HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

No on kyllä tultu jonkunlaiseen yhteiskunnalliseen päätepisteeseen jos ei saa pieniä lapsia edes kantaa enää mihinkään. Pitäis vain lahjoa ja odotella, just.

Jos olisin töissä päikyssä niin tekisin just niinkuin ohjeistetaan: Pissatkoon lapset sitten housuun ja olkoot pissaisilla vaatteilla jos eivät suostu vessaan eikä vaihtamaan vaatteita.

Onko kädestä taluttaminenkin nykyään yhtä väärin? Sitten istutaan yhden lapsen kanssa esim. pihalla koko päivä jos lapsi ei itse halua sisälle liikkua?

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä tultu jonkunlaiseen yhteiskunnalliseen päätepisteeseen jos ei saa pieniä lapsia edes kantaa enää mihinkään. Pitäis vain lahjoa ja odotella, just.

Jos olisin töissä päikyssä niin tekisin just niinkuin ohjeistetaan: Pissatkoon lapset sitten housuun ja olkoot pissaisilla vaatteilla jos eivät suostu vessaan eikä vaihtamaan vaatteita.

Onko kädestä taluttaminenkin nykyään yhtä väärin? Sitten istutaan yhden lapsen kanssa esim. pihalla koko päivä jos lapsi ei itse halua sisälle liikkua?

Jos et osaa muutoin toimia, sitten se olisi noin tehtävä. Miten kukaan vie lapsensa hoitoon, jos siellä ”ammattilaiset” vain joko väkisin kantavat tai sitten jättävät heitteille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Kyseessä on ohje eikä määräys. Ohjeen noudattaminen on vapaaehtoista.

Yleisesti opetushallituksesta voisi sanoa sen verran että kyseinen virasto on äärivasemmistolaisten hallussa ja kaikenlainen terve järki on siellä pannassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä tultu jonkunlaiseen yhteiskunnalliseen päätepisteeseen jos ei saa pieniä lapsia edes kantaa enää mihinkään. Pitäis vain lahjoa ja odotella, just.

Jos olisin töissä päikyssä niin tekisin just niinkuin ohjeistetaan: Pissatkoon lapset sitten housuun ja olkoot pissaisilla vaatteilla jos eivät suostu vessaan eikä vaihtamaan vaatteita.

Onko kädestä taluttaminenkin nykyään yhtä väärin? Sitten istutaan yhden lapsen kanssa esim. pihalla koko päivä jos lapsi ei itse halua sisälle liikkua?

Jos et osaa muutoin toimia, sitten se olisi noin tehtävä. Miten kukaan vie lapsensa hoitoon, jos siellä ”ammattilaiset” vain joko väkisin kantavat tai sitten jättävät heitteille? 

Ääripehmeitä konsteja käytetään jos pystytyään. Sun omat lapset ei ole ikinä olleet hoidossa, joten sulla ei ole minkäänlaista käsistystä siitä millaista päiväkotityö nykypäivänä on.

Kun yli puolet lapsista vänkää monta kertaa päivässä täysin tavallisista asioista mitkä on tehtävä kuten esim. virtsaaminen, ulostaminen, syöminen, oikeanlaisten vaatteiden pukeminen ja levähtäminen jne. niin siinä ei valitettavasti aina ole aikaa noille sinun ihannekonsteillesi. Tai sitten pitäisi jo jokaisella lapsella olla ihan oma hoitaja, mutta yhteiskunta taas ei ole valmis maksamaan sellaisesta palvelusta.

Joten kaikkien pitää sopeutua ja kompromisseja on arjessa tehtävä. Sinä olet liikutellut niitä muutamaa lastasi paikasta toiseen, on ihan eri asia liikutella 20 lasta paikasta toiseen. Ne konstit mitkä onnistuu kotiäidiltä muutama lapsen kanssa, kun ei ole kiire mihinkään ei korreloi sen kanssa, miten joudutaan varhaiskasvatuksessa toimimaan kun aikataulut eivät ole lainkaan joustavia ja lapsia on 20.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä tultu jonkunlaiseen yhteiskunnalliseen päätepisteeseen jos ei saa pieniä lapsia edes kantaa enää mihinkään. Pitäis vain lahjoa ja odotella, just.

