Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria."viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Millä tavalla tämä on sinusta lapsen opettamista tai kasvattamista eikä sun ajatuksen läpi jyräämistä? Meidän lapset eivät päikyssä olleet, mutta jos olisivat olleet ja heillä olisi ollut tuollainen hoitaja, olisin kyllä kysynyt, että mitähän hän tekee lasten seurassa.
Hoitaa 20-30 lasta joka päivä. Mitä itse teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia koulussa saa laittaa yksin käytävään vaan he menee ns siirtoluokkaan eli jonkin toisen luokan tunnille valvonnan alle.
Yläkoulussa tepsivintä on laittaa seiskaluokkalainen ysien tunnille. Siellä oppii hyvin nöyryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria."viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Millä tavalla tämä on sinusta lapsen opettamista tai kasvattamista eikä sun ajatuksen läpi jyräämistä? Meidän lapset eivät päikyssä olleet, mutta jos olisivat olleet ja heillä olisi ollut tuollainen hoitaja, olisin kyllä kysynyt, että mitähän hän tekee lasten seurassa.Hoitaa 20-30 lasta joka päivä. Mitä itse teet?
No ei hoida vaan sietää heitä pakosta. Ja vaikka se ei sulle kuulukaan, minä sitten korjaan näitten virheitä.
Saa harrastaa, mutta sellaisella tavalla, joka mahdollistaa muidenkin toiminnan.
Oma lapseni ei ollut vilkas, mutta hortoili futisharkoissa missä sattuu ja keskittyi leikkimään ihan muita juttuja kun piti olla maalissa, joten lopetettiin se harrastus, kun todettiin ettei homma hänen osaltaan toimi ja annettiin muille pelirauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.
Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saa ja voi harrastaa, jalkapalloakin tai jääkiekkoakin, vaikka olisikin vielä viisi vuotiaana vaikeuksia sopeutua porukkaan ja kuunnella ohjeita. Kun viisi vuotias lapsenlapsi aloitti jalkapallon, se oli toisinaan aikamoista sähläystä aluksi. Kiipeili aidan yli ja teki tekonurmen muhjusta hiekkakakkuja välillä. Jäin aina paikalle ja jos näytti siltä, että tänään ei homma toimi, ilmoitin ohjaajalle, että ensi kertaan sitten, ja mentiin lapsen kanssa vaikka viereiseen leikkipuistoon. Sama kuusivuotiaana lätkässä, makaili välillä jäällä ja tutki jäähallin mielenkiintoisia kattorakenteita. Mutta en me siitä lannistuttu, vaan jatkettiin harjoittelemista sitkeästi.
Aikanaan kun koulukin alkoi, ja ikää tuli pari vuotta lisää, ymmärrys ryhmässä toimimistesta alkoi kirkastua. Nyt sama lapsi on joukkueen paras joukkuepelaaja. Ei ole itsekäs syötä mulle -huutelija, vaan puolustaa kurinalaisesti ja jakaa joukkuekavereille hyviä syöttöjä ja edistää joukkueen pelaamista joukkueena. Nimenomaan se joukkuepelaamisen taito on todella harvinainen, kun on kyse 7-8 vuotiaista harrastajista, jotka yleensä haluavat vain itse saada sen maalin tehtyä vaikka riistämällä pallo tai kiekko omalta pelaajalta. Jos oltaisiin silloin viisi vuotiaana lopetettu jalkapallo, niin kuin täällä monet kehottavat, olisi lapselta jääneet kehittynein pelaaja palkinnot seurojen päättäjäisissä saamatta :)
Yleisesti kun näitä kommentteja lukee, voi todeta, että suomalaiset suhtautuvat lapsiin todella negatiivisesti. Myös henkilöiden, joilla vaikuttaisi olevan omiakin pieniä lapsia, kommentit ovat erittäin negatiivisia ja ilkeitä. Kun olen ollut paljon etelä-euroopassa, olen huomannut, että siellä ei vastaavaa ilmiötä ole. Lapsista pidetään ja heitä kannustetaan, myös toisten lapsia. Pitäisikö suomalaisten vähän relata ja löysentää pipoa: ei viisivuotias vielä osaa kaikkia asioita, niitä vasta opetellaan pikku hiljaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria."viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Millä tavalla tämä on sinusta lapsen opettamista tai kasvattamista eikä sun ajatuksen läpi jyräämistä? Meidän lapset eivät päikyssä olleet, mutta jos olisivat olleet ja heillä olisi ollut tuollainen hoitaja, olisin kyllä kysynyt, että mitähän hän tekee lasten seurassa.
