sellaisilla asioilla, mistä pidät ja jotka ovat kauniita, hyviä. Mielellään myös kulje konkreettisesti kohti näitä asioita, tee jotakin mistä pidät, jne. Samalla kun laitat näille negatiivisille ajatuksille veitsen kurkulle ja ajat ne ulos.
Älkää antako tällaisen saastan, siis negatiivisten ajatusten, asua päässäänne hetkeäkään. Ettehän asuisi väkivaltaisen miehenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nonni. Täällä on taas semmoisia neuvojia että kannattaa ap mielummin jutella vaikka tekoälylle kuin tälle palstalle.
Niin tekoälyltä saa vinkin kantaa rahat pharmaan ja psykologeille.
Täällä puhuvat ihmiset, jotka ovat saattaneet voittaa itsetuhoisuuden elämässään lopullisesti. Ilman pharmalaisia tai lääkitystä.
Tuolle kommentin 22 kirjoittajalle haluaisin sanoa että oletko kuullut sitä vanhaa vitsiä että mitä tapahtuu ihmiselle jolle sanotaan, että älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nonni. Täällä on taas semmoisia neuvojia että kannattaa ap mielummin jutella vaikka tekoälylle kuin tälle palstalle.
Joku mies peppukipeä siitä, että nainen voi hyvin ilman miehiä elämässään ja miehet myrkyttävät tämän kehon ja mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonni. Täällä on taas semmoisia neuvojia että kannattaa ap mielummin jutella vaikka tekoälylle kuin tälle palstalle.
Joku mies peppukipeä siitä, että nainen voi hyvin ilman miehiä elämässään ja miehet myrkyttävät tämän kehon ja mielen.
Muistahan, että miehestä sinäkin olet tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetuhoiset ajatukset on osoitus mielikuvituksesta. Mieli etsii vaihtoehtoja elämä kurjuudelle. Vaihtoehtojen tiedostaminen ei vielä tarkoita sitä että haluaa kuolla, vaan yleensä se vain tarkoittaa ettei halua elää NÄIN.
Sitten jos sattuu olemaan pakko-oireisuuteen kallellaan, niin itsetuhoiset ajatukset saattaa juuttua pakkoajatuksiksi juuri siksi, että ne on pelottavia - ei siksi, että ne kertoisi mitä oikeasti haluat.
Itsetuhoiset ajatuksista voi päästä eroon hoidolla ja/tai elämänkokemuksen lisääntymisellä vaikka niitä olisi ollut pitkäänkin tai toistuvasti. Ajatusten luonteesta riippuen (!) joskus eniten helpottaa se että sallii itselleen ne ajatukset. Joskus epätoivoa helpottaa ajatus että mikään ei estä minua toteuttamasta sitä huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna - miksi en siis katsoisi vielä seuraavan kortin tai tämän hoitopolun tai käyn nyt ainakin eka sillä keikalla jolle on jo liput. Se vaihtoehto ei katoa pöydältä, vaikka ensin kokeilisin muut, en siis aja itseäni ansaan sillä ettei toteuta sitä vielä.
Toivottavasti sinun ei tarvitse olla ajatustesi kanssa yksin <3 Ehdotan, että juttelet lääkärisi kanssa ajatusten pakonomaisesta luonteesta, niin voitte miettiä onko nykyinen lääkitys oirekuvaan sopivin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonni. Täällä on taas semmoisia neuvojia että kannattaa ap mielummin jutella vaikka tekoälylle kuin tälle palstalle.
Joku mies peppukipeä siitä, että nainen voi hyvin ilman miehiä elämässään ja miehet myrkyttävät tämän kehon ja mielen.
Muistahan, että miehestä sinäkin olet tullut.
Eipä ole yksikään nainen miehestä tullut, vaan nainen on organismi joka kykenee lisääntymään ja jalostumaan ihan ilman miehen parasitointia tämän kehossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoiset ajatukset on osoitus mielikuvituksesta. Mieli etsii vaihtoehtoja elämä kurjuudelle. Vaihtoehtojen tiedostaminen ei vielä tarkoita sitä että haluaa kuolla, vaan yleensä se vain tarkoittaa ettei halua elää NÄIN.
Sitten jos sattuu olemaan pakko-oireisuuteen kallellaan, niin itsetuhoiset ajatukset saattaa juuttua pakkoajatuksiksi juuri siksi, että ne on pelottavia - ei siksi, että ne kertoisi mitä oikeasti haluat.
Itsetuhoiset ajatuksista voi päästä eroon hoidolla ja/tai elämänkokemuksen lisääntymisellä vaikka niitä olisi ollut pitkäänkin tai toistuvasti. Ajatusten luonteesta riippuen (!) joskus eniten helpottaa se että sallii itselleen ne ajatukset. Joskus epätoivoa helpottaa ajatus että mikään ei estä minua toteuttamasta sitä huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna - miksi en siis katsoisi vielä seuraavan kortin tai tämän hoitopolun tai käyn nyt ainakin eka sillä keikalla jolle on jo liput. Se vaihtoehto ei katoa pöydältä, vaikka ensin kokeilisin muut, en siis aja itseäni ansaan sillä ettei toteuta sitä vielä.
Toivottavasti sinun ei tarvitse olla ajatustesi kanssa yksin <3 Ehdotan, että juttelet lääkärisi kanssa ajatusten pakonomaisesta luonteesta, niin voitte miettiä onko nykyinen lääkitys oirekuvaan sopivin.
