Millaisia red flageja teillä ollut suhteen alussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

 

Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?

Ap

Jos se tuntuu överiltä, se yleensä on överiä. 

Vaikuttaa huonoitsetuntoiselta läheisriippuvaiselta, jos ei voi olla ilman et saa viestiä toiselta joka toinen sekunti. Itse arvostan itsenäisyyttä ja taitoa elää omaa elämää kaiken rakastumisen keskelläkin.

Minulle red flag olisi myös sanat: "En voi elää ilman sinua." Puist! Kyllä jokaisen pitää pystyä elämään, vaikka se rakas kuolisi onnettomuuteen tai syöpään, tai jopa tulisi ero. Vaikka olisikin kamalaa ja surullista, silti itsem. ei ole hyvä ratkaisu.

Ei tuota nyt kirjaimellisesti kannata ottaa. Enemmän sillä on tarkoitus viestiä miten tärkeä toinen on. Kyllähän moni sanoo myös, ettei voisi elää jos lapsi kuolisi, mutta pakon sanelema sitä elää sitten kuitenkin. Kaikkeen tottuu lopulta.

Seuralainen vastusti vartijaa. Oli pöllinyt prismasta pullon valkkaria ja sukkikset, kun haimne olutta ja tarjousmakkaraa ensi picnic eväiksi. Hyvä, että en joutunut itse syyllisyyden alle. Kuljettiin sentään koko kauppareissu käsikynkin ja herskynauruin. Ei jatkoon, vaikka rempseät ja kookkaat naiset ovat minulle harvinaista herkkua. Daamista tuli punalaputettu. 

Ekoulla treffeillä ravintolassa otti pienimmän ja halvimman mahdollisen annoksen. Olisi siitä pitänyt arvata, että varallisuudesta huolimatta kukkaron nyörit ovat tiukilla. Hyvä mies ja isä hänestä muuten kuoriutui, mutta edelleen venyttää senttiä, vaikka tarvetta ei sellaiselle olekaan.

Suhteen alussa oltiin jo niin rakastuneita, vaikka ei edes tunnettu hyvin.

Mielisteli lapsiani 

Ja äitiäni . Remontoi asuntoni. Ja äitiäni asunnon.

Vei ulkomaille konserttiin.

Totuus olin hänen 3 vaimo.

Suhteet yleensä päättyneet miehen pettämiseen.

Erottu ollaan. Hänen uusi suhde alkoi

kun olimme vielä naimisissa. Olisi halunnut tulla luokseni pettämis reissun jälkeen.

En ottanut.

Uuden kanssa ei vielä naimisissa.

Miehellä oli taipumus lähteä jokaiseen keskusteluun vastapuolelta. Vaikkei siis edes ollut sitä mieltä. Se oli joku väittelytaktiikka. 

Lähes kaikki jokapäiväiset keskustelut muuttuivat kiivaaksi väittelyksi. Miehellä oli tarve osoittaa miten se minun mielipiteeni on väärä. Vaikka siis oikeasti olisi ollut lähes samaa mieltä.

Todella kuormittavaa. Lopulta piti varoa ettei vaan puhu yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Monilla ulkomaalaistaustaisilla miehillä tuo lovebombing on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ja valtava kiire sitoutua, osoittaa rakkautta ja sen jälkeen potkaista sivuun ja siinä sivussa toistaa samaa parin muun naisen kanssa. Siksi suomalaiset tavat omaavat ovat jotenkin luotettavampia ja heidän  todelliset aikeet helpommin tunnistettavia.

Kyllä ihan suomalainen mies oli tuo joka vei minulta luottamuksen miehiin loppuelämäkseni.Voin vaan toivoa ettei olisi muita uhria minun jälkeeni.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu et ne red flagsit on se mihin ihastun. Olen jo hyväksynyt sen että pitää vaan pysyä sinkkuna kun en osaa löytää kunnollista

Joo,minäkin pysyn sinkkuna loppuelämäni, kun luottamus miehiin riistetty loppuelämäksi!

Vierailija kirjoitti:

Suurin red flag on englanninkielisten termien (esim. red flag) käyttäminen. 

Juuri tämä ja samoin jos käyttää sanoja sporttailu tai seikkailu. 🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin red flag on englanninkielisten termien (esim. red flag) käyttäminen. 

Juuri tämä ja samoin jos käyttää sanoja sporttailu tai seikkailu. 🤮

Deittinarkkarit ei osaa sanoittaa tunteita. Vai onko niitä tunteita muuta ku mä. 

