HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa vanhempi nostaa vielä erityisesti esiin uimakoulun opettajan tiukan palautteen lapsen käytöksestä. Opettaja käski vanhempaa pitämään lapselle kunnon puhuttelun kotona. Tämä tietenkin tuntui vanhemmasta hyvin loukkaavalta.

Siellä on yhdellä opettajalla altaan täydeltä naperoita vedessä! Onhan se nyt hengenvaarallista, jos yksi siellä sekoilee menemään, ja opettajan huomio menee tähän lapseen. Ajattelisin, että VARSINKAAN uimakouluun ei voi tuoda lasta, joka ei tottele ohjeita eikä kykene rauhoittumaan. Tai varmasti on uimakouluja, joissa vanhempi voi olla mukana, tai vanhempi voi selittämällä tilanteen saada luvan tulla mukaan avustamaan lastaan. Mutta tällä tavalla toteutettuna vanhempi asettaa myös muiden lasten turvallisuuden vaaraan.

On olemassa erikseen erityislasten uimakoulut. Sitten toinen ja mielestäni parempi vaihtoehto, että opettaa itse lapsen uimaan.

Onko niin että lapsen äiti ei pysty edes opettamaan omaa lastaan uimaan?

Tämä kyseinen lapsi osasi jo uida. Hänet pantiin uimakoulyun "hiomaan taitojaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa vanhempi nostaa vielä erityisesti esiin uimakoulun opettajan tiukan palautteen lapsen käytöksestä. Opettaja käski vanhempaa pitämään lapselle kunnon puhuttelun kotona. Tämä tietenkin tuntui vanhemmasta hyvin loukkaavalta.

Siellä on yhdellä opettajalla altaan täydeltä naperoita vedessä! Onhan se nyt hengenvaarallista, jos yksi siellä sekoilee menemään, ja opettajan huomio menee tähän lapseen. Ajattelisin, että VARSINKAAN uimakouluun ei voi tuoda lasta, joka ei tottele ohjeita eikä kykene rauhoittumaan. Tai varmasti on uimakouluja, joissa vanhempi voi olla mukana, tai vanhempi voi selittämällä tilanteen saada luvan tulla mukaan avustamaan lastaan. Mutta tällä tavalla toteutettuna vanhempi asettaa myös muiden lasten turvallisuuden vaaraan.

On olemassa erikseen erityislasten uimakoulut. Sitten toinen ja mielestäni parempi vaihtoehto, että opettaa itse lapsen uimaan.

Onko niin että lapsen äiti ei pysty edes opettamaan omaa lastaan uimaan?

Tämä kyseinen lapsi osasi jo uida. Hänet pantiin uimakoulyun "hiomaan taitojaan."

No mikä järki siinä sitten on? Jos äiti tietää lapsen villiksi niin miksi vie alkeisryhmään, jossa aloitetaan alusta? Joku tuossa ei nyt täsmää...

Harrastusryhmissä käy valitettavan usein niin, että ohjaaja valitsee suosikkinsa, ja muut jäävät vähemmälle ohjaukselle ja valmennukselle, jos saavat sitä ollenkaan.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas On Maisa Rattila kirjoittanut, taitaa kuitenkin olla vakkaritoimittajana Hesarissa. Ei olekaan (ehkä) minäaiheinen juttu kun asiana vedenkulutus ja laskutus sen mukaan. https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012089272.html

Vai siksiköhän vie ylikierroksilla käyvää uimataitoista kuopustaan alkeisuimakouluun, kun ei ole varaa käyttää lasta kotona suihkussa? 

Ei ole Hesarin toimittaja. Free-toimittajat kirjoittavat useisiin lehtiin. 

Mistä tuo tieto on peräisin, että on freelancer eikä vakitoimittaja HS:ssä?

ole hyvä ja katso vaikka insta-profiilista. 

Annanko lapseni lähteä ryhmään, jossa on lapsi, joka estää hänen aikomukseni harrastaa aikomaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas On Maisa Rattila kirjoittanut, taitaa kuitenkin olla vakkaritoimittajana Hesarissa. Ei olekaan (ehkä) minäaiheinen juttu kun asiana vedenkulutus ja laskutus sen mukaan. https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012089272.html

Vai siksiköhän vie ylikierroksilla käyvää uimataitoista kuopustaan alkeisuimakouluun, kun ei ole varaa käyttää lasta kotona suihkussa? 

Ei ole Hesarin toimittaja. Free-toimittajat kirjoittavat useisiin lehtiin. 

Mistä tuo tieto on peräisin, että on freelancer eikä vakitoimittaja HS:ssä?

ole hyvä ja katso vaikka insta-profiilista. 

Ihmeellistä passiivis-aggressiivisuutta. 

