Lue keskustelun säännöt.
Ratkaisu lapsiperheiden kuormitukseen: YÖ/VIIKONLOPPUPÄIVÄKOTI!
11.09.2026 |
Miksei tällaista ole käytössä? Itse työskentelen lapsiperheiden sosiaalityössä sosiaaliohjaajana ja ihan joka päivä vastaani tulee kuormittuneita pikkulapsiperheitä ilman tukiverkkoja, jotka kaipaisivat muutamia päiviä kuukaudessa LEPOPÄIVIÄ. Ei riitä muutaman tunnin lapsiperheiden kotipalvelun apu kerran viikossa ja tukiperheisiin on vuosien jonot ja välttämättä tukiperhettä ei koskaan saada. Pahimmillaan vanhempien väsymys voi johtaa lapsen tilapäiseen sijoitukseen tai vanhempien eroon, kun tilanteen voisi korjata että lapset voisivat vaikka yhden viikonlopun kuukaudessa viedä lapset tuttuun päiväkotiin/(johonkin muuhun kivaan lastenhotelliin:D), missä olisi yönylihoitoa ja kivaa tekemistä lapsille. Tällainen palvelu säästäisi varmasti yhteiskunnan varoja ja toimisi ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä. Tällainen palvelu puuttuu ja tällaiselle olisi todellakin kysyntää! Mitä mieltä olette?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ongelma ei ole palvelujen puute vaan niiden pakotus ja liian kova vauhti. Normaalisti perheissä on nainen, joka on kotona ja lepää päivällä, kun huolehtii perheestä illalla. Se että perheissä on nykyään 2 tehosuorittavaa miestä ja 50 000 palvelunpakottajaa sörkkii ja härkkii lapsia on sairautta.
Lepää päivällä? Lapsiperheessä?
Niin, kun meillä on se subjektiivinen päivähoito-oikeus, niin kotihoidontuella tai äitiyslomalla voi lykätä lapset hoitoon päiviksi. Itse voi vaikka kirjoitella sillä välin vauvalle kännykkä savuten tai vetää keskiolutta ja röökiä koko päivän partsilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuodaan lapset heti päiväkodin auettua klo 7.00 toki ei syödä aamupalaa kotona, haetaan vasta 16-17 jotkut jopa vasta 18.00! Sit ihmetellään kun lapsi kiukuttelee, oireilee väkivaltaisesti ja on tosi levoton, toi on jo pitkä aika aikuiselle saatikka pikkulapselle joka ei vielä edes aloittanut koulunkäyntiä.
Minne ne ne laitan kun on pakko käydä työssä että hengissä pysytään ym. Toki, toki toki ..kyllä syövät aamupalan.
Änkyttääkö sun näppäimet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä penskoja tehdään jos niiden kanssa eläminen on niin kuormittavaa ja vastenmielistä.
Älä pälise.
Saahan niistä rahaa!
Oletko lapsi vai hullu ????
Saahan niistä, sekä sääliä että rahaa
Meillä on kolme lasta, ja me aikuiset ja lapset odotamme aina viikonloppua, että saamme viettää aikaa yhdessä. Viikonloppu on parasta aikaa.
Jotain vikaa on pahasti perheessä, jos oma perhe ja omat lapset koetaan taakkana, josta halutaan olla erossa viikonloputkin.
Tämä on se vanhempien jaksamisongelman syy tavallisissa keskituloisissa perheissä:
-Työelämä on nykyään niin tiivistahtista, että työ vie monilla kaikki mehut. Aloitin työelämässä yli 10 v sitten ja oli paljon leppoisampi tahti! Olen myös kuullut työkaverien tarinoita siitä, millaista töissä oli 80- ja 90-luvuilla. Paljon kevyempi tahti ja vähemmän töitä yhdellä ihmisellä.
-Vanhemmilta odotetaan intensiivistä läsnäoloa lapsilleen. Omassa lapsuudessani oli täysin normaalia, että vanhemmat hakivat lapsen päiväkodista, laittoivat ruoan ja lapsi leikki itsekseen loppuillan. Äidit saattoivat istua alas katsomaan Kauniita ja rohkeita - häiritä ei tietenkään saanut. Nykyisin tuollaista paheksuttaisi, kun vanhempiaan ikävöinyt lapsi joutuisi olemaan illan omissa oloissaan.
-Omassa lapsuudessani ysärillä sai aika pienetkin lapset jättää keskenään ulos. Oli ihan normaalia, että 3 v saattoi olla aidatulla kotipihalla ja vanhempi oli sisällä vilkaisten jossain välissä ikkunasta. Tai että 5-6 v ikäiset rakentelivat majoja/lumilinnoja kodin lähistöllä. Minä kävin 6 v iässä yksin lähikaupassa kilometrin päässä. Tällaisista napsahtaisi nykyään lasu, jos vanhempi jättäisi lapsen valvomatta.
