HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Joo miks nää someajan vaikuttaja-toimittajat luulee olevansa kaikkien alojen asiantuntijoita? Niin moni tehnyt tyhjänpäiväisiä kirjoja, joita luetaan vain, että saadaan paljastuksia heidän elämästään ja sitten ruoditaan niiden tekopyhyyttä palstoilla. Miksi kukaan halua olla tollaisella alalla?  

Patologinen huomion tarve.

"Kannattaako yhteiskunnan maksaa minun opinnoistani? Tuhlaanko vain yhteiskunnan rahoja? Tällaisia kysymyksiä Raisa pyöritteli päässään"

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…

Nyt saadaan nähdä opintojen antia ja voidaan Raisan tavoin miettiä, onko hän vain tuhlannut yhteiskunnan rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjoittaa yleispäteväksi tähtäävän kirjan, jolla haluaa tuoda esiin eroperheisiin liittyviä yhteiskunnallisia epäkohtia, asioista on varmasti myös näkemyksiä, joissa lukijat ovat eri mieltä. Jos tuo itsensä ja perheensä esiin ”tieto”kirjassa, osa tuosta kritiikistä tulee henkilöitymään. Esimerkiksi siten, että julkisessa keskustelussa osa mainituista epäkohdista nähdään asianosaisten itsensä valintoina ja niiden seurauksina. On aika tavallista kysyä, miksi juuri vanhempi, joka jättää lapsensa toisen vanhemman heidän yhteisensä vauvansa yksivuotissynttäreillä, olisi erityisen osaava eroneuvoja tai edes erityisen oikea suosittelemaan yhtään mitään muille eroaville. 

Ei tolla oo mitään kapasiteettia mihinkään yhteiskunnalliseen ajatteluun tai ymmärrykseen. Pelkkää Minää ja Miltä MUSTA Tuntuu. Ja ite ees kirjoiteta kirjoja vaan puolet teetetään kaverilla tai ex miehellä. loppu sitten kilauta kaverille -meiningillä. Ai on osattu haastatella jotakin asiantuntijaakin? Oho vau miten hienoa! Tosin on kai se oma taitolajinsa löytää just ne ja VAIN ne asiantuntijat jotka pönkittää omaa Miltä MINUSTA Tuntuu -vuodatusta. Olis ottanut lapsiperhekirjoihin tuon keltinkankaan haastateltavaksi. Miksiköhän ei ottanu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjoittaa yleispäteväksi tähtäävän kirjan, jolla haluaa tuoda esiin eroperheisiin liittyviä yhteiskunnallisia epäkohtia, asioista on varmasti myös näkemyksiä, joissa lukijat ovat eri mieltä. Jos tuo itsensä ja perheensä esiin ”tieto”kirjassa, osa tuosta kritiikistä tulee henkilöitymään. Esimerkiksi siten, että julkisessa keskustelussa osa mainituista epäkohdista nähdään asianosaisten itsensä valintoina ja niiden seurauksina. On aika tavallista kysyä, miksi juuri vanhempi, joka jättää lapsensa toisen vanhemman heidän yhteisensä vauvansa yksivuotissynttäreillä, olisi erityisen osaava eroneuvoja tai edes erityisen oikea suosittelemaan yhtään mitään muille eroaville. 

Ei tolla oo mitään kapasiteettia mihinkään yhteiskunnalliseen ajatteluun tai ymmärrykseen. Pelkkää Minää ja Miltä MUSTA Tuntuu. Ja ite ees kirjoiteta kirjoja vaan puolet teetetään kaverilla tai ex miehellä. loppu sitten kilauta kaverille -meiningillä. Ai on osattu haastatella jotakin asiantuntijaakin? Oho vau miten hienoa! Tosin on kai se oma taitolajinsa löytää just ne ja VAIN ne asiantuntijat jotka pönkittää omaa Miltä MINUSTA Tuntuu -vuodatusta. Olis ottanut lapsiperhekirjoihin tuon keltinkankaan haastateltavaksi. Miksiköhän ei ottanu...