Jos olisin töissä päikyssä niin tekisin just niinkuin ohjeistetaan: Pissatkoon lapset sitten housuun ja olkoot pissaisilla vaatteilla jos eivät suostu vessaan eikä vaihtamaan vaatteita.

Onko kädestä taluttaminenkin nykyään yhtä väärin? Sitten istutaan yhden lapsen kanssa esim. pihalla koko päivä jos lapsi ei itse halua sisälle liikkua?

Jos et osaa muutoin toimia, sitten se olisi noin tehtävä. Miten kukaan vie lapsensa hoitoon, jos siellä ”ammattilaiset” vain joko väkisin kantavat tai sitten jättävät heitteille? 

Ääripehmeitä konsteja käytetään jos pystytyään. Sun omat lapset ei ole ikinä olleet hoidossa, joten sulla ei ole minkäänlaista käsistystä siitä millaista päiväkotityö nykypäivänä on.

Kun yli puolet lapsista vänkää monta kertaa päivässä täysin tavallisista asioista mitkä on tehtävä kuten esim. virtsaaminen, ulostaminen, syöminen, oikeanlaisten vaatteiden pukeminen ja levähtäminen jne. niin siinä ei valitettavasti aina ole aikaa noille sinun ihannekonsteillesi. Tai sitten pitäisi jo jokaisella lapsella olla ihan oma hoitaja, mutta yhteiskunta taas ei ole valmis maksamaan sellaisesta palvelusta.

Joten kaikkien pitää sopeutua ja kompromisseja on arjessa tehtävä. Sinä olet liikutellut niitä muutamaa lastasi paikasta toiseen, on ihan eri asia liikutella 20 lasta paikasta toiseen. Ne konstit mitkä onnistuu kotiäidiltä muutama lapsen kanssa, kun ei ole kiire mihinkään ei korreloi sen kanssa, miten joudutaan varhaiskasvatuksessa toimimaan kun aikataulut eivät ole lainkaan joustavia ja lapsia on 20.

Tämä on ihan selvää tietenkin, mutta silti nyt vaan ei voi rikkoa sääntöjä ja selitellä, että pakko oli. Jos työ on perseestä, vaihda se äläkä lapsia altista huonolle käytökselle. 

Itse olen ollut sählyvalmentajana aika pikkuisille, noin viisivuotiaista ylöspäin. Valitettava tosiasia on se, että ne lapset, joille ryhmäliikunnasta (tai ylipäätään ryhmässä toimimisesta) olisi eniten hyötyä, jäävät tai joutuvat jäämään pois. 

Jos ei se kullannuppu Nico-Annica tottele mitään vaan puuhailee omiaan, menee välinevarastoon hakemaan keiloja (kun häntä huvittaisi keilata) tai heittäytyy pitkälleen lattialle kun ei saa tehtyä maalia niin valmentajan keinot on aika vähissä.

 Ei voi olla niin, että Nico-Annica torpedoi muidenkin harjoitukset, kun valmentajan ajasta menee 80% hänen kaitsemiseensa. 

Juu ja ei, emme tuolla ryhmässä olleet kasvattamassa uusia maajoukkuepelaajia vaan leikin kautta mentiin, mutta joillekin lapsille ei vaan sovi a) se että joku käskee tekemään jotain b) että kunnioitettaisiin toisia. Kun siirryin isompien lasten pariin, homma osaltaan parani, vaikka tilalle tulikin sitten haistettalut yms. asiaan kuuluvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä tultu jonkunlaiseen yhteiskunnalliseen päätepisteeseen jos ei saa pieniä lapsia edes kantaa enää mihinkään. Pitäis vain lahjoa ja odotella, just.

