Lue keskustelun säännöt.
Ratkaisu lapsiperheiden kuormitukseen: YÖ/VIIKONLOPPUPÄIVÄKOTI!
11.09.2026 |
Miksei tällaista ole käytössä? Itse työskentelen lapsiperheiden sosiaalityössä sosiaaliohjaajana ja ihan joka päivä vastaani tulee kuormittuneita pikkulapsiperheitä ilman tukiverkkoja, jotka kaipaisivat muutamia päiviä kuukaudessa LEPOPÄIVIÄ. Ei riitä muutaman tunnin lapsiperheiden kotipalvelun apu kerran viikossa ja tukiperheisiin on vuosien jonot ja välttämättä tukiperhettä ei koskaan saada. Pahimmillaan vanhempien väsymys voi johtaa lapsen tilapäiseen sijoitukseen tai vanhempien eroon, kun tilanteen voisi korjata että lapset voisivat vaikka yhden viikonlopun kuukaudessa viedä lapset tuttuun päiväkotiin/(johonkin muuhun kivaan lastenhotelliin:D), missä olisi yönylihoitoa ja kivaa tekemistä lapsille. Tällainen palvelu säästäisi varmasti yhteiskunnan varoja ja toimisi ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä. Tällainen palvelu puuttuu ja tällaiselle olisi todellakin kysyntää! Mitä mieltä olette?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se vanhempien jaksamisongelman syy tavallisissa keskituloisissa perheissä:
-Työelämä on nykyään niin tiivistahtista, että työ vie monilla kaikki mehut. Aloitin työelämässä yli 10 v sitten ja oli paljon leppoisampi tahti! Olen myös kuullut työkaverien tarinoita siitä, millaista töissä oli 80- ja 90-luvuilla. Paljon kevyempi tahti ja vähemmän töitä yhdellä ihmisellä.
-Vanhemmilta odotetaan intensiivistä läsnäoloa lapsilleen. Omassa lapsuudessani oli täysin normaalia, että vanhemmat hakivat lapsen päiväkodista, laittoivat ruoan ja lapsi leikki itsekseen loppuillan. Äidit saattoivat istua alas katsomaan Kauniita ja rohkeita - häiritä ei tietenkään saanut. Nykyisin tuollaista paheksuttaisi, kun vanhempiaan ikävöinyt lapsi joutuisi olemaan illan omissa oloissaan.
-Omassa lapsuudessani ysärillä sai aika pienetkin lapset jättää keskenään ulos. Oli ihan normaalia, että 3 v saattoi olla aidatulla kotipihalla ja vanhempi oli sisällä vilkaisten jossain välissä ikkunasta. Tai että 5-6 v ikäiset rakentelivat majoja/lumilinnoja kodin lähistöllä. Minä kävin 6 v iässä yksin lähikaupassa kilometrin päässä. Tällaisista napsahtaisi nykyään lasu, jos vanhempi jättäisi lapsen valvomatta.
Minä ymmärrän täysin, miksi nykyvanhempia väsyttää. Väsyttää itseänikin. Varsinkin äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, kun pitäisi antaa 100 % itsestään töissä, olla aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi, hyvä vaimo ja huolehtia kropasta ja kodista siihen päälle.
Mulla ei ole omia lapsia, mutta erittäin väsyttävä työ varhaiskasvatuksessa.
Ja minusta syy moneen noista asioista on siinä, että lapsesta on tehty jo vähän liikaakin sellainen "maailmannapa", tämä kuormittaa muuten meitä päiväkodissakin ihan yhtälailla.
Ja sitten avataan mitä tarkoitan:
- Lapset tosiaan ennen osasi leikkiä keskenään/itsekseen, ihan jo pienetkin lapset ei tarvinneet jatkuvaa kontaktia aikuiseen, vaan vanhempi tosiaan saattoi vaikka istua sohvalla ja olla sillä tavalla läsnä, mutta ei tarvinnu tapittaa sitä lasta herkeämättä. Itse en sanoisi että tuo ei olisi silti lapsen kanssa olemista: Minusta se on luonnollista lasten kanssa olemista meidän lajin aikuiselta yksilöltä: Lapset on energisiä ja leikkii, aikuiset yleensä eivät ole, eivätkä voikkaan olla.
- Nykyään lapset on tottuneet siihen, että vähän jos itkasee niin heti nostetaan syliin. Siis ihan sama mikä syy on, niin syliin vaan. Tai esim. ruokapöydässä heti kun kyllästytään niin heti pois, ei yhtään opetella kestämään "vain olemista". Tämäkin on todella väsyttävää niin vanhemmista kuin vaka työntekijöistäkin, ettei ole mitään ruokarauhaa/koko perheellä syöminen voi rikkoutua kokonaan, kun oma syöminen on mahdotonta levottoman lapsen kanssa joka on tottunut siihen, että hänen tarpeensa ja halunsa tyydytetään välittömästi.