Suhteen alussa ei pahemmin ilmaantunut mitään koska mies jaksoi näytellä, ainoastaan että mies halusi suhteen etenevän nopeasti sai minut varuilleni, parin kuukauden kohdalla alkoi kulissit rapistua hänellä ja esim ihan outo mustasukkaisuus astui kehään. Olin silloin liian kokematon ymmärtämään että olin tekemisissä kuspään kanssa. Vaikea oli karistaa kannoilta, siihen aikaan puhelimessa ei ollut vielä estoja ja tuon tyypin aivoituksista voisi kirjoittaa novellin. Onneksi mies itse ymmärsi palata yhteen eksänsä kanssa ja jätti minut rauhaan, vaikka jostain kumman syystä katsoi tarpeelliseksi ilmoittaa minulle että heille syntyi lapsi ja vielä 9 vuotta myöhemmin laittoi vonkausviestin some-tililleni, blokkasin.

Eikö enää suomenkieltä osata??.

Vai oliko tämäkin "ongelma" kopio jostain ulkomaansivuilta??

Ihminen joka ei ymmärrä 10 sentti  ei ymmärrä yhtä euroakaan.

Tuon ansiosta Teillä ei ole talous tiukalla nyt. 

Minä ihmettelin kanssa tuota selittämätöntä mustasukkaisuutta. Olin muka pettänyt häntä ja turpaan tuli. Ja myös käsittämätöntä eristämistä mun läheisistä. Loppujen lopuksi ajauduin yrittämään itsemurhaa mutta onneksi rakas läheiseni pelasti minut.

Ehkä sellainen että esittää olevansa kiinnostunut toisen asioista ja jutuista ja jotenkin ollaan yllättävän samanlaisia ja pidetään samoista asioista. Kunnes selviää että toinen on teeskennellyt olevansa kiinnostunut ja itse asiassa hän ei olekaan kovin kiinnostunut vaan vaihtaa esimerkiksi puheenaihetta kun aihe on hänelle liian syvällinen tai vaikea keskusteltava. Lisäksi sellainen että huonot tavat alkavat tulla esille, esim piereskely (jokainen nyt joskus piereskelee mutta sellainen että esim kävellessä muina miehinä piereskelee menemään, ihan julkisella paikalla). Ei jaksa pitää yllä kulissia eli kotona on sotkuista (suhteen alkuvaiheessa piti kotinsa siistinä), homeiset ruoat jääkaapissa jne. Tulee jotenkin huijattu olo kun on luullut että ihminen on jonkinlainen mutta onkin vetänyt jotain roolia ja kulissia. Tällaiset saattavat paljastua siis joskus puolen vuoden-vuoden seurustelun jälkeen.

Oma herkkäuskoisuus ja sinisilmäisyys ovat olleet red flagejä.

Tuosta "liian nopeasta etenemisestä". Mistähän sen sitten itse tietää, mikä on sellainen sopiva tahti? Itse kun tapasin vuosikymmeniä siten nykyisen vaimoni, olin jo kuitenkin 24-vuotias, enkä ollut koskaan seurustellut vakavasti. Eli ei ollut mitään kokemusta, miten edetä. Jos sellainen tapaus, kuten minä, vaikuttaa "liian innokkaalta" voi sille olla ihan syynsä.

Omalta tyttäreltä olen oppinut, kuinka pitkään pitää odottaa, ennen kuin vastaa viestiin ja muita sääntöjä... ei kyllä onnistuisi tapailu minulta enää...

Sellainen outo vaatimattomuus kykyihin nähden paljastui myöhemmin korreloivan laiskuuden, nahjusmaisen ja itseään säälivän, säästävän luonteen kanssa. 

Esimerkkejä: pienikin nuha niin ei voinut olla ulkona, parempia töitä ei saanut aikaan hakea mutta messusi kavereistaan kaikkea ikävää kun nämä ponnisteli eteenpäin. Oli herkkähipiäinen ja kateellinenkin, mutta verhosi tämän ensin "jaloihin, tieteellisiin arvoihin".

Haukkui entiset tyttöystävänsä = paljastui itse pettäjäksi, jolla oli koko ajan netin kautta menossa. 

Oli viiden ällän ylioppilas, mutta arka ja herkästi stressaava. Ei kyennyt muuta kuin menemään ns. valmista putkea myöten, jolloin jäi pienituloiseksi pätkäakateemiseksi. Kotityöt ei motivoineet ja saattoi viikkokaupalla lykätä naulan lyömistä seinään, vaikka tarvikkeet oli lattialla valmiina. 

Oli itse hintelä ja sanoi, että voisin laihduttaa ettei käsivarteni olisi hänen käsivarsiaan paksummat. :) Oltiin tosin nuoria. Nyt Tuomas urheilutoimittaja, ehkä on saanut massaa. 

jos ei ole rakkautta, se on red flag.