HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Ei 5 v tarvitse harrastuksia, aikuisen läsnäoloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."

 

Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.

Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.

Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi. 

On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.

Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.

Eihän tunti istumista oikeasti ole mikään hurja koettelemus koululaiselle. Sille pitää ladata sellainen häpeän ja ikävyyden merkitys, jonka lapsi haluaa välttää. Tämä perinne on ehkä päästetty katoamaan. Kyllä minusta olisi kouluiässä ollut kauheaa joutua jälki-istuntoon, vaikka muuten aivan helposti saan tunnin kulumaan omissa ajatuksissani.

Sen jälkeen kun ruumiillisesta kurituksesta 50- ja 60-luvuilla luovuttiin on koulun ainoa tehokas kurinpitomenetelmä ollut se, että vedotaan oppilaiden häpeän tunteeseen. Mm. jälki-istunnot, Wilma ja kasvatuskeskustelut ovat osa sitä. Mutta tämä menetelmä ei tehoa niihin oppilaisiin joille se on ihan sama vaikka vanhemmat saavat tietää heidän hölmöilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."

 

Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.

Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.

Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi. 

On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.

Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.

Armeijassa tiukka kuri toimii ja kouluissakin se toimi siihen aikaan kun sitä vielä käytettiin.

No ei se kyllä toiminut. Tottakai kouluissa pitää olla kuri ja järjestys ja opettajilla pitäisi olla paljon laajemmat oikeudet lasten suhteen. Mutta ennen koulusta kyllä tippui pois ne vilkkaimmat ja keskittymisongelmaisimmat - sanottiin vaan ettei kyseisellä lapsella ollut lukupäätä. Mikä ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa, jos kyse on vilkkaudesta tai esim. ADHD:sta. SIinä menee hirveä siivu älyä hukkaan, jos vilkkaus ajaa pois koulun penkiltä.

Oppimistulokset ovat vahvassa alamäessä eli selvästikin vanhan ajan koulu toimi paremmin.

Kyllä ne parhaat oppimistulokset saatiin ehdottomasti peruskoulussa, missä fyysinen kuritus oli kielletty eikä enää noustu seisomaan vastattaessa.

Mitä pahaa seisomaan nousemisessa on? Meillä se oli peruskoulun ala-asteella käytäntönä eikä jäänyt mitenkään negatiivisena mieleen. Niinkin pieni ruumiillinen liike voi sitäpaitsi laittaa verta kiertämään paremmin. Voisi jopa olla suotuisaa lapselle, joka ei jaksaisi istua tuntia paikallaan. Luokassani vallitsi tuolloin btw ihan hyvä järjestys ja työrauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."

 

Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.

Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.

Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi. 

On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.

Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.

Eihän tunti istumista oikeasti ole mikään hurja koettelemus koululaiselle. Sille pitää ladata sellainen häpeän ja ikävyyden merkitys, jonka lapsi haluaa välttää. Tämä perinne on ehkä päästetty katoamaan. Kyllä minusta olisi kouluiässä ollut kauheaa joutua jälki-istuntoon, vaikka muuten aivan helposti saan tunnin kulumaan omissa ajatuksissani.

Sen jälkeen kun ruumiillisesta kurituksesta 50- ja 60-luvuilla luovuttiin on koulun ainoa tehokas kurinpitomenetelmä ollut se, että vedotaan oppilaiden häpeän tunteeseen. Mm. jälki-istunnot, Wilma ja kasvatuskeskustelut ovat osa sitä. Mutta tämä menetelmä ei tehoa niihin oppilaisiin joille se on ihan sama vaikka vanhemmat saavat tietää heidän hölmöilleen.

Missä ihmeen lala-landiassa täällä eletään? Ruumiillinen kuritus ei ollut yhtään enempää sallittua 60-luvulla kuin se on tänä päivänä. Ainoat rangaistuskeinot olivat jälki-istunto ja lyhytaikainen koulusta erottaminen..

Tarvi tulla pilaamaan muiden harrastuksia pysyköön poissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille. 

On ero kokemusasiantuntijan ja tohtorikoulutetun, pitkän tieteellisen uran tehneen tutkijan välillä. 

