Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin me ihmiset olemme erilaisia. Itse en koskaan kehtaisi omalla nimelläni ja naamakuvallani kertoa laajalevikkisellä alustalla, että oma lapsi häritsee monen muun lapsen harrastustoimintaa. En myöskään kehtaisi kuvailla harrastusryhmän ohjaajan olemusta negatiivisin sävyin ja päälle päätteeksi kerjätä sääliä. Mutta kuten sanottu, erilaisia ollaan.
Sama.
Päin vastoin, jos lapsesta toistuvasti tulisi tuollaista palautetta, kokisin epäonnistuneeni äitinä totaalisesti.
Sääli tuota lastakin. Äiti kertoo avoimesti käytöshäiriöistä ja ei ota tilanteesta mitään vastuuta. Tuttujen on helppo yhdistää kenestä on kyse.
Eikö lehden kuuluisi ajatella lapsen yksityisyyttä?
Nimen omaan. Ihmettelen suuresti Hesarin julkaisupäätöstä koska lapsi on tuosta kolumnista tunnistettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma äitini ei kirjoitellut minusta kolumneja. Mietin lapsen kannalta, onko kivaa kun kaikki tietävät tällaisia yksityiskohtia omasta elämästä.
Ei niin kovin kauaa sitten oli hyvin yleistä, että vanhemmat bloggasivat ja postasivat perheen asiat nettiin. Usein tosin lukijoita oli vähemmän kuin Hesarissa. Mutta kaikenlaista huomattavan yksityistä on itsekin ihan julkisista lähteistä tullut luettua. Terve järki on vasta tekemässä paluuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää.
Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.
Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.
No jäähyjä ei suositella enää missään. Lapsen eristäminen ja yksin jättäminen toki ovat ”tehokas” rangaistus, kuten remmin antaminen ennen. Enää ei näin tehdä.
Ei jäähy tarkoita lapsen eristämistä ja yksin jättämistä. Jäähy on keino rauhoittaa lapsi poistamalla hänet kuormittavasta tilanteesta rauhalliseen tilaan, jossa hänellä on mahdollisuus itsereflektioon. Aikuinen tietysti on hänen mukanaan ottamassa tunbetilan vastaan.
Terv. Vakaope
Rangaistaessa on tärkeää, ettei lapsi vahingossakaan koe mitään negatiivista tunnetilaa rangaistuksen yhteydessä. Tämä on ihan vakatieteen perusoppimäärää. Aina pitää muistaa positiivinen pedagogiikka ja tunnetaidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää ketju meni tällaiseksi hervottomaksi yhden ihmisen haukkumiseksi? Ollaan eksytty todella kauas otsikon aiheesta. Asiatonta.
No koska ongelma ei ole pohjimmiltaan lapsen vaan tuon aikuisen, joka toistuvasti ilmoittaa lapsensa erilaisiin harrastusryhmiin häiriköimään muita ja uhriutuu kun lapsi todetaan niihin soveltumattomaksi. Ja ilmeisesti vie myös mm. kirjastoon tarpeellisen valvonnan laiminlyöden, vaikka on saanut toistuvasti henkilökunnalta palautetta asiasta.
Ainakin isommissa kaupungeissa on myös erityistarpeisten harrastusryhmiä. Toinen vaihtoehto on roikkua vanhempana itse mukana varmistamassa, että lapsi käyttäytyy asianmukaisesti. Kumpikaan vaihtoehto ei tälle äidille ilmeisesti sovi.Juu, ihan samaa mieltä, mutta se ei ole mikään syy haukkua ja raadella yhtä ihmistä. Asiasta voisi keskustella ihan asiatasolla.
