HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lasten olisi  hyvä oppia jo mahdollsimman pienenä että perseilijöille käy lopulta aina huonosti. Jos jatkaa toimintaansa tästä ohjeesta huolimatta, aika äkkiä käy niin että ei ole enää kavereita missään, harrastusryhmistä potkitaan pois ja koulujen välitunneilla saat perseillä itseksesi.  Jos lapsi ei itse tätä älyä, se on vanhempien tehtävä selkeäsanaisesti selittää tämä heille siinä kohtaa kun lapsi valittaa että ei ole ketään kenen kanssa leikkiä.

Niinpä. Lapsi saa vaan ihan väärän signaalin kun äiti suureen ääneen syyttää valmentajaa opettajaa jn e herrantertun kiusaamisesta eikä vaan todeta että jos et osaa ryhmässä harrastaa niin et harrasta sitä lajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Kiinnostais tosiaan mitkä on tälläiset lajit. Kun moni ihan menestyvä ammatti urheilija on aloittanut vasta vuosia myöhemmin

Esimerkiksi futiksessa ne lahjakkaat menee nopeasti ohi niistä aikaisemmin aloittaneista joilla ei ole lahjoja. Yleisurheilussa ehkä voi pärjätä pelkällä kovalla treenillä

Viisivuotiaille on futiksessa tarjolla perhefutista yhdessä vanhemman kanssa ja yleisurheilussa yleisurheilukoulua, missä joku vähän vanhempi juniori vetää hippaleikkejä. Kummassakaan ei valmenneta 5-vuotiaita.

Voi helvetti. Meidän 2021-syntyneet pettyvät kyllä nyt pahasti kun joudun ilmoittamaan heille että loppukauden sarjapelit ovat peruttu, koska joku av-mamma tiesi kertoa että heille ei ole sellaisia tarjolla. Voidaanko kuitenkin pelata vielä viikonlopun turnaus, kun ollaan jo ehditty sinne ilmoittautumaan?

Ehkä sinun ei tarvitse tuottaa pettymystä lapsellesi kuitenkaan. Hän saa toki leikkiä jalkapallon pelaamista. Mutta ei nyt aikuisen kuitenkaan tarvitse kiroilla siitä tiedosta, että tuon ikäisellä se on leikkiä. Oikeita sarjojahan ei 5-vuotiailla tietenkään ole.

Minun lapseni ovat aika paljon vanhempia jo. Hitto, pitää muistaa seurallekin ilmoittaa että emme pelaakaan oikeaa sarjaa, koska joku vinkuva aaveeläski joka "urheilee" lähinnä sohvan ja jääkaapin väliä tiesi kertoa niin. Siellä ollaan kyllä varmaan aika hämillään, kuten olen minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Kiinnostais tosiaan mitkä on tälläiset lajit. Kun moni ihan menestyvä ammatti urheilija on aloittanut vasta vuosia myöhemmin

Esimerkiksi futiksessa ne lahjakkaat menee nopeasti ohi niistä aikaisemmin aloittaneista joilla ei ole lahjoja. Yleisurheilussa ehkä voi pärjätä pelkällä kovalla treenillä

Mitään "lahjakkaita" ei ole olemassakaan. Futiksessa ne menee ohi muista jotka viettävät lähes kaiken vapaa-aikansa palloa potkien ja ne jotka koskevat palloon vain treeneissä ovat niitä jotka "jäävät jälkeen".

Kummasti Suomessa uskotaan varhaiseen erikoistumiseen ja siihen, että kaikki aika pitäisi kuluttaa sen yhden harrastuksen parissa. 

Toisenlainen kulttuuri on mm. Norjassa, jossa tyypillisesti harrastetaan monia lajeja ja erikoistuminen tapahtuu vasta usein teini-iässä.

Aiheesta on kirjoitettu vaikka kuinka, mutta Suomessa toistetaan tätä näkemystä ja tuloksena huomattavasti vähemmän huippuja kuin monipuolisella harrastamisella. 

Kuka uskoo tuollaiseen? Yhdessäkään Palloliiton valmennuslinjauksessa tai koulutusmateriaalissa ei ainakaan tuollaista sanota. Täysin päinvastaista, itse asiassa. Liikunnan ja harrastamisen tulisi olla mahdollisimman monipuolista mahdollisimman pitkään ja selkeää ”ykköslajia” kannattaa lähteä miettimään aikaisintaan teini-iässä. 