Eivät kaikki käytä instagramia. Jotkut lukevat lehtiä ja katsovat televisiota. Ja käyvät täällä palstalla. Mikä ongelma on jos ei voi vastata kysymykseen v***uilematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Jos ei kuuntele niin se on huonoa käytöstä josta pitää rangaista. Ja jos lapselta vaikka kysytään että onko tämä sotku sinun jäljiltäsi ja lapsi ei suostu puhumaan niin kyllä sitten lasta pitää rangaista puhumattomuudesta.

 

Ylivilkasta lasta joutuu rankaisemaan monta kertaa päivässä. Mutta kun vanhempi jaksaa ja pysyy johdonmukaisena niin siitä lapsesta voi tulla vaikka mitä.

 

Toisia ylivilkkaita taas ei rangaista vaan ymmärretään loputtomasti ja niistä lapsista ei kasva onnellisia tasapainoisia aikuisia jotka kykenevät kouluttautumaan ja tekemään uraa. Sen sijaan he ovat erilaisten palveluiden asiakkaita vielä aikuisenakin. 

Tämä on ihan hirveä ajatusmalli, että ylivilkasta lasta pitäisi jatkuvasti rankaista. Mutta myönnän, että itsellänikin oli se ajatus kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen, koska se oli myös se ajatus, mitä ympäristö koko ajan syötti. Että lisää vaan kuria, niin kyllä se siitä!

Sitten yhtenä päivänä päiväkodissa sanottiin minulle, että he ovat siellä päiväkodissa tehneet periaatepäätöksen lapseni suhteen. Että tätä lasta ei enää kielletä ja komenneta, ellei ole ihan pakko, koska tämä lapsi on alkanut hajota sen kaiken negatiivisen palautteen alle. Lapsi ei enää pystynyt ottamaan sitä vastaan, vaan meni ihan rikki siitä. Ja uskokaa pois, ei ollut kyse siitä, etteikö olisi kielletty ja rangaistu. 

Siitä se omakin ajatus sitten vähän laajeni. Että ehkäpä sellaisen ylivilkkaan lapsen kanssa ei olekaan syytä olla koko ajan runnomassa lapsen itsetuntoa viemäriin, vaan keinojen pitää olla toisenlaiset. Niistä olen tuolla aiemmin jo kirjoittanutkin, eli tottakai rajat pitää olla, mutta tällaisen lapsen kanssa niitä ehdottomia asioita kannattaa olla tosi vähän. Ketään ei satuteta, mitään ei rikota. Muita kohdellaan kunnioittavasti. Kaikkea muuta opetellaan positiivisen kautta.

Ja kyllä: lapseni tarvitsi pienenä aikuisten tukea paljon, ja vei huomiota ja häiritsi. Ei se loppunut kurilla ja rangaistuksilla, mutta lapsen sillä sai kyllä rikki.  Hyvällä ohjaamalla, lapsen oikeasti tuntemalla ja ymmärtämällä millaiset asiat häneen toimii ja mikä ei, ja ennen kaikkea ajan tuomalla kypsymisellä mulla on nyt ihan mielettömän upea ja onnellinen nuori aikuinen, joka menestyy suunnilleen kaikessa mihin tarttuu. Pärjää opinnoissa, on huippu harrastuksessaan, oppii uudet jutut supernopeasti, on vieläpä tosi empaattinen ja ihana tyyppi.

Olisi häntä voinut vaan loputtomasti kurittaakin. Niitähän meillä on vankilat täynnä, ADHD-ihmisiä joita ei ole kukaan koskaan vaivautunut oikeasti ymmärtämään yhtään.

Meillä on paljon myös huippu viroissa ihmisiä joista aikanaan on kuritettu ADHD piiloon. Oma paras kaverini on tästä esimerkki. Diplomi insinööri ja perheen isä. Oli aivan mahdoton lapsena mutta vanhenpans eivät antaneet tuumaakaan periksi.

 

Ja voit unohtaa tuon vanhan vankilakliseen että siellä on lapsena hakattuja. Piti paikkansa ennen. Ei enää. Tunnen vankila pastorin ja vankila psykologin. Nykyään nuoria vankeja yhdistää se että vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja tai rangaistuksia. Eli sitä kuria. Eikä niitä rajoja sitten asettanut kukaan muukaan ennen rikosvastuuikää. Lapsi on oppinut jo pienenä saamaan tahtonsa läpi väkivaltaa käyttämällä ja jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen jos kukaan ei pysäytä sitä kehitystä. 

Eläpä viitti ihan sitä ihteään puhua mun puhtaaseen korvaan. 

Joo, aivan varmasti vankiloista löytyy niitäkin, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia rajoja, mutta edelleen löytyy ihan valtavasti niitä, joilla on se ADHD, eivätkä ole ikinä saaneet asianmukaista tukea, varsinkaan tarpeeksi ajoissa.

Sitten voit vielä ihan itseksesi miettiä kumpi ihminen mahtaa olla onnellisempi ja hyvinvoivampi: Se josta on "kuritettu ADHD piiloon", vai se, joka on saanut asianmukaista ohjausta alusta asti, ja oppinut hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ja kääntämään erityisyytensä voimavaraksi? 

