HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

No jäähyjä ei suositella enää missään. Lapsen eristäminen ja yksin jättäminen toki ovat ”tehokas” rangaistus, kuten remmin antaminen ennen. Enää ei näin tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

No jäähyjä ei suositella enää missään. Lapsen eristäminen ja yksin jättäminen toki ovat ”tehokas” rangaistus, kuten remmin antaminen ennen. Enää ei näin tehdä. 

Uusimpien tutkimusten mukaan lapsi saa elinikäiset traumat jos hän joutuu istumaan hetken aikaa penkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävällä on lapsi, joka tarvitsee paljon tukea. Ystävä kysyi valmentajalta, voiko tulla mukaan harjoituksiin, ja se sopi hyvin. Lapsi pystyy toimimaan, kun vanhempi on mukana. Kaikki saavat treenata.

Näin sen pitäisi mennäkin. Harrastaa voi, jos osaa olla tai jos vanhempi on mukana varmistamassa oman lapsensa sekä muiden turvallisuutta siinä tapauksessa, ettei se ilman vanhempaa mukana oleminen onnistu. Liian monta kertaa vaan se tahtoo olla niin, että lapsi menee harrastukseen ja vanhempi saa "omaa aikaa" (vaikka ihan vaan kauppareissun ajaksi), eikä se sitten ole ollenkaan kiva, jos pitäisikin olla mukana siellä lapsen harrastuksessa. Asia erikseen, jos harrastus on vaikka kouluikäisen iltapäivätoiminnan aikana, kun vanhempi on vielä töissä.

Kai se osuu myös johonkin huono vanhempi -hermoon, eikä toiset ole valmiita myöntämään, että tässä voisi nyt olla sellainen tilanne, ettei se harrastaminen vaan onnistu omalta lapselta vielä, vaikka muilta onnistuisikin. Joutuisi myös ottamaan lapselta vastaan sen pettymyksen ja suuttumuksen, kun harrastus pitää lopettaa, vaikka siellä "kaverit" vielä saa jatkaa.

Toisaalta tuollaisen kodin ulkopuolisen, järjestetyn harrastamisen yksi pointti on juuri oppia pärjäämään tilanteissa ilman oman vanhemman läsnäoloa. Viisivuotias voi toki mennä kotiin kasvamaan pariksi vuodeksi. Mutta jossain vaiheessa olisi ryhmätoiminnasta varmaan hyötyä, ainakin jos tuo harrastus lasta oikeasti kiinnostaa. Toimisikohan ratkaisu, jossa vanhempi järjestää jonkun muun tukihenkilön/ lapsenvahdin lapselleen mukaan harrastukseen?

Vierailija kirjoitti:

Ei tosiaankaan jos ei kykene sopeutumaan muiden joukkoon ja vain häiritsee muiden lasten osallistumista harrastukseen ja tuhlaa vetäjän aikaa. 

Vilkkaita lapsiakin on monenlaisia. On aika ymmärrettävää, ettei viisivuotias jaksa seistä hiljaa kuuntelemassa pitkiä selityksiä, vaan pomppii ja pyörii. Sellaisen kanssa voi yrittää tulla toimeen. Sen sijaan sille toisia lapsia kiellosta huolimatta veden alle painavalle uimakoululaiselle pitää olla nollatoleranssi. Tuo lapsi ei ole vain vilkas vaan myös häijy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tosiaankaan jos ei kykene sopeutumaan muiden joukkoon ja vain häiritsee muiden lasten osallistumista harrastukseen ja tuhlaa vetäjän aikaa. 

Aika monikin joka kokee olevansa joukossa kylläkin itse etenee kyynärpää taktiikalla mutta osaa tehdä sen vain ovelammin, minun kanssa ei kannata alkaa esittää viatonta. Tuttavani vilkas lapsi jätettiin pois jalkapallo joukkueesta kun hän oli tehnyt liikaa maaleja. Oli joku kateellinen alkanut ulista lahjakkuudelle. Siinä todellinen syy miksi vilkkaista halutaan eroon, että tiettyjen ihmisten omat saisi loistaa jotka ei yllä sen vilkkaan tasolle. 

Sait paljon alapeukkuja, mutta totuus on, että etenkin urheilussa ja poikien keskuudessa ne vilkkaat ja huonot keskittyjät ovat usein nopeimpia ja taitavimpia, ja se on kova paikka joillekin vanhemmille.