Minä ymmärrän täysin, miksi nykyvanhempia väsyttää. Väsyttää itseänikin. Varsinkin äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, kun pitäisi antaa 100 % itsestään töissä, olla aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi, hyvä vaimo ja huolehtia kropasta ja kodista siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se vanhempien jaksamisongelman syy tavallisissa keskituloisissa perheissä:
-Työelämä on nykyään niin tiivistahtista, että työ vie monilla kaikki mehut. Aloitin työelämässä yli 10 v sitten ja oli paljon leppoisampi tahti! Olen myös kuullut työkaverien tarinoita siitä, millaista töissä oli 80- ja 90-luvuilla. Paljon kevyempi tahti ja vähemmän töitä yhdellä ihmisellä.
-Vanhemmilta odotetaan intensiivistä läsnäoloa lapsilleen. Omassa lapsuudessani oli täysin normaalia, että vanhemmat hakivat lapsen päiväkodista, laittoivat ruoan ja lapsi leikki itsekseen loppuillan. Äidit saattoivat istua alas katsomaan Kauniita ja rohkeita - häiritä ei tietenkään saanut. Nykyisin tuollaista paheksuttaisi, kun vanhempiaan ikävöinyt lapsi joutuisi olemaan illan omissa oloissaan.
-Omassa lapsuudessani ysärillä sai aika pienetkin lapset jättää keskenään ulos. Oli ihan normaalia, että 3 v saattoi olla aidatulla kotipihalla ja vanhempi oli sisällä vilkaisten jossain välissä ikkunasta. Tai että 5-6 v ikäiset rakentelivat majoja/lumilinnoja kodin lähistöllä. Minä kävin 6 v iässä yksin lähikaupassa kilometrin päässä. Tällaisista napsahtaisi nykyään lasu, jos vanhempi jättäisi lapsen valvomatta.
Minä ymmärrän täysin, miksi nykyvanhempia väsyttää. Väsyttää itseänikin. Varsinkin äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, kun pitäisi antaa 100 % itsestään töissä, olla aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi, hyvä vaimo ja huolehtia kropasta ja kodista siihen päälle.
Mitä siitä seuraa jos lasu napsahtaa? Sossutädit hakevat lapsen pois?
Aivan loistava idea. Mitä ikinä surkeita kommentteja luet täältä, ohita ne. Tämä on idea jolla rahan tuloa on vaikea estää. Siis jos perustat sen pääkaupunkiseudulle. Lykkyä pyttyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se vanhempien jaksamisongelman syy tavallisissa keskituloisissa perheissä:
-Työelämä on nykyään niin tiivistahtista, että työ vie monilla kaikki mehut. Aloitin työelämässä yli 10 v sitten ja oli paljon leppoisampi tahti! Olen myös kuullut työkaverien tarinoita siitä, millaista töissä oli 80- ja 90-luvuilla. Paljon kevyempi tahti ja vähemmän töitä yhdellä ihmisellä.
-Vanhemmilta odotetaan intensiivistä läsnäoloa lapsilleen. Omassa lapsuudessani oli täysin normaalia, että vanhemmat hakivat lapsen päiväkodista, laittoivat ruoan ja lapsi leikki itsekseen loppuillan. Äidit saattoivat istua alas katsomaan Kauniita ja rohkeita - häiritä ei tietenkään saanut. Nykyisin tuollaista paheksuttaisi, kun vanhempiaan ikävöinyt lapsi joutuisi olemaan illan omissa oloissaan.
-Omassa lapsuudessani ysärillä sai aika pienetkin lapset jättää keskenään ulos. Oli ihan normaalia, että 3 v saattoi olla aidatulla kotipihalla ja vanhempi oli sisällä vilkaisten jossain välissä ikkunasta. Tai että 5-6 v ikäiset rakentelivat majoja/lumilinnoja kodin lähistöllä. Minä kävin 6 v iässä yksin lähikaupassa kilometrin päässä. Tällaisista napsahtaisi nykyään lasu, jos vanhempi jättäisi lapsen valvomatta.
Minä ymmärrän täysin, miksi nykyvanhempia väsyttää. Väsyttää itseänikin. Varsinkin äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, kun pitäisi antaa 100 % itsestään töissä, olla aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi, hyvä vaimo ja huolehtia kropasta ja kodista siihen päälle.
Mitä siitä seuraa jos lasu napsahtaa? Sossutädit hakevat lapsen pois?
Ainakin itse väsyneenä äitinä sanon, että en jaksaisi mitään ylimääräistä selvittelyä tilanteessa, jossa voimavarat ovat jo muutenkin rajalliset.
