Lue keskustelun säännöt.
Millaisia red flageja teillä ollut suhteen alussa?
Millaisia red flageja teillä on ollut tapailuvaiheessa tai suhteen alussa?
Kommentit (389)
Mies antoi kukkia. Vei minut kivoihin paikkoihin. Kotinsa oli aina siisti ja sängyssä puhtaat lakanat, kun menin viikonlopuksi. Teki hyvää ruokaa. Esitteli ystävilleen, jotka vaikuttivat mukavilta.
Olisi se pitänyt arvata: naimisiin mentiin ja ollaan kymmenen vuoden jälkeenkin onnellisia, näistä epäilyttävistä "punaisista lipuista" huolimatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aloita suhdetta jos näen punaisen lipun piste.
Miten typerinä sinä ap pidät ihmisiä? Kukaan ei ala väkivaltaisen tai juopon tai laiskurin kanssa suhteeseen.
Narsisti paljastuu hitaasti, koska esittää kunnollista ja kivaa kunnes uhri on kiikissä. Se on miestyypillistä manipulointia.
Ap vaikuttaa punaiselta lipulta.
Oi kuule, kuinka moni menee, ja jää tuollaiseen suhteeseen!?!
TOSI moni.
Henkensä menettäneitäkin on.
Ei se ole tyhmyyttä. Se on turvattomuutta. Hakee jostakin, edes jostakin pikkusen hyväksyntää ja huomiota, ja siitä on sitten vaikea lähteä, kun on siihen pikkuhuljaa totuttautnut. Ei enää erota oikeaa ja väärää, eikä osaa suojella itseään.
Ei kaikki ole noissa ihmissuhdeasioissa yhtä fiksuja kuin sinä.
Monilla ollut esim. lapsuus alkoholistiperheessä ja sit aikuisenakin ajautuu tuollaisiin ei-terveisiin ihmissuhteisiin. Usein taustalla turvattomuutta, läheisriippuvuutta, huonoa itsetuntoa jne.
Jos sinä olet se, joka on alussa jahdannut miestä kauankin, ennenkuin tämä on antautunut suhteeseen- hän ei vai ole susta tarpeeksi kiinnostunut ja on sitten heikolla hetkellä antanut periksi. Tällainen suhde kestää noin kaksi kuukautta.
Se klassinen ”Kaikki exät, vanhemmat, sukulaiset, entiset ystävät, työkaverit ja pomot on hulluja tai narsisteja.”
Todellisuudessa tämä ihminen oli itse katkera, joustamaton, ajattelematon, pitkävihainen riidankylväjä, joka joutui jatkuvasti konflikteihin oman huonon käytöksensä vuoksi. Kun tästä käytöksestä huomautettiin että tällainen ei ole ok, tai häntä jollain tavalla kritisoitiin ihan aiheesta, niin hän uhriutui ja jatkoi välit kaikkiin muihin osapuoliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?
Ap
Sanoisin, että terve ihastus ei herätä ahdistusta ihastuksen kohteessa eikä rajoita elämää. Se kunnioittaa toisen rajoja. Normaali aikuinen ei heti ihastu hillittömästi ja vanno ikuista rakkautta ja aseta sinua jollekin palvontajalustalle.
Ihan näin yksioikoinen asia ei ole. Itse ahdistuin nykyisen parisuhteen alkaessa, mutta se ei johtunut toisesta osapuolesta, vaan omista prosesseistani.
Kohta 20 vuotta yhdessä rakastavan puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?
Ap
Sanoisin, että terve ihastus ei herätä ahdistusta ihastuksen kohteessa eikä rajoita elämää. Se kunnioittaa toisen rajoja. Normaali aikuinen ei heti ihastu hillittömästi ja vanno ikuista rakkautta ja aseta sinua jollekin palvontajalustalle.
Ihan näin yksioikoinen asia ei ole. Itse ahdistuin nykyisen parisuhteen alkaessa, mutta se ei johtunut toisesta osapuolesta, vaan omista prosesseistani.
Kohta 20 vuotta yhdessä rakastavan puolison kanssa.
Tarkennuksena: tarkoitin vain tuota ensimmäistä lausetta: "Sanoisin, että terve ihastus ei herätä ahdistusta ihastuksen kohteessa". Kaikesta muusta samaa mieltä.
Muutaman yhteisen viikonloppuhotelliyön jälkeen nainen pyysi kotiinsa yöpyilemään. Nätti koto, hyvä ruoka, leppoisaa oloa, koin hemmottelua. Konjakki oli just lempilajia, suklaa joskus kehaisemaani sorttia ja kahvi suosikkiani, tummapaahto nimeltä_____ Hän oli kaunis ja puhui viisaita, leskirouva taloushallinnon parista. Tunteet olivat molemmilla käsinkosketeltavan vahvoja.
Lepäilin sylttääntyneiden vuodevaatteiden keskellä silmäluomet lurpottaen. Hän astui suihkunraikkaana, upein rouvavartaloineen vuoteen ääreen alastomana, kantamuksena pahvilaatikko. Kohottauduin istualleen, mitäs kivaa nyt - ilme naamallani.
