Lue keskustelun säännöt.
Työkaverin loputon itsekehu
09.09.2026 |
Löytyykö muidenkin työpaikoilta kollega, joka pitää itseään Jumalasta seuraavana ja on omien sanojensa mukaan asiakkaiden suosikkityyppi, johdon keskuudessa erityisen arvostettu ja pidetty, pomonkin mielestä aivan korvaamaton työssään. Jännästi kukaan muu ei ole näitä kehuja koskaan päässyt todistamaan. Omaa osaamistaan ja paremmuuttaan tuo usein esille lyttäämällä muiden osaamista ainakin rivien välissä ja sivulauseissa. Kova puhumaan työkavereista pahaa takanapäin.
Miten tällaiseen pitäisi reagoida? Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, suoraa palautetta, marssiminen pomon puheille (en usko että kiireinen ja ylityöllistetty, pehmeä johtaja tähän puuttuu erityisemmin), sanoa aivan suoraan kyseiselle ihmiselle (seurauksena varmaan ilmiriita, ei houkuttele). Olen tosi väsynyt kuuntelemaan tämän yhden erityisyyttä ja sitä, kuinka hän on kaikkien mielestä aivan erityisen taitava ja hyvä.
Kommentit (51)
Suuntaa energiasi omiin onnistumisiisi, harrastuksiisi, jne sen sijaan, että kyttää muiden, virheitä, tekemisiä ja sanomisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo erittäin huonosta itsetunnosta.
Sääli, älä vihaa.
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostaa sitä omaa egoaan.
Höpsis. Jos joku on epävarma, se on merkki heikkoudesta. Miten viha auttaa siinä?
Heikkousko on se ongelma? Narsistit vihaavat heikkoutta eniten toisessa ihmisessä. Käyvät siihen armotta käsiksi.
Narsistin kipupiste on hirvittävän herkkä itsetunto, kun itsearvostus ei ole kunnossa, syntyy häpeän tunteita. Tästä seuraa, että narsistin pitää saada koko ajan kehua ja ihailua. Tuhoisan narsismista tekee se, että samalla muiden pitää olla huonoja.
Löytyyhän niitä. Lisäksi he vievät toistenkin keksivät ideat ja esittävät ominaan esihlöille. Sitten vääristelevät vielä työkaverin tekemiset vaikkeivät ne niin olisi menneetkään, joskus sysäävät myös omat virheensä toisen piikkiin. Neuvoksi annan, että ole puhumatta mitään. Keskity omaan hommaasi ja liehukoon tämä erityishenkilö keskenään. Vaikeneminen on oikeasti joskus kultaa. Lisää huomiota näille ei pidä antaa. Ei se yksin suurempaa mölyä itsestään saa.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on miettinyt miksi jotkut työpäivät ovat ylitsepääsemättömän raskaita, no näiden takia. Olen itsekin täysin lopen uupunut kun jatkuvasti pitäisi olla yhtä kehumassa ja päivittelemässä hänen erinomaisuuttaan asiassa kuin asiassa. Ihminen vie kaiken ilman tilasta missä on. Näitä tyyppejä nyt vaan on kaikkialla, joka paikassa. Ja raskaita he ovat.
Mieti vähemmän. Mitä enemmän itseäsi skannaat, sitä paskemmalta susta tuntuu.
Vaikea ymmärtää kyllä tällaisia jotka vuolaasti itseään aina kehuvat. Meinaa pää räjähtää kun huulet läpsyy että "ne NIIIIN tykkäs musta ja rakasti mua", voi jessus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa päässä soivaa levyä olisi hyvä tarkistella, nyt sinulla on korvamatona työkaveri, huomenna joku muu..
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka omasta mielestään on erityinen. Hän kertoo usein minulle, kuinka istui ravintolassa ja JUURI HÄNET huomasi se julkkismies siellä tiskillä. Tai kuinka meni hienoon hotelliin ja JUURI HÄN sai aivan erityisen hyvää palvelua ja upean sviitin ihan noin vain. TAI kuinka isosta, satojen ihmisten yleisöstä JUURI HÄNET bongattiin sinne eturiviin kuvauksiin ja ministeri pyysi JUURI HÄNET kahvipöytäänsä istumaan...