T. Tuo aiempi
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, ja me aikuiset ja lapset odotamme aina viikonloppua, että saamme viettää aikaa yhdessä. Viikonloppu on parasta aikaa.
Jotain vikaa on pahasti perheessä, jos oma perhe ja omat lapset koetaan taakkana, josta halutaan olla erossa viikonloputkin.
Ja kruunu kiiltää! Hyvä sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LUVN:lla on tukiperhetoimintaa, meidän kolme lasta on kerran kuussa siellä perjantai iltapäivästä sunnuntai iltapäivään.
Ei se yksi vapaa viikonloppu ihmeitä tee mut onhan se kiva.m43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se vanhempien jaksamisongelman syy tavallisissa keskituloisissa perheissä:
-Työelämä on nykyään niin tiivistahtista, että työ vie monilla kaikki mehut. Aloitin työelämässä yli 10 v sitten ja oli paljon leppoisampi tahti! Olen myös kuullut työkaverien tarinoita siitä, millaista töissä oli 80- ja 90-luvuilla. Paljon kevyempi tahti ja vähemmän töitä yhdellä ihmisellä.
-Vanhemmilta odotetaan intensiivistä läsnäoloa lapsilleen. Omassa lapsuudessani oli täysin normaalia, että vanhemmat hakivat lapsen päiväkodista, laittoivat ruoan ja lapsi leikki itsekseen loppuillan. Äidit saattoivat istua alas katsomaan Kauniita ja rohkeita - häiritä ei tietenkään saanut. Nykyisin tuollaista paheksuttaisi, kun vanhempiaan ikävöinyt lapsi joutuisi olemaan illan omissa oloissaan.
-Omassa lapsuudessani ysärillä sai aika pienetkin lapset jättää keskenään ulos. Oli ihan normaalia, että 3 v saattoi olla aidatulla kotipihalla ja vanhempi oli sisällä vilkaisten jossain välissä ikkunasta. Tai että 5-6 v ikäiset rakentelivat majoja/lumilinnoja kodin lähistöllä. Minä kävin 6 v iässä yksin lähikaupassa kilometrin päässä. Tällaisista napsahtaisi nykyään lasu, jos vanhempi jättäisi lapsen valvomatta.
Minä ymmärrän täysin, miksi nykyvanhempia väsyttää. Väsyttää itseänikin. Varsinkin äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, kun pitäisi antaa 100 % itsestään töissä, olla aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi, hyvä vaimo ja huolehtia kropasta ja kodista siihen päälle.
Mitä siitä seuraa jos lasu napsahtaa? Sossutädit hakevat lapsen pois?
Ainakin itse väsyneenä äitinä sanon, että en jaksaisi mitään ylimääräistä selvittelyä tilanteessa, jossa voimavarat ovat jo muutenkin rajalliset.
T. Tuo aiempi
Itse sanoisin lastensuojelijoille, että painukaa sinne missä pippuri kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, ja me aikuiset ja lapset odotamme aina viikonloppua, että saamme viettää aikaa yhdessä. Viikonloppu on parasta aikaa.
Jotain vikaa on pahasti perheessä, jos oma perhe ja omat lapset koetaan taakkana, josta halutaan olla erossa viikonloputkin.
Mä olen sitä mieltä että lenkkimakkaran sively jalapenoilla ja sen jälkeen sen työntäminen perseeseen, on ihmisen parasta aikaa. Täytyy olla pahasti vialla sellaisella ihmisellä, joka elää eri tavalla kuin minä.
Mitä jos ensin hoidettais edes olemassaolevat palvelut kuntoon? Varhaiskasvatus natisee jo liitoksistaan.
Joko alkaa vanhemmat huomata, ettei enää askarrella kuten ennen, eikä retkeillä kuten ennen? Eikö vielä? Meidän talossa näkyy jo, ei yksinkertaisesti ehdi, kun perusasiat vie niin paljon aikaa.
Että tästä vois ainakin alottaa, ehkä ne lapsetkin olis koton vähemmän rasittavia jos päiväkotipäivä ei olisi heille niin kuormittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joku raja nyt. :D Lapsia ei ole mikään pakko hankkia.
Onko kivaa vastata itselleen. 😝😝😝
En ole ap. Hassu ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, ja me aikuiset ja lapset odotamme aina viikonloppua, että saamme viettää aikaa yhdessä. Viikonloppu on parasta aikaa.
Jotain vikaa on pahasti perheessä, jos oma perhe ja omat lapset koetaan taakkana, josta halutaan olla erossa viikonloputkin.
