Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Eihän se ollut rangaistus.
Tässä esimerkki:
Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.
Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.
Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.
Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”
”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”
Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.
Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.
Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.
Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.
Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.Meillä nyt on Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu.
En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?
Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi.
Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.
- Eri.
Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.
Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI.
Ohjeita on, sääntöjä ei.
Tämäkin mainittu fyysistä hallintaa koskeva asia on mainittu opetushallituksen sivuilla TUKIMATERIAALINA. Ei minään erityisenä SÄÄNTÖNÄ jota ei tule rikkoa.Kyllä siellä on ihan laki hätävarjelusta ja pakkotoimista takana.
Juu, ihan liikaa siimaa varhaiskasvattajilla näissä on. Jokainen vanhempi, joka näkee ja kuulee lastaan kohdeltavan väärin, tulisi tehdä valitus ja vaikka viedä oikeuteen nää tilanteet. Nämä mädät omenat pitää saada pois lasten läheltä. Ihan sairasta touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Eihän se ollut rangaistus.
Tässä esimerkki:
Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.
Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.
Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.
Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”
”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”
Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.
Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.
Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.
Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.
Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.Meillä nyt on Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu.
En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?
Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi.
Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.
- Eri.
Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.
Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI.
Ohjeita on, sääntöjä ei.
Tämäkin mainittu fyysistä hallintaa koskeva asia on mainittu opetushallituksen sivuilla TUKIMATERIAALINA. Ei minään erityisenä SÄÄNTÖNÄ jota ei tule rikkoa.Kyllä siellä on ihan laki hätävarjelusta ja pakkotoimista takana.
Juu, ihan liikaa siimaa varhaiskasvattajilla näissä on. Jokainen vanhempi, joka näkee ja kuulee lastaan kohdeltavan väärin, tulisi tehdä valitus ja vaikka viedä oikeuteen nää tilanteet. Nämä mädät omenat pitää saada pois lasten läheltä. Ihan sairasta touhua.
Mutta kun stressi ja kaiheen vaikeeta nykyään kun vanhemmat vaatii niin kauheesti. HÄTÄHUUTO 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Eihän se ollut rangaistus.
Tässä esimerkki:
Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.
Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.
Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.
Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”
”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”
Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.
Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.
Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.
Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.
Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.Meillä nyt on Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu.
En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?
Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi.
Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.
- Eri.
Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.
Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI.
Ohjeita on, sääntöjä ei.
Tämäkin mainittu fyysistä hallintaa koskeva asia on mainittu opetushallituksen sivuilla TUKIMATERIAALINA. Ei minään erityisenä SÄÄNTÖNÄ jota ei tule rikkoa.Kyllä siellä on ihan laki hätävarjelusta ja pakkotoimista takana.
Juu, ihan liikaa siimaa varhaiskasvattajilla näissä on. Jokainen vanhempi, joka näkee ja kuulee lastaan kohdeltavan väärin, tulisi tehdä valitus ja vaikka viedä oikeuteen nää tilanteet. Nämä mädät omenat pitää saada pois lasten läheltä. Ihan sairasta touhua.
Mutta kun stressi ja kaiheen vaikeeta nykyään kun vanhemmat vaatii niin kauheesti. HÄTÄHUUTO 😂
Jo 10-15 vuotta sitten oli nähtävissä että miten tässä käy. Inkluusiota ja integraatiota ja yksilöllistä tukea ja lapsikeskeisyyttä jne. vastustivat eniten vaka-opet ja opet. Eli juuri ne, joiden olisi pitänyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja luoda toimivat systeemit sen sijaan, että vain puhuvat kauniisti. Eipä kiinnostanut silloin, eipä voi nyt paljon muuta sanoa kuin että niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Eihän se ollut rangaistus.
Tässä esimerkki:
Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.
Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.
Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.
Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”
”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”
Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.
Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.
Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.
Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.
Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.Meillä nyt on Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu.
En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?
Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi.
Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.
- Eri.
Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.
Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI.
Ohjeita on, sääntöjä ei.