Jos olisin töissä päikyssä niin tekisin just niinkuin ohjeistetaan: Pissatkoon lapset sitten housuun ja olkoot pissaisilla vaatteilla jos eivät suostu vessaan eikä vaihtamaan vaatteita.

Onko kädestä taluttaminenkin nykyään yhtä väärin? Sitten istutaan yhden lapsen kanssa esim. pihalla koko päivä jos lapsi ei itse halua sisälle liikkua?

Jos et osaa muutoin toimia, sitten se olisi noin tehtävä. Miten kukaan vie lapsensa hoitoon, jos siellä ”ammattilaiset” vain joko väkisin kantavat tai sitten jättävät heitteille? 

Ääripehmeitä konsteja käytetään jos pystytyään. Sun omat lapset ei ole ikinä olleet hoidossa, joten sulla ei ole minkäänlaista käsistystä siitä millaista päiväkotityö nykypäivänä on.

Kun yli puolet lapsista vänkää monta kertaa päivässä täysin tavallisista asioista mitkä on tehtävä kuten esim. virtsaaminen, ulostaminen, syöminen, oikeanlaisten vaatteiden pukeminen ja levähtäminen jne. niin siinä ei valitettavasti aina ole aikaa noille sinun ihannekonsteillesi. Tai sitten pitäisi jo jokaisella lapsella olla ihan oma hoitaja, mutta yhteiskunta taas ei ole valmis maksamaan sellaisesta palvelusta.

Joten kaikkien pitää sopeutua ja kompromisseja on arjessa tehtävä. Sinä olet liikutellut niitä muutamaa lastasi paikasta toiseen, on ihan eri asia liikutella 20 lasta paikasta toiseen. Ne konstit mitkä onnistuu kotiäidiltä muutama lapsen kanssa, kun ei ole kiire mihinkään ei korreloi sen kanssa, miten joudutaan varhaiskasvatuksessa toimimaan kun aikataulut eivät ole lainkaan joustavia ja lapsia on 20.

Tämä on ihan selvää tietenkin, mutta silti nyt vaan ei voi rikkoa sääntöjä ja selitellä, että pakko oli. Jos työ on perseestä, vaihda se äläkä lapsia altista huonolle käytökselle. 

Ei ole mitään tuollaista sääntöjä. Lapsen saa vaikka köyttää penkkiinsä kiinni ilman, että siitä joutuu tuomiolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on kyllä tultu jonkunlaiseen yhteiskunnalliseen päätepisteeseen jos ei saa pieniä lapsia edes kantaa enää mihinkään. Pitäis vain lahjoa ja odotella, just.

Jos olisin töissä päikyssä niin tekisin just niinkuin ohjeistetaan: Pissatkoon lapset sitten housuun ja olkoot pissaisilla vaatteilla jos eivät suostu vessaan eikä vaihtamaan vaatteita.

Onko kädestä taluttaminenkin nykyään yhtä väärin? Sitten istutaan yhden lapsen kanssa esim. pihalla koko päivä jos lapsi ei itse halua sisälle liikkua?

Jos et osaa muutoin toimia, sitten se olisi noin tehtävä. Miten kukaan vie lapsensa hoitoon, jos siellä ”ammattilaiset” vain joko väkisin kantavat tai sitten jättävät heitteille? 

Ääripehmeitä konsteja käytetään jos pystytyään. Sun omat lapset ei ole ikinä olleet hoidossa, joten sulla ei ole minkäänlaista käsistystä siitä millaista päiväkotityö nykypäivänä on.

Kun yli puolet lapsista vänkää monta kertaa päivässä täysin tavallisista asioista mitkä on tehtävä kuten esim. virtsaaminen, ulostaminen, syöminen, oikeanlaisten vaatteiden pukeminen ja levähtäminen jne. niin siinä ei valitettavasti aina ole aikaa noille sinun ihannekonsteillesi. Tai sitten pitäisi jo jokaisella lapsella olla ihan oma hoitaja, mutta yhteiskunta taas ei ole valmis maksamaan sellaisesta palvelusta.