Ne vanhemmat, jotka tärkeinä selittävät viisivuotiaansa pelaavan ”sarjaa”. Ei milloinkaan lapsilla ja heidän vanhemmillaan ole tavoitteet niin huikean korkealla kuin 5-vuotiaana. Silloin jokainen lapsi on seuraava Messi ja kaikki täytyy tehdä täydellisesti heidän kehityksensä kannalta.

Surullisintahan tämä on niille, jotka lopettavat urheilun siinä iässä kun vasta kuuluisi aloittaa.

Okei, mistä niitä löytyy, ja miten se liittyy siihen miten lasten ja leikki-ikäisten valmennusta Suomessa linjataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Kiinnostais tosiaan mitkä on tälläiset lajit. Kun moni ihan menestyvä ammatti urheilija on aloittanut vasta vuosia myöhemmin

Esimerkiksi futiksessa ne lahjakkaat menee nopeasti ohi niistä aikaisemmin aloittaneista joilla ei ole lahjoja. Yleisurheilussa ehkä voi pärjätä pelkällä kovalla treenillä

Viisivuotiaille on futiksessa tarjolla perhefutista yhdessä vanhemman kanssa ja yleisurheilussa yleisurheilukoulua, missä joku vähän vanhempi juniori vetää hippaleikkejä. Kummassakaan ei valmenneta 5-vuotiaita.

Voi helvetti. Meidän 2021-syntyneet pettyvät kyllä nyt pahasti kun joudun ilmoittamaan heille että loppukauden sarjapelit ovat peruttu, koska joku av-mamma tiesi kertoa että heille ei ole sellaisia tarjolla. Voidaanko kuitenkin pelata vielä viikonlopun turnaus, kun ollaan jo ehditty sinne ilmoittautumaan?

Ehkä sinun ei tarvitse tuottaa pettymystä lapsellesi kuitenkaan. Hän saa toki leikkiä jalkapallon pelaamista. Mutta ei nyt aikuisen kuitenkaan tarvitse kiroilla siitä tiedosta, että tuon ikäisellä se on leikkiä. Oikeita sarjojahan ei 5-vuotiailla tietenkään ole.

Täytyykin muistaa laittaa Palloliitolle viestiä että ottavat sivuiltaan pois tuon P6 sarjan, koska sellaista ei oikeasti ole.

Pahnanpohjimmainen repeilee ja rageilee? Voisiko syynä olla, ettei lapsi koe kuuluvansa joukkoon omassa perheessään?

Miksi vanhemmat eivät kasvata lapsiaan niin että osaisivat olla muiden kanssa. Miksi lopputuloksena on itsekeskeisiä kusipäitä joita pitää lyödä päähän että osaavat olla. MIKSI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Yksikään lapsi ei tarvitse sellaista lajia. Ehkä joku vanhempi tarvitsee hauraan itsetuntonsa tueksi.

Paitsi tietysti ne lapset jotka haluavat harrastaa sellaista lajia. Itse aloitin jalkapallon kolmevuotiaana ja luistelukoulun neljävuotiaana.

Olet varmaan "Teemun ja Litin sekoitus" nyt aikuisena, en vaan muista kuulleeni....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Kiinnostais tosiaan mitkä on tälläiset lajit. Kun moni ihan menestyvä ammatti urheilija on aloittanut vasta vuosia myöhemmin

Esimerkiksi futiksessa ne lahjakkaat menee nopeasti ohi niistä aikaisemmin aloittaneista joilla ei ole lahjoja. Yleisurheilussa ehkä voi pärjätä pelkällä kovalla treenillä

Viisivuotiaille on futiksessa tarjolla perhefutista yhdessä vanhemman kanssa ja yleisurheilussa yleisurheilukoulua, missä joku vähän vanhempi juniori vetää hippaleikkejä. Kummassakaan ei valmenneta 5-vuotiaita.

Voi helvetti. Meidän 2021-syntyneet pettyvät kyllä nyt pahasti kun joudun ilmoittamaan heille että loppukauden sarjapelit ovat peruttu, koska joku av-mamma tiesi kertoa että heille ei ole sellaisia tarjolla. Voidaanko kuitenkin pelata vielä viikonlopun turnaus, kun ollaan jo ehditty sinne ilmoittautumaan?