Mä meinaan olen sitä sukupolvea, joilta vielä " kuritetiin se ADHD piiloon", kuten on myös isäni, ja kyllä me aika paljon surkeampia, aggressiivisempia, alisuoriutuvampia ja traumatisoituneempia ihmisiä ollaan, vaikka ehkä vanhempamme sitten aikanaan saivat hyväksyvää silmää, kun lapset piestiin nöyriksi. tai siis oikeasti passiivis-aggressiivisiksi heikompien kiusaajiksi.

Jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin meidän suvussa ADHD kulkee vahvana, ja tuo entisajan meininki on ollut vain ja ainoastaan ihan  pa s k... 

Ja edelleenkään: mun lapsi ei todellakaan ole kasvanut ilman rajoja, niitä vain ei ole asetettu aggressiolla ja rangaistuksilla. Aikuinen voi myös olla fiksumpi, jos haluaa. Mun lapseen on esim. aina toiminut ihan superhyvin huumori, leikki, kilpailut, kaikkeen positiiviseen vetoaminen, kehut jne. 

Niin ja tämä lapsi on menossa lääkikseen opiskelemaan. Vaikka ei yhtään kuritettu ja alistettu.

Siinä tulikin 2020-luvun kasvatusmuoti pähkinänkuoressa. ADHD on voimavara (ja siksi mahdollisimman monen pitää se saada). Kuria tai rangaistuksia ei pidä olla vaan sen sijaan on "positiiviset rajat".

Kerrohan mikä sun mielestä on ongelma siinä, että ne rajat asettaa positiivisilla keinoilla, jos ne kuitenkin pitää?

Tätä(kin) keskustelua lukiessa tulee väistämättä mieleen ajatus, jonka olen nähnyt tosi monen vanhemman kohdalla, ja toki monien muidenkin ihmisten kohdalla: Ihan hirveän moni ihminen on kenties tietämättäänkin aika sadistinen tapaus. Tässäkin keskustelussa moni suorastaan hekumoi sillä, kuinka mahtavaa ja ihanaa ja OIKEIN on alistaa ja pakottaa lapsi toimimaan kuten aikuinen haluaa. Että jotenkin se on hienompaa ja mahtavampaa, kuin se, että lapsen saa toimimaan toivotulla tavalla lempeämmin keinoin.

Lisäksi tähän liittyy se sellainen harha, että tuollainen kurittaminen ja tiukkuus tuottaisi hyviä ihmisiä ja tottelevaisia lapsia. 

Sen minkä tässä hyvän kolmatta vuosikymmentä kestäneen vanhemmuuteni aikana olen huomannut, niin ne lapset joilla on kotona kova kuri ja rangaistuksia jaetaan vähän kaikesta ja jatkuvasti, ovat aikamoisia silmänpalvojia ja kaksinaamaisia selän takana venkoilijoita. Sellaisia, jotka loppuun saakka pyrkivät valehtelemaan, koska mitä järkeä puhua totta, kun rangaistuksia on luvassa joka tapauksessa.

Mutta tehkää te miten haluatte, minä olen kasvatustyöni jo tehnyt, ja näillä positiivisilla keinoilla syntyi mahtavaa jälkeä, erityisesti sille ADHD-lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Jos ei kuuntele niin se on huonoa käytöstä josta pitää rangaista. Ja jos lapselta vaikka kysytään että onko tämä sotku sinun jäljiltäsi ja lapsi ei suostu puhumaan niin kyllä sitten lasta pitää rangaista puhumattomuudesta.

 

Ylivilkasta lasta joutuu rankaisemaan monta kertaa päivässä. Mutta kun vanhempi jaksaa ja pysyy johdonmukaisena niin siitä lapsesta voi tulla vaikka mitä.

 

Toisia ylivilkkaita taas ei rangaista vaan ymmärretään loputtomasti ja niistä lapsista ei kasva onnellisia tasapainoisia aikuisia jotka kykenevät kouluttautumaan ja tekemään uraa. Sen sijaan he ovat erilaisten palveluiden asiakkaita vielä aikuisenakin. 

Tämä on ihan hirveä ajatusmalli, että ylivilkasta lasta pitäisi jatkuvasti rankaista. Mutta myönnän, että itsellänikin oli se ajatus kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen, koska se oli myös se ajatus, mitä ympäristö koko ajan syötti. Että lisää vaan kuria, niin kyllä se siitä!

Sitten yhtenä päivänä päiväkodissa sanottiin minulle, että he ovat siellä päiväkodissa tehneet periaatepäätöksen lapseni suhteen. Että tätä lasta ei enää kielletä ja komenneta, ellei ole ihan pakko, koska tämä lapsi on alkanut hajota sen kaiken negatiivisen palautteen alle. Lapsi ei enää pystynyt ottamaan sitä vastaan, vaan meni ihan rikki siitä. Ja uskokaa pois, ei ollut kyse siitä, etteikö olisi kielletty ja rangaistu. 