Joten kaikkien pitää sopeutua ja kompromisseja on arjessa tehtävä. Sinä olet liikutellut niitä muutamaa lastasi paikasta toiseen, on ihan eri asia liikutella 20 lasta paikasta toiseen. Ne konstit mitkä onnistuu kotiäidiltä muutama lapsen kanssa, kun ei ole kiire mihinkään ei korreloi sen kanssa, miten joudutaan varhaiskasvatuksessa toimimaan kun aikataulut eivät ole lainkaan joustavia ja lapsia on 20.

Tämä on ihan selvää tietenkin, mutta silti nyt vaan ei voi rikkoa sääntöjä ja selitellä, että pakko oli. Jos työ on perseestä, vaihda se äläkä lapsia altista huonolle käytökselle. 

Ei ole mitään tuollaista sääntöjä. Lapsen saa vaikka köyttää penkkiinsä kiinni ilman, että siitä joutuu tuomiolle.

Tätäkin ikävä kyllä siellä tapahtuu joo. Selityshän on tietenkin valmiina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

On sisänsä syytä muistaa, että kaikkiin asioihin ei voi keksiä "seuraamusta" tai jos voi niin se ei välttämättä ole tehokas. Joten myös niitä yleispäteviä rangaistuksia kuten nurkkaan viemistä tarvitaan. Nurkka on aika tehokas painostuskeino itse asiassa kun ei lapsi sitä nurkkaa jaksa kovin kauaa tuijottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi. 

Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.

- Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi. 

Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.

 

- Eri.

Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi. 

Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.

 

- Eri.

Ei ole lasukaan. Pässi. 

Varmaan olisit tarvinnut ”valvoja”  sanan lauseeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi. 

Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.

 

- Eri.

Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.

Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi. 

Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.

 

- Eri.

Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.

Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI. 

Ohjeita on, sääntöjä ei.

Tämäkin mainittu fyysistä hallintaa koskeva asia on mainittu opetushallituksen sivuilla TUKIMATERIAALINA. Ei minään erityisenä SÄÄNTÖNÄ jota ei tule rikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi. 

Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.

 

- Eri.

Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.

Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI. 

Ohjeita on, sääntöjä ei.

Tämäkin mainittu fyysistä hallintaa koskeva asia on mainittu opetushallituksen sivuilla TUKIMATERIAALINA. Ei minään erityisenä SÄÄNTÖNÄ jota ei tule rikkoa.

Siinähän sitten kiemurtelet ja leikit semanttisella jorinallasi, kun tehdään valitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset ei kykene abstraktiin ajatteluun. Ei tosin kaikki aikuisetkaan. Ei lapsi pysty vetämään yleistyksiä yksittäisestä tilanteesta. Eli tekemään arvovalintoja ja moraalisia päätelmiä. Hän toimii ihan käytännön tasolla. Toivottavasti tällaista kuvittelevat ei toimi lasten parissa.

Ei niin. Siksipä se rangaistus ei mihinkään johdakaan kun ei se lapsi sitä yhdistä oikein. Juuri siksi sen lapsen kanssa pitää keskustella ikätasoisesti asiasta. Vain niin lapsi oppii yhdistämään myös ne tunteet asiaan ja siitä tulee sisäinen ymmärrys asioista. 

Tämä näkyy koulumaailmassa oikein hyvin. Lapsi on levoton ja opettaja käskee luokan ulkopuolelle tehtäviä tekemään, jotta keskittyy paremmin. Vanhemmat kotona kysyvät miksi joutui luokan ulkopuolelle ja lapsi on ihan että häh? Hänhän siis teki tehtäviä luokan ulkopuolella. Kun vanhempi kertoo, että se oli siis rangaistus, kun oli levoton, lapsella ei ole aavistustakaan mitä hän teki väärin. Eipä ole paljon pyydetty, että se opettaja kertoisi lapselle, että ”Tuuli-Petteri, sinun tulee nyt lopettaa höpöttely ja tehdä tehtäviä.” Ja siinä vaiheessa, jos Tuuli-Petteri laitetaan luokan ulkopuolelle, sanoa, että ”Huomaatko että et saa tehtyä näitä tehtäviä täällä vaan vain höpötät, menetkö tekemään siksi ulos tehtävät loppuun”. Ja aikuisella täytyy olla älyä siinä kohtaa sen verran, että jos lapsi sanoo ettei tarvitse, lopetan höpötyksen, perääntyä rangaistuksesta huomatessaan että lapsi ymmärsi mitä teki ja miten korjata toimintaansa. 