Hän kippasi naurahtaen laatikon sisällön syliini. Boksereita, pitkiä kalsareita ja miesten lyhytlahjealushousuja.
Siinä ne olivat, miesvainajan ihokkaat. Kuulin, että minulle sopivaa kokoa. Korvissani solisi sanat: Ole hyvä.
Ihminen on yksilöllinen ja joskus siitä ihan häkeltyy, kuten minä tuolloin. Tuntui ihan mahdottomalta ryhtyä kantamaan nahkaa vasten naistuttavan miesvainaan alusasuja. Toisaalta leskirouvan upea vartalo ei ollut aiheuttanut vastaava pähkäilyä: kuolleen miehen vaimo.
Totesin pukeutuessa ikiomiin kalsareihin sun muihin vermeisiini, että ne vainaan alusasut olisivat tykättyjä jossain kirpputorilla. Hän ei ihan pitänyt ideasta. Tapailimme vielä pari kuukautta, en saanut kalsarikohtausta mielestäni. Se vaikutti suhtautumiseeni ja suhteeseemme kivensiruna kävelykengässä.
Tiedä sitten pysyinkö tässä keskustelun aiheessa. Kiireesti poikamiesvarikkolle paluulippua siinä lemmenkaarteessa eteeni heilahti.
M61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aloita suhdetta jos näen punaisen lipun piste.
Miten typerinä sinä ap pidät ihmisiä? Kukaan ei ala väkivaltaisen tai juopon tai laiskurin kanssa suhteeseen.
Narsisti paljastuu hitaasti, koska esittää kunnollista ja kivaa kunnes uhri on kiikissä. Se on miestyypillistä manipulointia.
Ap vaikuttaa punaiselta lipulta.
Oi kuule, kuinka moni menee, ja jää tuollaiseen suhteeseen!?!
TOSI moni.
Henkensä menettäneitäkin on.
Ei se ole tyhmyyttä. Se on turvattomuutta. Hakee jostakin, edes jostakin pikkusen hyväksyntää ja huomiota, ja siitä on sitten vaikea lähteä, kun on siihen pikkuhuljaa totuttautnut. Ei enää erota oikeaa ja väärää, eikä osaa suojella itseään.
Ei kaikki ole noissa ihmissuhdeasioissa yhtä fiksuja kuin sinä.
Opettele ymmärtämään lukemasi. Sanoin, että kukaan ei mene vaarallisen tollon kanssa suhteeseen, vaan oikein miellyttävän narsistin, jota ei tietenkään tunnista narsistiksi.
Eli varoitusmerkkiä ei näy. Narsisti alkaa rajoittaa, nujertaa, solvata, pettää, kiristää ja hakata pikkuhiljaa. Väkivalta ja kontrollointi pahenee ajan mittaan.
Luetun ymmärtäminen puuttuu isolta osalta suomalaisia.
Tottakai moni, yli puolet naisista on päätynyt huonoon suhteeseen, mutta siitä ei voi syyttää heitä vaan ainoastaan sitä narsistista miestä. Sitä joka selitti niin kiltti ja ihana olevansa ja alussa tosiaan olikin.
Vierailija kirjoitti:
Piereskely ruokapöydässä ilman ennakkoilmoitusta.
Mistä tällainen varoittaa? 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?
Ap
Ajan kanssa.
Kyllä sä sen epäterveen tunnista kuukauden parin sisällä.
Luota vaistoosi.
Tää on myös kulttuurisidonnainen asia. Olen itse kantasuomalainen, mutta vuosien työt ulkomailla on tehny mut kaikeksi muuksi, ku murahtelevaksi nallekarhuks. Näytän positiiviset tunteeni ja olen melko positiivinen ja parisuhdekeskeinen ihminen. Olisko kolme suomalaista naista pitäny mun intensiivisyyttä ahdistavana tai pelänneet ehkä just tota love bombingia, koska eivät ole tottuneet suomalaisen miehen olevan niin avoin tunteistaan ja siitä miten haluan luontaisesti huolehtia toisesta. Monen ulkomaalasen suhtautuminen on ollu aivan päinvastaista ja tullu erittäin positiivista palautetta, et "Oho, suomalainen mies joka puhuu ja pussaa!". No, sinkkuna vielä siltiki, kun ei lapsikysymykset ole osunu yksiin.
Aina kannattaa omaa vaistoa kuunella, mutta joskus oma tunneäly saattaa olla kuplautun, et vähän keskivertoa eri tavalla sut kohtaava saattaakin pelottaa sen erilaisuuden vuoks. Yks naisystävä taas liitto kahen vuoden seurustelun poikki, koska ei vieläkään uskonu mun tunteita aidoks. Oli aika surkeeta itkee pillittää toisen edessä, et etkö sä oikeesti nää miten tärkee oot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?
Ap
Ajan kanssa.
Kyllä sä sen epäterveen tunnista kuukauden parin sisällä.
Luota vaistoosi.