Tämäkin mainittu fyysistä hallintaa koskeva asia on mainittu opetushallituksen sivuilla TUKIMATERIAALINA. Ei minään erityisenä SÄÄNTÖNÄ jota ei tule rikkoa.Kyllä siellä on ihan laki hätävarjelusta ja pakkotoimista takana.
Juu, ihan liikaa siimaa varhaiskasvattajilla näissä on. Jokainen vanhempi, joka näkee ja kuulee lastaan kohdeltavan väärin, tulisi tehdä valitus ja vaikka viedä oikeuteen nää tilanteet. Nämä mädät omenat pitää saada pois lasten läheltä. Ihan sairasta touhua.
Sä olet kyllä päästäsi täysin sairas, ja juuri sinun kaltaisesi vanhemmat ovat syypäitä siihen, että koulumaailma ja päiväkotimaailma on ihan sekaisin ja todella raskaita kaikille niissä työtä tekeville.
Häpeäisit edes, luuseri, joka kasvattaa tulevia mt-potilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä tultu jonkunlaiseen yhteiskunnalliseen päätepisteeseen jos ei saa pieniä lapsia edes kantaa enää mihinkään. Pitäis vain lahjoa ja odotella, just.
Jos olisin töissä päikyssä niin tekisin just niinkuin ohjeistetaan: Pissatkoon lapset sitten housuun ja olkoot pissaisilla vaatteilla jos eivät suostu vessaan eikä vaihtamaan vaatteita.
Onko kädestä taluttaminenkin nykyään yhtä väärin? Sitten istutaan yhden lapsen kanssa esim. pihalla koko päivä jos lapsi ei itse halua sisälle liikkua?Jos et osaa muutoin toimia, sitten se olisi noin tehtävä. Miten kukaan vie lapsensa hoitoon, jos siellä ”ammattilaiset” vain joko väkisin kantavat tai sitten jättävät heitteille?
Niin, siinähän ei ensin ollut sitä vaihetta, kun lapselle selvästi ohjeistettiin, mitä hänen odotetaan tekevän.
Voi jessus mitä apinoita vanhemmista löytyy, lain pitäisi mahdollistaa se, että tällaisten riemuidioottien lapset lähetetään takaisin kotiin vanhempien hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Toki se sinänsä olisi lapsille väärin, koska eihän se heidän vika ole, että vanhemmat on mätäpaiseita.
Kerrotko vielä että kun varmaan sinäkin ymmärät ( tai toisaalta tuskin ymmärrät) päiväkotien resurssit, niin kuinka paljon aikaa päivittäin pitäisi pikku-Taunon vassareissumaanitteluun käyttää aikaa, ja kuka sillä aikaa hoitaa muita lapsia? Ja entä jos siellä ryhmässä onkin vaikka 3 hoitajaa ja 5 pikku-Taunoa, jotka toteuttavat äipän opettamaa itsemääräämisoikeuttaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kyllä tultu jonkunlaiseen yhteiskunnalliseen päätepisteeseen jos ei saa pieniä lapsia edes kantaa enää mihinkään. Pitäis vain lahjoa ja odotella, just.
Jos olisin töissä päikyssä niin tekisin just niinkuin ohjeistetaan: Pissatkoon lapset sitten housuun ja olkoot pissaisilla vaatteilla jos eivät suostu vessaan eikä vaihtamaan vaatteita.
Onko kädestä taluttaminenkin nykyään yhtä väärin? Sitten istutaan yhden lapsen kanssa esim. pihalla koko päivä jos lapsi ei itse halua sisälle liikkua?Jos et osaa muutoin toimia, sitten se olisi noin tehtävä. Miten kukaan vie lapsensa hoitoon, jos siellä ”ammattilaiset” vain joko väkisin kantavat tai sitten jättävät heitteille?
Minä haluan kuulla, miten toimit seuraavassa tilanteessa:
Ulkona pitäisi olla 30 minuutin päästä. Lapsia ryhmässä on 21, lapsista 10 vastustaa vessassa käyntiä: Kolme sanoo että kävitä jo eilen kotona, kahta ei muutenvain huvita, 3 laittaa täysin jarrut pohjaan kiipeilee kaappien päällä mieluummin tai viskaa hamahelmet lattialle ja 2 heittäytyy täysin veteläksi.