Ihmistäkö tässä raadellaan, jos lasketaan yhteen 1 + 1? Tämä ihminen on kirjoittanut ja julkaissut "lapsiperheen parisuhdekirjan", jossa ainakin jonkun nettijutun (mainoksen?) mukaan on konkreettisia ohjeita lapsiperheiden vanhemmille. Siis: antaa neuvoja muille. Tämän jälkeen eroaa lastensa isästä uuden rakkauden tieltä (+ tekee sen tavalla, josta ainakaan tämän palstan aktiivit eivät tykkää). Sitten kirjoittaa ja julkaisee "lapsiperheen erokirjan", jossa kerrotaan miten heidän perheensä on eron jälkeen toiminut - mm. vaihtamalla 1-vuotiaan lapsen primäärihoitajaa kahden päivän välein. Käy eri medioissa markkinoimassa kirjaansa. Sitten kirjoittaa marttyyrihenkisen valituksen, jossa osoittaa, millaisia seurauksia voi käytännössä olla - ja nyt menee spekuloinnin puolelle, mutta sitä vartenhan nämä keskustelupalstat ovat - jos a) lapsella on ollut rikkonainen kiintymyssuhde varhaislapsuuden herkimpinä vuosina ja b) lapsen elämä on sekavaa siirtymistä kahden kodin välillä ennen kouluikää.
Ihmisen raatelemistako tämä on, jos yhdistetään pisteet toisiinsa ja vedetään johtopäätös, että kaikki tämän ihmisen itsensä kertoma todennäköisesti on johtanut siihen, että lapsi saa "viimeisiä varoituksia" kirjastoihin ja harrastuksiin? Ja asiastahan on keskusteltu koko ketjun ajan, erittäin monesta asiasta.
Jos ihminen a) katsoo oikeudekseen/velvollisuudekseen neuvoa muita ja b) tuo itse julkisuudessa toistuvasti esiin omia asioitaan ja toimintamallejaan, joihin nuo neuvonsa pohjaa, niin kuinka "asioista" voi keskustella "asiatasolla" ilman, että kyseistä henkilöä ja hänen omaa toimintaansa mainittaisiin? Jos esille tuotuja asioita kritisoidaan, ja asiat on tuotu esille "henkilöbrändin" kautta, niin sitten se taitaa olla niin sanotusti VOI VOI, jos jollekulle tulee olo, että kritisoidaan tällä tavalla toimineen ihmisen toimintaa.
Juu. No se on sillä tavalla, että jokainen meistä katsoo itseään illalla viimeisenä sieltä peilistä. Peilikuvaltaan voi sitten kysyä, että jos on pakottava tarve olla julma ja kostonhimoinen toisille, onko kaikki kunnossa. Tai että miksi menee jonkun vieraan ihmisen tekemiset niin kovasti tunteisiin, että katsoo olevansa oikeutettu raakuuteen.
Ei voi olla kostonhimoinen jos ei ole ihmistä koskaan tavannutkaan. Kosto edellyttää aina kokemusta menneistä vääryyksistä.
Onko tosiasiat julmuutta? Tämä nainen on avoimesti itse kertonut millainen äiti on. Oliko hän julma ja kostonhimoinen itseään kohtaan? Jos ei, miksi me sitten olisimme, kun aihe on ihan tyrkyttämällä tyrkytetty yleiseen keskusteluun? Sitähän hän nimenomaan tässäkin tahtoi.
Eri
Niin miksi se äiti on tuonut nämä kaikki lapsensa ja perheensä asiat näin julkisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää.
Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.
Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.
No jäähyjä ei suositella enää missään. Lapsen eristäminen ja yksin jättäminen toki ovat ”tehokas” rangaistus, kuten remmin antaminen ennen. Enää ei näin tehdä.
Ei jäähy tarkoita lapsen eristämistä ja yksin jättämistä. Jäähy on keino rauhoittaa lapsi poistamalla hänet kuormittavasta tilanteesta rauhalliseen tilaan, jossa hänellä on mahdollisuus itsereflektioon. Aikuinen tietysti on hänen mukanaan ottamassa tunbetilan vastaan.
Terv. Vakaope
Mitä pitää tehdä jos on antanut lapselle mahdollisuuden itsereflektioon ja on ottanut lapsen tunnetilan vastaan, mutta lapsi ei senkään jälkeen tottele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei osaa käytyäytyä ryhmässä, niin hiiteen sitten muita häiriköimästä. Olkoot itsekseen, ei toisten harrastuksia pidä terrorisoida..
Vierailija kirjoitti:
Käytöshäiriöiden syyt ovat monesti vanhemmassa.
Perhetilanteessa joka ei mahdollista lapsen tasapainoista, normaalia kehitystä.
Tällöin vanhemman syytä katsoa peiliin ja miettiä mitä on tehnyt väärin perustavan laatuisesti lapsensa osalta.