- Pystyi jättämään keskenään ulos, mutta tiedätkö miksi? No siksi, että lapsilla oli kuri, okei en ihan allekirjoita sitä ns. pelolla kasvattamista, mutta tässä yksin ulkona leikkimisessä se tulee todella kätevästi kuitenkin kuvioon mukaan, koska lapset ei yksinkertaisesti uskaltaneet hölmöillä, ainakaan samalla tavalla kuin mitä lapset nykyään tekee. Toisaalta myöskin uskallettiin ottaa riskejä ja antaa lapsen oppia ihan itse kantapäänkautta T: Eräänkin kerran jään läpi ojaan pudonneena. Lapsilla oli kuitenkin joku käsitys siitä, että mikä on ok ja mikä ei. Nykylapset taas tuntuvat tekevän aika paljon "mitä lystää", eivät osaa ottaa vastuuta omista tekemisistään.
Lapsia peloteltiin mielikuvitusasioilla, jotka kuitenkin toisaalta varoitti ihan oikeista vaaroista: Esim. "näkki tulee ja vie jos menee veden äärelle", ihan järkevä pelko, vaikka näkkiä ei ole, niin sinne veteen voi ihan oikeasti hukkua ja kuolla, ihan yhtä kamala kohtalo. Nykyään lapset saa traumoja jos opetetaan varovaisuuteen tällaisilla tarinoilla.
Nykyään puhutaan paljon lapsen tarpeista jne. mutta minusta ei ole mitään järkeä siinäkään, että nyt ne lasten tarpeet nostetaan jalustalle ylitse kaikkien heitä hoitavien aikuisten jaksamisen. Että nyt lapsen tarpeet tyydyttyy, mutta mitä se tekee lapselle kun aikuiset ympärillä on ihan uupuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ensin hoidettais edes olemassaolevat palvelut kuntoon? Varhaiskasvatus natisee jo liitoksistaan.
Joko alkaa vanhemmat huomata, ettei enää askarrella kuten ennen, eikä retkeillä kuten ennen? Eikö vielä? Meidän talossa näkyy jo, ei yksinkertaisesti ehdi, kun perusasiat vie niin paljon aikaa.
Että tästä vois ainakin alottaa, ehkä ne lapsetkin olis koton vähemmän rasittavia jos päiväkotipäivä ei olisi heille niin kuormittava.Ai. Meidän päiväkodissa lapset käyvät teattereissa, luontoretkillä, museoissa, kotieläinpuistoissa, joskus on esiintyjiä päiväkodissa paikan päällä. näin toimitaan ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa.
Suomenkielisellä puolella ei esiinny kuin poliisi, palokunta tai ambulanssi, ja nekin tulevat yllättäen.
Joo, suomeruotsalaiset onkin Suomessa ihan oma rotunsa, joilla on monenlaisia etuoikeuksia muihin nähden. En ihmettele yhtään että nuo toteutuu ruotsinkielisessä päiväkodissa: Sinne varmasti on saatu isommat määrärahat kuin muualle tai pieniä lahjoituksia lasten vanhemmilta että on varaa tehdä kaikenlaista.
Huomatkaa, ap tekee narkki/juoppoperheissä työtä. Ei tavalliset ihmiset tarvitse sossutätejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä penskoja tehdään jos niiden kanssa eläminen on niin kuormittavaa ja vastenmielistä.
Sano tuo akalle, minä halusin pimppiä, en lapsia.
Kuulostaa siltä, että sinun "akallasi" on alaikäisten lisäksi yksi täysikasvuinen kakara.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se vanhempien jaksamisongelman syy tavallisissa keskituloisissa perheissä:
-Työelämä on nykyään niin tiivistahtista, että työ vie monilla kaikki mehut. Aloitin työelämässä yli 10 v sitten ja oli paljon leppoisampi tahti! Olen myös kuullut työkaverien tarinoita siitä, millaista töissä oli 80- ja 90-luvuilla. Paljon kevyempi tahti ja vähemmän töitä yhdellä ihmisellä.
-Vanhemmilta odotetaan intensiivistä läsnäoloa lapsilleen. Omassa lapsuudessani oli täysin normaalia, että vanhemmat hakivat lapsen päiväkodista, laittoivat ruoan ja lapsi leikki itsekseen loppuillan. Äidit saattoivat istua alas katsomaan Kauniita ja rohkeita - häiritä ei tietenkään saanut. Nykyisin tuollaista paheksuttaisi, kun vanhempiaan ikävöinyt lapsi joutuisi olemaan illan omissa oloissaan.
-Omassa lapsuudessani ysärillä sai aika pienetkin lapset jättää keskenään ulos. Oli ihan normaalia, että 3 v saattoi olla aidatulla kotipihalla ja vanhempi oli sisällä vilkaisten jossain välissä ikkunasta. Tai että 5-6 v ikäiset rakentelivat majoja/lumilinnoja kodin lähistöllä. Minä kävin 6 v iässä yksin lähikaupassa kilometrin päässä. Tällaisista napsahtaisi nykyään lasu, jos vanhempi jättäisi lapsen valvomatta.