Aikuisia tilanteessa on 3.
Miten lähdet tilannetta purkamaan, ilman että ketään tarvitsee kantaa tai pakottaa? Ja tosiaan aikaraja on se 30 minuuttia ja noiden kieltäytyjien lisäksi ryhmässä on vielä 11 muutakin pientä lasta jotka tarvitsee apua eri pukemisen vaiheissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on "seuraamuksella" jos se ei ole lapselle mikään pelote?
Ei mitään. Sama on aikuisten kanssa. Jos jonkun lain rikkomisesta ei ole sanktioita, siitä ei välitetä.
Mikä on lapsen arjessa sellaista mistä sanktiota pitää pelätä? Ja kyllä aikuinen ihminen yleensä jättää lakia rikkomatta ihan omasta halustaan ja oikein vai väärin -tietoisuudellaan eikä sanktion pelossa.
Seuraamuksen tulee olla sellainen että se opettaa lapselle sen että hän haluaa ensi kerralla toimia ”paremmin”, rangaistus vain sisuunnuttaa ja ärsyttää, koska se on lapsen kyykyttämistä ja aikuisen mielivaltaa.Jos lapsi tietää säännön ja siitä huolimatta rikkoo sitä sääntöä niin se on rangaistuksen paikka. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai mielivaltaa. Sen sijaan se mikä lapsen mielestä on epäoikeudenmukaista on se, että jos joku rikkoo sääntöjä niin hän selviää siitä kuin koira veräjästä.
Älkää nyt viitsikö. Ei kaikesta aina tarvitse rangaista. Pieni lapsi useimmiten tottelee, kun sanoo, mutta unohtaa asian viidessä minuutissa.
Omalla lapsellani oli tapana keikkua tuolilla. Kerroin hänelle lukemattomia kertoja joka päivä, ettei tuolilla saa keikkua, ja mitä siitä voi seurata, jos tuoli keikahtaa. Oppi ei koskaan pysynyt päässä montaa hetkeä, ja kymmenvuotiaana hän viimein onnistui kippaamaan itsensä tuolilla selälleen niin pahasti, että oli hetken tajuttomana, ja käsi murtui. Sekään ei ollut riittävä rangaistus, sillä vielä keski-ikäisenäkin hän saattaa keikkua tuolilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Jatkan: Jos lapsi kieltäytyy menemästä vessaan, tilanne täytyy ratkaista pedagogisin keinoin, houkuttelemalla tai odottamalla, eikä fyysistä voimaa käyttämällä. Väkisin kantaminen rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta ja kehonosallisuutta varhaiskasvatuksessa.
Jos kantaminen rikkoo lapsen itsemääräämisoikeutta, niin pitäisikö kotona ottaa samat keinot käyttöön. Kerrotaan vauvalle, että hyppääpäs tuohon hoitopöydälle, niin vaihdetaan vaippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Eihän se ollut rangaistus.
Tässä esimerkki:
Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.
Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.
Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.
Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”
”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”
Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.
Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.
Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.
Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.
Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.Meillä nyt on Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu.
En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?
Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi.
Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.
- Eri.
Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.
Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI.
Ohjeita on, sääntöjä ei.
Tämäkin mainittu fyysistä hallintaa koskeva asia on mainittu opetushallituksen sivuilla TUKIMATERIAALINA. Ei minään erityisenä SÄÄNTÖNÄ jota ei tule rikkoa.Kyllä siellä on ihan laki hätävarjelusta ja pakkotoimista takana.
Juu, ihan liikaa siimaa varhaiskasvattajilla näissä on. Jokainen vanhempi, joka näkee ja kuulee lastaan kohdeltavan väärin, tulisi tehdä valitus ja vaikka viedä oikeuteen nää tilanteet. Nämä mädät omenat pitää saada pois lasten läheltä. Ihan sairasta touhua.
Sinulla ei taida olla lapsia. Päiväkodissa pitää olla säännöt, muuten siellä ei ole kukaan turvassa.