Tähän sanoisin, että lapsi on kyllä myös aivan oma persoonanansa, eikä yksi yhteen vanhempiensa tekojen summa. Sisarusten välilläkin on suuria eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää.
Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.
Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.
No jäähyjä ei suositella enää missään. Lapsen eristäminen ja yksin jättäminen toki ovat ”tehokas” rangaistus, kuten remmin antaminen ennen. Enää ei näin tehdä.
Ei jäähy tarkoita lapsen eristämistä ja yksin jättämistä. Jäähy on keino rauhoittaa lapsi poistamalla hänet kuormittavasta tilanteesta rauhalliseen tilaan, jossa hänellä on mahdollisuus itsereflektioon. Aikuinen tietysti on hänen mukanaan ottamassa tunbetilan vastaan.
Terv. Vakaope
Mitä pitää tehdä jos on antanut lapselle mahdollisuuden itsereflektioon ja on ottanut lapsen tunnetilan vastaan, mutta lapsi ei senkään jälkeen tottele?
Kirjoitin tuon jäähyjutun vastaukseksi noille, joiden mielestä jäähyjä ei saa käyttää koska se on lapsen eristämistä ja yksin jättämistä. Oikein tehtynä ei ole, vaan poistaa lapsen tilanteesta ja antaa mahdollusuuden rauhoittumiseen.
Tottelemisesta esimerkkejä omasta ammatistani:
Jos lapsi ei malta kuunnella aamupiirissä vaan pulisee vieruskaverin kanssa, paikan vaihto.
Jos lapsi juoksentelee, aikuisen syliin istumaan.
Jos lapsi häiritsee toisia lepohuoneessa, vähäksi aikaa toiseen huoneeseen harjoittelemaan rauhoittumista.
Jos ruokailut ovat levottomia, istumapaikan vaihto rauhallisempaan.
Retkillä levottomat lapset aikuisen kädessä.
Yhdessä tehdyt, kuvallisesti esitetyt ryhmän säännöt, joita harjoitellaan jatkuvasti pitkin vuotta.
Yleiseen levottomuuteen auttaa porukan jako pienempiin ryhmiin ja toiminnan porrastaminen niin että esim. puolet ovat ulkoilemassa, puolet sisällä.
Kaikki ohjeet hyvin selkeästi ja rauhallisesti ilmaistuna. Ei liikaa ohjeita, neuvontaa ja jatkuvaa säksätystä, koska siitä tulee lapsen korvissa herkästi vain taustasurinaa. Ohje sanotaan kaksi kertaa, sen jälkeen nuo muut keinot käyttöön.
Nämä keinot kyllä tehoavat ns. normitapauksiin. Yleensä normilapset kyllä uskovat aikuista, vaikka vilkkaita olisivatkin.
.Vammainen terveiden joukkueeseen ? Sellainen ei meille käy !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilön oikeuksien sijaan pitäisi miettiä enemmän ryhmän etua ja yleistä etua. Maksimoida hyöty, eikä mennä aina sen erityistarpeisen oikkujen mukaan. Normaali lapsi oppii kyllä käyttäytymään, jos sekoilusta tulee ikäviä seurauksia. Päähän taputtelusta harvoin seuraa hyviä lopputuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on alku jännitystä. Ei nyt ainakaan heti pitäisi poistaa ryhmästä.
Puhumalla kaikki selviää.
Opetelkoon olemaan riehumatta, oli jännitystä tai ei. Ei jännitys oli mikään oikeutus häiriköidä.
Viisivuotiaanakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasu hoitoon ja tutkimuksiin ja laitokseen
Vierailija kirjoitti:
Vilkkaita lapsiaan puolustavilta haluaisin vilpittömästi kysyä, että mistä lapsen toiminnasta tuota ikävää palautetta on tarkemmin ottaen tullut? Mitä lapsi on tehnyt siellä alkeisuimakoulussa tai satujumpassa tai kirjastossa ennen tuon palautteen saamista? Montako kertaa ennen tiukempaa palautetta/viimeistä varoitusta on huomautettu, mistä asioista ja kuinka usein? Helpottaisi ymmärtämistä kun omat lapset ovat aina olleet ryhmissä ujoja ja hiljaisia vuoronsa odottajia, jonka tiedän johtuvan perusluonteesta mutta myös osin siitä että heille on selitetty miten ryhmissä toimitaan, mitä heiltä odotetaan ja mitä on odotettavissa muilta.
