Suomalaisten sanavarasto on romahtanut - lapset eivät edes enää tiedä mikä on oja

Tyypilliset somen hyvin meikatut sisällöntuottajat ja influensserit ynnä muut käsien heiluttelijat eivät olleetkaan ihan kansakunnan terävintä kärkeä lasten palvoa? 

Nykyään ikäluokan vähemmistö enää lukee kirjoja jotka vaativat tietyn keskittymiskyvyn lukea. Ahmitaan älylaitteella toisen kuvaamaa näytelmänomaistakin videomatskua ja ollaan siitä riippuvaisia koska se saa aikaan kollektiivisen hyvänolon tunteen. Se on surullista. Kyky ajatella muuttuu kun pitää "antaa palautetta" vain toisten tuottamiin ärsykkeisiin eli videoihin. 

Some-narkkaus paussille, lukekaa kirjoja, käykää ulkona kävelemässä, kuunnelkaa musiikkia levyiltä ja raitistukaa "sisällöstä" niin elämä alkaa hymyillä erilailla.

Oja on aina ihmisen tekemä. Vaikka joku puro on nimetty ojaksi, se ei tee siitä ojaa. Eivät aikuisetkaan näköjään tiedä sanan oja merkitystä yleiskielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki aikuisetkaan tunnu tietävän mikä on oja tai mikä on ojan tehtävä.

Tiedätkö mitä tarkoittaa "joutua ojasta allikkoon" salaojasta puhumattakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä teinit tietää paljon sanoja, myös niitä vanhoja murresanoja. Ei meillä juuri ole luettu kotona, mutta puhutaan ja käytän itse paljon eri sanoja, samoin oma äitini. 

Ex, eli lasten isä puhuu heille edelleen kuin pikkulapsille ja jotenkin vielä todella huonolla suomella. Vaikka ihan täysin suomalainen 50v mies kyseessä. Muutama ilmaisu sieltä onkin tarttunut lapsille ja en enää jaksa huomauttaa, joskus pieniä kun olivat niin koitin korjailla. 

Eli siis sinun mielestäsi väärällä murteella. Minun mielestäni murteet ovat kielen rikkaus ja todella laajentaa sanavarastoa positiivisessa mielessä.

Murteet myös yhdistävät sitä paikallista väestöä kuten tietyt asiat sanotaan tietyllä tavalla. Kuulostaa huomattavasti pahemmalta jos joku puhuu omituista suomen ja englannin sekoitusta pitäen sitä hienona asiana. Englantia kannattaa puhua silloin kun se toinen osapuoli ei välttämättä ymmärrä sanakaan suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki aikuisetkaan tunnu tietävän mikä on oja tai mikä on ojan tehtävä.

Tiedätkö mitä tarkoittaa "joutua ojasta allikkoon" salaojasta puhumattakaan?

Erinomaisesti. Olen kävellyt tänä kesänä allikoissa ja salaojien laittoa näkyy pelloilla jatkuvasti. Tiedän myös mikä on valtaoja ja mikä on sarkaoja.

Oppilaat eivät tiedä nimityksiä kehonsa osille. Esimerkiksi kyynärvarsi voi olla vieras ilmaus tai pohje.

Huomenna pääsen tuikkaamaan. Kastamaan kärkeä. Silittämään majavaa.

Oja-sana voi tarkoittaa sekä ihmisen tekemää ojaa että luonnon muodostamaa ojaa. Myös Nykysuomen sanakirja antaa oja-sanalle kaksi merkitystä.

Ensimmäinen merkitys on ihmisen tekemä oja: 
1. pellon, tien, vesiperäisen maan tms. liiallisen pinta- ja pohjaveden poistamiseksi tehty matalahko, kapeahko ja enemmän t. vähemmän, avoin t. peitetty uoma; vrt. ojanne, viemäri, kanava; puro.

Toinen merkitys on luonnon muodostama oja:
2. vars. kans. luonnon muodostama pienehkö joki, luoma, puro | Talon vieritse virtasi hidasviettoinen luonnon oja.
vars. kans. = varsinkin kansankielessä (nykyään sanottaisiin puhekielessä)

Lähde: näköispainos 1970-luvun Nykysuomen sanakirjasta, julkaistu 2002.

Missä on vanhempien kasvatus vastuu?

Vierailija kirjoitti:

Ristus ku sataa. Muutoon menisin pyörtänöötä haravoomahan. 

Jaa että oikeen pyörtänöötä? Onko siälä teillä päin ruvettu hianostelemahan, ku ei enää osata sanoa pyärtänöötä?

Entä sitten, kun ei tiedä sanojen merkitystä aikuisetkaan?

Tein juuri jonkun hömppätestin sanojen merkityksen tunnistamisesta.

Sana "huurre" oli siinä testissä pakkasessa veden pintaan tulevaa.

Lieneekö murretta vai mitä, mutta meillä se ohut jää on riite. Voi sen päällä huurrettakin olla, mutta muuten huurre on pakkasessa kasveille ja muille pinnoille tulevaa .