Jos lääkärit eivät ole saaneet ongelmaa ratkeamaan 10 vuodessa niin heille ei kannata kannella sen enempää rahojaan tai antaa kehoaan näiden leikkikaluiksi. Lääkärit tykkäävät ikuisista lypsylehmistä, joita ei halutakaan parantaa. Se onnistuu vain, jos potilas kärsii ikuisesti.
Tutkiskele neljää jaloa totuutta ja jaloa kahdeksanosaista polkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonni. Täällä on taas semmoisia neuvojia että kannattaa ap mielummin jutella vaikka tekoälylle kuin tälle palstalle.
Joku mies peppukipeä siitä, että nainen voi hyvin ilman miehiä elämässään ja miehet myrkyttävät tämän kehon ja mielen.
Muistahan, että miehestä sinäkin olet tullut.
Eipä ole yksikään nainen miehestä tullut, vaan nainen on organismi joka kykenee lisääntymään ja jalostumaan ihan ilman miehen parasitointia tämän kehossa.
Feministien puoluetoimistossa opetettua biologiaa?
Itselläni on kokemusta itsetuhoisista ajatuksista. Niitä kesti monta, monta vuotta. Ja välillä vastustin niitä, välillä antauduin niille ja annoin itseni flirttailla ajatuksella kuolemasta. Lopultahan ne on vain ajatuksia, kuten mitkä vaan muutkin ajatukset. Jos et arvostaisi elämää ja pitäisi sitä arvossa, et varmaan pohtisi miksi haluaisit eroon kuolemaa koskevista ajatuksista. Minulla auttoi se, että sain selkeytettyä itselleni mitä oikeasti haluan elämältäni, millaista elämää haluan elää, mitä siihen kuuluu. Omiin arvoihin sopiva elämä. Ei mitä minulta odotetaan, ei mitä yhteiskunta pitää "oikeana" elämänä, vaan mitä oikeasti minä haluan. Ja sitten olen lähtenyt menemään kohti sitä elämää, pienin askelin. Ja itsemurha-ajatukset saavat tulla sille matkalle mukaan. Sitä huomaa, että voi elää ja tehdä hyviä valintoja, samalla kun oma mieli huutaa samanaikaisesti kuolemaa. Ja hiljalleen ne ajatukset alkoivat väistymään.
Mitä enemmän jotain asiaa ajattelee, sitä helpommaksi ja luontevammaksi se tulee. Jos yrittää pohtia jotain itselle epätyypillistä, mitä ei yleensä pohdi koskaan, se onkin vaikeampaa, koska ei ole vahvistanut sitä ajatusrataa päässään. Sama fyysisessäkin tekemisessä, jos käy päivittäin suihkussa, se menee rutiinilla ja usein luontevasti. Mutta jos yrittää pestä hampaat toisella kädellä millä yleensä, se on jo aika haastavaa. Koska sitä toimintoa ei ole toistanut ja opetellut ja sillä tavoin vahvistanut.
Mutta itse en koe, että taistelu ajatuksia vastaan olisi hyödyllistä, ei ne ole vihollisia. Ajatukset vaan tulee ja menee, eikä ne välitä sun arvomaailmastasi tai mitä pidät hyvänä ja järkevänä. Aivot tuottaa välillä kaikenlaisia ajatuksia. Eri asia on mitä teet niillä ajatuksillasi. Annatko niiden määrittää mitä elämässäsi teet. Itselläni tosiaan on auttanut se, että menen kohti omannäköistä elämää ja samalla olen alkanut korjaamaan perusasioita, sitä miten syön, liikun ja nukun sekä alkanut rakentamaan ravitsevia ihmissuhteita elämääni. Ne ei välttämättä poista itsetuhoisia ajatuksia heti (eikä välttämättä kokonaan koskaan), mutta niiden rinnalle voi tuolla tavalla saada aika kauniin ja elämänmakuisen elämän. Välillä mieleeni tulee yhä aika ajoin ajoittainen itsetuhoinen ajatus ja impulssi, mutta voin olla sen kanssa, minun ei tarvitse reagoida siihen. Se saa olla läsnä ja pysyä niin kauan kun se haluaa. Samalla teen itselleni tärkeitä asioita, se ajatus saa kulkea siinä rinnalla mukana. Eikä sen ajatuksen ja impulssin ajoittainen olemassaolo enää minua häiritse. Paljon voimia sinulle. Olet nuori, asiat muuttuu ja elämällä on niin paljon tarjottavaa jos vaan pysyt täällä sen kokeaksesi.
Ei siinä auta muuta kuin tuhota itsensä
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan elämässäni ollut itsetuhoinen, vaikka olisin ollut kuolemansairas tai erittäin huonossa kunnossa fyysisesti, jos olen itsekseni.
Sen sijaan kun olen ollut läheisissä tekemisissä toisten ihmisten kanssa - ERITYISESTI MIESTEN - olen päätynyt useamman kerran itsemurhan partaalle.
Psyykkinen maailma on ihan totta. Miehen viha voi olla niin syvää ja kammottavaa, että se ajaa herkän naisen tällaisen itseinhon ja -vihan partaalle myös.
Tällainen vihaajamies voi olla miesystävä tai vaikkapa lähisukulainen. Miksei nainenkin, mutta itselleni tällaisia tunteita ei ole koskaan tullut kuin miesten kanssa.