Sitten täytyy aina yhdessä taivastella, että on kyllä jännä ja mistähän johtuu, että JUURI HÄNET aina huomataan ja JUURI HÄN saa niin valtavan hyvää palvelua ja huomiota kaikkialla.
Leikin mukana, koska on pakko, mutta sisimmässäni ajattelen, että mistähän on viisikymppinen nainen jäänyt elämässään paitsi, kun tällaisia asioita mielessään pyörittelee.
Narsisti. Mun entinen pomo oli tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtehtävät pystyt todennäköisesti tekemään paremmin kuin kehuskelija. Sitten kun siitä on näyttöä, että teit vielä paremmin, niin kehut myös itseäsi vielä enemmän. Siitä jos syntyisi teille vielä hyvää yhteistyötä, niin työn tavoitteet täyttyisi. Ongelma olisi lähinnä silloin, jos kehuskelija on ainoa, joka tekee työt hyvin. Silloin sinä saattaisit olla se heikolla itsetunnolla varustettu narsisti, joka etsii vikoja muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka omasta mielestään on erityinen. Hän kertoo usein minulle, kuinka istui ravintolassa ja JUURI HÄNET huomasi se julkkismies siellä tiskillä. Tai kuinka meni hienoon hotelliin ja JUURI HÄN sai aivan erityisen hyvää palvelua ja upean sviitin ihan noin vain. TAI kuinka isosta, satojen ihmisten yleisöstä JUURI HÄNET bongattiin sinne eturiviin kuvauksiin ja ministeri pyysi JUURI HÄNET kahvipöytäänsä istumaan...
Sitten täytyy aina yhdessä taivastella, että on kyllä jännä ja mistähän johtuu, että JUURI HÄNET aina huomataan ja JUURI HÄN saa niin valtavan hyvää palvelua ja huomiota kaikkialla.
Leikin mukana, koska on pakko, mutta sisimmässäni ajattelen, että mistähän on viisikymppinen nainen jäänyt elämässään paitsi, kun tällaisia asioita mielessään pyörittelee.
Narsisti. Mun entinen pomo oli tällainen.
Narsistin, kuten muidenkin persoonallisuushäiriöiden, ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto tai tunnetaidot eivät pääse kehittymään, asiaa on vaikeaa korjata myöhemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisyhteisössä niitä on paljon.Ainakin hoitolalla.Ei kannata uskoa kaikkia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Joko sinulla on työkaverina ihan ehta narsisti tai sitten hyvin epävarma tyyppi, jolla on hillitön itsensä korostamisen ja oman pätevyyden varmistelun tarve.
Mulla oli tiimissä kerran yksi tyyppi, ei varmaan ihan noin paha, mutta joka selkeesti oli hyvin epävarma ja hänellä oli paljon tällaista katastrofiajattelua, oli ihan varma että esim. saadaan potkut ja firma menee nurin, vaikka mistään sellaisesta ei ollut merkkejä. No, jotka tapauksessa hänellä tämä jotenkin ilmeni niin, että palavereissa ja keskusteluissa korosti koko ajan omaa osaamistaan, luetteli keiden kaikkien kanssa oli tehnyt yhteistyötä (name dropping) ja aina tilaisuuden tullen morkkasi muita, antoi ymmärtää että olisi itse tehnyt paljon paremmin tai että jokin asia oli tehty ihan väärin ja huonosti. Raskasta, joskus myös vähän huvittavaa kuunneltavaa.
Meillä kävi sillä tavalla onnekkaasti, että ilmeisesti kyseinen ihminen sai jotenkin yksityiselämänsä järjestykseen ja itsetuntoaan takaisin ja turvallisuudentunnettaan takaisin niin, että hiukan rauhoittui työpaikallakin. Ei se muiden mollaaminen ja oman osaamisen korostaminen kokonaan kadonnut, mutta väheni ainakin ajan myötä merkittävästi.
Narsisti on juuri se maailman epävarmin tyyppi. Hänhän tekee tuota että kaikki luulisivat että hän on jotain. Ulospäin mahtaileva ja sisältä kaikkein suurin reppana, joka hakee epätoivoisesti huomiota. Se persoonallisuushäiriö on psyyken rakentama suoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka omasta mielestään on erityinen. Hän kertoo usein minulle, kuinka istui ravintolassa ja JUURI HÄNET huomasi se julkkismies siellä tiskillä. Tai kuinka meni hienoon hotelliin ja JUURI HÄN sai aivan erityisen hyvää palvelua ja upean sviitin ihan noin vain. TAI kuinka isosta, satojen ihmisten yleisöstä JUURI HÄNET bongattiin sinne eturiviin kuvauksiin ja ministeri pyysi JUURI HÄNET kahvipöytäänsä istumaan...
