HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla, että tässäkin taustalla vanha uskomus, että erityisesti vilkkaiden lasten pitää jotenkin koko ajan purkaa energiaa ja heidät täytyy väsyttää joka päivä aivan äärirajoille. Vaikka totuus on päinvastainen: vilkkaat pitää opettaa rauhoittumaan hektisen päivän päälle, että lepo onnistuu. Päiväkotiopet ovat monessa paikassa sanoneet jo, että lapsille pitkä päivä päiväkodissa on jo tarpeeksi uuvuttava, sen päälle suoraan uimahalli- ja kirjastoreissut, harrastusrumba välipalapatukkaa mutustaen, on liikaa. Tavalliset kotiolot riittävät, ja jos liikunta jäänyt vajaaksi, esimerkiksi päiväkotimatkojen kulkeminen omin jaloin tai pyörällä. 

Ei pieni lapsi huvikseen hillu ja ”kiukuttele”, vaan on väsymyksestä sekaisin. 

Eihän tuon lapsen äiti tuosta lapsesta välitä. 

Tärkeintä hänelle on kiillottaa omaa kilpeään.

Joskin tässä myös epäonnistuen todella pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos lasten harrastuksissa edes joskus vaaditaan käytöstapoja.

Oma lapseni kieltäytyi menemästä uimakouluun sen jälkeen kun toinen lapsi painoi hänen päätään veden alle uimakoulun aikana. Kyseinen lapsi teki sitä muillekin. Yllättäen vaan painoi toisen lapsen pään veden alle.

Kun siitä mainitsi uimakoulun ohjaajille, vastaisivat he, että myös tällä vilkkaalla lapsella on oikeus osallistua. Se olikin siis vain vilkkautta että painaa toisen päätä veden alle. Itse näin siinä vaaratilanteen.

Vilkas on koodikieltä. Vilkas lapsi tarkoittaa rajatonta, keskittymiskyvytöntä ja älyllisesti vajaakykyistä lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos lasten harrastuksissa edes joskus vaaditaan käytöstapoja.

Oma lapseni kieltäytyi menemästä uimakouluun sen jälkeen kun toinen lapsi painoi hänen päätään veden alle uimakoulun aikana. Kyseinen lapsi teki sitä muillekin. Yllättäen vaan painoi toisen lapsen pään veden alle.

Kun siitä mainitsi uimakoulun ohjaajille, vastaisivat he, että myös tällä vilkkaalla lapsella on oikeus osallistua. Se olikin siis vain vilkkautta että painaa toisen päätä veden alle. Itse näin siinä vaaratilanteen.

Vilkas on koodikieltä. Vilkas lapsi tarkoittaa rajatonta, keskittymiskyvytöntä ja älyllisesti vajaakykyistä lasta. 

Ja tässä ketjun tapauksesa lapsen äiti on todennäköisimmin ihan itse aiheuttanut tuon lapsen ”vilkkauden” omien valintojensa johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos lasten harrastuksissa edes joskus vaaditaan käytöstapoja.

Oma lapseni kieltäytyi menemästä uimakouluun sen jälkeen kun toinen lapsi painoi hänen päätään veden alle uimakoulun aikana. Kyseinen lapsi teki sitä muillekin. Yllättäen vaan painoi toisen lapsen pään veden alle.

Kun siitä mainitsi uimakoulun ohjaajille, vastaisivat he, että myös tällä vilkkaalla lapsella on oikeus osallistua. Se olikin siis vain vilkkautta että painaa toisen päätä veden alle. Itse näin siinä vaaratilanteen.

Vilkas on koodikieltä. Vilkas lapsi tarkoittaa rajatonta, keskittymiskyvytöntä ja älyllisesti vajaakykyistä lasta. 

Ai siksi ettei tule paha mieli? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, vilkkaallakin pitää olla oikeus harrastaa. Toiminnan luonteesta riippuen vanhemman tuella, avustajan kanssa tai erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmässä, jos se on tarpeen.