Siitä se omakin ajatus sitten vähän laajeni. Että ehkäpä sellaisen ylivilkkaan lapsen kanssa ei olekaan syytä olla koko ajan runnomassa lapsen itsetuntoa viemäriin, vaan keinojen pitää olla toisenlaiset. Niistä olen tuolla aiemmin jo kirjoittanutkin, eli tottakai rajat pitää olla, mutta tällaisen lapsen kanssa niitä ehdottomia asioita kannattaa olla tosi vähän. Ketään ei satuteta, mitään ei rikota. Muita kohdellaan kunnioittavasti. Kaikkea muuta opetellaan positiivisen kautta.

Ja kyllä: lapseni tarvitsi pienenä aikuisten tukea paljon, ja vei huomiota ja häiritsi. Ei se loppunut kurilla ja rangaistuksilla, mutta lapsen sillä sai kyllä rikki.  Hyvällä ohjaamalla, lapsen oikeasti tuntemalla ja ymmärtämällä millaiset asiat häneen toimii ja mikä ei, ja ennen kaikkea ajan tuomalla kypsymisellä mulla on nyt ihan mielettömän upea ja onnellinen nuori aikuinen, joka menestyy suunnilleen kaikessa mihin tarttuu. Pärjää opinnoissa, on huippu harrastuksessaan, oppii uudet jutut supernopeasti, on vieläpä tosi empaattinen ja ihana tyyppi.

Olisi häntä voinut vaan loputtomasti kurittaakin. Niitähän meillä on vankilat täynnä, ADHD-ihmisiä joita ei ole kukaan koskaan vaivautunut oikeasti ymmärtämään yhtään.

Meillä on paljon myös huippu viroissa ihmisiä joista aikanaan on kuritettu ADHD piiloon. Oma paras kaverini on tästä esimerkki. Diplomi insinööri ja perheen isä. Oli aivan mahdoton lapsena mutta vanhenpans eivät antaneet tuumaakaan periksi.

 

Ja voit unohtaa tuon vanhan vankilakliseen että siellä on lapsena hakattuja. Piti paikkansa ennen. Ei enää. Tunnen vankila pastorin ja vankila psykologin. Nykyään nuoria vankeja yhdistää se että vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja tai rangaistuksia. Eli sitä kuria. Eikä niitä rajoja sitten asettanut kukaan muukaan ennen rikosvastuuikää. Lapsi on oppinut jo pienenä saamaan tahtonsa läpi väkivaltaa käyttämällä ja jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen jos kukaan ei pysäytä sitä kehitystä. 

Eläpä viitti ihan sitä ihteään puhua mun puhtaaseen korvaan. 

Joo, aivan varmasti vankiloista löytyy niitäkin, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia rajoja, mutta edelleen löytyy ihan valtavasti niitä, joilla on se ADHD, eivätkä ole ikinä saaneet asianmukaista tukea, varsinkaan tarpeeksi ajoissa.

Sitten voit vielä ihan itseksesi miettiä kumpi ihminen mahtaa olla onnellisempi ja hyvinvoivampi: Se josta on "kuritettu ADHD piiloon", vai se, joka on saanut asianmukaista ohjausta alusta asti, ja oppinut hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ja kääntämään erityisyytensä voimavaraksi? 

Mä meinaan olen sitä sukupolvea, joilta vielä " kuritetiin se ADHD piiloon", kuten on myös isäni, ja kyllä me aika paljon surkeampia, aggressiivisempia, alisuoriutuvampia ja traumatisoituneempia ihmisiä ollaan, vaikka ehkä vanhempamme sitten aikanaan saivat hyväksyvää silmää, kun lapset piestiin nöyriksi. tai siis oikeasti passiivis-aggressiivisiksi heikompien kiusaajiksi.

Jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin meidän suvussa ADHD kulkee vahvana, ja tuo entisajan meininki on ollut vain ja ainoastaan ihan  pa s k... 

Ja edelleenkään: mun lapsi ei todellakaan ole kasvanut ilman rajoja, niitä vain ei ole asetettu aggressiolla ja rangaistuksilla. Aikuinen voi myös olla fiksumpi, jos haluaa. Mun lapseen on esim. aina toiminut ihan superhyvin huumori, leikki, kilpailut, kaikkeen positiiviseen vetoaminen, kehut jne. 

Niin ja tämä lapsi on menossa lääkikseen opiskelemaan. Vaikka ei yhtään kuritettu ja alistettu.

Siinä tulikin 2020-luvun kasvatusmuoti pähkinänkuoressa. ADHD on voimavara (ja siksi mahdollisimman monen pitää se saada). Kuria tai rangaistuksia ei pidä olla vaan sen sijaan on "positiiviset rajat".

Kerrohan mikä sun mielestä on ongelma siinä, että ne rajat asettaa positiivisilla keinoilla, jos ne kuitenkin pitää?