Ehkä tää oli eksän källi, tai syy osallistua projektiin: sai viimeisen sanan kun jutun taustat tulee julki. Ehkä osasi aavistaa, ettei sympatiat käänny ystävänpäiväjättäjän suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjoittaa yleispäteväksi tähtäävän kirjan, jolla haluaa tuoda esiin eroperheisiin liittyviä yhteiskunnallisia epäkohtia, asioista on varmasti myös näkemyksiä, joissa lukijat ovat eri mieltä. Jos tuo itsensä ja perheensä esiin ”tieto”kirjassa, osa tuosta kritiikistä tulee henkilöitymään. Esimerkiksi siten, että julkisessa keskustelussa osa mainituista epäkohdista nähdään asianosaisten itsensä valintoina ja niiden seurauksina. On aika tavallista kysyä, miksi juuri vanhempi, joka jättää lapsensa toisen vanhemman heidän yhteisensä vauvansa yksivuotissynttäreillä, olisi erityisen osaava eroneuvoja tai edes erityisen oikea suosittelemaan yhtään mitään muille eroaville. 

Ei tolla oo mitään kapasiteettia mihinkään yhteiskunnalliseen ajatteluun tai ymmärrykseen. Pelkkää Minää ja Miltä MUSTA Tuntuu. Ja ite ees kirjoiteta kirjoja vaan puolet teetetään kaverilla tai ex miehellä. loppu sitten kilauta kaverille -meiningillä. Ai on osattu haastatella jotakin asiantuntijaakin? Oho vau miten hienoa! Tosin on kai se oma taitolajinsa löytää just ne ja VAIN ne asiantuntijat jotka pönkittää omaa Miltä MINUSTA Tuntuu -vuodatusta. Olis ottanut lapsiperhekirjoihin tuon keltinkankaan haastateltavaksi. Miksiköhän ei ottanu...

Ehkä tää oli eksän källi, tai syy osallistua projektiin: sai viimeisen sanan kun jutun taustat tulee julki. Ehkä osasi aavistaa, ettei sympatiat käänny ystävänpäiväjättäjän suuntaan. 

Voi olla, että oli eksän källi. Tosin eksä vaikuttaa haastatteluissa niin sympaattiselta ja täysin tossun alla olevalta lapaselta, että vaikutelma siitä että eukko taas jyränny miehen ku saanu mukaan tohon kirjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaita ei valmenneta. Heidän kanssaan leikitään, pelataan ja soitellaan. Joku järki käteen tähän suorittamiseenkin. 

Eli valmennetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että 5 vuotias on kusipää? Ilmeisesti pitäisi vetää turpaan, niinkö? Järkyttävää mitä Ilmeisesti aikuinen kirjoittaa!

Ei lasta rangaista turpaan vetämällä. Mutta huonosti käyttäytyvää lasta pitää ihan ehdottomasti rangaista. Jäähy tai jälkiruuat pois tai mikä kelläkin toimii. Lapsi oppii aikaa myöten kun vaikka menettää viikoksi oikeudet makeaan. Sen viikon ajan muun perheen syödessä jälkiruokia se lapsi sitten saa miettiä että mitä tuli tehtyä

Mulla oli lapsi, joka kieltäytyi riemumielin makeasta, jos kyseessä oli rangaistus, ja jäähylle jouduttuaan istui siellä kauemmin kuin olisi pitänyt. Hänelle oli tärkeää vain ja ainoastaan pitää oma päänsä ja vesittää rangaistukset. Oli pakko oppia ohjaamaan hyvällä. 

Nykyään hän on yhdeksäsluokkalainen, ja järkevimpiä nuoria, joita tunnen. En osaa selittää asiaa muuten kuin että hänellä oli sellainen luonne, joka reagoi tosi voimakkaasti rangaistavana olemiseen. 

Nykyajan rangaistukset ovat enimmäkseen tehottomia, joten itsepäisen lapsen on yleensä helppo sietää niitä. 

Ennen vanhaan tilanne oli eri. Harva lapsi seisoi vapaaehtoisesti tuntitolkulla nurkassa tapettia tuijottelemassa. Saatika otti vapaaehtoisesti selkäsaunan.

Tehokas nykyrangaistus on lähinnä puhelimen takavarikointi, ja sekin koskee vain niitä lapsia jotka ovat riippuvaisia puhelimestaan.

Entisajan kasvatus olisi taatusti katkeroittanut tämän lapsen. Siinä ei olisi kukaan voittanut.