Minulla on myös hyvin vilkas lapsi, joka harrasti alle kouluikäisenä vain sellaista missä olin mukana ja kouluikäisenäkin hengasin usein kentän laidalla ja otin lapsen tauolle tai ohjekertaukselle jos meni levottomaksi. Nyt 12-vuotiaana hän on edelleen vilkas ja energinen, melkoinen ikiliikkuja, mutta on oppinut säätelemään sitä, ja on joukkueensa arvostettu  jäsen, jota valmentajat ottaa mielellään ylimääräisiin vastuutehtäviin, kun tietävät hänen vievän ne maaliin innolla, vastuulla ja hyvillä ihmissuhdetaidoilla. Myönnän, että kasvun lisäksi myös ADHD-lääke on auttanut ja auttaa edelleen.

Ikinä en ole ajatellut että lapseni saisi osallistua harrastukseen toistuvasti muiden harrastamista häiriten, mutta mun tehtäväni on tarjota se tuki ja apu mitä lapsi tarvitsee tehdäkseen itseään kiinnostavia juttuja.

Tästä näkee miten eriarvoisessa asemassa lapset on. Joillain on tällaisia äitejä jotka osallistuu ja kasvattaa, joillain sitten vähän toisenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa vanhempi nostaa vielä erityisesti esiin uimakoulun opettajan tiukan palautteen lapsen käytöksestä. Opettaja käski vanhempaa pitämään lapselle kunnon puhuttelun kotona. Tämä tietenkin tuntui vanhemmasta hyvin loukkaavalta.

Siellä on yhdellä opettajalla altaan täydeltä naperoita vedessä! Onhan se nyt hengenvaarallista, jos yksi siellä sekoilee menemään, ja opettajan huomio menee tähän lapseen. Ajattelisin, että VARSINKAAN uimakouluun ei voi tuoda lasta, joka ei tottele ohjeita eikä kykene rauhoittumaan. Tai varmasti on uimakouluja, joissa vanhempi voi olla mukana, tai vanhempi voi selittämällä tilanteen saada luvan tulla mukaan avustamaan lastaan. Mutta tällä tavalla toteutettuna vanhempi asettaa myös muiden lasten turvallisuuden vaaraan.

On olemassa erikseen erityislasten uimakoulut. Sitten toinen ja mielestäni parempi vaihtoehto, että opettaa itse lapsen uimaan.

Lasten harrastusryhmiä paljon vetäneenä sanoisin, että jos ryhmässä toimiminen ei suju 5 vuotiaana, niin paikka ei ole silloin vielä siellä. Suurin osa alkaa pärjätä viimeistään 8-9 vuotiaana, kun koulussakin on oltu jo pari vuotta. Aika monessa kaupungissa löytyy nykypäivinä myös erityisryhmiä niille, jotka eivät selviä tavallisessa. Siellä on enemmän käsipareja ja vähemmän lapsia, joten jokaista pystytään valvoa ja opettaa omaan tahtiin.

Henkilökohtaisesti en ole kovin innostunut siitä, että vilkas lapsi tulisi oman aikuisen kanssa harrastamaan tavalliseen ryhmään, sillä se vaikuttaa aina ryhmän toimintaan, ja yleensä negatiivisesti. Eri asia sitten perheryhmät yms. joihin kaikki tulee vanhemman tai muun aikuisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa vanhempi nostaa vielä erityisesti esiin uimakoulun opettajan tiukan palautteen lapsen käytöksestä. Opettaja käski vanhempaa pitämään lapselle kunnon puhuttelun kotona. Tämä tietenkin tuntui vanhemmasta hyvin loukkaavalta.