Se opettaa lapselle, että jos minä sanon jotakin, niin myös tarkoitan sitä, eikä sen jälkeen enää neuvotella. Lapsi on taatusti saanut ennen laskemista jo kiukutella asiasta ihan tarpeeksi ja saanut aikaa siirtyä omaehtoisemmin tekemiseen, mikäli se on tilanteessa ollut mahdollista. Lopulta aikuinen sanoo viimeisen sanan, päiväkodissa on aikataulu, ei siellä ole aikaa antaa jokaisen kiukuttelijan väännellä ja käännellä ehtoja tekemiselle oman mielensä mukaan. Nyt puhutaan kuitenkin muutaman vuoden ikäisistä lapsista, joiden elämänkokemus ja ymmärrys maailmasta on varsin vähäistä ja he kaipaa aikuisen selkeää ohjausta.
Opetus tuntuu toimivan hyvin, koska aika nopeasti ne lapset tosiaan oppii, että kun se laskeminen minulla alkaa, niin neuvottelut ovat jo päättyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria."viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Millä tavalla tämä on sinusta lapsen opettamista tai kasvattamista eikä sun ajatuksen läpi jyräämistä? Meidän lapset eivät päikyssä olleet, mutta jos olisivat olleet ja heillä olisi ollut tuollainen hoitaja, olisin kyllä kysynyt, että mitähän hän tekee lasten seurassa.Se opettaa lapselle, että jos minä sanon jotakin, niin myös tarkoitan sitä, eikä sen jälkeen enää neuvotella. Lapsi on taatusti saanut ennen laskemista jo kiukutella asiasta ihan tarpeeksi ja saanut aikaa siirtyä omaehtoisemmin tekemiseen, mikäli se on tilanteessa ollut mahdollista. Lopulta aikuinen sanoo viimeisen sanan, päiväkodissa on aikataulu, ei siellä ole aikaa antaa jokaisen kiukuttelijan väännellä ja käännellä ehtoja tekemiselle oman mielensä mukaan. Nyt puhutaan kuitenkin muutaman vuoden ikäisistä lapsista, joiden elämänkokemus ja ymmärrys maailmasta on varsin vähäistä ja he kaipaa aikuisen selkeää ohjausta.
Opetus tuntuu toimivan hyvin, koska aika nopeasti ne lapset tosiaan oppii, että kun se laskeminen minulla alkaa, niin neuvottelut ovat jo päättyneet.
Sen sijaan, että sä kiukuttelet miten lapset ei tottele, kannattaa tehdä siitä päikkyarjesta selkeä ja järkevä ja rutinoitunut. Eipä tarvitse laskea tai kantaa lapsia. Tuo nimittäin kuullostaa ihan kaoottiselta ja lapset jo pelkää sun laskemisiasi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria."viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Millä tavalla tämä on sinusta lapsen opettamista tai kasvattamista eikä sun ajatuksen läpi jyräämistä? Meidän lapset eivät päikyssä olleet, mutta jos olisivat olleet ja heillä olisi ollut tuollainen hoitaja, olisin kyllä kysynyt, että mitähän hän tekee lasten seurassa.Se opettaa lapselle, että jos minä sanon jotakin, niin myös tarkoitan sitä, eikä sen jälkeen enää neuvotella. Lapsi on taatusti saanut ennen laskemista jo kiukutella asiasta ihan tarpeeksi ja saanut aikaa siirtyä omaehtoisemmin tekemiseen, mikäli se on tilanteessa ollut mahdollista. Lopulta aikuinen sanoo viimeisen sanan, päiväkodissa on aikataulu, ei siellä ole aikaa antaa jokaisen kiukuttelijan väännellä ja käännellä ehtoja tekemiselle oman mielensä mukaan. Nyt puhutaan kuitenkin muutaman vuoden ikäisistä lapsista, joiden elämänkokemus ja ymmärrys maailmasta on varsin vähäistä ja he kaipaa aikuisen selkeää ohjausta.