Miksi vilkkaita lapsia syyllistetään, kun ongelma on selkeästi jossakin muualla? Minun lapseni oli varsin vilkas, enkä ole saanut koskaan ikävää palautetta neuvolasta, päiväkodista, koulusta tai harrastuksista. Ennemminkin lasta on aina kehuttu, muistettu stipendeillä, ym. Tosin hän aloitti harrastukset vasta kouluiässä, kun itse halusi.
Minusta olisi ollut liikaa, jos lapsen olisi pitänyt yhdeksän tunnin päiväkotipäivän jälkeen lähteä harrastuksiin. Aikunenkin saattaa olla työpäivän jälkeen ihan poikki, vaikka hänen ympäristönsä ei ole läheskään niin meluisa kuin päiväkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo eläköitynyt, vuosikymmenien uran lastentarhanopettajana ja perhepäivähoitajien esihenkilönä työskennellyt tuttavani totesi kerran, että lapsista näkee aivan suoraan, mitä kotona tapahtuu tai ei tapahdu. Ja mitä pienempi lapsi, sitä läpinäkyvämmin hän on ikkuna vanhempiensa toimintaan. Tämä tulee aina mieleen, kun alle kouluikäisen lapsen vanhempi syyttää muita tahoja jostain lapseensa liittyvästä. Tämä sama toteamus tuli välittömästi mieleen myös HSanomien päivän kolumnia lukiessa. Mitäköhän tuolla perheessä on meneillään, kun lapsi noin selkeästi oireilee - ettei kirjastoonkaan ole enää tervetullut. Kirjasto on nykyään lapsiystävällinen ja erittäin matalan kynnyksen paikka, joten jotain todella ikävää on täytynyt tapahtua ja moneen kertaan.
Mitä nämä toistuvat tilanteet kertovat lapsen kotielämästä? Ja miksi pienen lapsen äiti kertoo tästä uutismediassa? Onko kyse äidin hätähuudosta?
Siis tarkemmin sanottuna tämä ammattikasvattaja uskoo näkevänsä, mitä lapsen kotona tapahtuu. Kuitenkin samasta perheestäkin tulee aika erilaisia lapsia. Eli pitää suhtautua pienellä varauksella tällaiseen selvännäkemiseen, vaikka osittain varmaan paikkansa pitääkin.
Samasta perheestä tulee erilaisia persoonia kyllä, mutta kiintymyssuhteen rakentumiselle oleellista ovat lapsen ensimmäiset kolme ikävuotta. Toisen lapsen kohdalla ero äidistä / isästä pitkiksi ajanjaksoiksi tullut vauvavuoden lopuksi, toinen lapsi oli jo vanhempi.
Näin kirjan mukaan. Olin lukenut noita perheartikkeleita ja seurannut instaa, nyt kun ihastukset ja jättäminen lapsen 1v synttäreillä tuli tietoon, en halua enää olla mukana yleisössä.
Vierailija kirjoitti:
Keltinkangas nyt ei ole mikään 80-90 luvun ajan asiantuntija kun ei hän ole ollut silloin nuori eikä lapsi. Hän voi puhua sivusta, mutta ei kokemuksesta. Eikä näitä Keltinkanaan juttuja pidä ottaa ainoana totuutena, alkaa vaikuttaa jo siltä, että hänen ympärilleen on muodostumassa ihmeellinen kultti. Hän on yksi proffa muiden joukiossa. 80 ja 90- luvun lapset ovat joutuneet kokemaan laman seuraukset ja 80-luvulla syntyneitä nyt ei ole mitenkään asiallisesti kohdattu työelämässä vaan kun alkoi työttömyys ja irtisanomiset, työantaja puoli käytti sitä sumeilematta hyväkseen ja moni 80 luvulla syntynyt on joutunut tekemään ikänsä pätkätöitä, määräaikaisuuksia yms yms. Me 80 luvun lapset puhutaan itse omista asioista, ei me tarvita jotain vanhaa ihmistä kertomaan, joka väittää puuta heinää. Ei meillä 80 luvulla syntyneillä ole todellakaan ollut mitään mahdollisuutta itsekkyyteen. Päinvastoin, meidän on ollut pakko ottaa vastaan muruset mitä jäljelle jäi kuten pätkätöitä, vuokratyötä, määräkaikaisuuksia yms. Mutta me mielleniaalit olllaan kyllä kasvatettu omista lapsistamme hieman itsekkäämpiä kun huomattiin, että meitähän huijataan. Vanhempi sukupolvi projisoi omaa itsekkyyttään millenaaleihin, joilla ei todellakaan ollut mikään helppo aloitus työelämään, kun niitä työpaikkoja ei laman aikaan ollut muille kuin 70 luvulla syntyneille ja sitä vanhemmille.