Siellä on yhdellä opettajalla altaan täydeltä naperoita vedessä! Onhan se nyt hengenvaarallista, jos yksi siellä sekoilee menemään, ja opettajan huomio menee tähän lapseen. Ajattelisin, että VARSINKAAN uimakouluun ei voi tuoda lasta, joka ei tottele ohjeita eikä kykene rauhoittumaan. Tai varmasti on uimakouluja, joissa vanhempi voi olla mukana, tai vanhempi voi selittämällä tilanteen saada luvan tulla mukaan avustamaan lastaan. Mutta tällä tavalla toteutettuna vanhempi asettaa myös muiden lasten turvallisuuden vaaraan.

On olemassa erikseen erityislasten uimakoulut. Sitten toinen ja mielestäni parempi vaihtoehto, että opettaa itse lapsen uimaan.

Onko niin että lapsen äiti ei pysty edes opettamaan omaa lastaan uimaan?

Kun jättää yksivuotiaan ja viisivuotiaan toisen vanhemman, tulee myös pakottaneeksi toisen vanhemman eroon näistä lapsista, ei vain parisuhteesta. Toinen vanhempi ei näe enää lapsiaan joka päivä, eivätkä lapset häntä. Ihastuksen takia — tämä on anteeksiantamaton teko. Sitten varmaan pakkokin perustaa suurin fanfaarein uusperhe ja kirjoittaa siitä kirja, että voisi vakuuttaa muut ja ennen kaikkea itsensä onnistumisesti. 
Lapset sanovat tästä järjestelystä viimeisen sanan aikuisina, eivät vanhemmat vaikka kirjoittaisivat sarjan kirjoja.

Todella tone deaf mainostaa erokirjaa kertomalla instassa, että ”hups” olimme vielä yhdessä lastemme vanhempien kanssa kun rakastuimme. Tämä siis poikaystävä. 
Jos ei välitä lähipiirinsä tunteista, meitä on muitakin, jotka olemme saman jättämisen kokeneet ja tuo on hyvin loukkaavaa, lähes pilkallista. 

Vierailija kirjoitti:

Kun jättää yksivuotiaan ja viisivuotiaan toisen vanhemman, tulee myös pakottaneeksi toisen vanhemman eroon näistä lapsista, ei vain parisuhteesta. Toinen vanhempi ei näe enää lapsiaan joka päivä, eivätkä lapset häntä. Ihastuksen takia — tämä on anteeksiantamaton teko. Sitten varmaan pakkokin perustaa suurin fanfaarein uusperhe ja kirjoittaa siitä kirja, että voisi vakuuttaa muut ja ennen kaikkea itsensä onnistumisesti. 
Lapset sanovat tästä järjestelystä viimeisen sanan aikuisina, eivät vanhemmat vaikka kirjoittaisivat sarjan kirjoja.

Todella tone deaf mainostaa erokirjaa kertomalla instassa, että ”hups” olimme vielä yhdessä lastemme vanhempien kanssa kun rakastuimme. Tämä siis poikaystävä. 
Jos ei välitä lähipiirinsä tunteista, meitä on muitakin, jotka olemme saman jättämisen kokeneet ja tuo on hyvin loukkaavaa, lähes pilkallista. 

Lapsen äiti pakenee häpeäänsä ja syyllisyyden. tunteita tuolla kirjalla jonka tarkoitus on myös oksettavan itsekeskeisen käytöksen oikeuttamisen ja normalisoinnin lisäksi lasten toisen vanhemman loukkaaminen ja nöyryyttäminen vielä kertaalleen.

Taas On Maisa Rattila kirjoittanut, taitaa kuitenkin olla vakkaritoimittajana Hesarissa. Ei olekaan (ehkä) minäaiheinen juttu kun asiana vedenkulutus ja laskutus sen mukaan. https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012089272.html

Vai siksiköhän vie ylikierroksilla käyvää uimataitoista kuopustaan alkeisuimakouluun, kun ei ole varaa käyttää lasta kotona suihkussa? 