Samoin vanhemmilla pitää olla säännöt. Itsekin olen kantanut oman jälkikasvuni useita kertoja pois kaupasta tai muista yleisistä tiloista, kun hän on saanut itkupotkuraivarin.
-ohis-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa, menee jääkiekkokaukalon nurkkaan tönöttämäön ilman mailaa ja äiti huutaa katsomossa vtun hmoa🤪
Kuulemma nämä vilkkaat voivat sosiaalistua vain vuorovaikutuksessa tai muuten heitä ei hyväksytä, puolustelee kolumnisti yhä. Miksi se perheen ja pienemmän lapsiporukan keskeinen vuorovaikutus ei riittäisi noin pienelle alkuun? Ja miksi uimataitoinen tuodaan hillumaan sinne, missä muut vasta opettelevat uimaan? Onko lapsella vain tylsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on "seuraamuksella" jos se ei ole lapselle mikään pelote?
Ei mitään. Sama on aikuisten kanssa. Jos jonkun lain rikkomisesta ei ole sanktioita, siitä ei välitetä.
Mikä on lapsen arjessa sellaista mistä sanktiota pitää pelätä? Ja kyllä aikuinen ihminen yleensä jättää lakia rikkomatta ihan omasta halustaan ja oikein vai väärin -tietoisuudellaan eikä sanktion pelossa.
Seuraamuksen tulee olla sellainen että se opettaa lapselle sen että hän haluaa ensi kerralla toimia ”paremmin”, rangaistus vain sisuunnuttaa ja ärsyttää, koska se on lapsen kyykyttämistä ja aikuisen mielivaltaa.Jos lapsi tietää säännön ja siitä huolimatta rikkoo sitä sääntöä niin se on rangaistuksen paikka. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai mielivaltaa. Sen sijaan se mikä lapsen mielestä on epäoikeudenmukaista on se, että jos joku rikkoo sääntöjä niin hän selviää siitä kuin koira veräjästä.
Älkää nyt viitsikö. Ei kaikesta aina tarvitse rangaista. Pieni lapsi useimmiten tottelee, kun sanoo, mutta unohtaa asian viidessä minuutissa.
Omalla lapsellani oli tapana keikkua tuolilla. Kerroin hänelle lukemattomia kertoja joka päivä, ettei tuolilla saa keikkua, ja mitä siitä voi seurata, jos tuoli keikahtaa. Oppi ei koskaan pysynyt päässä montaa hetkeä, ja kymmenvuotiaana hän viimein onnistui kippaamaan itsensä tuolilla selälleen niin pahasti, että oli hetken tajuttomana, ja käsi murtui. Sekään ei ollut riittävä rangaistus, sillä vielä keski-ikäisenäkin hän saattaa keikkua tuolilla.
Tai sitten, jos asiaan olisi puututtu ja seurausta tullut jo etukäteen, niin lapsi ei olisi käynyt tajuttomana ja murtanut kättään, vaan olisi vain harmistunut paljon lievemmästä seurauksesta jonka vanhempi lapselle asetti suojellakseen lasta. Hyvä esimerkki siitä, mitä voi seurata jos vanhempi välttelee vaarallisiin asioihin puuttumista siihen pisteeseen asti että "kas, universumi tarjosi rangaistuksen ja riskin siitä että lapsi vaikka aivovamman seurauksena vammautuu pysyvästi".
Aikuinen ihminen tekee mitä haluaa, hän aikuisena kuitenkin ymmärtää mitä seurauksia voi tulla jos kaatuu, joten se on ihan itsenäisen ihmisen oma päätös jos keikkuu vieläkin tuolilla.
Uskomattomia selityksiä täällä. Puolustellaan sitä että seuraukset ja kasvattaminen on turhaa, kun ei lapsi opi vaikka lyö päänsä ja murtaa kätensä. Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on "seuraamuksella" jos se ei ole lapselle mikään pelote?
Ei mitään. Sama on aikuisten kanssa. Jos jonkun lain rikkomisesta ei ole sanktioita, siitä ei välitetä.