Ehkä sinun ei tarvitse tuottaa pettymystä lapsellesi kuitenkaan. Hän saa toki leikkiä jalkapallon pelaamista. Mutta ei nyt aikuisen kuitenkaan tarvitse kiroilla siitä tiedosta, että tuon ikäisellä se on leikkiä. Oikeita sarjojahan ei 5-vuotiailla tietenkään ole.

Täytyykin muistaa laittaa Palloliitolle viestiä että ottavat sivuiltaan pois tuon P6 sarjan, koska sellaista ei oikeasti ole.

Siellä jonkun oman elämänsä pikku Maradonan äiti rageaa. 😅

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät kasvata lapsiaan niin että osaisivat olla muiden kanssa. Miksi lopputuloksena on itsekeskeisiä kusipäitä joita pitää lyödä päähän että osaavat olla. MIKSI?

Koska lapsen äiti on itsekeskeisyyden huipentuma.

Yksi ylikierroksilla käyvä vieteripupu ei voi mennä pilaamaan 10 muun puhetta ymmärtävän harrastuksia. Aikuisen? Äidin pitää se tajuta, eikä viedä vaan muitten riesaksi ja harmiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Perheen neljällä lapsella on 10 harrastusta viikossa? Vanhemmat siis toimivat taksikuskeina töiden jälkeen. Ehkä 3,2 lasta olisi ollut sopivampi määrä? Tuo sähläys varmistaa sen ettei se ylivilkas eli kuriton kuopus koskaan opikaan rauhoittumaan ja käyttäytymään ryhmässä sääntöjen mukaan. Ehkä hän tarvitsisi enemmänkin oman vanhempansa huomiota?

Niinpä. Lapsi varmaan oireilee vilkkaudella tuota perheen hektistä elämää. On varmaan ihan ylikierroksilla koko ajan eikä tuolla menolla opikaan rauhoittumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheen neljällä lapsella on 10 harrastusta viikossa? Vanhemmat siis toimivat taksikuskeina töiden jälkeen. Ehkä 3,2 lasta olisi ollut sopivampi määrä? Tuo sähläys varmistaa sen ettei se ylivilkas eli kuriton kuopus koskaan opikaan rauhoittumaan ja käyttäytymään ryhmässä sääntöjen mukaan. Ehkä hän tarvitsisi enemmänkin oman vanhempansa huomiota?

Niinpä. Lapsi varmaan oireilee vilkkaudella tuota perheen hektistä elämää. On varmaan ihan ylikierroksilla koko ajan eikä tuolla menolla opikaan rauhoittumaan.

Äidin huomio kohdistuu muualle. Ja seuraukset ilmentyvät sitten noin 

En kerro nyt tästä kyseisestä lapsesta, vaan omasta ammatillisesta historiastani. Opiskelin liikunnanohjaajaksi lukion jälkeen. Minua ahdisti se ilmapiiri. Se ahdisti silloinkin kun tehtiin jotain. Esimerkiksi juoksemisesta vietiin kaikki ilo. Ota syke, seuraa että on tietyissä rajoissa, katso askeleet, vertaa vauhtia ja kehitystä. Puhutaan kyllä liikkumisen ilosta, leikillisyydestä ja motivaatiosta, mutta seuraavassa hetkessä ihmeellinen pakottaminen tai vielä parempaa tulosta kohti -ajattelu. Opiskelijat ohjasivat toisilleen tietenkin ryhmätoimintaa. Sain kerran palautetta, että minun tanssitunnilla oli liian vapaa meno. Tai ei noilla sanoilla, mutta kuitenkin että struktuurissa täytyy pysyä. Miksi? Edelleen olen sitä mieltä, että itse en käy tanssitunneilla juuri siksi, kun on ne opettajan koreografiat ja kaavamaisuus. Entäs jos joskus olisi niin, että voidaan jatkaa vain sitä mikä on hauskaa? Enkä tarkoita vapaata tanssia, koska se on eri laji.

