Faktaa Suomen sosiaaliturvasta ei-persaukisille

Suomen sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmien välinen ristiriita sijoitusten käsittelyssä erottuu selvästi Pohjoismaiden yhteisestä mallista. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat kaikki rakentaneet sosiaaliturvansa perustaksi verotuksen logiikan, jossa tulot lasketaan verotuksellisesti ja tulonhankkimiseen liittyvät kulut sekä tappiot vähennetään tulosta ennen kuin se käytetään etuuksien määritykseen. Tämä "netto"-periaate on loogisesti yhtenäinen ja helposti ymmärrettävä, ja se välttää tilanteet, joissa sijoitustappio ei hyvitetä tuloon. Suomen malli, jossa käytetään "brutto"-periaatetta, on tässä mielessä poikkeuksellinen ja erityisen kiistanalainen kansainvälisessä vertailussa.

Ruotsissa työttömyysturvajärjestelmä on monitasoinen. Työttymisestä aiheutuneen tulonmenetyksen kompensointi perustuu ensisijaisesti työmarkkinakuntien maksamiin työttömyysvakuutuskorvausten (A-kassat) varaan. Nämä vakuutukset ovat vapaaehtoisia, mutta ne tarjoavat työttömille korkeampia etuuksia kuin valtion maksama työttömyystuki (Arbetslöshetsförsäkringen) 
Työttömyysvakuutuskorvaus on tyypillisesti 80 % työntekijän ansiotulosta, ja sen suuruus perustuu hänen aikaisempiin tuloihinsa. Verotuksessa sijoitustoiminnasta syntyvästä osakkeenmyynnistä saatava voitto verotetaan, ja myös siitä syntynyt tappio voidaan vähentää. Tämä logiikka noudatetaan myös työttömyysvakuutuksen määrityksessä. Työttömyyden aikana saatava korvaus perustuu siis siihen, mitä henkilö olisi muutoin ansainnut, ja siihen liittyvät verot ja vähennykset otetaan huomioon. Uudistuksella, joka astuu voimaan 1. lokakuuta 2025, työttömyyskorvaus perustuu entistä enemmän ansiotasoon, mikä heijastuu etuuksien määritykseen.Näin ollen ruotsalaisessa mallissa ei ole suomalaista ristiriitaa; sijoitusten tappiot voidaan hyödyntää ja tulot lasketaan loogisesti verotuksen mukaisesti.

Norjan järjestelmä perustuu voimakkaasti verotuksen ja sosiaaliturvan väliseen yhteyteen. Työttömyystuki (Arbeidsledigpenger) maksetaan työttömille työnhakijoille, ja sen määrä riippuu henkilön aikaisemmista tulosta ja perhesuhteista . Myyntitappioita voidaan vähentää verotuksessa luovutusvoitoista, ja tämä verotuksellinen tuloksen laskenta perustuu samaan periaatteeseen kuin etuuksien määritys. Norjalaisessa mallissa tulot lasketaan siis verotuksen mukaisesti, ja sijoitusten tappiot vähentävät tulon määrää. Tämä takaa yhdenmukaisuuden ja loogisuuden. Lisäksi Norjassa on tiukat säännöt siitä, miten henkilö voi käyttää omaisuuttaan työttömyyden aikana, ja tahallinen omaisuuden hävittäminen tukioikeuden saamiseksi on kiellettyä. Tämä on yhteensopiva kansainvälisen käytännön kanssa, jossa pyritään estämään väärinkäytöksiä sosiaaliturvajärjestelmissä.

Tanskassa työttömyystuki (Arbejdsløn) perustuu työttymisestä aiheutuneeseen tulonmenetykseen. Korvaus on tyypillisesti 90 % työntekijän bruttopalkasta, ja se on rajattu tiukasti. Tulonmenetyksen laskemisessa otetaan huomioon kulut ja tappiot. Tässäkin järjestelmässä siis noudatetaan logiikkaa, jossa nettotulot perustuvat verotukselliseen laskentaan. Tästä syystä myös tanskalaisessa mallissa sijoitusten tappiot voidaan hyödyntää ja tulot lasketaan loogisesti verotuksen mukaisesti. Tämä takaa yhdenmukaisuuden ja loogisuuden. Tästä syystä myös tanskalaisessa mallissa sijoitusten tappiot voidaan hyödyntää ja tulot lasketaan loogisesti verotuksen mukaisesti. Tämä takaa yhdenmukaisuuden ja loogisuuden.
 

Suomen malli on monimutkainen, epälooginen kansalaisten näkökulmasta ja luodaan kilpailun epätasa-arvoa sijoittajien keskuudessa. Vaikka malli perustuisi kansalliseen lainsäädäntöön, se poikkeaa selvästi alueen yleisestä käytännöstä ja on herättänyt kansainvälisesti paljon kriittistä huomiota.