Miksi pienet lapset tuijottavat minua?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He aistivat että tuossa on paha ihminen? Lapset ja eläimet huomaa sellaiset asiat.
Eivät he pelokkailta vaikuta. Joko alkavat hymyilemään ja hölmöilemään tai toljottavat ymmyrkäisinä.
Yleensä ymmyrkäisenä on silmät eikä henkilö 😅
Kokevat että olet jotenkin mielenkiintoinen. Minuakin pienet lapset tuijottavat.
Elä pelkää. Mummot tuijottaa minua. Pelästyvät kun kuljen takana vaikka en ole mitään tekemässä.
Nykyään on paljon neuroepätyypillisiä lapsia, jotka jumittaa.
Heikko ultraprosessoitu ravinto on siihen osittain syynä ja joskus myös vanhempien välinpitämättömyys. Ei kielletä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paljon neuroepätyypillisiä lapsia, jotka jumittaa.
Heikko ultraprosessoitu ravinto on siihen osittain syynä ja joskus myös vanhempien välinpitämättömyys. Ei kielletä mitään.
Neuroepätyypillisyys on perinnöllistä. Ultraprosessoitu ruoka ei ole merkittävä tekijä neuroepätyypillisyyden esiintymisessä, mutta voi pahentaa haasteita. Kasvatus ei aiheuta ADHD:ta tai autismia, mutta voi vaikeuttaa esimerkiksi arjessa selviämistä ja tunteiden säätelyä. Ei se entinen kasvatusmalli ollut yhtään sen parempi.
Sitä paitsi tässä puhuttiin nyt pienistä lapsista. Minut nähdessään on vauvatkin alkaneet hymyilemään, tuijottamaan tai nauramaan. Minua tosin katsovat aikuisetkin ja monet vastaantulijat hymyilevät minulle. Välillä mietin, että näytänkö julkkikselta vai miksi kaikki katsovat minua.
Katsot heitä ja hymyilet heille.
Ystävällistä.
Ei riitä, että tuijotetaan. Aikoinaan, kun asuin Helsingissä, jotkut lapset pyrkivät syliin metrossa, jäivät kiehnäämään polvien ympärille. Äiti vieressä, mutta eivät koskaan sanoneet mitään tai muuten reagoineet. Jotenkin minusta tuntuu, että tuijottelijatkin on niitä samanlaisia "tarvitsijoita".
Luultavasti sinussa on yhtä aikaa jotakin tuttua ja jotakin vierasta. Esim. muistutat hänen mummoaan, mutta olet mies, inceli, ja sokerilitkujen juominen on vain tehnyt sinusta lihavan ja käytätte samoja hiusdonitseja.
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä, että tuijotetaan. Aikoinaan, kun asuin Helsingissä, jotkut lapset pyrkivät syliin metrossa, jäivät kiehnäämään polvien ympärille. Äiti vieressä, mutta eivät koskaan sanoneet mitään tai muuten reagoineet. Jotenkin minusta tuntuu, että tuijottelijatkin on niitä samanlaisia "tarvitsijoita".
Minäkin veikkaan tätä. Heitä ei huomioida tarpeeksi kotona tai ovat ulospäinsuuntautuneita.
Jos he katsovat sinua pelokkaan näköisenä, saatat näyttää hammaspeikolta. Jos taas katsovat iloisesti ja kiinnostuneen näköisenä muistutat enemmän Muumipeikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä, että tuijotetaan. Aikoinaan, kun asuin Helsingissä, jotkut lapset pyrkivät syliin metrossa, jäivät kiehnäämään polvien ympärille. Äiti vieressä, mutta eivät koskaan sanoneet mitään tai muuten reagoineet. Jotenkin minusta tuntuu, että tuijottelijatkin on niitä samanlaisia "tarvitsijoita".
Minun kanssa on alettu leikkimään piilosta penkin takaa ja koirat tuovat minulle lelujaan kävellessäni kadulla vastaan.
Koska niiden vanhemmat ei osaa opettaa hyviä tapoja, ettei saa tuijottaa.
Ne ajattelee, että "tommonen haluun olla isona".
No ei siltä vaikuta, koska olen itse aika ikävä ja lapsia inhoava ihminen. Silti naapurin kersat yrittäneet tehdä tuttavuutta ja toivat eräs päivä kukkiakin ovelle.