Ensimmäisessä työpaikassa ohjasin lähinnä aikuisten ryhmiä. Tylsää touhua. Kuntosalilla kiertoharjoittelu oli sitä samaa. Lasten ryhmiä en silloin ohjannut, mutta omien lasten harrastusryhmistä huono kokemus. Liian sääntöihin perustuvaa. Jalkapallo oli suorastaan ahdistavaa. Rivissä harjoituksia, valmentaja pauhaa, pallon käsittelyä. Lopussa pelataan puoli tuntia ja silloinkaan ei saa tehdä miten huvittaa vaan kuten on ohjeet annettu. Pienestä pitäen tehdään robotteja. Monelle ne tuhannet säännöt ovat liikaa ja katoaa ilo. Oma lapseni sanoi, että äiti, sun kans on niin mukava pelaa futista, miksei siellä futiksessa ole tällaista. Harrastus, jossa ei saa puhua eikä nauraa ja jossa etsitään virheitä. Tosi kivaa.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Kiinnostais tosiaan mitkä on tälläiset lajit. Kun moni ihan menestyvä ammatti urheilija on aloittanut vasta vuosia myöhemmin

Esimerkiksi futiksessa ne lahjakkaat menee nopeasti ohi niistä aikaisemmin aloittaneista joilla ei ole lahjoja. Yleisurheilussa ehkä voi pärjätä pelkällä kovalla treenillä

Viisivuotiaille on futiksessa tarjolla perhefutista yhdessä vanhemman kanssa ja yleisurheilussa yleisurheilukoulua, missä joku vähän vanhempi juniori vetää hippaleikkejä. Kummassakaan ei valmenneta 5-vuotiaita.

Voi helvetti. Meidän 2021-syntyneet pettyvät kyllä nyt pahasti kun joudun ilmoittamaan heille että loppukauden sarjapelit ovat peruttu, koska joku av-mamma tiesi kertoa että heille ei ole sellaisia tarjolla. Voidaanko kuitenkin pelata vielä viikonlopun turnaus, kun ollaan jo ehditty sinne ilmoittautumaan?

Ehkä sinun ei tarvitse tuottaa pettymystä lapsellesi kuitenkaan. Hän saa toki leikkiä jalkapallon pelaamista. Mutta ei nyt aikuisen kuitenkaan tarvitse kiroilla siitä tiedosta, että tuon ikäisellä se on leikkiä. Oikeita sarjojahan ei 5-vuotiailla tietenkään ole.

Täytyykin muistaa laittaa Palloliitolle viestiä että ottavat sivuiltaan pois tuon P6 sarjan, koska sellaista ei oikeasti ole.

Siellä jonkun oman elämänsä pikku Maradonan äiti rageaa. 😅

Hienosti sait kaiken väärin sukupuolta myöden. Taitaa se kakka hatussasi olla turahtanut korviesi välistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Yksikään lapsi ei tarvitse sellaista lajia. Ehkä joku vanhempi tarvitsee hauraan itsetuntonsa tueksi.

Paitsi tietysti ne lapset jotka haluavat harrastaa sellaista lajia. Itse aloitin jalkapallon kolmevuotiaana ja luistelukoulun neljävuotiaana.

Olet varmaan "Teemun ja Litin sekoitus" nyt aikuisena, en vaan muista kuulleeni....

Palloliiton tulospalvelusta ja eliteprospectsista voit käydä virkistämässä muistiasi.

Ja toista tuhatta kommenttia. Aihe selvästi kiinnostelee palstalaisia.

Lisää tätä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Moni lapsi ei käyttäydy huonosti, vaikka ei pysty olemaan paikalla ja energiaa riittää enemmän kuin muilla. Sama kuin syyttäisi hiljaista lasta ja rankaisi , koska hän ei puhu tarpeeksi. 

Jos ei kuuntele niin se on huonoa käytöstä josta pitää rangaista. Ja jos lapselta vaikka kysytään että onko tämä sotku sinun jäljiltäsi ja lapsi ei suostu puhumaan niin kyllä sitten lasta pitää rangaista puhumattomuudesta.

 

Ylivilkasta lasta joutuu rankaisemaan monta kertaa päivässä. Mutta kun vanhempi jaksaa ja pysyy johdonmukaisena niin siitä lapsesta voi tulla vaikka mitä.

 

Toisia ylivilkkaita taas ei rangaista vaan ymmärretään loputtomasti ja niistä lapsista ei kasva onnellisia tasapainoisia aikuisia jotka kykenevät kouluttautumaan ja tekemään uraa. Sen sijaan he ovat erilaisten palveluiden asiakkaita vielä aikuisenakin. 