Siksi pitäisikin olla erilaisia ryhmiä, joista erilaiset luonteet, temperamentit ja motorisen kehityksen tasot löytäisivät itselleen sopivan. Se pienten poikien ryhmässä katalysoituva räjähtävä energia on jotakin aivan uskomatonta aikuisen näkökulmasta. Ei sellaista voi tai pidä kitkeä pois vaan ohjata oikeisiin uomiin. Pelatkoon he sähäkkää ja rämäpäistä peliä keskenään ja rauhallisemmat ja varovaisemmat lapset omaansa.

Ei ole kypsä joten ehkä vuoden päästä. 

Vilkas lapsi osaa kuunnella myös . Ei oo häirikkönä ja osaa ottaa muut huomioon. Vilkas lapsi vaatii tavallista enemmän toimintaa. Tarkistaa ettei oo ADHD

Ei alle 7 v tarvi yhtään harrastusta

Vierailija kirjoitti:

Monelle näyttää ratkaisu olla, että erilainen lapsi suljetaan ryhmän ulkopuolelle. 

Jos asia selitetään ymmärrettävästi lapselle ja hän haluaa harrastaa, lapsi muuttaa käyttäytymistään. Yksi koko harrastamisen pointeistahan on, että opitaan (pikkuhiljaa) toimimaan sääntöjen mukaan. Olisi toivottavaa, että lapsi pitää harrastusta niin tärkeänä, että haluaa tehdä asiat niin kuin sanotaan. (Viisivuotias on kyllä vielä pieni.) Jos lapsi saa vain kenkää ryhmästä ja vanhempi sanoo, että älä välitä, se valmentaja on vain k-pää, mitään oppimista ei tietenkään tapahdu. Paha mieli tulee silti lapselle epäonnistumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

Rangaistukset on huono tapa opettaa lapsia, on parempia tapoja. 

Kuten Keltikangas-Järvinen kirjoittaa, rangaistukset ei opeta, miten tulee toimia eikä aikuinen tarjoa silloin mallia siitä, miten toimia. Hän kirjoittaa aiheesta pitkästi ja antaa neuvoja toimivampiin tapoihin. Miksi on niin vaikeaa uskoa, mitä asiantuntijat sanovat aiheesta? 

Esimerkiksi jäähyä ei suositella ja ihan aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

No jäähyjä ei suositella enää missään. Lapsen eristäminen ja yksin jättäminen toki ovat ”tehokas” rangaistus, kuten remmin antaminen ennen. Enää ei näin tehdä. 

Uusimpien tutkimusten mukaan lapsi saa elinikäiset traumat jos hän joutuu istumaan hetken aikaa penkillä.

Jääkiekkotreenejä ei suositella lapsille koska siellä joutuu istumaan jäähypenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

Rangaistukset on huono tapa opettaa lapsia, on parempia tapoja. 

Kuten Keltikangas-Järvinen kirjoittaa, rangaistukset ei opeta, miten tulee toimia eikä aikuinen tarjoa silloin mallia siitä, miten toimia. Hän kirjoittaa aiheesta pitkästi ja antaa neuvoja toimivampiin tapoihin. Miksi on niin vaikeaa uskoa, mitä asiantuntijat sanovat aiheesta? 

Esimerkiksi jäähyä ei suositella ja ihan aiheesta.

Erikoinen juttu, että asiantuntijan näkemykset saa alapeukkua. Kannattaisiko teidän nyt oikeasti luke itse ajatuksella aiheesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

Rangaistukset on huono tapa opettaa lapsia, on parempia tapoja. 

Kuten Keltikangas-Järvinen kirjoittaa, rangaistukset ei opeta, miten tulee toimia eikä aikuinen tarjoa silloin mallia siitä, miten toimia. Hän kirjoittaa aiheesta pitkästi ja antaa neuvoja toimivampiin tapoihin. Miksi on niin vaikeaa uskoa, mitä asiantuntijat sanovat aiheesta? 

Esimerkiksi jäähyä ei suositella ja ihan aiheesta.

Erikoinen juttu, että asiantuntijan näkemykset saa alapeukkua. Kannattaisiko teidän nyt oikeasti luke itse ajatuksella aiheesta? 

Edes kasvatusalan ammattilaiset eivät pääsääntöisesti saa noiden asiantuntija-gurujen oppeja toimimaan. Se kertoo paljon siitä miten realistisia kyseiset norsunluutorneissa väsätyt teoriat ovat.

Erityisesti kun puhutaan 5-vuotiaasta, sen ikäinen tarvitsee ihan konkreettista tukea ja apua käyttäytymisen hallintaan. Aikuisen pitää osoittaa, kannustaa ja ohjata, miten toimitaan.