Keltikangas-Järvisen teokseen viittasi myös HS:n kolumnin yksi ensimmäisistä lukijakommentoijista saaden yli 200 peukutusta. Sittemmin kommentti on poistettu, ehkä siksi kun siinä mainostettiin  tuota kirjaa.

Jos kokemusasiantuntijuus nostetaan akateemista tutkimusta ylemmäksi, on koko yhteiskuntamme tuhon oma. Ehkä sillä selittyy osa nykyisestä lamasta.

Ja itsekkyydellä eli itsekeskeisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain muuta kuin ihmisen työmarkkina-asemaa.

Meillä 80- luvulla syntyneillä ei ollut todellakaan varaa olla itsekkäitä. Meille sanottiin, että  nyt kun on lama ei ole työpaikkoja, opiskelkaa ja moni meistä joutui käymään useamman tutkinnon ennenkuin pääsi töihin. Vanhempi sukupolvi piti huolen siitä, että sai pitää omat työpaikkansa. Me ei todellakaan hyväksytä sitä, että kukaan edes asiantuntija alkaa pitää yllä tuollaista valheellista narratiivia kokonaisesta sukupolvesta. Keltikangas taitaa tarkoittaa sitä, että kun milleniaalit alkoivat jossakin vaiheessa myös vaatia omien unelmien toteutumista ja työpaikkoja, että se muka olisi jotenkin itsekästä vaikka se ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin muillakaan sukupolvilla vastaava toiminta. 

Vanhempanne eivät osanneet koulushoppailua, ja todennäköisesti kurssitarjottimeltakin on tehty vääriä valintoja. Jo 90-luvulla kouluissa oli melkoisia eroja, ja paremmista kouluista tuli menestyviä oppilaita, jotka jatkoivat parempaan lukioon ja aikanaan yliopistoon. Myös heidän työllistymisensä on ollut hyvää. 

Huonommista yläkouluista yleensä vain yksi tai kaksi luokalta jatkoi yliopistoon asti, jos sitäkään. 90-luvulla koulushoppailun vuoksi ei myöskään tarvinnut vaihtaa asuinaluetta, vaan sopivasti valittu painotettu opetus ja mahdolliset pääsykokeet riittivät. Mainittakoon vielä, että S-kakkosia ei ollut.

Voitte tutkailla myös viimeisiä Pisa-tuloksia. Sieltäkin näkyy selvästi, että paremmilla sosioekonomisilla alueilla sijaitsevissa kouluissa oppimistulokset ovat parempia.

Vierailija kirjoitti:

Noissa Keltinkankaan ulostuloissa korostuu juurikin se, että hänen mielestä lapsista pitäisi kasvattaa miellyttäjiä. Hän sanoi jossakin podcastissa, että pitäisi pyrkiä siihen, että muut pitävät sinusta. Mutta tuo on täysin mahdotonta, kaikkia ei voi miellyttää eikä kaikki voi mitenkään tykätä jokaisesta ihmisestä. Tuon tausta ajatuksena on alistaa osa populaatiosta ns. palvelijaksi, jotka tekee just mahdollisimman pienellä palkalla yläluokan hyvän elämän mahdollistavan helpon elämän. Keltinkangas tarkoittaa, että ei saa olla mitään omia yksilöllisiä tavoitteita kuten sitä, että toteuttaa mitään omia unelmiaan yms. vaikka heidän sukupolvessa on kyllä paljon taiteilijoita ja kuinka monelta  löytyy omat mökit ja omakotitalot. Se on jännä, että nyt kun sitten milleniaalit ovat huomanneet, että ei ehkä haluakkaan koko elämäänsä olla matalapalkka työläinen eikä miellyttäjä niin vanhempi sukupolvi on kauhuissaan, että pitääkö noille 80 luvulla syntyneillekin muka olla samoja asioita (mökki, omakotitalo) tai edes jotakin muutakin kuin pelkkiä epämääräisiä määräaikaisia työsuhteita. 

Työhaastatteluissa kylläkin katsotaan, onko työnhakija hyvä tyyppi, ja sopiiko hän joukkoon. Jos joku ei halua miellyttää, niin ei kannata valittaa, ettei saa töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille. 