Sillä opettajalla on aika paljon muitakin oppilaita joita pitää opettaa. Jos joku jatkuvasti häiriköi luokassa, niin todellakaan ei tehdä noin että joka kerta pidetään joku luento siitä mitä toinen teki väärin: KYllä se lapsi siinä vaiheessa varsin hyvin tietää jo itsekkin.

Ja rangaistuskesta perääntyminen on kyllä vihoviimeinen juttu.

Itse saatan päiväkodissa esim. laskea viiteen, että jos lapsi ei silloin ala itse vaikkapa liikkumaan vessaa kohti, niin minä kannan hänet (ja tuon myös sanon ääneen), ja jos ehdin sanoa että "viisi" se on kantkokeikka vaikka lapsi toteaisikin minun sanottuani viisi että "eikun nyt menen". Se on liian myöhäistä, ehdot olivat, että lähtee liikkeelle ennenkuin lasken viiteen.

Huomaa kyllä monesta lapsesta aluksi, että on tottuneet kotona tuohon, ettei mikään sanottu asia oikeasti pidä ja ei viedä loppuun asti, mutta aika nopeasti he oppii, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon. Ja yleensä se lapsi sitten alkaa tuon jälkeen liikkua ennenkuin olen laskenut viiteen, mikäli ei halua tulla kannettavaksi.

En tajua miten nykyään maailman yksinkertaisimmista asioista tehdään jotain ihmeen monimutkaista teatteria.

Luulin, että Opetushallituksen määräys sallii fyysisen rajoittamisen päiväkodeissa ainoastaan poikkeustoimenpiteenä vaaratilanteissa ja silloinkin asiasta on laadittava paperit joka kerta.

Luulit väärin. Pienen lap sen kantamista ei lasketa fyysiseksi rajoittamiseksi.

Lasketaanpas. 

Opetushallitus: Lapsen fyysinen rajoittaminen (kuten kiinnipitäminen tai väkisin siirtäminen) on sallittua vain viimeaikaisena keinona silloin, kun lapsi on välittömäksi vaaraksi itselleen, muille tai omaisuudelle. Vessaan menemisen kieltäminen ei täytä tätä vaarakriteeriä.

Joo pienen lapsen kantaminen ei ole sitä kiinnipitoa mitä tuossa tarkoitetaan, se on ihan normaali asia kun ollaan tekemisissä pienen lapsen kanssa.

Ei ole mikään normaali asia silloin kun se on rangaistus tai pakkokeino Toivottavasti et ole oikeasti töissä päikyssä. 

Eihän se ollut rangaistus.

Tässä esimerkki:

Tauno kieltäytyy menemästä vessan kun pitäisi lähteä ulos. Taunolle annetaan aikaa tuumailla asiaa. Taunolle huomautetaan uudestaan että nyt vessaan, Tauno lähteekin hakemaan pikkuautoja laatikosta, Taunolle annetaan lisää aikaa. Lopulta melkein kaikki muut ovat jo ulkona, jolloin sanon Taunolle, että nyt lasken viiteen, jos ehdin laskea viiteen etkä ole itse menossa vessaan niin minä kannan sinut. Lasken viiteen ja Tauno ei siirry vessaan, jolloin minä kannan hänet sinne vessaan.

Taunosta tiedetään, että jos hän ei käy vessassa ennen ulkoilua hän virtsaa housuun niin että ulkovaatteetkin kastuvat. On tärkeää että Tauno käy vessasa, mutta samanakaisesti emme voi odottaa enää yhtään enempää että hän omaehtoisesti päättää haluta sinne vessaan.