Tällä palstalla joku ihmetteli, miksei lapsi pue ulkovaatteita päälle vaikka lempilelu otetaan pois. Tälle vanhemmalle ei tullut mieleen, että lasta pitää auttaa siirtymätilanteissa positiivisin keinoin. Ulos lähtemisestä tehtiin ihan turhaan tahtojen taisto, vaikka lapsi itse halusi ulos mutta aikuisen rangaistuksella uhkailu ja lapsen toiminnan tuen puute aiheutti lopulta aina stressaavan kiukuttelutilanteen.

Esimerkiksi mallia voi katsoa, miten päiväkodissa lapset saadaan pukemaan, siihen ei jäähyjä ja takavarikoita käytetä vaan konkreettista ohjaamista oikeaan toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

Rangaistukset on huono tapa opettaa lapsia, on parempia tapoja. 

Kuten Keltikangas-Järvinen kirjoittaa, rangaistukset ei opeta, miten tulee toimia eikä aikuinen tarjoa silloin mallia siitä, miten toimia. Hän kirjoittaa aiheesta pitkästi ja antaa neuvoja toimivampiin tapoihin. Miksi on niin vaikeaa uskoa, mitä asiantuntijat sanovat aiheesta? 

Esimerkiksi jäähyä ei suositella ja ihan aiheesta.

Erikoinen juttu, että asiantuntijan näkemykset saa alapeukkua. Kannattaisiko teidän nyt oikeasti luke itse ajatuksella aiheesta? 

Edes kasvatusalan ammattilaiset eivät pääsääntöisesti saa noiden asiantuntija-gurujen oppeja toimimaan. Se kertoo paljon siitä miten realistisia kyseiset norsunluutorneissa väsätyt teoriat ovat.

Ilmeisesti et ihan hirveästi sitten tunne kasvatusalaa. Joka ikinen päivä ammattikasvattajat käyttävät ensisijassa muita keinoja lasten kasvattamiseen kuin rangaistuksia. Rangaistukset ei ole ensisijainen tapa kasvattaa minkään ikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti kun puhutaan 5-vuotiaasta, sen ikäinen tarvitsee ihan konkreettista tukea ja apua käyttäytymisen hallintaan. Aikuisen pitää osoittaa, kannustaa ja ohjata, miten toimitaan.

Tällä palstalla joku ihmetteli, miksei lapsi pue ulkovaatteita päälle vaikka lempilelu otetaan pois. Tälle vanhemmalle ei tullut mieleen, että lasta pitää auttaa siirtymätilanteissa positiivisin keinoin. Ulos lähtemisestä tehtiin ihan turhaan tahtojen taisto, vaikka lapsi itse halusi ulos mutta aikuisen rangaistuksella uhkailu ja lapsen toiminnan tuen puute aiheutti lopulta aina stressaavan kiukuttelutilanteen.

Esimerkiksi mallia voi katsoa, miten päiväkodissa lapset saadaan pukemaan, siihen ei jäähyjä ja takavarikoita käytetä vaan konkreettista ohjaamista oikeaan toimintaan.

Keskiverrossa päiväkodissa pukeutumistilanteet ovat täysi kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

Rangaistukset on huono tapa opettaa lapsia, on parempia tapoja. 

Kuten Keltikangas-Järvinen kirjoittaa, rangaistukset ei opeta, miten tulee toimia eikä aikuinen tarjoa silloin mallia siitä, miten toimia. Hän kirjoittaa aiheesta pitkästi ja antaa neuvoja toimivampiin tapoihin. Miksi on niin vaikeaa uskoa, mitä asiantuntijat sanovat aiheesta? 

Esimerkiksi jäähyä ei suositella ja ihan aiheesta.

Erikoinen juttu, että asiantuntijan näkemykset saa alapeukkua. Kannattaisiko teidän nyt oikeasti luke itse ajatuksella aiheesta? 

Edes kasvatusalan ammattilaiset eivät pääsääntöisesti saa noiden asiantuntija-gurujen oppeja toimimaan. Se kertoo paljon siitä miten realistisia kyseiset norsunluutorneissa väsätyt teoriat ovat.

Ilmeisesti et ihan hirveästi sitten tunne kasvatusalaa. Joka ikinen päivä ammattikasvattajat käyttävät ensisijassa muita keinoja lasten kasvattamiseen kuin rangaistuksia. Rangaistukset ei ole ensisijainen tapa kasvattaa minkään ikäisiä lapsia.

Rangaistuksia tarvitaan ennenkaikkea siksi, että yleensä lasten tottelemattomuudessa ei ole kyse siitä etteikö lapsi ymmärtäisi vaan siitä, että lapsi ei halua.