On ero kokemusasiantuntijan ja tohtorikoulutetun, pitkän tieteellisen uran tehneen tutkijan välillä. 

Keltikangas-Järvisen teokseen viittasi myös HS:n kolumnin yksi ensimmäisistä lukijakommentoijista saaden yli 200 peukutusta. Sittemmin kommentti on poistettu, ehkä siksi kun siinä mainostettiin  tuota kirjaa.

Jos kokemusasiantuntijuus nostetaan akateemista tutkimusta ylemmäksi, on koko yhteiskuntamme tuhon oma. Ehkä sillä selittyy osa nykyisestä lamasta.

Ja itsekkyydellä eli itsekeskeisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä jotain muuta kuin ihmisen työmarkkina-asemaa.

Meillä 80- luvulla syntyneillä ei ollut todellakaan varaa olla itsekkäitä. Meille sanottiin, että  nyt kun on lama ei ole työpaikkoja, opiskelkaa ja moni meistä joutui käymään useamman tutkinnon ennenkuin pääsi töihin. Vanhempi sukupolvi piti huolen siitä, että sai pitää omat työpaikkansa. Me ei todellakaan hyväksytä sitä, että kukaan edes asiantuntija alkaa pitää yllä tuollaista valheellista narratiivia kokonaisesta sukupolvesta. Keltikangas taitaa tarkoittaa sitä, että kun milleniaalit alkoivat jossakin vaiheessa myös vaatia omien unelmien toteutumista ja työpaikkoja, että se muka olisi jotenkin itsekästä vaikka se ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin muillakaan sukupolvilla vastaava toiminta. 

Eikö se siis ole mielestäsi itsekästä, että vanhempi ei välitä lapsensa riehumisesta kirjastossa ennen kuin tämä on saanut niin monta varoitusta että sanotaan jo olevan "viimeinen varoitus"? Ja että vanhempi syyllistää tästä muuta yhteiskuntaa, harrastusten vetäjiä, uimakoulun opettajaa...?

Ei meitä milleniaaleja ole otettu oikein mihinkään  kunnolla mukaan edes hyvällä käytöksellä, joten melkeimpä sivuseikka tuo vilkas käytös. Me milleniaalit muistetaan tämä, että jouduttiin tekemään pätkäöitä, määräaikaisuuksia ja saatiin lähinnä murusia keljuilun kera. Niin jos te itse annoitte meille pelkät muruset niin hmm.kaippa se on ihan oikeudenmukaista, että me annetaan myös teille murusia ja vähän sinneppäin asioita hoidetaan. 

Valitettavasti kirjoittelusi perusteella on käynyt erittäin selväksi, ettei kohtalosi syy löydy yhteiskunnasta.

-ohis-

Ei tapahdu mitään.... kyllä vilkas lapsi tekemistä keksii.... itsekkin olin sen tyyppinen että harrastukset eivät kiinnostaneet tippakaan.... olivat myös täysin vääriä harrastuksia tosin... itseäni olisi nuorempana kiinnostannut esim juokseminen mutta sitä en osannut tuoda esille... mikään piirrä kerho tms ei kiinnostannnut päkääkään eikä myöskään jalkapallot yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu että tämä lapsi ei ollut pelkästään vilkas vaan käytöstavaton häirikkö. Ja ihmekös tuo kun äidin asennetta kuuntelee. Jos 5v lapsi saa kirjastoonkin viimeisen varoituksen niin jonkun hälytyskellon pitäisi soida ja pyytää lapselle tutkimuksia. 

Ei vika ole lapsessa, vaan vanhemmissa. Kirjastoon mennään silloin kun lapsella on hyvä vireystila. On syöty ja ulkoilu ja levätty tarpeeksi, ei päivähoidon päätteeksi. 

Käytöstavat opitaan kotona, kun kotona ei saa juota, kiljua, tapella muiden lasten kanssa yms. lapsi ei tee niin muuallakaan. 

