Miksi pienet lapset tuijottavat minua?

Vierailija kirjoitti:

Ai eikö pienet lapset tuijota kaikkia ihmisiä? Olen pitänyt sitä aina normaalina pienten lasten käyttäytymisenä. Vähän isommalle sitten opetetaan, että ei saa tuijottaa. Jotkut vanhemmat opettavat, että "normaalista" poikkeavan näköisiä ei saa edes nopeasti vilkaista. Täytyy leikkiä, että ei huomaa.

Luulen kanssa, että on normaalia pienille lapsille. Se on haitallista, että opetetaan, että normista poikkeavia ihmisiä ei saa tuijottaa tai edes katsoa. Se johtaa helposti siihen, että tunnetaan olo epämukavaksi esimerkiksi vammaisen ihmisen nähdessä aikuisenakin. Itse en uskaltanut katsoa vammaisia ja ahdistuin jo vilkaisemisesta, kun luulin, että he kokevat katseen epämukavana,) näiden haitallisten tapojen lapsuudessa oppimisen takia, kunnes pääsin eroon haitallisesta ajattelusta. Tämä tapa opettaa lapsille vain, että erilaiset ihmiset eivät ole ihmisiä ja heihin pitää suhtautua kuin heitä ei olisi olemassakaan. 

Oikeasti pitäisi opettaa ymmärtämään erilaisuutta, eikä opettaa, ettei saa edes katsoa. Ja niiden aikuisten pitäisi itse oppia hyväksymään erilaisuutta ja olla tuntematta epämukavuutta erilaisuudesta. Kyllä pyörätuolilla liikkuvatkin ja kaikki muutkin kaipaavat katsekontakteja, inhimillisyyttä ja kokemusta siitä, että tulevat nähdyksi ja kuulluksi. Sivuuttaminen on aivan yhtä epäkohteliasta kuin tuijottaminen ja toisin kuin sivuuttaminen tuijottaminen voi joskus olla kohteliasta, jos molemmat osapuolet haluavat olla läsnä toisilleen.