Näinhän ne keskustelemalla kasvattavat ajattelee että he ovat oikeassa ja muut väärässä. Ja kun naapurin Pirjo kasvattaa lastaan autoritäärisesti ja lapsesta tulee urheilutähti ja myöhemmin lääkäri tai diplomi insinööri niin se on vaan sattumaa. Samoin kuin se että keskustelijan omasta lapsesta kasvaa moniongelmainen nuori. Mitään vastuuta nämä keskustelijat eivät ota lopputuloksesta. Se on ihan vaan sattumaa kun rankaisemattomuuden seurauksena kasvaa lapsi vinoon. Yhtään ei tarvitse vanhemman miettiä että olisi itse tehnyt jotain väärin. Syy on tietenkin ympäröivässä maailmassa joka ei huomioinut oikealla tavalla äidin erityistä lumihiutaletta

Rankaiseminen tutkitusti on tehoton kasvatuskeino etenkin pienten lasten kohdalla. Lapsi ei opi oikeita toimintatapoja rankaisemisella. Varsinkin täällä esitetyt ideat viikon kestävistä rangaistuksista pienelle lapselle vain lisäävät häiriökäyttäytymistä ja uhmakkuutta eikä auta lasta ongelmatilanteissa. 

Kysy keneltä tahansa asiasta edes alkeita ymmärtävältä asiantuntijalta.

Katsos kun minua ei kiinnosta muu kuin lopputulos. Tällä kamalalla julmalla kasvatustyylillä meidän suku kasvattaa erittäin energisistä lapsista koulussa ja harrastuksissa loistavasti pärjääviä hyvin käyttäytyviä lapsia ja myöhemmin koulutettuja työssä menestyviä aikuisia jotka kaikki menevät naimisiin ja hankkivat kaksi lasta ja kasvattavat lapsiaan lässyttäjien mielipiteistä vähät välittäen.

 

Me naureskellaan sukujuhlissa nyky kasvatus tyylille jolle ei yhäkään ole mitään sijaa meidän koko suvussa. Kun tosiaan meitä kiinnostaa vain se millä kasvatustyylillä tehdään terveitä menestyjiä. Haluamme antaa sen tulevaisuuden lapsillemme. Lapsena he sen sijaan joutuvat kokemaan paljon mielipahaa kun eivät saa tahtoaan läpi ja rangaistuksia satelee.

 

En tiedä tilastoja ja kauhea edes sanoa näin mutta en tunne itse yhtään tapausta jolla keskustelemalla olisi kasvatettu lapsesta enempää kuin hyvällä tuurilla keskinkertainen jolla on vain lieviä vaikeuksia. Ei vaan tule mieleen esimerkkiä että pehmeästi kasvatettu olisi menestynyt

Meillä lapsi joko tottelee tai seisoo nurkassa ja sen jälkeen tottelee. Harvoin on nurkalle käyttöä.

Meillä jäähy toimi parhaiten pakkasessa parvekkeella.

 

Tää jäähdytetty aikanaan villi tapaus muuten sai viime vuonna huippuduunin. Osti tänä vuonna tyttöystävänsä kanssa omakotitalon Espoosta. Ensimmäistä lasta odotellessa. Ikää pojalla 23v.

Juujuu mennyvittuun jo

up

Mitä pitää tehdä että 

Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa.

?

Missä se äiti on ollut silloin? Miksei ole estänyt sitä, ettei tule toista varoitusta? Montako varoitusta pitää antaa ennen kuin tulee se viimeinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman huvittavaa, että kolumnin kirjoittaja on yhdessä edellä mainitun somevaikuttajan kanssa kirjoittanut lapsiperheen parisuhdeoppaan. 

Niinpä. Kirjoitetaan ja rahastetaan ensin parisuhdeoppaalla ja sitten erotaan. Kirjoitetaan lapsiperheen erokirja ja mainostetaan sitä myynnin vauhdittamiseksi ja sitten (rahaa vastaan, tietenkin) Kirjoitetaan kuvaus siitä, miten nuorimman lapsen kärsimys tuosta "siististä erosta" konkreettisesti näkyy.

Jos tuo nainen yrittäisi myydä palovaroitinta, se palovaroitin todennäköisesti aiheuttaisi tulipalon.

Jos tuo nainen yrittäisi myydä palovaroitinta, se palovaroitin todennäköisesti aiheuttaisi tulipalon.

LOL! Repesin!!

"Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon.

Olen saanut lapseni seurassa ”viimeisen varoituksen” sekä lähikirjastossamme että jalkapallokerhossa."

Eihän sitä sille lapselle opeteta vaan lapsen vanhemmalle, joka ei itse tajua ensimmäisestä kerrasta! Mitä vie lastaan paikkoihin, joissa lapsi ei vielä osaa olla ja käyttäytyä?

Meillä lapset oli ihan pikkuisina vilkkaita. Itse raudanpuuteaneemisena tein alkuun vääriä valintoja. Mutta kun lapset oli 5 ja 4, tehtiin täyskäännös.