Tämä on ihan hirveä ajatusmalli, että ylivilkasta lasta pitäisi jatkuvasti rankaista. Mutta myönnän, että itsellänikin oli se ajatus kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen, koska se oli myös se ajatus, mitä ympäristö koko ajan syötti. Että lisää vaan kuria, niin kyllä se siitä!

Sitten yhtenä päivänä päiväkodissa sanottiin minulle, että he ovat siellä päiväkodissa tehneet periaatepäätöksen lapseni suhteen. Että tätä lasta ei enää kielletä ja komenneta, ellei ole ihan pakko, koska tämä lapsi on alkanut hajota sen kaiken negatiivisen palautteen alle. Lapsi ei enää pystynyt ottamaan sitä vastaan, vaan meni ihan rikki siitä. Ja uskokaa pois, ei ollut kyse siitä, etteikö olisi kielletty ja rangaistu. 

Siitä se omakin ajatus sitten vähän laajeni. Että ehkäpä sellaisen ylivilkkaan lapsen kanssa ei olekaan syytä olla koko ajan runnomassa lapsen itsetuntoa viemäriin, vaan keinojen pitää olla toisenlaiset. Niistä olen tuolla aiemmin jo kirjoittanutkin, eli tottakai rajat pitää olla, mutta tällaisen lapsen kanssa niitä ehdottomia asioita kannattaa olla tosi vähän. Ketään ei satuteta, mitään ei rikota. Muita kohdellaan kunnioittavasti. Kaikkea muuta opetellaan positiivisen kautta.

Ja kyllä: lapseni tarvitsi pienenä aikuisten tukea paljon, ja vei huomiota ja häiritsi. Ei se loppunut kurilla ja rangaistuksilla, mutta lapsen sillä sai kyllä rikki.  Hyvällä ohjaamalla, lapsen oikeasti tuntemalla ja ymmärtämällä millaiset asiat häneen toimii ja mikä ei, ja ennen kaikkea ajan tuomalla kypsymisellä mulla on nyt ihan mielettömän upea ja onnellinen nuori aikuinen, joka menestyy suunnilleen kaikessa mihin tarttuu. Pärjää opinnoissa, on huippu harrastuksessaan, oppii uudet jutut supernopeasti, on vieläpä tosi empaattinen ja ihana tyyppi.

Olisi häntä voinut vaan loputtomasti kurittaakin. Niitähän meillä on vankilat täynnä, ADHD-ihmisiä joita ei ole kukaan koskaan vaivautunut oikeasti ymmärtämään yhtään.

Meillä on paljon myös huippu viroissa ihmisiä joista aikanaan on kuritettu ADHD piiloon. Oma paras kaverini on tästä esimerkki. Diplomi insinööri ja perheen isä. Oli aivan mahdoton lapsena mutta vanhenpans eivät antaneet tuumaakaan periksi.

 

Ja voit unohtaa tuon vanhan vankilakliseen että siellä on lapsena hakattuja. Piti paikkansa ennen. Ei enää. Tunnen vankila pastorin ja vankila psykologin. Nykyään nuoria vankeja yhdistää se että vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja tai rangaistuksia. Eli sitä kuria. Eikä niitä rajoja sitten asettanut kukaan muukaan ennen rikosvastuuikää. Lapsi on oppinut jo pienenä saamaan tahtonsa läpi väkivaltaa käyttämällä ja jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen jos kukaan ei pysäytä sitä kehitystä. 

Eläpä viitti ihan sitä ihteään puhua mun puhtaaseen korvaan. 

Joo, aivan varmasti vankiloista löytyy niitäkin, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia rajoja, mutta edelleen löytyy ihan valtavasti niitä, joilla on se ADHD, eivätkä ole ikinä saaneet asianmukaista tukea, varsinkaan tarpeeksi ajoissa.

Sitten voit vielä ihan itseksesi miettiä kumpi ihminen mahtaa olla onnellisempi ja hyvinvoivampi: Se josta on "kuritettu ADHD piiloon", vai se, joka on saanut asianmukaista ohjausta alusta asti, ja oppinut hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ja kääntämään erityisyytensä voimavaraksi? 