Opetus tuntuu toimivan hyvin, koska aika nopeasti ne lapset tosiaan oppii, että kun se laskeminen minulla alkaa, niin neuvottelut ovat jo päättyneet.Sen sijaan, että sä kiukuttelet miten lapset ei tottele, kannattaa tehdä siitä päikkyarjesta selkeä ja järkevä ja rutinoitunut. Eipä tarvitse laskea tai kantaa lapsia. Tuo nimittäin kuullostaa ihan kaoottiselta ja lapset jo pelkää sun laskemisiasi 😂
Kyllä vaan, tämä on yksi tapa, millä teen "päikkypäivästä" selkeän, järkevän ja rutinoituneen. Ja nimenomaan tavoite onkin tuo, ettei tarvi laskea eikä kantaa lapsia, joskus se vaatii että joutuu pari kertaa niin tekemään, kunnes lapsi oppii mikä on homman nimi.
Eikä lapset sitä laskemista mitenkään pelkää, se on turvallista, selkeää ja ennakoitavissa oleva tapahtuma, jos lapsi kieltäytyy tarpeeksi kauan tekemästä jotakin asiaa, mikä on vaan pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.
Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.
Oletko ihan idiootti? Eikö lasta sun mielestä saa siis pitää sylissä tai nostaa esim. tuoliin tai pyllynpesupaikallekkaan?
Valoja tauluun nyt.
Ja jos on pakko noin vääntää, niin kyllähän sillä vessaan kantamisella estetään esim. se ettei lapselle tule munuaisaltaantulehdusta tai että saa puhtaan vaipan märän tilalle. Eli teknisesti ottaen, lapsi on vaaraksi itselleen jos kieltäytyy perushygienian toteuttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.
Jatkan: Jos lapsi kieltäytyy menemästä vessaan, tilanne täytyy ratkaista pedagogisin keinoin, houkuttelemalla tai odottamalla, eikä fyysistä voimaa käyttämällä. Väkisin kantaminen rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta ja kehonosallisuutta varhaiskasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Oletko ihan idiootti? Eikö lasta sun mielestä saa siis pitää sylissä tai nostaa esim. tuoliin tai pyllynpesupaikallekkaan?
Valoja tauluun nyt.
Ja jos on pakko noin vääntää, niin kyllähän sillä vessaan kantamisella estetään esim. se ettei lapselle tule munuaisaltaantulehdusta tai että saa puhtaan vaipan märän tilalle. Eli teknisesti ottaen, lapsi on vaaraksi itselleen jos kieltäytyy perushygienian toteuttamisesta.
Uli uli. Susta pitäisi tehdä valitus. Tämä on täysin selvä asia, selittelysi on naurettavaa. Sylissä pito ja aittaminen/hoitaminen on eri asia kuin rangaistus ja uhkailu (tuo laskeminen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Eihän se ollut rangaistus.
Tässä esimerkki:
Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.
Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.
Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.
Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Eihän se ollut rangaistus.
Tässä esimerkki:
Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.
Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.
Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.
Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.
”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”
”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”
Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tuo tunnehomman liittäminen kaikkeen on aikuisten tunnekasvattajien juttu. Tunnekasvatus opettaa lapselle lähinnä sen, että mitä vaan voi tehdä jos haluaa koska kaikesta seuraa korkeintaan joku keskustelu. Usein lapsi saa valtavaa henkilökohtaista hyötyä sääntöjen rikkomisesta kun lapsi pääsee asettamaan oman etunsa muiden edun edelle, ja ei lapsi tietenkään luovu siitä edusta sen takia, että hän joutuu hetken aikaa kuuntelemaan tunnekasvatukseen hurahtaneen aikuisen lätinää.
Eihän se keskustelu ole se seuraamus. Kyllä niitä on vaikkei ne kurituksia tai jäähyjä olisikaan.
Vankilatkin voisi sulkea ja korvata jollain tunnetädin terapiatuokiolla. Seuraamus se tuokiokin on.
"viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Millä tavalla tämä on sinusta lapsen opettamista tai kasvattamista eikä sun ajatuksen läpi jyräämistä? Meidän lapset eivät päikyssä olleet, mutta jos olisivat olleet ja heillä olisi ollut tuollainen hoitaja, olisin kyllä kysynyt, että mitähän hän tekee lasten seurassa.