Ensimmäisestä kohdasta ole samaa mieltä, mutta toisesta en niinkään. Lapset ovat viisaita ja kokeilevat rajojaan. Jos joku antaa periksi, niin lapsi oppii sen varsin nopeasti ja käyttää sitä jatkossakin hyväkseen.

Ainakin oma lapseni teki niin. Jos en antanut hänelle lupaa hölmöyksiin, niin hän soitti puolisolleni, ja yritti saada häneltä luvan. Jos sekään ei onnistunut, niin parhaimmillaan hän soitti jopa sihteerilleni, ja yritti jallittaa tätä.

Yksi huvittava tapaus oli, kun appi leskeydyttyään alkoi seurustella, ja avovaimo muutti hänen luokseen, niin 5-vuotias lapseni siellä kyläillessään oli pamauttanut kirkkain silmin, että häntä on sitten tavattu syöttää, ja niinpä avovaimo syötti.

Opettajakin sai osansa. Jälkikasvu oli jättänyt kaikki ensimmäisen luokan matikan tehtävät tekemättä, joten päätin, että laskemme yhdessä ensimmäisen luokan kirjan läpi, jotta osaaminen saadaan ikätasolle. No, jälkikasvu päätti sitten mennä valittamaan opettajalle, kuinka raskasta hänen elämänsä on, kun on koululäksyt ja äidin pakkoläksyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."

 

Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.

Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.

Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi. 

On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.

Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.

Eihän tunti istumista oikeasti ole mikään hurja koettelemus koululaiselle. Sille pitää ladata sellainen häpeän ja ikävyyden merkitys, jonka lapsi haluaa välttää. Tämä perinne on ehkä päästetty katoamaan. Kyllä minusta olisi kouluiässä ollut kauheaa joutua jälki-istuntoon, vaikka muuten aivan helposti saan tunnin kulumaan omissa ajatuksissani.

Sen jälkeen kun ruumiillisesta kurituksesta 50- ja 60-luvuilla luovuttiin on koulun ainoa tehokas kurinpitomenetelmä ollut se, että vedotaan oppilaiden häpeän tunteeseen. Mm. jälki-istunnot, Wilma ja kasvatuskeskustelut ovat osa sitä. Mutta tämä menetelmä ei tehoa niihin oppilaisiin joille se on ihan sama vaikka vanhemmat saavat tietää heidän hölmöilleen.

Missä ihmeen lala-landiassa täällä eletään? Ruumiillinen kuritus ei ollut yhtään enempää sallittua 60-luvulla kuin se on tänä päivänä. Ainoat rangaistuskeinot olivat jälki-istunto ja lyhytaikainen koulusta erottaminen..

60-luvulla opettajien ei ollut pakko pidättäytyä niissä kurinpitokeinoissa mitä laissa luki vaan saivat keksiä myös omia. Se kulttuuri missä kaikki toiminta pitää olla yksityiskohtaisesti lakiin kirjattuna tuli vasta 2000-luvulla. Juuri tästä syystä perusopetuslaki on nykyisin pitkä kuin nälkävuosi ja harva tuntee sen sisältöä tarkkaan.

Varmaan yleisimmät rangaistukset 60-luvun kouluissa olivat käytävään määrääminen ja nurkassa seisottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa vain niille jotka ovat näyttäneet olevansa sen arvoisia.

Sulla taitaa sympatian ja empatian käsitteet mennä sekaisin.

-ohis-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.

Eikös tämä johda aika nopeasti tuolle painotettujen luokkien ja yksityiskoulujen tielle? Harrastuksiin tulee aloitusvaiheeseenkin "tasokokeet", joilla lapsen soveltuvuus kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin testattaisiin. Sitäkö haluat? Sillä tosin olisi se seuraus, että mukana olevien lasten harrastusrauha olisi takuuvarmasti taattu, kun riehujat eivät pääsisi edes sille ensimmäiselle tunnille. Tuohonhan tuo lopulta johtaa, jos toistuu liian usein se, että vanhemmat tuovat kyseiseen lajiin iän, keskittymisen, käytöksen puolesta sopimattoman lapsen.

Monissa harrastuksissa on tasokokeita ja pääsykokeitakin. Ei ne ole mitään uutta. Moni vanhempi vain kuvittelee, että kun maksaa harrastuksesta, voi vaatia yksilöllistä palvelua.