Luulen, että olet pientä vähemmistöä 80-lukulaisista. Lapseni, heidän serkkunsa, tuttavien lapset, ja omien lasteni kaverit ovat kaikki syntyneet 80-luvulla. He ovat normaalissa järjestyksesä käyneet koulunsa, harrastaneet, opiskelleet, tehneet kesätöitä ja valmistuttuaan siirtyneet työelämään. Ei heillä ole ollut mitään vaikeuksia, ja heidän lapsistaankin on kasvanut reippaita, kohteliaita, huomaavaisia ja välittäviä pikkuihmisiä.
Mitä Keltinkankaaseen tulee, niin hän osui tutkimuksessaan täysin nappiin, ja samaan tulokseen ovat nyttemmin tulleet myös brittiläiset ja virolaiset. Suomalaisten oppiminen on perustunut 80-luvulta asti siihen, että lapsia opetetaan opiskelemaan itsenäisesti, ja oppimisen tukea heille antavat lähinnä luokkatoverit. Mikäli haluaa, niin tämän tiedon voi kaivaa myöskin viimeisistä Pisa-tuloksista.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että 6-7-vuotias on aivan liian nuori opiskelemaan itsenäisesti, ja kun se vielä tehdään ilmiöoppimisen kautta, niin soppa on valmis. Koulussa pitäisi ensimmäisten vuosien aikana rakentaa vahva matematiikan ja äidinkielen pohja, jotta oppiminen yleensä olisi mahdollista jatkossa. Jotkut vanhemmat pystyvät vielä tukemaan lapsiaan oppimisessa, mutta valitettavasti suuri osa 80-luvulla syntyneistä vanhemmista ei siihen enää pysty, eivätkä pysty myöskään 80-luvulla tai sen jälkeen syntyneet opettajatkaan, koska hekin ovat aloittaneet koulunsa itseohjautuvuuden ja ilmiöoppimisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastan miekkailua ja vedän myös lapsille kursseja. Olen vetänyt noin 10 vuotta ja tänä aikana on ollut kaksi lasta. jotka on laitettu pihalle harrastuksesta. Molemmilla kerroilla nimeomaan äiti veti herneet nenään. Mutta meillä on turvallisuuden takia muutamia ehdottomia sääntöjä, joita ei rikota koskaan. Yksi niistä on, ettei maskitonta ihmistä pistetä miekalla. Ei ikinä koskaan milloinkaan, ei vaikka pyytäisi. Tätä sääntöä rikottiin, joten laitettiin pois. Molemmilla kerroilla ryhmän henki parani heti ja kaikki, myös minä, nautimme harrastamisesta.
Opettajana karsin viime vuosina kaikki tutustumisvierailut, vaikkapa katsomaan käräjäoikeuden istuntoa tai mennä ajamaan polkuautoilla, koska mukana ryhmissä on aina pari kolme oppilasta (yleensä poikia), jotka eivät välitä kielloista, vaan sooloilevat. Jos sanon, että kadulle ei saa ajaa polkuautoilla vaan pitää pysyä puistossa, tyypit menee ajamaan kadulle. Jos sanon, että pitää noudattaa liikennesääntöjä liikennepuistossa eikä saa ajaa vasten muita, niin kumminkin tehdään. En halunnut joutua vuosikausia kestäneeseen oikeusprosessiin, jos jokin vahinko käynnillä tapahtuu. Ei enää voi luottaa oppilaisiin, kaikkiin.
