Lähetä terveiset kaipaamallesi! 9/26

Nuutille kivaa päivää! 😊

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että rakkaus
olisi löytämistä.
Jossain olisi HÄN,
puolikkaani, jonka kosketus 

sytyttäisi värivalot ja 

intohimosta syntyisi yksi.

 

Olin väärässä.
Rakkaus ei täyttänyt,
vaan se opetti, ei kerrasta
eikä kahdesta, vaan kärsivällisesti,
miksi sydämeni oli tyhjä 

ja miksi olin siitä vastuussa.

 

Rakkaus toi esiin virheeni
ja epäjumalani, joita palvoin:
itsekkyys, mukavuudenhalu
ja itsenäisyys.

 

Jälkiviisaudella näen:
rakastin itsekkäästi.
Tavoin, joista varoitetaan
täydellisessä maailmassa.
Mutta maailma ei ole valmis,
emmekä me, joten miten
rakkautemme voisi olla ajasta
ikuisuuteen täydellistä?

 

Puhuin palavasti, kun
sinä halusit kuiskauksen,
vain sinun korvillesi
tarkoitetun.

 

Vaikenin, kun rakkaus
kertoi: minuun sattuu.
Miksikö? Mukavuudenhalussani
pelkäsin, että haavoittunut
rakkautemme sanat saatuaan
polttaisi kaikkeutemme.

 

Umpikujastani pakenin, jotten
kuulisi, kuinka jätät minut.
Ja tätä, häpeällistä pelkuruutta,
minä kutsuin itsenäisyydeksi.

 

Keskellä kipua ymmärsin: 

yksin selviäminen
saattaa olla uhoa, ja vahvuus

voikin olla myöntää,
ettei halua olla yksin.

 

Minä siis tarvitsen sinua,
enemmän kuin muuta,
mutta en vaadi jäämään.
Sen saat sinä päättää.

 

Rohkeus ei synny vaieten.
Ja jos aikaa on
vain huomiseen,
tulkoon se leijonana.

 

Paljastui myös, että
sydämeni kertoo valheita
pelastaakseen kasvoni.
Mutta suden hetkellä,
maailman kanssa kahden,
kohtasin totuuden.

 

Kaipaan rakkautta.
Kaipaan jäätävästi.
Mutta en sellaista,
jossa kaksi keskeneräistä
teeskentelee valmista.

 

Haluan nähdä julkisivusi taakse.
Hiuksesi märkänä ja laittamattomana.
Silmäsi vailla varjoja ja korostusta.
Vihasi, joskus aiheettomankin.
Ilosi ja naurusi, sillä onnea ei
tuotu tänne kätkettäväksi.

 

Haluan kuulla tarinasi,
myös ne, joissa et ollut rohkea,
ja ne, joissa toimit väärin.

Erityisesti: mitä niistä opit?

 

Mutta en teeskentele pyhimystä.
Myös sinun täytyy uskoa siihen,
että kahden epätäydellisen onni
voi tehdä maailmasta täydellistä.

 

En voi myöskään olla se,
joka polvistuu epäjumalillesi,
vaan tiliesi täytyy olla selvät
itsekkyytesi ja mukavuudenhalusi kanssa.

 

Itsenäisyys ja rakkaus elävät yhdessä.
Vain itsenäinen voi antaa ja
vastaanottaa rakkautta niin, että
sielu lepää harmoniassa toisen kanssa.

 

Rakkauden ei kuulu alkaa
uuvuttavalla ja kuluttavalla
valloitussodalla.

En siis usko enää täydellisyyteen.
Mutta rakastavan epätäydellisen rinnalla
seison silloin, kun pimeys saapuu,
voin olla rohkea, kun sitä vaaditaan,
ja kestää enemmän kuin koskaan yksin.

 

Ugh, olen puhunut.

(Tähän tulisi punasydän jos sellaisen voisi laittaa). Kivaa viikonloppua, luultavasti sivusta.

m-n

Lähden pois, tää on hullua.

Vierailija kirjoitti:

Osaisitko kertoa mitä oikeastaan haluat, mitä minulta toivot? Vai etkö tiedä itsekään?

Sivusta: Rakkautta, yhteiselämää, toveruutta ja ystävyyttä, tulevaisuutta.