"Harrastus" on siis yhtä kuin eräänlainen koulu lapselle?

Kuvittelin, että harrastaminen tarkoittaa omaehtoista ja vapaaehtoista vapaa-ajan toimintaa, mutta nähtävästi olin väärässä.

Olit juu, eiköhän 99,9 % ihmisistä tarkoita (lasten) harrastuksilla jotain säännöllistä ja ohjattua toimintaa.

Oletko sitä mieltä, ettei valokuvaus, laskettelu, juoksu, pyöräily tms. ole harrastuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki saavat harrastaa, oli vilkas tai ei. Seurojen on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja tarvittaessa otettava lisää ohjaajia. Ketään ei saa jättää pois tai vaihtoehtoisesti kukaan ei saa harrastaa.

Eikös tämä johda aika nopeasti tuolle painotettujen luokkien ja yksityiskoulujen tielle? Harrastuksiin tulee aloitusvaiheeseenkin "tasokokeet", joilla lapsen soveltuvuus kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin testattaisiin. Sitäkö haluat? Sillä tosin olisi se seuraus, että mukana olevien lasten harrastusrauha olisi takuuvarmasti taattu, kun riehujat eivät pääsisi edes sille ensimmäiselle tunnille. Tuohonhan tuo lopulta johtaa, jos toistuu liian usein se, että vanhemmat tuovat kyseiseen lajiin iän, keskittymisen, käytöksen puolesta sopimattoman lapsen.

Monissa harrastuksissa on tasokokeita ja pääsykokeitakin. Ei ne ole mitään uutta. Moni vanhempi vain kuvittelee, että kun maksaa harrastuksesta, voi vaatia yksilöllistä palvelua.

"Harrastus" on siis yhtä kuin eräänlainen koulu lapselle?

Kuvittelin, että harrastaminen tarkoittaa omaehtoista ja vapaaehtoista vapaa-ajan toimintaa, mutta nähtävästi olin väärässä.

Olit juu, eiköhän 99,9 % ihmisistä tarkoita (lasten) harrastuksilla jotain säännöllistä ja ohjattua toimintaa.

Oletko sitä mieltä, ettei valokuvaus, laskettelu, juoksu, pyöräily tms. ole harrastuksia?

Aikuisilla kyllä, mutta lapsilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Tuo on kyllä yksiselitteisesti typerää. Mikäli lasta pitää jostain syystä rangaista, seurauksen pitää tulla välittömästi. Esimerkiksi pois kirjastosta jos jatkaa kehotuksesta huolimatta metelöintiä. 

Sen sijaan viikon mittaisissa rangaistuksissa ei ole mitään järkeä eikä niistä seuraa mitään hyvää. Lapsen mieli ei pysty yhdistämään päiviä sitten tapahtunutta siihen, että nyt hän ei saa ainoana henkilönä perheestään jälkiruokaa. Kukaan asiantuntija ei sen tyyppistä toimintaa suosittele. 

Lasta pitää aina itse tilanteessa ohjata käyttäytymään oikein eikä toimia niin, että riehuminen kostetaan myöhemmin jollain asiaan liittymättömällä. Se ei auta lasta niissä tilanteissa mitenkään.

Nyt unohdat, että rangaistuksen idea on toimia pelotteena. Esimerkiksi jos kirjastosta poistuminen ei ole lapselle pelote niin se ei motivoi häntä olemaan metelöimättä.

Pelolla kasvattamisesta ei seuraa mitään hyvää. Riittää, että perheessä on säännöt, ja niitä noudatetaan systemaattisesti. Myös positiivista käytöstä pitää vahvistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."

 

Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.

Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.

Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi. 

On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.

Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.

Armeijassa tiukka kuri toimii ja kouluissakin se toimi siihen aikaan kun sitä vielä käytettiin.

Onko se edes kuri vaan ihan vain yhteiset käyttäytymissäännöt? Ihmiset käyvät autokoulun, jossa opetetaan paitsi auton toiminta myös liikennesäännöt. Ilman yhteisiä liikennesääntöjä ja niiden noudattamista ei ajamisesta tulisi suuremmassa kaupungissa yhtään mitään. Viime vuosina on nähty miten ulkomaistauset volttikuskit sulaa miten sattuu, samoin kuin alaikäiset skuuttivuokraajat.