Sitten täytyy aina yhdessä taivastella, että on kyllä jännä ja mistähän johtuu, että JUURI HÄNET aina huomataan ja JUURI HÄN saa niin valtavan hyvää palvelua ja huomiota kaikkialla.
Leikin mukana, koska on pakko, mutta sisimmässäni ajattelen, että mistähän on viisikymppinen nainen jäänyt elämässään paitsi, kun tällaisia asioita mielessään pyörittelee.
Haluaa olla erityinen tai ainakin pitää itseään sellaisena😊
Vierailija kirjoitti:
Naisyhteisössä niitä on paljon.Ainakin hoitolalla.Ei kannata uskoa kaikkia juttuja.
Tämä niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraava askel on tämä, astu sietämättömättömänä pitämäsi ihmisen saappaisiin. Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä kukin on tehnyt väärin, eli anna hänelle armoa. Täydellisempää lahjaa itselleen saa hakea , halvempaa kuin suklaa, mutta kalliimpaa kuin kulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko sinulla on työkaverina ihan ehta narsisti tai sitten hyvin epävarma tyyppi, jolla on hillitön itsensä korostamisen ja oman pätevyyden varmistelun tarve.
Mulla oli tiimissä kerran yksi tyyppi, ei varmaan ihan noin paha, mutta joka selkeesti oli hyvin epävarma ja hänellä oli paljon tällaista katastrofiajattelua, oli ihan varma että esim. saadaan potkut ja firma menee nurin, vaikka mistään sellaisesta ei ollut merkkejä. No, jotka tapauksessa hänellä tämä jotenkin ilmeni niin, että palavereissa ja keskusteluissa korosti koko ajan omaa osaamistaan, luetteli keiden kaikkien kanssa oli tehnyt yhteistyötä (name dropping) ja aina tilaisuuden tullen morkkasi muita, antoi ymmärtää että olisi itse tehnyt paljon paremmin tai että jokin asia oli tehty ihan väärin ja huonosti. Raskasta, joskus myös vähän huvittavaa kuunneltavaa.
Meillä kävi sillä tavalla onnekkaasti, että ilmeisesti kyseinen ihminen sai jotenkin yksityiselämänsä järjestykseen ja itsetuntoaan takaisin ja turvallisuudentunnettaan takaisin niin, että hiukan rauhoittui työpaikallakin. Ei se muiden mollaaminen ja oman osaamisen korostaminen kokonaan kadonnut, mutta väheni ainakin ajan myötä merkittävästi.
Narsisti on juuri se maailman epävarmin tyyppi. Hänhän tekee tuota että kaikki luulisivat että hän on jotain. Ulospäin mahtaileva ja sisältä kaikkein suurin reppana, joka hakee epätoivoisesti huomiota. Se persoonallisuushäiriö on psyyken rakentama suoja.
Pahuus ei synny tyhjiössä. Kun lapsen kehitysympäristö ei vastaa hänen emotionaalisiin tarpeisiinsa, psyyke kehittää selviytymiskeinoja ja puolustusmekanismeja. Ajan myötä nämä suojarakenteet kuitenkin jäykistyvät ja muuttuvat pysyviksi toimintamalleiksi, jolloin niitä aletaan kutsua persoonallisuushäiriöiksi. Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme ihmisille, jotka ovat esim kasvaneet emotionaalisessa erämaassa.
Ihmiset ovat sitä mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen.
Näitä on joka paikassa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja muita on helpompi syyttää, kuin nostaa sitä katsetta omasta navasta peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Naisyhteisössä niitä on paljon.Ainakin hoitolalla.Ei kannata uskoa kaikkia juttuja.
Siellä on paljon myös niiden lyttäämistä, jotka ihan oikeasti osaavat ja myös tekevät.
Heikkousko on se ongelma? Narsistit vihaavat heikkoutta eniten toisessa ihmisessä. Käyvät siihen armotta käsiksi.