Tätä(kin) keskustelua lukiessa tulee väistämättä mieleen ajatus, jonka olen nähnyt tosi monen vanhemman kohdalla, ja toki monien muidenkin ihmisten kohdalla: Ihan hirveän moni ihminen on kenties tietämättäänkin aika sadistinen tapaus. Tässäkin keskustelussa moni suorastaan hekumoi sillä, kuinka mahtavaa ja ihanaa ja OIKEIN on alistaa ja pakottaa lapsi toimimaan kuten aikuinen haluaa. Että jotenkin se on hienompaa ja mahtavampaa, kuin se, että lapsen saa toimimaan toivotulla tavalla lempeämmin keinoin.

Lisäksi tähän liittyy se sellainen harha, että tuollainen kurittaminen ja tiukkuus tuottaisi hyviä ihmisiä ja tottelevaisia lapsia. 

Sen minkä tässä hyvän kolmatta vuosikymmentä kestäneen vanhemmuuteni aikana olen huomannut, niin ne lapset joilla on kotona kova kuri ja rangaistuksia jaetaan vähän kaikesta ja jatkuvasti, ovat aikamoisia silmänpalvojia ja kaksinaamaisia selän takana venkoilijoita. Sellaisia, jotka loppuun saakka pyrkivät valehtelemaan, koska mitä järkeä puhua totta, kun rangaistuksia on luvassa joka tapauksessa.

Mutta tehkää te miten haluatte, minä olen kasvatustyöni jo tehnyt, ja näillä positiivisilla keinoilla syntyi mahtavaa jälkeä, erityisesti sille ADHD-lapselle.

Samaa mieltä. 

Ongelma on se että tuo kolumnisti ei näytä asettavan mitään rajoja lapselleen. 

Ilmeisimmin siksi koska hän itsekin on täysin rajaton ja itsekeskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Jos ei kuuntele niin se on huonoa käytöstä josta pitää rangaista. Ja jos lapselta vaikka kysytään että onko tämä sotku sinun jäljiltäsi ja lapsi ei suostu puhumaan niin kyllä sitten lasta pitää rangaista puhumattomuudesta.

 

Ylivilkasta lasta joutuu rankaisemaan monta kertaa päivässä. Mutta kun vanhempi jaksaa ja pysyy johdonmukaisena niin siitä lapsesta voi tulla vaikka mitä.

 

Toisia ylivilkkaita taas ei rangaista vaan ymmärretään loputtomasti ja niistä lapsista ei kasva onnellisia tasapainoisia aikuisia jotka kykenevät kouluttautumaan ja tekemään uraa. Sen sijaan he ovat erilaisten palveluiden asiakkaita vielä aikuisenakin. 

Tämä on ihan hirveä ajatusmalli, että ylivilkasta lasta pitäisi jatkuvasti rankaista. Mutta myönnän, että itsellänikin oli se ajatus kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen, koska se oli myös se ajatus, mitä ympäristö koko ajan syötti. Että lisää vaan kuria, niin kyllä se siitä!

Sitten yhtenä päivänä päiväkodissa sanottiin minulle, että he ovat siellä päiväkodissa tehneet periaatepäätöksen lapseni suhteen. Että tätä lasta ei enää kielletä ja komenneta, ellei ole ihan pakko, koska tämä lapsi on alkanut hajota sen kaiken negatiivisen palautteen alle. Lapsi ei enää pystynyt ottamaan sitä vastaan, vaan meni ihan rikki siitä. Ja uskokaa pois, ei ollut kyse siitä, etteikö olisi kielletty ja rangaistu. 

Siitä se omakin ajatus sitten vähän laajeni. Että ehkäpä sellaisen ylivilkkaan lapsen kanssa ei olekaan syytä olla koko ajan runnomassa lapsen itsetuntoa viemäriin, vaan keinojen pitää olla toisenlaiset. Niistä olen tuolla aiemmin jo kirjoittanutkin, eli tottakai rajat pitää olla, mutta tällaisen lapsen kanssa niitä ehdottomia asioita kannattaa olla tosi vähän. Ketään ei satuteta, mitään ei rikota. Muita kohdellaan kunnioittavasti. Kaikkea muuta opetellaan positiivisen kautta.

Ja kyllä: lapseni tarvitsi pienenä aikuisten tukea paljon, ja vei huomiota ja häiritsi. Ei se loppunut kurilla ja rangaistuksilla, mutta lapsen sillä sai kyllä rikki.  Hyvällä ohjaamalla, lapsen oikeasti tuntemalla ja ymmärtämällä millaiset asiat häneen toimii ja mikä ei, ja ennen kaikkea ajan tuomalla kypsymisellä mulla on nyt ihan mielettömän upea ja onnellinen nuori aikuinen, joka menestyy suunnilleen kaikessa mihin tarttuu. Pärjää opinnoissa, on huippu harrastuksessaan, oppii uudet jutut supernopeasti, on vieläpä tosi empaattinen ja ihana tyyppi.