Siinä oli jotain vaan niin voimakasta, hyvin haurasta, aitoa, koomisuutta, liikkuvia osia, liian hitaita, liian nopeita käänteitä. Kaikkia irtokarkkeja yhtäaikaa, kaikkea eriaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että rakkaus
olisi löytämistä.
Jossain olisi HÄN,
puolikkaani, jonka kosketus 

sytyttäisi värivalot ja 

intohimosta syntyisi yksi.

 

Olin väärässä.
Rakkaus ei täyttänyt,
vaan se opetti, ei kerrasta
eikä kahdesta, vaan kärsivällisesti,
miksi sydämeni oli tyhjä 

ja miksi olin siitä vastuussa.

 

Rakkaus toi esiin virheeni
ja epäjumalani, joita palvoin:
itsekkyys, mukavuudenhalu
ja itsenäisyys.

 

Jälkiviisaudella näen:
rakastin itsekkäästi.
Tavoin, joista varoitetaan
täydellisessä maailmassa.
Mutta maailma ei ole valmis,
emmekä me, joten miten
rakkautemme voisi olla ajasta
ikuisuuteen täydellistä?

 

Puhuin palavasti, kun
sinä halusit kuiskauksen,
vain sinun korvillesi
tarkoitetun.

 

Vaikenin, kun rakkaus
kertoi: minuun sattuu.
Miksikö? Mukavuudenhalussani
pelkäsin, että haavoittunut
rakkautemme sanat saatuaan
polttaisi kaikkeutemme.

 

Umpikujastani pakenin, jotten
kuulisi, kuinka jätät minut.
Ja tätä, häpeällistä pelkuruutta,
minä kutsuin itsenäisyydeksi.

 

Keskellä kipua ymmärsin: 

yksin selviäminen
saattaa olla uhoa, ja vahvuus

voikin olla myöntää,
ettei halua olla yksin.

 

Minä siis tarvitsen sinua,
enemmän kuin muuta,
mutta en vaadi jäämään.
Sen saat sinä päättää.

 

Rohkeus ei synny vaieten.
Ja jos aikaa on
vain huomiseen,
tulkoon se leijonana.

 

Paljastui myös, että
sydämeni kertoo valheita
pelastaakseen kasvoni.
Mutta suden hetkellä,
maailman kanssa kahden,
kohtasin totuuden.

 

Kaipaan rakkautta.
Kaipaan jäätävästi.
Mutta en sellaista,
jossa kaksi keskeneräistä
teeskentelee valmista.

 

Haluan nähdä julkisivusi taakse.
Hiuksesi märkänä ja laittamattomana.
Silmäsi vailla varjoja ja korostusta.
Vihasi, joskus aiheettomankin.
Ilosi ja naurusi, sillä onnea ei
tuotu tänne kätkettäväksi.

 

Haluan kuulla tarinasi,
myös ne, joissa et ollut rohkea,
ja ne, joissa toimit väärin.

Erityisesti: mitä niistä opit?

 

Mutta en teeskentele pyhimystä.
Myös sinun täytyy uskoa siihen,
että kahden epätäydellisen onni
voi tehdä maailmasta täydellistä.

 

En voi myöskään olla se,
joka polvistuu epäjumalillesi,
vaan tiliesi täytyy olla selvät
itsekkyytesi ja mukavuudenhalusi kanssa.

 

Itsenäisyys ja rakkaus elävät yhdessä.
Vain itsenäinen voi antaa ja
vastaanottaa rakkautta niin, että
sielu lepää harmoniassa toisen kanssa.

 

Rakkauden ei kuulu alkaa
uuvuttavalla ja kuluttavalla
valloitussodalla.

En siis usko enää täydellisyyteen.
Mutta rakastavan epätäydellisen rinnalla
seison silloin, kun pimeys saapuu,
voin olla rohkea, kun sitä vaaditaan,
ja kestää enemmän kuin koskaan yksin.

 

Ugh, olen puhunut.