Toisin sanoen nämä tottelemattomat oppilaat veivät muilta mahdollisuuden päästä joskus ulos koulusta oppitunnilla. Yleensä oppilaat tykkäävät lähteä koulusta tutustumiskäynneille "oikeaan maailmaan".
Tuleeko tuollaisesta kielletystä käytöksestä joku rangaistus oppilaalle? Jälki-istunto tai muu?
Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin.
Riskitapauksille omat vanhemmat mukaan retkelle valvomaan? Jos ei käy, oppilas pystyy koulussa, kun muut menevät. Jos siis on jokin konkreettinen tapahtuma, johonka voi vedota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää.
Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.
Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.
No jäähyjä ei suositella enää missään. Lapsen eristäminen ja yksin jättäminen toki ovat ”tehokas” rangaistus, kuten remmin antaminen ennen. Enää ei näin tehdä.
Ei jäähy tarkoita lapsen eristämistä ja yksin jättämistä. Jäähy on keino rauhoittaa lapsi poistamalla hänet kuormittavasta tilanteesta rauhalliseen tilaan, jossa hänellä on mahdollisuus itsereflektioon. Aikuinen tietysti on hänen mukanaan ottamassa tunbetilan vastaan.
Terv. Vakaope
Rangaistaessa on tärkeää, ettei lapsi vahingossakaan koe mitään negatiivista tunnetilaa rangaistuksen yhteydessä. Tämä on ihan vakatieteen perusoppimäärää. Aina pitää muistaa positiivinen pedagogiikka ja tunnetaidot.
Miten lapsi siis oppii mitään ilman negatiivista tunnetilaa? Se negatiivinen tunnehan on juuri se mikä johtaa oppimiseen, lapsi kokee ikävät seuraukset ja haluaa välttyä niiltä jatkossa. Ei ole olemassa negatiivisia seuraamuksia ilman negatiivista tunnetta, tunteethan meille juurikin kertovat ovatko asiat toivottavia vai ei-toivottavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei se jälki-istunto pelasta vaaratilannetta. Jos osa hölmöilee, ei voi viedä ryhmää lainkaan jatkossa vastaaviin paikkoihin."
Jälki-istunnon hyöty on siinä, että sen uhka laittaa harkitsemaan, että kannattaako sääntöjä rikkoa.
Ihan samasta syystä käytännössä kukaan ei aja punaisia päin jos poliisit ovat paikalla, koska siitä punaisia päin ajamisesta saatu hyöty ei vaan ole sakon arvoista.
Jokainen opettaja voi kertoa, että vaikka jälki-istuntoa olisi päivittäin, se ei tee koulun retkistä turvallisia ja muuta näitä lapsia paremmin käyttäytyviksi.
On muotia ajatella, että rankaiseminen on tehotonta ja että mieluummin tulisi vaikkapa sanoittaa tunteita. Siksi rangaistuksia ei anneta eikä opettajalle välttämättä myöskään muodostu mitään kuvaa niiden tehosta.
Kyseessä on kuitenkin lasten aliarviointi. Kuvitellaan, että lapset eivät ymmärrä asioiden syy- ja seuraussuhteita. Kummasti ne samat lapset eivät kuitenkaan kahta kertaa esimerkiksi koske sormella kuumaan hellaan, koska ensimmäisen kerran jälkeen oppivat, että mitä siitä seuraa.
Eihän tunti istumista oikeasti ole mikään hurja koettelemus koululaiselle. Sille pitää ladata sellainen häpeän ja ikävyyden merkitys, jonka lapsi haluaa välttää. Tämä perinne on ehkä päästetty katoamaan. Kyllä minusta olisi kouluiässä ollut kauheaa joutua jälki-istuntoon, vaikka muuten aivan helposti saan tunnin kulumaan omissa ajatuksissani.
Eikö tämä ole jo tullut selväksi?
Joku voi ahdistua tuollaisesta ennakkokysymyksestäkin, ties vaikka saa jonkun hullun lähtemään peräänsä. Eiköhän ole parasta vain sanoa: "anteeksi, jäisin tässä", jos ei vieruskaveri huomaa kimpsujen ja kampsujen kokoamista ja puolittaista kääntymistä käytävän suuntaan.