Vierailija kirjoitti:

Taas On Maisa Rattila kirjoittanut, taitaa kuitenkin olla vakkaritoimittajana Hesarissa. Ei olekaan (ehkä) minäaiheinen juttu kun asiana vedenkulutus ja laskutus sen mukaan. https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012089272.html

Vai siksiköhän vie ylikierroksilla käyvää uimataitoista kuopustaan alkeisuimakouluun, kun ei ole varaa käyttää lasta kotona suihkussa? 

Ei ole Hesarin toimittaja. Free-toimittajat kirjoittavat useisiin lehtiin. 

Ja kaikki lehtijutut ei liity toimittajien omaan elämään vaikka osa liittyisi. 

Tyyliin jo jossain taaperomuskarissa erotti nämä vanhemmat, joita oli turhauttavaa seurata vierestä. Taapero tahmeine sormineen painelee kohti flyygeliä, johon opettaja on toistuvasti kieltänyt koskemasta. Vanhempi seisoo kuin lumiukko eikä tunnu tajuavan, että HÄNEN tehtävänsä on kontrolloida lastaan, ei odottaa, että opettaja keskeyttää opetuksensa ja menee kymmenennen kerran estämään. 

Opettajat olivat kovin kilttejä aina. Minä olisin opettajana sanonut tästä vanhemmille, että hei, sinä vanhempi, kyllä, oikeasti juuri sinä, lastasi tuntuu piano kovin kiinnostavan, voisitko ystävällisesti katsoa, ettei tämä toistu. Ja jos toistuisi, olisin sanonut yhä vain jyrkemmin.

(Yllä mainittu muskari tietenkin vanhempi-lapsi. Lapset niin pieniä, ettei vielä ole harrastuksia ilman vanhempia.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas On Maisa Rattila kirjoittanut, taitaa kuitenkin olla vakkaritoimittajana Hesarissa. Ei olekaan (ehkä) minäaiheinen juttu kun asiana vedenkulutus ja laskutus sen mukaan. https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012089272.html

Vai siksiköhän vie ylikierroksilla käyvää uimataitoista kuopustaan alkeisuimakouluun, kun ei ole varaa käyttää lasta kotona suihkussa? 

Ei ole Hesarin toimittaja. Free-toimittajat kirjoittavat useisiin lehtiin. 

Hänet voisi hyllyttää kaikkien isoimpien mediatalojen listoilta pois.

Vaaraksi lehtitalojen imagolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas On Maisa Rattila kirjoittanut, taitaa kuitenkin olla vakkaritoimittajana Hesarissa. Ei olekaan (ehkä) minäaiheinen juttu kun asiana vedenkulutus ja laskutus sen mukaan. https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012089272.html

Vai siksiköhän vie ylikierroksilla käyvää uimataitoista kuopustaan alkeisuimakouluun, kun ei ole varaa käyttää lasta kotona suihkussa? 

Ei ole Hesarin toimittaja. Free-toimittajat kirjoittavat useisiin lehtiin. 

Mistä tuo tieto on peräisin, että on freelancer eikä vakitoimittaja HS:ssä?

Olin 5-vuotiaana päiväkodin muskarissa. Siellä oli meitä lapsia, joilla oli orastavaa musiikillista kiinnostusta, mutta ikävä kyllä muskariryhmästä oli tehty myös energianpurkupaikka parille vilkkaalle pojalle, jotka lähinnä vaan riehuivat menemään. 

Kerran mulla sitten paloi käpy totaalisesti siellä muskarissa, ja aloin siinä keskellä jotain kaoottista laululeikkipiiriä huutaa, että "Muskarisa on ihan tyhmää!!" (Nuori muskariope parka, ei hän ehkä olisi näin vilpitöntä palautetta ansainnut.)

Nostettuani kissan keskelle lattiaa, seuraavalla kerralla oli päiväkodin täti seuraamassa muskarin kulkua.

Eihän ne tietenkään juuri silloin pyllyilleet, äitien pikku k-päät :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Jos ei kuuntele niin se on huonoa käytöstä josta pitää rangaista. Ja jos lapselta vaikka kysytään että onko tämä sotku sinun jäljiltäsi ja lapsi ei suostu puhumaan niin kyllä sitten lasta pitää rangaista puhumattomuudesta.