Mä olen sitä mieltä että lenkkimakkaran sively jalapenoilla ja sen jälkeen sen työntäminen perseeseen, on ihmisen parasta aikaa. Täytyy olla pahasti vialla sellaisella ihmisellä, joka elää eri tavalla kuin minä.
Amen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se vanhempien jaksamisongelman syy tavallisissa keskituloisissa perheissä:
-Työelämä on nykyään niin tiivistahtista, että työ vie monilla kaikki mehut. Aloitin työelämässä yli 10 v sitten ja oli paljon leppoisampi tahti! Olen myös kuullut työkaverien tarinoita siitä, millaista töissä oli 80- ja 90-luvuilla. Paljon kevyempi tahti ja vähemmän töitä yhdellä ihmisellä.
-Vanhemmilta odotetaan intensiivistä läsnäoloa lapsilleen. Omassa lapsuudessani oli täysin normaalia, että vanhemmat hakivat lapsen päiväkodista, laittoivat ruoan ja lapsi leikki itsekseen loppuillan. Äidit saattoivat istua alas katsomaan Kauniita ja rohkeita - häiritä ei tietenkään saanut. Nykyisin tuollaista paheksuttaisi, kun vanhempiaan ikävöinyt lapsi joutuisi olemaan illan omissa oloissaan.
-Omassa lapsuudessani ysärillä sai aika pienetkin lapset jättää keskenään ulos. Oli ihan normaalia, että 3 v saattoi olla aidatulla kotipihalla ja vanhempi oli sisällä vilkaisten jossain välissä ikkunasta. Tai että 5-6 v ikäiset rakentelivat majoja/lumilinnoja kodin lähistöllä. Minä kävin 6 v iässä yksin lähikaupassa kilometrin päässä. Tällaisista napsahtaisi nykyään lasu, jos vanhempi jättäisi lapsen valvomatta.
Minä ymmärrän täysin, miksi nykyvanhempia väsyttää. Väsyttää itseänikin. Varsinkin äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, kun pitäisi antaa 100 % itsestään töissä, olla aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi, hyvä vaimo ja huolehtia kropasta ja kodista siihen päälle.
Mitä siitä seuraa jos lasu napsahtaa? Sossutädit hakevat lapsen pois?
Ainakin itse väsyneenä äitinä sanon, että en jaksaisi mitään ylimääräistä selvittelyä tilanteessa, jossa voimavarat ovat jo muutenkin rajalliset.
T. Tuo aiempi
Lasuhan on hyvä asia. Mä olen tehnyt meidän lapsista useamman ja itsestäni on tehty pyynnöstäni huoli-ilmoitus, nämä toteutettiin yhteistyössä varhaiskasvatuksen ja neuvolan kanssa. Olen sitä mieltä, että on viisautta ja rohkeutta pyytää apua. on ihan urbaania legendaa että lasu= lapset viedään pois. Markku 82
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Australiassa muistaakseni, vai oliko Grönlannissa yhteiskunta otti lapsoset hoitaakseen, näin näistä kehittyi kelvollisia kansalaisia😁 Vanhemmat saavat tehdä lisää ja näin toteuttaa itseään🤣
Niin Suomessakin tehdään. Lapset viedään varhaiskasvatuslaitoksiin kasvatettaviksi koska vanhempien kasvatustaitoihin ja -asenteisiin ei luoteta.
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ongelma ei ole palvelujen puute vaan niiden pakotus ja liian kova vauhti. Normaalisti perheissä on nainen, joka on kotona ja lepää päivällä, kun huolehtii perheestä illalla. Se että perheissä on nykyään 2 tehosuorittavaa miestä ja 50 000 palvelunpakottajaa sörkkii ja härkkii lapsia on sairautta.
Lepää päivällä? Lapsiperheessä?
Kyllä minä nukuin lasten kanssa päikkärit
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ensin hoidettais edes olemassaolevat palvelut kuntoon? Varhaiskasvatus natisee jo liitoksistaan.
Joko alkaa vanhemmat huomata, ettei enää askarrella kuten ennen, eikä retkeillä kuten ennen? Eikö vielä? Meidän talossa näkyy jo, ei yksinkertaisesti ehdi, kun perusasiat vie niin paljon aikaa.
Että tästä vois ainakin alottaa, ehkä ne lapsetkin olis koton vähemmän rasittavia jos päiväkotipäivä ei olisi heille niin kuormittava.
Nykymaailma on siitä hassu että töitä ei monella ole ja töissä pitäisi käydä, sitten kun käyt töissä jossain tunnin ajomatkan päässä niin työpäivällä onkin pituutta 10,5h ja lapsen hoito päivällä 11h.
Kaikki ei voi millään asia työpaikan naapurissa kävelymatkan päässä.
Kannattaa palkata joku työtön. Niille ei tarvitse maksaa kuin 9 euroa päivässä.