- Ruutuajan minimointi - itseasiassa puolisen vuotta mentiin ensin ihan täysin ilman mitään ruutuja. Televisio varastoon, ei mitään pädejä, laitteita. Tämän jälkeen ollaan ehkä kerran viikossa katsottu yhdessä yksi pitkä elokuva viikossa. Eivät saa käyttää ruutuja itsenäisesti vielä vuosiin. (Ovat nyt 9 ja 8). Myös aikuisille tiukat ruutuaikasäännöt.

- Panostettiin yhteiseen ruokailuun. Syödään 1-2 krt päivässä rauhassa, yhdessä saman pöydän ääressä samaan aikaan 

- Alettiin käymään 2krt. viikossa kirjastossa koko perhe. Lopulta lapset oppi molemmat lukemaan ennen koulua ja ovat todella sinnikkäitä ja rauhallisia. Jaksavat lukea pitkiäkin ja kuvattomia romaaneja itsekseen.

- Ollaan panostettu rauhalliseen tekemiseen kotona. Piirretään paljon yhdessä, muovaillaan, tehdään pienoismalleja ja askarrellaan. 

- Ulkoilu, uni ja liikunta. On surullista nähdä paljon ylipainoisia lapsia, joista osa saa käyttää jopa TikTokia itsekseen alle 10-vuotiaana. Kerran eräs 7v. sanoi katsoneensa itsekseen Squid gamea. Ei ei ei. Paljon liikuntaa, paljon ulkoilua, aivot kiittää.

Harrastuksissa on surullista, jos muutama villi lapsi terrorisoi muiden mahdollisuuden saada laadukasta valmennusta. Urheilussa on valitettavan paljon itsekkäitä ja villejä tyyppejä, jotka ei syöttele tai huomioi yhtään pienempiään :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaita ei valmenneta. Heidän kanssaan leikitään, pelataan ja soitellaan. Joku järki käteen tähän suorittamiseenkin. 

Eli valmennetaan. 

Jep. Kotona opetellaan tyhjäämään tiskikonetta jne. Jokainen tällainen hetki on oppitunti tulevaa varten.

Miten tää ketju meni tällaiseksi hervottomaksi yhden ihmisen haukkumiseksi? Ollaan eksytty todella kauas otsikon aiheesta. Asiatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Yksikään lapsi ei tarvitse sellaista lajia. Ehkä joku vanhempi tarvitsee hauraan itsetuntonsa tueksi.

Paitsi tietysti ne lapset jotka haluavat harrastaa sellaista lajia. Itse aloitin jalkapallon kolmevuotiaana ja luistelukoulun neljävuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Kiinnostais tosiaan mitkä on tälläiset lajit. Kun moni ihan menestyvä ammatti urheilija on aloittanut vasta vuosia myöhemmin

Esimerkiksi futiksessa ne lahjakkaat menee nopeasti ohi niistä aikaisemmin aloittaneista joilla ei ole lahjoja. Yleisurheilussa ehkä voi pärjätä pelkällä kovalla treenillä

Mitään "lahjakkaita" ei ole olemassakaan. Futiksessa ne menee ohi muista jotka viettävät lähes kaiken vapaa-aikansa palloa potkien ja ne jotka koskevat palloon vain treeneissä ovat niitä jotka "jäävät jälkeen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Kiinnostais tosiaan mitkä on tälläiset lajit. Kun moni ihan menestyvä ammatti urheilija on aloittanut vasta vuosia myöhemmin

Esimerkiksi futiksessa ne lahjakkaat menee nopeasti ohi niistä aikaisemmin aloittaneista joilla ei ole lahjoja. Yleisurheilussa ehkä voi pärjätä pelkällä kovalla treenillä

Viisivuotiaille on futiksessa tarjolla perhefutista yhdessä vanhemman kanssa ja yleisurheilussa yleisurheilukoulua, missä joku vähän vanhempi juniori vetää hippaleikkejä. Kummassakaan ei valmenneta 5-vuotiaita.

Voi helvetti. Meidän 2021-syntyneet pettyvät kyllä nyt pahasti kun joudun ilmoittamaan heille että loppukauden sarjapelit ovat peruttu, koska joku av-mamma tiesi kertoa että heille ei ole sellaisia tarjolla. Voidaanko kuitenkin pelata vielä viikonlopun turnaus, kun ollaan jo ehditty sinne ilmoittautumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksuttomia ja edullisia harrastuksia on js on ollut aina. Ei kaikkien tarvitse köydä yksityistunneilla opettelemassa viulunsoittoa tai kuulua urheiluseuraan tms. Muitakin vaihtoehtoja on.  Liikuntaa voi harrastaa ihan omaksi iloksikin. Kansalaisopistoissa on lapsillekin edullisia kursseja yms. 