Toisekseen on oikeudenmukaista, että rötöksentekijä saa rangaistuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti kun puhutaan 5-vuotiaasta, sen ikäinen tarvitsee ihan konkreettista tukea ja apua käyttäytymisen hallintaan. Aikuisen pitää osoittaa, kannustaa ja ohjata, miten toimitaan.

Tällä palstalla joku ihmetteli, miksei lapsi pue ulkovaatteita päälle vaikka lempilelu otetaan pois. Tälle vanhemmalle ei tullut mieleen, että lasta pitää auttaa siirtymätilanteissa positiivisin keinoin. Ulos lähtemisestä tehtiin ihan turhaan tahtojen taisto, vaikka lapsi itse halusi ulos mutta aikuisen rangaistuksella uhkailu ja lapsen toiminnan tuen puute aiheutti lopulta aina stressaavan kiukuttelutilanteen.

Esimerkiksi mallia voi katsoa, miten päiväkodissa lapset saadaan pukemaan, siihen ei jäähyjä ja takavarikoita käytetä vaan konkreettista ohjaamista oikeaan toimintaan.

Keskiverrossa päiväkodissa pukeutumistilanteet ovat täysi kaaos.

Voit varmaan mennä näyttämään, kuinka viemällä koko porukan lelut takavarikkoon saadaan parempaa tulosta, vai mitä? Ja kaikki tämä ensisijaisena keinona, koska mikään muu ei toimi. 
Lapsia kasvattavat ihan turhaan auttaa lapsia erilaisissa siirtymätilanteissa sanallisesti ohjaten, kannustaen, kädestä pitäen opastaen jne. Turhaa, kaikki turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Kyse ei ole siitä, että mikä mahdollisesti on tehokas tapa jonkun teorian mukaan. Vaan kyse on siitä, että mikä käytännössä on toimiva tapa saada lapsi kuriin kussakin yksittäisessä tilanteessa ja kunkin yksittäisen lapsen kohdalla.

Rangaistuksista tulee myös huomioida se, että ne ovat ensisijassa painostus- ja sovituskeinoja. Ei lasta laiteta vaikkapa jäähylle sen takia, että hän oppisi, että miksi hänen tekemänsä kielletty asia on kielletty. Se juttu käsitellään tarvittaessa lapsen kanssa "saarnassa" ennen ja jälkeen jäähyn. Hyvin usein lapset myös tietävät tasan tarkkaan miksi tietyt asiat ovat kiellettyjä, mutta siitä huolimatta he tekevät niitä.

Rangaistukset on huono tapa opettaa lapsia, on parempia tapoja. 

Kuten Keltikangas-Järvinen kirjoittaa, rangaistukset ei opeta, miten tulee toimia eikä aikuinen tarjoa silloin mallia siitä, miten toimia. Hän kirjoittaa aiheesta pitkästi ja antaa neuvoja toimivampiin tapoihin. Miksi on niin vaikeaa uskoa, mitä asiantuntijat sanovat aiheesta? 

Esimerkiksi jäähyä ei suositella ja ihan aiheesta.

Erikoinen juttu, että asiantuntijan näkemykset saa alapeukkua. Kannattaisiko teidän nyt oikeasti luke itse ajatuksella aiheesta? 

Edes kasvatusalan ammattilaiset eivät pääsääntöisesti saa noiden asiantuntija-gurujen oppeja toimimaan. Se kertoo paljon siitä miten realistisia kyseiset norsunluutorneissa väsätyt teoriat ovat.

Ilmeisesti et ihan hirveästi sitten tunne kasvatusalaa. Joka ikinen päivä ammattikasvattajat käyttävät ensisijassa muita keinoja lasten kasvattamiseen kuin rangaistuksia. Rangaistukset ei ole ensisijainen tapa kasvattaa minkään ikäisiä lapsia.

Rangaistuksia tarvitaan ennenkaikkea siksi, että yleensä lasten tottelemattomuudessa ei ole kyse siitä etteikö lapsi ymmärtäisi vaan siitä, että lapsi ei halua.

Toisekseen on oikeudenmukaista, että rötöksentekijä saa rangaistuksensa.

Lapset syntyvät pikkuaikuisina. Heillä on kaikki samat kyvyt, myös tunne-elämän hallintaan, kuin aikuisella. Kyse on vain siitä, että eivät halua. Siksi heitä pitää rangaista aina kun huomaa, etteivät he toimi kuten aikuinen odottaa.

Terveiset 1700-luvulta