Miksi yrität jutella tuntemattomille
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen savolainen. Ja täällä savossa ihmiset juttelevat toisilleen.
Myös me karjalaiset juttelemme toisille. Ei se tarkoita muuta kuin seurallisuutta.
Jep. Tuolla tuo on ihan normaalia.
Olen niin yksinäinen ja haluan poistaa sitä kustannuksellasi, halusit tai et.
Koska kaltaisellesi incelille tekee vain hyvää olla kosketuksissa ihmisten kanssa. Sinä voit pahoin kun ainoa kontaktisi ihmisiin on wolt kuski ja palstanväki.
Vierailija kirjoitti:
Koska on normaalia olla sosiaalinen
Samoin jos keskustelulle avautuu luonnollinen tilaisuus vaikkapa ruokakaupassa tai metsämaastossa. Ei sen tarvitse olla mikään syvällinen filosofinen keskustelu vaan pelkkä arkinen kommentointi. On normaalia sanoa jotain eikä olla vain hiljainen mörökölli, joka ei saa suutaan auki. Ilman puhetta on aika vaikea päätellä pelkien ilmeiden ja eleiden perusteella mitä jonkun toisen päässä liikkuu vai liikkuu mitään.
En yritä vaan yritän olla rauhassa ja siksi kuulokkeet hyvä suoja näitä yksinäisyyden poistajaa hakevia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan luurin tuijottamista.
Tapahtuuko kaikki jännä aina siellä internetissä eikä omassa elämässä ja lähiympäristössä?
Seurallisuus on tietenkin vapaaehtoista.
En tiedä, pahentaako se kenenkään päivää jos pari pysäkinväliä juttelee.
En puhu mitään tuntemattomien mitään.
No täällä, missä asun, on ihan normaalia vaihtaa muutama sana tuntemattomien ihmisten kanssa, jos sellainen tilanne jostain syystä tulee. Bussilla en kulje kuin ihan satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyttä on paljon ja sitä vähentää tuntemattomille puhuminen. Suullinen vuorovaikutus parhaimmillaan voi olla hyvin antoisaa keskustelu-osapuolille, puolin toisin.
Ja ylipäätään tuntemattomille puhelu edistää keskustelukulttuurin eteenpäinmenoa Suomessa ja lisää sosiaalista hyvinvointia, vähentää turhia pelkoja ja ennakkoasenteita tuntemattomia kohtaan ym. ym.
En halua olla yksinäisyytesi poistaja.
Todella yksinäinen on se joka ei uskalla edes jutella satunnaisille ihmisille. Ketkä ovat ne harvat ja valitut, joiden kanssa olet sitten valmis jakamaan ajatuksesi?
Vierailija kirjoitti:
En yritä vaan yritän olla rauhassa ja siksi kuulokkeet hyvä suoja näitä yksinäisyyden poistajaa hakevia vastaan.
Mittasuhteet!
Tilannetaju on aivan olennaista. Pitää vähän osata lukea tilannetta kenelle ja missä puhut. Usein se ”juttelu” on pelkkää utelemista, ainakin minun kohdallani on näin. En avaudu omista asioistani jossain bussissa tai junassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yritä vaan yritän olla rauhassa ja siksi kuulokkeet hyvä suoja näitä yksinäisyyden poistajaa hakevia vastaan.
Mittasuhteet!
Työnnä ne mittasuhteesi sinne minne aurinko ei paista eikä kuu loista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan luurin tuijottamista.
Tapahtuuko kaikki jännä aina siellä internetissä eikä omassa elämässä ja lähiympäristössä?
Siellä on vauvapalsta ja palstalla on kaikki mun kaverit.
Koska olen hullu ja sen lisäksi vielä alati humalassa.
En juttele tuntemattomille, koska en luota tuntemattomiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen savolainen. Ja täällä savossa ihmiset juttelevat toisilleen.
Tunnen yhden tuommoisen savolaisen. Puhuu taukoamatta ja koska kellään ei riitä uusia tarinoita kaiken aikaa, puhuu sitten ne samat monen moneen kertaan. Enkä ilkeä sanoa, että osaan jo ulkoa nuo juttusi.
Väite, että suomalaiset eivät juttele tuntemattomille, on osittain epätosi.
Olen kuullut, että ainakin Tampereella tuntemattomille jutteleminen on suorastaan rikos. Helsingissäkin melkein.
Kuopiossa se on paikallinen tapa, samoin muissa Itä-Suomen kaupungeissa.
Pienillä paikkakunnilla kaikki ainakin luulevat tuntevansa toisensa, joten kaikki tietää, kenelle voi jutella ja kenelle ei.
Syrjäseudulla jutellaan vaikka metsän eläimille, jos satutaan joku olento kohtaamaan.
Siitä on vitsikin. Savolaismies kysyi kuskilta Helsingissä: "Mihin te viette näitä mykkiä?"