Jostain syystä sitä maksutonta ja edullista vapaamuotoista harrastamista kuitenkin hyljeksitään lasten kohdalla. Yleinen käsitys on että jos lapsi harrastaa niin sen pitää tapahtua valmentajan tai opettajan johdolla esimerkiksi urheiluseuran puitteissa.

Jep. Ja sitten siellä on sekaisin kaikenlaista porukkaa. Juuri näitä enemmän lastenhoitoa kaipaavia ja sitten niitä jotka oikeasti haluaisi treenata. Ja voi arvata kumpaan ryhmään sen valmentajan aika (valitettavasti) kuluu. 

Edelleenkään 5-vuotiaat eivät tarvitse valmentajaa yhtään mihinkään. Eli se aika kuluu joka tapauksessa hukkaan.

Miten ajattelit viisivuotiaan opettelevan vaikka pianonsoittoa tai jalkapalloa (siis sitä oikeaa lajia, ei pihalla potkiskelua) ilman valmentajaa?

Miksi sinä ajattelet, että viisivuotiaan pitäisi opetella pianonsoittoa tai oikeaa jalkapalloa? Harrastuspoluissa yleensä viisivuotiaan ikätasolla tarjotaan yleensä muskaria ja perhefutista. 

Joita kumpaakin vetää koulutettu valmentaja tai opettaja. Pointtisi oli?

Pianonsoittoa ja jalkapalloa voi kumpaakin alkaa myöhemmin harrastaa, vaikka ei kävisi 5-vuotiaana missään ohjatussa harrastuksessa. valmentajasta ei ole mitään hyötyä, jos lapsen kypsyys ei vielä riitä harrastukseen.

Siitä nyt ei edelleenkään ollut puhe, vaan että tarvitaanko vaikka niiden viisivuotiaiden harrasteryhmiin valmentajia vai ei. Ja vastaus on edelleen, että kyllä tarvitaan vaikka tuo yksi turaani jotain muuta jostain syystä kuvittelee. 

Viisivuotiaat eivät tarvitse valmentajia mihinkään. He tarvitsevat tolkun aikuisia. Totuuden nimissä myönnän, että joskus olen tavannut ihmisiä, jotka ovat molempia.

Vastuullisia aikuisia ohjaamaan harrasteryhmän toimintaa? Vịttu kun meillä olisi joku lyhyempi sana tuolle. Eiku hei, se on valmentaja!

Viisivuotiaat ei tartte valmentajia, koska eivät tartte harrastusryhmiäkään. 

Jotkut lajit ovat aikaisen erikoistumisen lajeja, jotka on hyvä aloittaa jo 3 - 4 vuotiaana.

Kiinnostais tosiaan mitkä on tälläiset lajit. Kun moni ihan menestyvä ammatti urheilija on aloittanut vasta vuosia myöhemmin

Esimerkiksi futiksessa ne lahjakkaat menee nopeasti ohi niistä aikaisemmin aloittaneista joilla ei ole lahjoja. Yleisurheilussa ehkä voi pärjätä pelkällä kovalla treenillä

Mitään "lahjakkaita" ei ole olemassakaan. Futiksessa ne menee ohi muista jotka viettävät lähes kaiken vapaa-aikansa palloa potkien ja ne jotka koskevat palloon vain treeneissä ovat niitä jotka "jäävät jälkeen".

Kummasti Suomessa uskotaan varhaiseen erikoistumiseen ja siihen, että kaikki aika pitäisi kuluttaa sen yhden harrastuksen parissa. 

Toisenlainen kulttuuri on mm. Norjassa, jossa tyypillisesti harrastetaan monia lajeja ja erikoistuminen tapahtuu vasta usein teini-iässä.

Aiheesta on kirjoitettu vaikka kuinka, mutta Suomessa toistetaan tätä näkemystä ja tuloksena huomattavasti vähemmän huippuja kuin monipuolisella harrastamisella. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tää ketju meni tällaiseksi hervottomaksi yhden ihmisen haukkumiseksi? Ollaan eksytty todella kauas otsikon aiheesta. Asiatonta.

No, eiköhän tuo Raisa ole yksin syyllinen lapsensa ongelmiaan 

Raisan onnellinen uusioperhe. 😂😂😂