Mä meinaan olen sitä sukupolvea, joilta vielä " kuritetiin se ADHD piiloon", kuten on myös isäni, ja kyllä me aika paljon surkeampia, aggressiivisempia, alisuoriutuvampia ja traumatisoituneempia ihmisiä ollaan, vaikka ehkä vanhempamme sitten aikanaan saivat hyväksyvää silmää, kun lapset piestiin nöyriksi. tai siis oikeasti passiivis-aggressiivisiksi heikompien kiusaajiksi.

Jos ei vielä ole käynyt selväksi, niin meidän suvussa ADHD kulkee vahvana, ja tuo entisajan meininki on ollut vain ja ainoastaan ihan  pa s k... 

Ja edelleenkään: mun lapsi ei todellakaan ole kasvanut ilman rajoja, niitä vain ei ole asetettu aggressiolla ja rangaistuksilla. Aikuinen voi myös olla fiksumpi, jos haluaa. Mun lapseen on esim. aina toiminut ihan superhyvin huumori, leikki, kilpailut, kaikkeen positiiviseen vetoaminen, kehut jne. 

Niin ja tämä lapsi on menossa lääkikseen opiskelemaan. Vaikka ei yhtään kuritettu ja alistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lasten olisi  hyvä oppia jo mahdollsimman pienenä että perseilijöille käy lopulta aina huonosti. Jos jatkaa toimintaansa tästä ohjeesta huolimatta, aika äkkiä käy niin että ei ole enää kavereita missään, harrastusryhmistä potkitaan pois ja koulujen välitunneilla saat perseillä itseksesi.  Jos lapsi ei itse tätä älyä, se on vanhempien tehtävä selkeäsanaisesti selittää tämä heille siinä kohtaa kun lapsi valittaa että ei ole ketään kenen kanssa leikkiä.

Niinpä. Lapsi saa vaan ihan väärän signaalin kun äiti suureen ääneen syyttää valmentajaa opettajaa jn e herrantertun kiusaamisesta eikä vaan todeta että jos et osaa ryhmässä harrastaa niin et harrasta sitä lajia.

Lapsi myös saa ihan väärän signaalin kun äitinsä Hesarissa julistaa, ettei jaksa tätä lastaan!!! Millainen äiti voi kirjoittaa noin?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lasten olisi  hyvä oppia jo mahdollsimman pienenä että perseilijöille käy lopulta aina huonosti. Jos jatkaa toimintaansa tästä ohjeesta huolimatta, aika äkkiä käy niin että ei ole enää kavereita missään, harrastusryhmistä potkitaan pois ja koulujen välitunneilla saat perseillä itseksesi.  Jos lapsi ei itse tätä älyä, se on vanhempien tehtävä selkeäsanaisesti selittää tämä heille siinä kohtaa kun lapsi valittaa että ei ole ketään kenen kanssa leikkiä.

Niinpä. Lapsi saa vaan ihan väärän signaalin kun äiti suureen ääneen syyttää valmentajaa opettajaa jn e herrantertun kiusaamisesta eikä vaan todeta että jos et osaa ryhmässä harrastaa niin et harrasta sitä lajia.

Lapsi myös saa ihan väärän signaalin kun äitinsä Hesarissa julistaa, ettei jaksa tätä lastaan!!! Millainen äiti voi kirjoittaa noin?!

Lapsen äiti näemmä vihaa häntä koska väärä isä äidin mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kermaperseiden 5 v lapsia viedään kymmenen kertaa viikossa harrastamaan. 

Jos kerran kaikissa ryhmissä tulee heti kättelyssä ongelmia, niin ehkä se on sitten katsottava jotain sellaista harrastusta, jota lapsi voi tehdä yksinkin, ettei tarvi ryhmätoimintaa olla, joka ei selvästikään sovi. Vaihtoehtojahan on rajattomasti, kun sitä rahaa riittää.

Kukaan ei ole tainnut sanoa, että 5-vuotiasta viedään 10 kertaa viikossa harrastamaan. 

"Perheessä 4 lasta ja viikossa vähintään kymmenen harrastusmenoa." Kerrotaan aloituksessa. Joka tapauksessa niitä lapsia viedään harrastuksiin viikon aikana aivan helvetisti. Lapsen iällä ei niin merkitystä, vaan harrastamisten määrällä. Lapsi on vain vuoden viisivuotias, mutta ei se harrastuksissa lentäminen siihen lopu, ellei lopeteta.

Haluatko nyt ruveta jankkaamaan?