Mikä on lapsen arjessa sellaista mistä sanktiota pitää pelätä? Ja kyllä aikuinen ihminen yleensä jättää lakia rikkomatta ihan omasta halustaan ja oikein vai väärin -tietoisuudellaan eikä sanktion pelossa.
Seuraamuksen tulee olla sellainen että se opettaa lapselle sen että hän haluaa ensi kerralla toimia ”paremmin”, rangaistus vain sisuunnuttaa ja ärsyttää, koska se on lapsen kyykyttämistä ja aikuisen mielivaltaa.Jos lapsi tietää säännön ja siitä huolimatta rikkoo sitä sääntöä niin se on rangaistuksen paikka. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai mielivaltaa. Sen sijaan se mikä lapsen mielestä on epäoikeudenmukaista on se, että jos joku rikkoo sääntöjä niin hän selviää siitä kuin koira veräjästä.
Älkää nyt viitsikö. Ei kaikesta aina tarvitse rangaista. Pieni lapsi useimmiten tottelee, kun sanoo, mutta unohtaa asian viidessä minuutissa.
Omalla lapsellani oli tapana keikkua tuolilla. Kerroin hänelle lukemattomia kertoja joka päivä, ettei tuolilla saa keikkua, ja mitä siitä voi seurata, jos tuoli keikahtaa. Oppi ei koskaan pysynyt päässä montaa hetkeä, ja kymmenvuotiaana hän viimein onnistui kippaamaan itsensä tuolilla selälleen niin pahasti, että oli hetken tajuttomana, ja käsi murtui. Sekään ei ollut riittävä rangaistus, sillä vielä keski-ikäisenäkin hän saattaa keikkua tuolilla.
Siis sun lähtökohta on että ei tarvi rangaista. Sitten kerrot tarinan, missä toistuvat sanalliset ohjaukset eivät riittäneet lopettamaan lapsen itselleen vaarallista tekemistä, vaan se johtikin vakavaan onnettomuuteen.
Ja sitten ajattelet että vakava onnettomuus onkin rangaistus, eikä onnettomuus? Häh?
Tuo tarinahan nimenomaan puoltaa sitä, että tuossakin olis pitänyt puuttua fyysisesti heti kun huomattiin, ettei se puhe pysy lapsella mielessä kuin 5 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lol, onnistunut kasvatustarina: "Lapseni ei uskonut kun kielsin ja sitten lapsi löi itsensä tajuttomaksi ja käsikin murtui. Keikkuu vielä aikuisenakin tuolilla, sen vuoksi suosittelen kasvatusmedotiani muillekkin". Ööö, just?
Mun lapsi keikkui tuolilla, ei uskonut kun sanoin että älä keiku tuolilla. Karjaisin äiti-äänellä että "ÄLÄ KEIKU SILLÄ TUOLILLA", lapsi alkoi itkemään ja lopetti keikkumisen. Joidenkin päivien päästä keikkui uudestaan tuolilla ja sanoin, älä keiku tuolilla, jatkoi keikkumista. Otin lapsen alas tuolilta ja sanoin, että tuolilla ei sitten ole istumista, ennenkuin osaat olla keikkumatta tuolilla. Pari kertaa piti toistaa että lapsi oppi muistamaan. Lapsi ei koskaan kaatunut tuolilla ja häneltä ei koskaan lähtenyt tajua eikä käsi murtunut, eikä hän aikuisenakaan keiku tuolilla, koska sellainen olisi ihan tarpeeton riski ihan jo sen tuolinkin mahdollisen rikkoutumisen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.
Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista.
Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa.
Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.
Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.
Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.
Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.
En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.
Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.
Lasketaanpas.
Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.
Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä.
Eihän se ollut rangaistus.
Tässä esimerkki:
Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.
Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.
Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.
Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”
”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”
Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.
Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.
Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.
Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.
Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.Meillä nyt on Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu.
En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?
Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi.
Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.
- Eri.
Ei ole lasukaan. Pässi.
Varmaan olisit tarvinnut ”valvoja” sanan lauseeseen.