Tämä oli koskettava. Tunnistin paljon itsellenikin tuttuja ajatuksia, jotka on syntyneet sen seurauksena että on pitänyt sukeltaa itseensä jotta ymmärtäisi miksi tietyt kuviot toistuu. Vaikkei ne näennäisesti olisi oma vika, niin onhan niiden oltava kun ne toistui. Olen vastuussa kaikesta mitä elämässäni tapahtuu, en ajelehdi sen armoilla. Vastauksien löytäminen vaati itsensä kohtaamisen ilman tarinoita. Ja edelleen on otettava itsensä jatkuvasti kiinni siitä millaisia tarinoita kertoo itselleen ja millaista todellisuutta ne luo. Nyt tällä hetkellä näen sudenkuoppia suhteessa toiseen ihmiseen, joita en ennen nähnyt ja uskon oppineeni jotain itsestäni. Kuinka olla oma itseni. 

Joskus tulee paha mieli siitä millaista ihmisyys on, mutta kahden epätäydellisen ihmisen rakkaus toisiaan kohtaan tekee ihmisyyden epätäydellisyydestä kaunista. Tuossa tekstissä oli kauniisti kuvattu juuri sitä jokaikisessä olevaa epätäydellisyyttä ja sen kääntämistä voimaksi itsessä, koska sen tuo valoon ja tiedostaa.

Koska sä ihanin et oo täällä, mä lähden pois. Ehkä kohdataan joskus, ehkä ei. Yhteystiedot on olemassa.

Juuuh

Paljon sanoja, vähän sanottavaa. Joku runokilpailu vois olla kiinnostunut pitkästä jaaritteluista. 

Kaivatulle mukavaa alkavaa viikonloppua ja siihen kaikkea hyvää. 

Kuka viitsii horista kaipausketjuun jotain tajunnanvirtaansa metrikaupalla.... 😳

Se on loppu ny

Vierailija kirjoitti:

Kuka viitsii horista kaipausketjuun jotain tajunnanvirtaansa metrikaupalla.... 😳

No miksipä ei, kun ei tartte ottaa kuin randomi sivu tuosta niin siellä löytyy horinaa joka junaan ja toisen horina on toisen voima. 😄

Vierailija kirjoitti:

Paljon sanoja, vähän sanottavaa. Joku runokilpailu vois olla kiinnostunut pitkästä jaaritteluista. 

Tekoälyrynokilpailu

Vierailija kirjoitti:

Kuka viitsii horista kaipausketjuun jotain tajunnanvirtaansa metrikaupalla.... 😳

Enemmän tämä sun horina ihmetyttää.

Ei kaikilla oo tilannetajua sille, mikä on oikea foorumi millekin viestille. Eikä kykyä asettua muiden asemaan, ajattelemaan miten omat jaarittelut vie muiden aikaa ja energiaa. Moni selaa ketjua kiireessä, ja on raskasta skrollata kilometrin pituisia juttuja. Mutta tää on vaan mun mielipide, arvostan kai elämässä napakkaa meininkiä muutenkin. Ai niin, aurinkoisia terveisiä.

Vierailija kirjoitti:

Lannistuin, luovutan, antaa olla.

En lannistu, en luovuta, yritän vielä. Oot niin ihana.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla oo tilannetajua sille, mikä on oikea foorumi millekin viestille. Eikä kykyä asettua muiden asemaan, ajattelemaan miten omat jaarittelut vie muiden aikaa ja energiaa. Moni selaa ketjua kiireessä, ja on raskasta skrollata kilometrin pituisia juttuja. Mutta tää on vaan mun mielipide, arvostan kai elämässä napakkaa meininkiä muutenkin. Ai niin, aurinkoisia terveisiä.

pitkä teksti 🥱😴

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla oo tilannetajua sille, mikä on oikea foorumi millekin viestille. Eikä kykyä asettua muiden asemaan, ajattelemaan miten omat jaarittelut vie muiden aikaa ja energiaa. Moni selaa ketjua kiireessä, ja on raskasta skrollata kilometrin pituisia juttuja. Mutta tää on vaan mun mielipide, arvostan kai elämässä napakkaa meininkiä muutenkin. Ai niin, aurinkoisia terveisiä.

Napakkuutta arvostava vois ensinäkin vähän tiivistää omaa viestiään ja lähettää esim. terveiset suoraan kaivatulle niin ei tarvitse selailla muiden juttuja.

Lyhyesti ja ytimekkäästi ilman jorinoita:

Kielari Emilian ryppyreijjälle! 😛