Jos tässä tilanteessa tulee varoitus tai potkut, niin sitten tulee, siinä vaiheessa nimittäin en enää ymmärrä lainkaan että mikä tämän koko työn idea edes on, kun on jo niin pahasti viety kaikki työkalut saada lapset toimimaan kiireisen arjen keskellä. Joten todellakin voi olla parempi siirtyä muihin hommiin. Mutta en minä usko että noin käy, koska ihan avoimesti tuota teen niin muiden työntekijöiden kuin vanhempien, terapeuttien yms. nähdenkin, joten tuskinpa toimintani silloin on mitenkään kielletyksi laskettavaa.

Taunon vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun ei tarvitse joka päivä pestä Taunon pissaisia vaatteita.

”Jos lapsi ei viiteen laskiessa mene vessaan, kannan hänet sinne eikä selittelyt tai ”menen itse” auta enää, myöhäistä on.”

”Oppivat nopeasti menemään itse etteivät joudu kannettavaksi”

Mutta ei tietenkään ole rangaistus 🙄

Seuraamus on täysin eri asia kuin rangaistu.

Seuraamus on sitä, että lapsen pitäisi mennä täysin perustellusta syystä vessaan ja hän ei mene, hänelle kerrotaan mikä on seuraus jos hän ei itse mene ja nyt ei ole vaihtoehtoja sille, kun jokatapauksessa on mentävä. Lapsi ei vieläkään mene, hänet täysin loogisesti kannetaan vessaan.

Rangaistus olisi, jos lapsi laitettaisiin vaikka nurkkaan häpeämään koska hän ei mennyt vessaan. Rangaistus ei ole looginen seuraus siitä, että joku ei tehnyt perustellusta syystä vaadittua asiaa. Rangaistus on täysin irti siitä alkuperäisestä kontekstista ja sen ainoa tarkoitus on antaa opetus.

Tuo mainittu asia lapsen kantamisesta vessaan, oon looginen, ennakoitava seuraus. Vessassa käyminen ei ole rangaistus mistään, vaan siinä mahdollistetaan pakollinen ruumiintoiminto hygieenisellä tavalla siihen tarkoitetussa paikassa.

Pienten lasten kiukut ja vastustamiset eivät aina ole loogisia, joskus ärsyttää sellaisetkin asiat joille ei vain voi mitään. Esim. lasta voi ärsyttää vessassa käyminen, mutta lasta voi myös ärsyttää jos pissa tulee housuu. Tällöin on aikuisen tehtävä huolehtia, että tilanteessa toimitaan järkevästi, vaikka lasta ärsyttäisikin.

Meillä nyt on  Opetushallitus, joten vaikka aikuista kuinka kiukuttaisi, et voi tehdä mitä vaan. Kotona vastaava valvoja on lasu. 

En ole eläissäni nähnyt opetushallitusta missään työtäni valvomassa. Oletko sinä nähnyt lasun valvomassa sinun tilannetta kotonasi?

Eipä ole tarvinnut valvoa. Sinun kommenttisi antavat ymmärrää, että Opetushallituksen säännöt on sulle yhdentekeviä, joten eiköhän sulle tule valvontakin tutuksi. 

Opetushallitus ei ole mikään valvontaviranomainen senkin päs si.

 

- Eri.

Eikä opetushallituksella myöskään ole mitään valtuutta kieltää vaikkapa rangaistusten käyttöä päivähoidossa.

Opetushallitukselta on säännöt ja ohjeet, niiden rikkomista valvoo AVI. 

Ohjeita on, sääntöjä ei.

Tämäkin mainittu fyysistä hallintaa koskeva asia on mainittu opetushallituksen sivuilla TUKIMATERIAALINA. Ei minään erityisenä SÄÄNTÖNÄ jota ei tule rikkoa.

Siinähän sitten kiemurtelet ja leikit semanttisella jorinallasi, kun tehdään valitus. 

Eihän valitus vielä edes tarkoita, että mitään vääryyttä olisi tehty.