 

Ylivilkasta lasta joutuu rankaisemaan monta kertaa päivässä. Mutta kun vanhempi jaksaa ja pysyy johdonmukaisena niin siitä lapsesta voi tulla vaikka mitä.

 

Toisia ylivilkkaita taas ei rangaista vaan ymmärretään loputtomasti ja niistä lapsista ei kasva onnellisia tasapainoisia aikuisia jotka kykenevät kouluttautumaan ja tekemään uraa. Sen sijaan he ovat erilaisten palveluiden asiakkaita vielä aikuisenakin. 

Tämä on ihan hirveä ajatusmalli, että ylivilkasta lasta pitäisi jatkuvasti rankaista. Mutta myönnän, että itsellänikin oli se ajatus kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen, koska se oli myös se ajatus, mitä ympäristö koko ajan syötti. Että lisää vaan kuria, niin kyllä se siitä!

Sitten yhtenä päivänä päiväkodissa sanottiin minulle, että he ovat siellä päiväkodissa tehneet periaatepäätöksen lapseni suhteen. Että tätä lasta ei enää kielletä ja komenneta, ellei ole ihan pakko, koska tämä lapsi on alkanut hajota sen kaiken negatiivisen palautteen alle. Lapsi ei enää pystynyt ottamaan sitä vastaan, vaan meni ihan rikki siitä. Ja uskokaa pois, ei ollut kyse siitä, etteikö olisi kielletty ja rangaistu. 

Siitä se omakin ajatus sitten vähän laajeni. Että ehkäpä sellaisen ylivilkkaan lapsen kanssa ei olekaan syytä olla koko ajan runnomassa lapsen itsetuntoa viemäriin, vaan keinojen pitää olla toisenlaiset. Niistä olen tuolla aiemmin jo kirjoittanutkin, eli tottakai rajat pitää olla, mutta tällaisen lapsen kanssa niitä ehdottomia asioita kannattaa olla tosi vähän. Ketään ei satuteta, mitään ei rikota. Muita kohdellaan kunnioittavasti. Kaikkea muuta opetellaan positiivisen kautta.

Ja kyllä: lapseni tarvitsi pienenä aikuisten tukea paljon, ja vei huomiota ja häiritsi. Ei se loppunut kurilla ja rangaistuksilla, mutta lapsen sillä sai kyllä rikki.  Hyvällä ohjaamalla, lapsen oikeasti tuntemalla ja ymmärtämällä millaiset asiat häneen toimii ja mikä ei, ja ennen kaikkea ajan tuomalla kypsymisellä mulla on nyt ihan mielettömän upea ja onnellinen nuori aikuinen, joka menestyy suunnilleen kaikessa mihin tarttuu. Pärjää opinnoissa, on huippu harrastuksessaan, oppii uudet jutut supernopeasti, on vieläpä tosi empaattinen ja ihana tyyppi.

Olisi häntä voinut vaan loputtomasti kurittaakin. Niitähän meillä on vankilat täynnä, ADHD-ihmisiä joita ei ole kukaan koskaan vaivautunut oikeasti ymmärtämään yhtään.

Meillä on paljon myös huippu viroissa ihmisiä joista aikanaan on kuritettu ADHD piiloon. Oma paras kaverini on tästä esimerkki. Diplomi insinööri ja perheen isä. Oli aivan mahdoton lapsena mutta vanhenpans eivät antaneet tuumaakaan periksi.

 

Ja voit unohtaa tuon vanhan vankilakliseen että siellä on lapsena hakattuja. Piti paikkansa ennen. Ei enää. Tunnen vankila pastorin ja vankila psykologin. Nykyään nuoria vankeja yhdistää se että vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja tai rangaistuksia. Eli sitä kuria. Eikä niitä rajoja sitten asettanut kukaan muukaan ennen rikosvastuuikää. Lapsi on oppinut jo pienenä saamaan tahtonsa läpi väkivaltaa käyttämällä ja jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen jos kukaan ei pysäytä sitä kehitystä. 