Olisi häntä voinut vaan loputtomasti kurittaakin. Niitähän meillä on vankilat täynnä, ADHD-ihmisiä joita ei ole kukaan koskaan vaivautunut oikeasti ymmärtämään yhtään.

Meillä on paljon myös huippu viroissa ihmisiä joista aikanaan on kuritettu ADHD piiloon. Oma paras kaverini on tästä esimerkki. Diplomi insinööri ja perheen isä. Oli aivan mahdoton lapsena mutta vanhenpans eivät antaneet tuumaakaan periksi.

 

Ja voit unohtaa tuon vanhan vankilakliseen että siellä on lapsena hakattuja. Piti paikkansa ennen. Ei enää. Tunnen vankila pastorin ja vankila psykologin. Nykyään nuoria vankeja yhdistää se että vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja tai rangaistuksia. Eli sitä kuria. Eikä niitä rajoja sitten asettanut kukaan muukaan ennen rikosvastuuikää. Lapsi on oppinut jo pienenä saamaan tahtonsa läpi väkivaltaa käyttämällä ja jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen jos kukaan ei pysäytä sitä kehitystä. 

Eläpä viitti ihan sitä ihteään puhua mun puhtaaseen korvaan. 

Joo, aivan varmasti vankiloista löytyy niitäkin, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia rajoja, mutta edelleen löytyy ihan valtavasti niitä, joilla on se ADHD, eivätkä ole ikinä saaneet asianmukaista tukea, varsinkaan tarpeeksi ajoissa.

Sitten voit vielä ihan itseksesi miettiä kumpi ihminen mahtaa olla onnellisempi ja hyvinvoivampi: Se josta on "kuritettu ADHD piiloon", vai se, joka on saanut asianmukaista ohjausta alusta asti, ja oppinut hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ja kääntämään erityisyytensä voimavaraksi? 

Mä meinaan olen sitä sukupolvea, joilta vielä " kuritetiin se ADHD piiloon", kuten on myös isäni, ja kyllä me aika paljon surkeampia, aggressiivisempia, alisuoriutuvampia ja traumatisoituneempia ihmisiä ollaan, vaikka ehkä vanhempamme sitten aikanaan saivat hyväksyvää silmää, kun lapset piestiin nöyriksi. tai siis oikeasti passiivis-aggressiivisiksi heikompien kiusaajiksi.

Jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin meidän suvussa ADHD kulkee vahvana, ja tuo entisajan meininki on ollut vain ja ainoastaan ihan  pa s k... 

Ja edelleenkään: mun lapsi ei todellakaan ole kasvanut ilman rajoja, niitä vain ei ole asetettu aggressiolla ja rangaistuksilla. Aikuinen voi myös olla fiksumpi, jos haluaa. Mun lapseen on esim. aina toiminut ihan superhyvin huumori, leikki, kilpailut, kaikkeen positiiviseen vetoaminen, kehut jne. 

Niin ja tämä lapsi on menossa lääkikseen opiskelemaan. Vaikka ei yhtään kuritettu ja alistettu.

Siinä tulikin 2020-luvun kasvatusmuoti pähkinänkuoressa. ADHD on voimavara (ja siksi mahdollisimman monen pitää se saada). Kuria tai rangaistuksia ei pidä olla vaan sen sijaan on "positiiviset rajat".

Kerrohan mikä sun mielestä on ongelma siinä, että ne rajat asettaa positiivisilla keinoilla, jos ne kuitenkin pitää?

Tätä(kin) keskustelua lukiessa tulee väistämättä mieleen ajatus, jonka olen nähnyt tosi monen vanhemman kohdalla, ja toki monien muidenkin ihmisten kohdalla: Ihan hirveän moni ihminen on kenties tietämättäänkin aika sadistinen tapaus. Tässäkin keskustelussa moni suorastaan hekumoi sillä, kuinka mahtavaa ja ihanaa ja OIKEIN on alistaa ja pakottaa lapsi toimimaan kuten aikuinen haluaa. Että jotenkin se on hienompaa ja mahtavampaa, kuin se, että lapsen saa toimimaan toivotulla tavalla lempeämmin keinoin.

Lisäksi tähän liittyy se sellainen harha, että tuollainen kurittaminen ja tiukkuus tuottaisi hyviä ihmisiä ja tottelevaisia lapsia. 

Sen minkä tässä hyvän kolmatta vuosikymmentä kestäneen vanhemmuuteni aikana olen huomannut, niin ne lapset joilla on kotona kova kuri ja rangaistuksia jaetaan vähän kaikesta ja jatkuvasti, ovat aikamoisia silmänpalvojia ja kaksinaamaisia selän takana venkoilijoita. Sellaisia, jotka loppuun saakka pyrkivät valehtelemaan, koska mitä järkeä puhua totta, kun rangaistuksia on luvassa joka tapauksessa.