"Lastensuojeluviranomainen valvoo lapsen oikeuksien toteutumista, kehitystä ja hyvinvointia silloin, kun kasvuolosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen vaarantavat niitä. Suomessa tästä lakisääteisestä tehtävästä vastaavat hyvinvointialueiden lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja viranomaiset."
"Opetushallitus ei valvo koulujen ja opetuksen järjestäjien jokapäiväistä toimintaa, sillä se ei ole siihen toimivaltainen viranomainen."
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma nämä vilkkaat voivat sosiaalistua vain vuorovaikutuksessa tai muuten heitä ei hyväksytä, puolustelee kolumnisti yhä. Miksi se perheen ja pienemmän lapsiporukan keskeinen vuorovaikutus ei riittäisi noin pienelle alkuun? Ja miksi uimataitoinen tuodaan hillumaan sinne, missä muut vasta opettelevat uimaan? Onko lapsella vain tylsää?
Joo tämä on varmasti ihan tottakin. Mutta kenelläkään ei kuitenkaan ole velvollisuutta asettaa omia lapsiaan tilanteeseen missä jonkun "vilkas" lapsi voi käyttäytyä aggressiivisesti tai häiritä mahdollista muiden oppimista. Kyse on aidosti vaikeasta tilanteesta, koska on ihan ymmärrettävää, että se vilkas lapsi joka ei osaa hillitä käyttäytymistään varmasti tarvisi siinä harjoitusta.
Mutta ehkä joku joukkuelaji ei kuitenkaan ole ihan oikea ympäristö sellaiseen, kun siellä on vain se yksi valmentaja niitä lapsia ohjaamassa. Joku harrastus missä on vähän pienempi määrä lapsia/vanhempi aktiivisesti oman lapsensa mukana tekemässä tai muuten erityislapsille suunnattu toiminta olisi oikeampi paikka.
Tämä ajatushan itse asiassa kulminoi koko sen koulujen ja päiväkotienkinkin integraation ongelmallisuuden: On kaunis ajatus että tukea tarvitsevat lapset pääsee mukaan normaaliin ryhmätoimintaan. Mutta ei ole kenenkään edun mukaista, jos se tarkoittaa että tukea tarvitseva lapsi häiriköi koko ryhmää/luokkaa ja hankaloittaa kaikkien oppimisprosessia siinä samalla. Yksilön etu ei voi mennä kaikkien muiden yksilöiden edelle vain siksi, että hänellä on todettu joku erityistukea tarvitseva tila.
T: Itsekkin nepsy.
Lasten harrastaminen alkaa olla pakkomielle Suomessa. Mitä jos se lapsi ei itse halua harrastaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä hitto siinä on, ettei lapsia hankkineet naaraat osaa tunnistaa oman lapsensa kpäistä käytöstä vaan aina pitää syyttää muita?!
No, kirjoittaja nyt sattui olemaa aiti,kun aidit yleensa ottavat hommat enemman tosissaan. Jos siella on joku isa perheessa, niin eikohan hankin ole samoilla linjoilla vaimon kanssa.
Jos perheessa on muita lapsia, jotka ovat ihan normaaleita ja ikaero tahan villiin ei ole liian iso, niin on ihmeellista ettei sosiaalistuminen ole onnistunut samalla tasolla kuin niilla muilla 5 vuotiailla ryhmissa. Miettisin aitina tata ja hakisin ammattiapua, jos en keksisi syyta ja tapaa korjata se.
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastaminen alkaa olla pakkomielle Suomessa. Mitä jos se lapsi ei itse halua harrastaa?
Paljon mahdollista, ettei ole tarjottu sopivaa harrastusta. 5-vuotias ei oikein tieda mahdollisuuksista itse.
Mutta todellakin outoa, etta 5 vuotiaalla pitaisi olla jo ohjattu harrastus. Tuossa iassa sopisi viela leikkia ja kokeille kaikkea. Urheilussakin monipuolinen harrataminen nuorella ialla on todettu suureksi eduksi.
Kyllä siellä on ihan laki hätävarjelusta ja pakkotoimista takana.