On liikennesäännöt, yhteiskunnassa laajemmin lait ja asetukset. Ihmiset opettelevat nämä ja pääsääntöisesti noudattavat näitä - ja kuri astuu kuvaan vasta siinä kohtaa kun sääntöjä ei noudateta.

Miksi siis lasten kohdalla pitäisi puhua kurista? Eikö riitä, että anneta ja opetetaan säännöt ja ohjeistetaan ohjeet, ja sitten edellytetään niiden noudattamista. Ei siihen kuria tai kuritusta tarvita. Kuri ja kuritus olivat käytössä Suomessa etupäässä sotien jälkeen kun perheiden isät olivat traumatisoituneita ja äidit uupuneita. Kuritukseen on menty kun vanhempien kyvyt tai kapasiteetti ei ole riittänyt mihinkään muuhun. Lapset toki ovat lojaaleja vanhemmilleen usein vielä aikuisinakin ja selittelevät, että ihan oikein oli itselle saada remmiä tai tukistuksia. Kuritustarve kertoo lähinnä vanhempien osaamattomuudesta, ja jos yhteiskuntaan vaaditaan enemmän kuria kouluihin, kertoo se sanojastaan enemmän kuin itse asiasta: kuria vaativalla ei ole mitään aidosti rakentavaa ehdotusta sanottavanaan.

Yksi ratkaisu voisi olla erityisluokkien ja tarvittaessa sairaalakoulupaikkojen lisääminen, jotta ne oppilaat jotka eivät kykene työskentemään luokassa saavat tukea ja ne muut saavat oppimisrauhan. Suurin osa lapsista kun ei tarvitse mitään erityiskohtelua, he ovat kykeneviä ja halukkaita noudattamaan yhteisiä sääntöjä.

Kuri oli käytössä ihan esihistorialliselta ajalta lähtien, eli vähintään kymmeniätuhansia vuosia. Poistui käytöstä lopullisesti vasta 2010-luvulla, kun tunnekasvatus tuli käyttöön.

Ulkomailla kuria käytetään yleensä vieläkin koska siellä ei useimmiten olla yhä liberaaleja kuin Suomessa.

Eri ihmiset tarkoittavat kurilla hyvin eri asioita, mutta jos sillä viitataan väkivaltaiseen kasvatukseen, saadaan aikaan väkivaltaisia ihmisiä. Esihistoriallisesta ajasta saakka lapset ovat myös pahoinpidelleet vanhempiaan kasvettuaan riittävän vahvoiksi.

Kuri on sitä, että perheessä on säännöt, ja niitä noudatetaan. Sama koskee sekä perheen aikuisia että lapsia. Rankaisemisen kanssa kurilla ei ole mitään tekemistä.

Tästä 2010-luvulla suosituksi tulleesta sanoittamisesta tulee seuraava Pisa. Viime vuosina alle 15-vuotiaiden rikollisuus on lisääntynyt vauhdilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."

 

Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.

Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.

Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi. 

On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.

Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.

Armeijassa tiukka kuri toimii ja kouluissakin se toimi siihen aikaan kun sitä vielä käytettiin.

No ei se kyllä toiminut. Tottakai kouluissa pitää olla kuri ja järjestys ja opettajilla pitäisi olla paljon laajemmat oikeudet lasten suhteen. Mutta ennen koulusta kyllä tippui pois ne vilkkaimmat ja keskittymisongelmaisimmat - sanottiin vaan ettei kyseisellä lapsella ollut lukupäätä. Mikä ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa, jos kyse on vilkkaudesta tai esim. ADHD:sta. SIinä menee hirveä siivu älyä hukkaan, jos vilkkaus ajaa pois koulun penkiltä.

Oppimistulokset ovat vahvassa alamäessä eli selvästikin vanhan ajan koulu toimi paremmin.

Kyllä ne parhaat oppimistulokset saatiin ehdottomasti peruskoulussa, missä fyysinen kuritus oli kielletty eikä enää noustu seisomaan vastattaessa.