Mutta tehkää te miten haluatte, minä olen kasvatustyöni jo tehnyt, ja näillä positiivisilla keinoilla syntyi mahtavaa jälkeä, erityisesti sille ADHD-lapselle.

moni ihminen on kenties tietämättäänkin aika sadistinen tapaus.

Harvassa ovat sadistiset vanhemmat!

Tässäkin keskustelussa moni suorastaan hekumoi sillä, kuinka mahtavaa ja ihanaa ja OIKEIN on alistaa ja pakottaa lapsi toimimaan kuten aikuinen haluaa. Että jotenkin se on hienompaa ja mahtavampaa, kuin se, että lapsen saa toimimaan toivotulla tavalla lempeämmin keinoin.

Koko ketju luettu enkä ole tuollaisia kommentteja havainnut; alistamisesta, hekumoinnista tai kurittamisesta puhumattakaan! 

Lisäksi tähän liittyy se sellainen harha, että tuollainen kurittaminen ja tiukkuus tuottaisi hyviä ihmisiä ja tottelevaisia lapsia. 

Tuo harha oli vallalla ehkä 1930 - 1970 luvuilla. Ajat ovat siitä muuttuneet, kuin myös kasvatusohjeetkin nykyiseen sanoittamiseen = lässytykseen. Kuri ja rangaistukset eivät ole kurittamista, mikä on lailla kielletty! Oletkohan ymmärtänyt lukemasi aivan väärin? Kuri on rajojen asettamista ja rangaistukset ovat seurausta rajojen rikkomisesta, ne rangaistukset voivat olla esim. lempilelun takavarikointia, ruutuajan "nollaamista", jonkin kivan asian perumista tms. lapsen iän huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kermaperseiden 5 v lapsia viedään kymmenen kertaa viikossa harrastamaan. 

Jos kerran kaikissa ryhmissä tulee heti kättelyssä ongelmia, niin ehkä se on sitten katsottava jotain sellaista harrastusta, jota lapsi voi tehdä yksinkin, ettei tarvi ryhmätoimintaa olla, joka ei selvästikään sovi. Vaihtoehtojahan on rajattomasti, kun sitä rahaa riittää.

Kukaan ei ole tainnut sanoa, että 5-vuotiasta viedään 10 kertaa viikossa harrastamaan. 

"Perheessä 4 lasta ja viikossa vähintään kymmenen harrastusmenoa." Kerrotaan aloituksessa. Joka tapauksessa niitä lapsia viedään harrastuksiin viikon aikana aivan helvetisti. Lapsen iällä ei niin merkitystä, vaan harrastamisten määrällä. Lapsi on vain vuoden viisivuotias, mutta ei se harrastuksissa lentäminen siihen lopu, ellei lopeteta.

Haluatko nyt ruveta jankkaamaan?

10 harrastusmenoa on 2-3 harrastusmenoa lasta kohden viikossa. Se ei ole mitenkään liikaa. Vaikka 5-vuotias ei harrastaisi mitään, tulee useamman lapsen perheessä helposti 10 harrastusmenoa jo muutaman lapsen liikuntaharrastuksista, johon tyypillisesti kouluiässä kuuluu useampia harjoituskertoja viikossa.

Että miten niin liikaa?

Aina toistan samaa. Jos lapset nukkuvat hyvin, jaksavat koulussa keskittyä, tekevät läksyt huolella: silloin harrastuksia ei ole liikaa. Lapsen työ on leikkiä. Harrastukset ovat liian usein vanhempien ego-boostausta. 

Liian monta kollegojen lasta nukkuu harrastusrumban vuoksi rikkonaisia öitä, nukahtelevat tai lintsaavat koulussa. Ei se harrastuksissa joka päivä laukkominen oikeasti ole sen arvoista. Antakaa lasten olla lapsia. Herranjestas, viisivuotiaalla jo laaja repertuaari epäonnistuneita harrastuksia - tämä kyllä jättää jo jäljet itsetuntoon, aivan turhaan.

Täällä kahden lapsen perhe ja meillä yhteensä lapsilla yksi ohjattu harrastus. Alle kouluikäisellä ei ole vielä mitään. Käyn itse hänen kanssaan uimassa, puistossa ja pyöräilemässä. 

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä rangaistustaan vaatijoita täällä. Eikö edes Keltikanggas-Järvinen näkemykset aiheesta kiinnosta? Hän kirjoittaa aiheesta kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Siinä hän toteaa, että rankaiseminen ei opeta lapselle, miten tulisi toimia. Rankaisemisen sijaan on tehokkaampia tapoja ohjata lasta muuttamaan käytöstään. Lukekaa itse lisää. 

Hän kyllä peräänkuuluttaa myös yhteisöllisyyttä individualismin sijaan, ja korostaa että yksilön tarpeiden toteutus muiden kustannuksella johtaa vain mt-ongelmiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen.