Eläpä viitti ihan sitä ihteään puhua mun puhtaaseen korvaan. 

Joo, aivan varmasti vankiloista löytyy niitäkin, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia rajoja, mutta edelleen löytyy ihan valtavasti niitä, joilla on se ADHD, eivätkä ole ikinä saaneet asianmukaista tukea, varsinkaan tarpeeksi ajoissa.

Sitten voit vielä ihan itseksesi miettiä kumpi ihminen mahtaa olla onnellisempi ja hyvinvoivampi: Se josta on "kuritettu ADHD piiloon", vai se, joka on saanut asianmukaista ohjausta alusta asti, ja oppinut hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ja kääntämään erityisyytensä voimavaraksi? 

Mä meinaan olen sitä sukupolvea, joilta vielä " kuritetiin se ADHD piiloon", kuten on myös isäni, ja kyllä me aika paljon surkeampia, aggressiivisempia, alisuoriutuvampia ja traumatisoituneempia ihmisiä ollaan, vaikka ehkä vanhempamme sitten aikanaan saivat hyväksyvää silmää, kun lapset piestiin nöyriksi. tai siis oikeasti passiivis-aggressiivisiksi heikompien kiusaajiksi.

Jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin meidän suvussa ADHD kulkee vahvana, ja tuo entisajan meininki on ollut vain ja ainoastaan ihan  pa s k... 

Ja edelleenkään: mun lapsi ei todellakaan ole kasvanut ilman rajoja, niitä vain ei ole asetettu aggressiolla ja rangaistuksilla. Aikuinen voi myös olla fiksumpi, jos haluaa. Mun lapseen on esim. aina toiminut ihan superhyvin huumori, leikki, kilpailut, kaikkeen positiiviseen vetoaminen, kehut jne. 

Niin ja tämä lapsi on menossa lääkikseen opiskelemaan. Vaikka ei yhtään kuritettu ja alistettu.

Siinä tulikin 2020-luvun kasvatusmuoti pähkinänkuoressa. ADHD on voimavara (ja siksi mahdollisimman monen pitää se saada). Kuria tai rangaistuksia ei pidä olla vaan sen sijaan on "positiiviset rajat".

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla, että tässäkin taustalla vanha uskomus, että erityisesti vilkkaiden lasten pitää jotenkin koko ajan purkaa energiaa ja heidät täytyy väsyttää joka päivä aivan äärirajoille. Vaikka totuus on päinvastainen: vilkkaat pitää opettaa rauhoittumaan hektisen päivän päälle, että lepo onnistuu. Päiväkotiopet ovat monessa paikassa sanoneet jo, että lapsille pitkä päivä päiväkodissa on jo tarpeeksi uuvuttava, sen päälle suoraan uimahalli- ja kirjastoreissut, harrastusrumba välipalapatukkaa mutustaen, on liikaa. Tavalliset kotiolot riittävät, ja jos liikunta jäänyt vajaaksi, esimerkiksi päiväkotimatkojen kulkeminen omin jaloin tai pyörällä. 

Ei pieni lapsi huvikseen hillu ja ”kiukuttele”, vaan on väsymyksestä sekaisin. 

Vakaope täällä. Kiitos kommentista! On harhaluulo että adhd-lasten pitäisi koko ajan "purkaa energiaa" juoksemalla ja riehumalla. Normilapsi varmasti väsyisi ja simahtaisi sellaisesta, mutta adhd-lapsella kierrokset vaan lisääntyvät kunnes tulee romahdus ja meltdown. Sitten kukaan ei nuku.

Minulle kerran yksi äiti ihmetteli miksi hänen viisivuotiaansa ei vaan rauhoitu iltaunille, vaikka oli saanyt juosta ja riehua iltayhdeksään asti. No juuri siksi. ..