Ota huomioon, että Pisa-testiin osallistujat ovat 15-16-vuotiaita. Kyllä hyviä Pisa-tuloksia saaneet ikäluokat ovat vielä viitanneet ja nousseet seisomaan vastatessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."

 

Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.

Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.

Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi. 

On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.

Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.

Armeijassa tiukka kuri toimii ja kouluissakin se toimi siihen aikaan kun sitä vielä käytettiin.

Onko se edes kuri vaan ihan vain yhteiset käyttäytymissäännöt? Ihmiset käyvät autokoulun, jossa opetetaan paitsi auton toiminta myös liikennesäännöt. Ilman yhteisiä liikennesääntöjä ja niiden noudattamista ei ajamisesta tulisi suuremmassa kaupungissa yhtään mitään. Viime vuosina on nähty miten ulkomaistauset volttikuskit sulaa miten sattuu, samoin kuin alaikäiset skuuttivuokraajat.

On liikennesäännöt, yhteiskunnassa laajemmin lait ja asetukset. Ihmiset opettelevat nämä ja pääsääntöisesti noudattavat näitä - ja kuri astuu kuvaan vasta siinä kohtaa kun sääntöjä ei noudateta.

Miksi siis lasten kohdalla pitäisi puhua kurista? Eikö riitä, että anneta ja opetetaan säännöt ja ohjeistetaan ohjeet, ja sitten edellytetään niiden noudattamista. Ei siihen kuria tai kuritusta tarvita. Kuri ja kuritus olivat käytössä Suomessa etupäässä sotien jälkeen kun perheiden isät olivat traumatisoituneita ja äidit uupuneita. Kuritukseen on menty kun vanhempien kyvyt tai kapasiteetti ei ole riittänyt mihinkään muuhun. Lapset toki ovat lojaaleja vanhemmilleen usein vielä aikuisinakin ja selittelevät, että ihan oikein oli itselle saada remmiä tai tukistuksia. Kuritustarve kertoo lähinnä vanhempien osaamattomuudesta, ja jos yhteiskuntaan vaaditaan enemmän kuria kouluihin, kertoo se sanojastaan enemmän kuin itse asiasta: kuria vaativalla ei ole mitään aidosti rakentavaa ehdotusta sanottavanaan.

Yksi ratkaisu voisi olla erityisluokkien ja tarvittaessa sairaalakoulupaikkojen lisääminen, jotta ne oppilaat jotka eivät kykene työskentemään luokassa saavat tukea ja ne muut saavat oppimisrauhan. Suurin osa lapsista kun ei tarvitse mitään erityiskohtelua, he ovat kykeneviä ja halukkaita noudattamaan yhteisiä sääntöjä.

Kuri oli käytössä ihan esihistorialliselta ajalta lähtien, eli vähintään kymmeniätuhansia vuosia. Poistui käytöstä lopullisesti vasta 2010-luvulla, kun tunnekasvatus tuli käyttöön.

Ulkomailla kuria käytetään yleensä vieläkin koska siellä ei useimmiten olla yhä liberaaleja kuin Suomessa.

Eri ihmiset tarkoittavat kurilla hyvin eri asioita, mutta jos sillä viitataan väkivaltaiseen kasvatukseen, saadaan aikaan väkivaltaisia ihmisiä. Esihistoriallisesta ajasta saakka lapset ovat myös pahoinpidelleet vanhempiaan kasvettuaan riittävän vahvoiksi.

Kuri on sitä, että perheessä on säännöt, ja niitä noudatetaan. Sama koskee sekä perheen aikuisia että lapsia. Rankaisemisen kanssa kurilla ei ole mitään tekemistä.

Tästä 2010-luvulla suosituksi tulleesta sanoittamisesta tulee seuraava Pisa. Viime vuosina alle 15-vuotiaiden rikollisuus on lisääntynyt vauhdilla.