Lapsi nimenomaan oppii rajoilla ja seurauksilla. Rangaistus huonosta käytöksestä voi olla se, että harrastus loppuu. Etukäteen on tietysti pitänyt kertoa lapselle, mitä tapahtuu jos käyttäytyy tavalla X.

Äidit taas haukkumassa äitejä. Niin tyypillistä.

Ikään kuin tuo kolumnin kirjoittanut äiti yksin pyörittäisi neljän lapsen harrastusmenoja. Neljästä kaksi ovat kirjoittajan bonuslapsia, joilla on molemmat vanhemmat hoitamassa pyörityksiä. Mikä on bonusäidin rooli tuossa? Kahdesta kolumnistin omasta lapsesta vanhempi on jo teini, eli osannee kulkea itsekin harrastuksiin, ja lasten isä on tunnetusti lähellä ja on varmasti käytettävissä esikoisensa harrastusrumbaan. Miten voi olla niin vaikeaa tällä äidillä, että pitää valittaa asiasta sanomalehdessä, kun hän "joutuu" viemään nuorimmaista lastaan harrastuksiin ilman, että on itse läsnä katsomassa, että lapsi käyttäytyy hyvin ja jos ei käyttäydy, äidille kerrotaan asiallisesti, ettei lapsi pysty olemaan käytöksensä vuoksi tuossa nimenomaisessa ryhmässä? Äiti ei ilmeisesti ole ollut estämässä lapsen toistuvaa häiritsevää käytöstä kirjastossa, koska on tullut "viimeinen varoitus"? Millainen äiti jättää levottomaksi ja muita häiritseväksi tietämänsä lapsen yksin (heitteille?) kirjastoon? Ja millainen äiti kertoo lapsensa elämästä ja käyttäytymishaasteista näin yksityiskohtaisesti julkisuudessa?

Mä en kyllä halua haukkua ketään, enkä tykkää yhtään siitä, että tässä keskustelussa teilataan joku yksi yksittäinen mutsi ja tongitaan hänen koko henkilöhistoriansa retosteltavaksi. Mutta kyllä se musta ihan yleisellä tasolla on sellainen asia, josta kannattaa keskustella, että jos joku lapsi käyttäytyy ryhmässä niin, ettei muiden ole mahdollista saada opetusta, ja ne muidenkin vanhemmat siitä harrastuksesta kenties kalliin hinnan maksaa, niin mikä sitten on järkevä toimintatapa. 

Mä ajattelen, että on vanhemman vastuu hoitaa asia niin, ettei muita häiritä. Jos lapsi ei kykene noudattamaan ohjeita ja rauhoittumaan, hänen ensisijainen harjoittelun kohteensa ovat nämä taidot, ei esim. uiminen. Näitä taitoja harjoitellaan vanhemman opastuksella, eli vanhempi mukaan vahtimaan lastaan harrastukseen tai sitten etsitään sellaista tekemistä, jossa näitä taitoja voi harjoitella muuten, ja niitä tilanteitahan on ihan normaalissa arjessakin riittämiin.

Tosi helppoa ymmärtää, ettei varmasti tunnu kivalta, jos lapsi ei ole oikein "tervetullut" mihinkään harrastukseen mukaan, mutta valitettavasti se on niin, että ryhmässä toimiakseen pitää hallita tietyt taidot ensin. 5-vuotiaalla ei onneksi ole kiirettä vielä harrastamaan yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Äidit taas haukkumassa äitejä. Niin tyypillistä.

Yhtä äitiä, joka on omien sanojensa perusteella ääliö. Ei kukaan täällä ole ketään randomia kadulta haukkunut haukkumisen ilosta.

Eihän tuo ole mikään ihme, jos lapsi on levoton, kun perheen elämä on yhtä säntäilyä paikasta toiseen. Miksi muutenkaan viisivuotiaan pitäisi harrastaa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää ketju meni tällaiseksi hervottomaksi yhden ihmisen haukkumiseksi? Ollaan eksytty todella kauas otsikon aiheesta. Asiatonta.

No koska ongelma ei ole pohjimmiltaan lapsen vaan tuon aikuisen, joka toistuvasti ilmoittaa lapsensa erilaisiin harrastusryhmiin häiriköimään muita ja uhriutuu kun lapsi todetaan niihin soveltumattomaksi. Ja ilmeisesti vie myös mm. kirjastoon tarpeellisen valvonnan laiminlyöden, vaikka on saanut toistuvasti henkilökunnalta palautetta asiasta.

Ainakin isommissa kaupungeissa on myös erityistarpeisten harrastusryhmiä. Toinen vaihtoehto on roikkua vanhempana itse mukana varmistamassa, että lapsi käyttäytyy asianmukaisesti. Kumpikaan vaihtoehto ei tälle äidille ilmeisesti sovi.

Juu, ihan samaa mieltä, mutta se ei ole mikään syy haukkua ja raadella yhtä ihmistä. Asiasta voisi keskustella ihan asiatasolla.