Minä ymmärrän täysin, miksi nykyvanhempia väsyttää. Väsyttää itseänikin. Varsinkin äideiltä vaaditaan ihan valtavasti, kun pitäisi antaa 100 % itsestään töissä, olla aktiivinen ja läsnäoleva vanhempi, hyvä vaimo ja huolehtia kropasta ja kodista siihen päälle.
Miks on tullut lapsia hankittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oishan se kiva raskaan työviikon jälkeen heittää viihteelle, jättää lapset perjantaina hoitoon ja hakea sitten maanantai- iltana kotiin.
No joo, jos on tukiverkoton, niin yksi yö kuukaudessa pientä maksua vastaan hoidossa voisi joitakin auttaa. Se, että voisi kerran kuussa nukkua pitkään työviikon jälkeen voisi tuoda voimavaroja. Ongelmallista olisi se, jos hoidossa olisi jotain ongelmalapsia joiden seurassa lapsi ei viihtyisi. Ei olisi oikein lasta kohtaan kun viikonloppujen pitäisi olla myös lapsille rentouttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laittaisi omia lapsiani tuollaiseen, koska on tukiverkkoja. Mutta lähipiiristä tiedän perheen joka hyötyisi tuollaisesta. Esim just kerran kuussa päiväkotipäivä olisikin vaikka maanantai klo 8- tiistai klo 16 tai viikonloppu kahdesti vuodessa.
Toinen asia mikä auttaisi kuormittuneita perheitä, on iltapäiväkerhon laajentaminen 1-2 luokkalaisista vaikka ala-asteen loppuun tai vähintään 3-luokkalaisiin asti. Ennen 3-luokkalaiset eivät tarvinneet enää aikuista, mutta nykyisin 3-4-luokkalaisiakin pitää vahtia kokoajan, ei saa jättää valvomatta esim koulupäivän jälkeen yksin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
En laittaisi omia lapsiani tuollaiseen, koska on tukiverkkoja. Mutta lähipiiristä tiedän perheen joka hyötyisi tuollaisesta. Esim just kerran kuussa päiväkotipäivä olisikin vaikka maanantai klo 8- tiistai klo 16 tai viikonloppu kahdesti vuodessa.
Toinen asia mikä auttaisi kuormittuneita perheitä, on iltapäiväkerhon laajentaminen 1-2 luokkalaisista vaikka ala-asteen loppuun tai vähintään 3-luokkalaisiin asti. Ennen 3-luokkalaiset eivät tarvinneet enää aikuista, mutta nykyisin 3-4-luokkalaisiakin pitää vahtia kokoajan, ei saa jättää valvomatta esim koulupäivän jälkeen yksin kotiin.
Suomessa saa ihan jo ekaluokkalaisen jättää valvomatta kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa suoritusyhteiskunnan riemuvoitolta, minkään ei tarvitse muuttua vaan tilkitään yhteiskunnan vuotavat kohdat.
Joo ja ne lapset varmaan haluaakin viettää viikonloppunsa jossain päiväkodissa :D älä hanki lapsia jos et jaksa hoitaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lepopäivä omista, itse hankituista lapsista, ei ole tullut mieleenkään..
Tai ehkä olisi hyvä ottaa lapset pois kokonaan kun se on niin kamalan raskasta se hoitaminen.
Siitä herää semmoinen erittäin järkevä kysymys että miksi yleensä teet lapsia ?
Vai oletatteko te että ne kehittyy ihan itsestään ei vaadi minkäänlaista huomiota eikä hoitoa! Kummallinen ajattelutapa.
Ehkäisy on keksitty ihmiset käyttäkää sitä niin ei tarvitse miettiä että mihin sen lapsen tunkisi ettei sitä tarvitsisi viikonloppunakaan nähdä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista ja lapsenlapsista kokemus. Omat viihtyi muutaman kuukauden ip-kerhossa. Miks en saa tulla kotiin ja olla rauhassa, en jaksa sitä meteliä ja "tätejä."
Lapsenlapsilla sama juttu, toinen oli jouluun, toinen ei enää tokalla suostunut menemään. Kotona saa rauhassa puuhata.
Ehkä tarvitsisimme rakentavaa keskustelua siitä, mikä siitä arjesta tekee niin raskasta. Syitä on varmasti monia eri perheissä, mutta miksi meillä on jotenkin rakennettu ajatus siitä ettei lapsiperheen elämä voi olla myös mukavaa? Miksi me yhteiskunnallisesti hyväksymme sen, että lasten saaminen olisi joku haaste joka pitää selättää? Meillä etsitään jatkuvasti ongelmia joka paikasta, some on täynnä huumoria siitä miten perseestä ja rankkaa perhearki on. On niksejä joilla säästää arjen tylsistä asioista aikaa. Mutta unohdetaan se kysymys, mihin sitä aikaa on niin hirveä kiire säästää, mitä se lasten lapsuus vie elämästä?
Ai. Meidän päiväkodissa lapset käyvät teattereissa, luontoretkillä, museoissa, kotieläinpuistoissa, joskus on esiintyjiä päiväkodissa paikan päällä. näin toimitaan ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa.
Suomenkielisellä puolella ei esiinny kuin poliisi, palokunta tai ambulanssi, ja nekin tulevat yllättäen.