Jos yhteiskunnasta poistetaan rangaistukset niin sääntöjen noudattaminen pääsääntöisesti lakkaa. Ilman rangaistuksia ei voi olla kuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Mulla oli lapsi, joka kieltäytyi riemumielin makeasta, jos kyseessä oli rangaistus, ja jäähylle jouduttuaan istui siellä kauemmin kuin olisi pitänyt. Hänelle oli tärkeää vain ja ainoastaan pitää oma päänsä ja vesittää rangaistukset. Oli pakko oppia ohjaamaan hyvällä. 

Nykyään hän on yhdeksäsluokkalainen, ja järkevimpiä nuoria, joita tunnen. En osaa selittää asiaa muuten kuin että hänellä oli sellainen luonne, joka reagoi tosi voimakkaasti rangaistavana olemiseen. 

Nykyajan rangaistukset ovat enimmäkseen tehottomia, joten itsepäisen lapsen on yleensä helppo sietää niitä. 

Ennen vanhaan tilanne oli eri. Harva lapsi seisoi vapaaehtoisesti tuntitolkulla nurkassa tapettia tuijottelemassa. Saatika otti vapaaehtoisesti selkäsaunan.

Tehokas nykyrangaistus on lähinnä puhelimen takavarikointi, ja sekin koskee vain niitä lapsia jotka ovat riippuvaisia puhelimestaan.

Entisajan kasvatus olisi taatusti katkeroittanut tämän lapsen. Siinä ei olisi kukaan voittanut.

Näinhän ne keskustelemalla kasvattavat ajattelee että he ovat oikeassa ja muut väärässä. Ja kun naapurin Pirjo kasvattaa lastaan autoritäärisesti ja lapsesta tulee urheilutähti ja myöhemmin lääkäri tai diplomi insinööri niin se on vaan sattumaa. Samoin kuin se että keskustelijan omasta lapsesta kasvaa moniongelmainen nuori. Mitään vastuuta nämä keskustelijat eivät ota lopputuloksesta. Se on ihan vaan sattumaa kun rankaisemattomuuden seurauksena kasvaa lapsi vinoon. Yhtään ei tarvitse vanhemman miettiä että olisi itse tehnyt jotain väärin. Syy on tietenkin ympäröivässä maailmassa joka ei huomioinut oikealla tavalla äidin erityistä lumihiutaletta

Rankaiseminen tutkitusti on tehoton kasvatuskeino etenkin pienten lasten kohdalla. Lapsi ei opi oikeita toimintatapoja rankaisemisella. Varsinkin täällä esitetyt ideat viikon kestävistä rangaistuksista pienelle lapselle vain lisäävät häiriökäyttäytymistä ja uhmakkuutta eikä auta lasta ongelmatilanteissa. 

Kysy keneltä tahansa asiasta edes alkeita ymmärtävältä asiantuntijalta.

Asiantuntijat ovat niitä jotka sanoittavat lapsensa tunteita tuhannetta kertaa saman asian johdosta, koska asiantuntijoiden tutkimuksissa on todettu, että sanoitus on ainoa keino mikä auttaa oikeasti.

Olen vanhus, mutta minuun sanoitus ei olisi toiminut, vaan minusta olisi tullut häirikkö sellaisella kasvatuksella.  Muistan vieläkin sen vastenmielisyyden tunteen, mikä sisältäni nousi aina, kun joku sukulaistäti ryhtyi selittämään, että: "nyt Maija varmasti ajattelee, että ...". Lisäksi heidän tulkintansa eivät osuneet edes oikealle hehtaarille, vaan olivat aina ihan pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."

 

Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.

Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.

Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi. 

Jos yhdestä rikkeestä tulisi jälki istuntoa viikoksi tunti päivässä niin taatusti toimisi. Eihän se yksi vartti tosiaan mitään auta

Meillä oli yli 60 vuotta sitten koulussa nappulataulu, jossa jokaisella oppilaalla oli oma nappula. Jos teki rikkeen, unohti tehdä kotiläksyt, tms., niin omaa nappulaa siirrettiin yksi pykälä alaspäin, ja vastaavasti alla olevaa nappulaa nostettiin yksi pykälä ylöspäin. Kun rikkeitä oli niin paljon, että oma nappula joutui taulun pohjalle, viivan alle, siitä seurasi jälki-istunto.