Tiedättekö, mikä ero on norolla, purolla ja ojalla? Ei taida täysin yksiselitteistä vastausta olla, sillä kartoilla on paljon ojia, jotka ovat luonnon muodostamia pieniä jokia, tai sitten kaivettuja.

Asun pikku kunnassa koulutien vieressä. Ohi kulkevat penskat puhuvat ja laulelevat keskenään, puhelimeen ja yksinäänkin englantia. Suomen kieli tulee kuolemaan 50 vuoden sisällä kokonaan, ellei sitten tule jotain totaaliroahdusta joka tappaa digitalisaation.

Vierailija kirjoitti:

Oppilaat eivät tiedä nimityksiä kehonsa osille. Esimerkiksi kyynärvarsi voi olla vieras ilmaus tai pohje.

Olin kansakoulussa ties monennellako luokalla, kun minulle selvisi säären ja reiden ero. Siihen saakka olin kuvitellut ne toisin päin. Luulin, että on olemassa närhikuukkeli-niminen lintu, vaikka nehän ovat kaksi eri lintua enkä osannut erottaa varista ja harakkaa. 

Ihan tavallinen kohtuullisen runsaan sanavaraston omaava minusta varttui, kun luin koko kansakoulun kirjaston lasten kirjat läpi toisella luokalla. Välskärin kertomuksetkin lainasin, mutta en koskaan ole lukenut.

Mitä väliä? Suomen kieli on melko turha muutenkin. Tähän ei kannata vähäisiä resursseja tuhlata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki aikuisetkaan tunnu tietävän mikä on oja tai mikä on ojan tehtävä.

Tiedätkö mitä tarkoittaa "joutua ojasta allikkoon" salaojasta puhumattakaan?

Tiedän, kumpaankin olen pudonnut. Salaojia meillä ei ole, on vain sarka- ja valtaojia omilla pelloilla. Ja myös luonnonoja.

lapset ajaa pyöränsä ditchiin kun eivät osaa edes pyörällä ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Oja on aina ihmisen tekemä. Vaikka joku puro on nimetty ojaksi, se ei tee siitä ojaa. Eivät aikuisetkaan näköjään tiedä sanan oja merkitystä yleiskielessä.

Etsipä kartalta paikka nimeltä Ahmaoja. Niitä löytyi 14 kansalaisen karttapaikalta. Onko niistä yksikään ihmisen tekemä?

Kuka meistä olikaan se, joka  ei tiedä oja-sanan merkitystä eikä ole koskaan käynyt kalassa ojalla. Mainitaan nyt vielä, että nuo kartalle merkityt ojat on nimetty ennen kuin ihminen on ryhtynyt ojia kaivamaan.

En oo kauheasti kielipoliisi, vaikka lukea oonkin tykännyt aina, mutta toisinaan vähän hiertää kielen junttiutuminen, varsinkin kun valtamedioissakin, jopa uutisissa, menee kielioppi päin männikköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä teinit tietää paljon sanoja, myös niitä vanhoja murresanoja. Ei meillä juuri ole luettu kotona, mutta puhutaan ja käytän itse paljon eri sanoja, samoin oma äitini. 

Ex, eli lasten isä puhuu heille edelleen kuin pikkulapsille ja jotenkin vielä todella huonolla suomella. Vaikka ihan täysin suomalainen 50v mies kyseessä. Muutama ilmaisu sieltä onkin tarttunut lapsille ja en enää jaksa huomauttaa, joskus pieniä kun olivat niin koitin korjailla. 

Eli siis sinun mielestäsi väärällä murteella. Minun mielestäni murteet ovat kielen rikkaus ja todella laajentaa sanavarastoa positiivisessa mielessä.

Murteet myös yhdistävät sitä paikallista väestöä kuten tietyt asiat sanotaan tietyllä tavalla. Kuulostaa huomattavasti pahemmalta jos joku puhuu omituista suomen ja englannin sekoitusta pitäen sitä hienona asiana. Englantia kannattaa puhua silloin kun se toinen osapuoli ei välttämättä ymmärrä sanakaan suomea.

Eipä tuo välttämättä osaa sitä englantiakaan sanaakaan. Silloin kannattaa puhua käsillä. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaunokirjallisuuskin on köyhtynyt siitä mitä se oli ennen. Verratkaapa jotain oikeasti vanhaa kirjaa ja sitten saman ikäisille suunnattua uutta kirjaa, mikä ero teksteissä on. Nykyään kaikki on oletuksena helpotettua, ja helpot kirjat ovat sitten vielä erikseen. Usein myös varotaan liikaa laittamasta tekstiin asioita jotka eivät ole lapsille entuudestaan tuttuja, joten eiväthän ne sitten niitä opikaan. 

Lasteni kerhonohjaaja kehui aikanaan, että kyllä huomaa, että meidän lapsille on luettu paljon. Oli niin hyvä sanavarasto. Paljon? Joka ilta se sama kirja, jossa on 4 aukeamaa ja lukemista noin kolmeksi minuutiksi. Kai sen verran kuulivat puhetta, että sanavarasto karttui. Tämä siis noin 30 vuotta sitten.