Tää on myös kulttuurisidonnainen asia. Olen itse kantasuomalainen, mutta vuosien työt ulkomailla on tehny mut kaikeksi muuksi, ku murahtelevaksi nallekarhuks. Näytän positiiviset tunteeni ja olen melko positiivinen ja parisuhdekeskeinen ihminen. Olisko kolme suomalaista naista pitäny mun intensiivisyyttä ahdistavana tai pelänneet ehkä just tota love bombingia, koska eivät ole tottuneet suomalaisen miehen olevan niin avoin tunteistaan ja siitä miten haluan luontaisesti huolehtia toisesta. Monen ulkomaalasen suhtautuminen on ollu aivan päinvastaista ja tullu erittäin positiivista palautetta, et "Oho, suomalainen mies joka puhuu ja pussaa!". No, sinkkuna vielä siltiki, kun ei lapsikysymykset ole osunu yksiin.
Aina kannattaa omaa vaistoa kuunella, mutta joskus oma tunneäly saattaa olla kuplautun, et vähän keskivertoa eri tavalla sut kohtaava saattaakin pelottaa sen erilaisuuden vuoks. Yks naisystävä taas liitto kahen vuoden seurustelun poikki, koska ei vieläkään uskonu mun tunteita aidoks. Oli aika surkeeta itkee pillittää toisen edessä, et etkö sä oikeesti nää miten tärkee oot.
Tunteesi voivat olla ihan aitoja, mutta ehkä ne perustuvat enemmän sinun omalle tarvitsevuudelle?
Jos jatkuvasti törmäät tähän problematiikkaan, asiaa kannattaa pohtia vaikka terapeutin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?
Ap
Ajan kanssa.
Kyllä sä sen epäterveen tunnista kuukauden parin sisällä.
Luota vaistoosi.
Tää on myös kulttuurisidonnainen asia. Olen itse kantasuomalainen, mutta vuosien työt ulkomailla on tehny mut kaikeksi muuksi, ku murahtelevaksi nallekarhuks. Näytän positiiviset tunteeni ja olen melko positiivinen ja parisuhdekeskeinen ihminen. Olisko kolme suomalaista naista pitäny mun intensiivisyyttä ahdistavana tai pelänneet ehkä just tota love bombingia, koska eivät ole tottuneet suomalaisen miehen olevan niin avoin tunteistaan ja siitä miten haluan luontaisesti huolehtia toisesta. Monen ulkomaalasen suhtautuminen on ollu aivan päinvastaista ja tullu erittäin positiivista palautetta, et "Oho, suomalainen mies joka puhuu ja pussaa!". No, sinkkuna vielä siltiki, kun ei lapsikysymykset ole osunu yksiin.
Aina kannattaa omaa vaistoa kuunella, mutta joskus oma tunneäly saattaa olla kuplautun, et vähän keskivertoa eri tavalla sut kohtaava saattaakin pelottaa sen erilaisuuden vuoks. Yks naisystävä taas liitto kahen vuoden seurustelun poikki, koska ei vieläkään uskonu mun tunteita aidoks. Oli aika surkeeta itkee pillittää toisen edessä, et etkö sä oikeesti nää miten tärkee oot.
Tunteesi voivat olla ihan aitoja, mutta ehkä ne perustuvat enemmän sinun omalle tarvitsevuudelle?
Jos jatkuvasti törmäät tähän problematiikkaan, asiaa kannattaa pohtia vaikka terapeutin kanssa.
Tämä on hyvä pointti. Omien tunteiden rajaton vyöryttäminen toisen niskaan menee helposti liian intensiivisyyden ja tarvitsevuuden puolelle. Minä laittaisin kyllä suhteen poikki, jos kumppani itkisi edessäni sitä, etten näe kuinka tärkeä hänelle olen ja toisi voimakkaasti esille sitä, kuinka hän haluaa huolehtia minusta. En koe sellaista käytöstä romanttisena vaan epävakaana ja omistushaluisena. Aikeet voivat olla hyvät ja puhtaat mutta jos käytös viestii muuta, on ihan luonnollista, että ihmiset reagoivat jälkimmäiseen. Kukaan meistä ei näe toisen pään sisään ja jos jokin käytöksessä viestii sitä, että kaikki ei ole kunnossa, on normaalia itsesuojelua ottaa etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin red flag on englanninkielisten termien (esim. red flag) käyttäminen.
Tämä. Red flag, dinneri, fine… noita sanoja, kun kuulee, on aika lähteä.
Please do.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin red flag on englanninkielisten termien (esim. red flag) käyttäminen.
Red flag on helpompi ja nopeampi sanoa kuin varoitusmerkit. :)
-eri
Voit siis vaihtaa kokonaan englanninkieleen, se kun on helppoa ja nopeaa.
Ei voi kun teiltä junteilta menee hermo. Murteella sönkötys, kalsarikännit ja hukkuminen juhannuksena, siinä ne on sivistyksen merkit...kunhan ei käytetä englannin kieltä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?
Ap
Ajan kanssa.
Kyllä sä sen epäterveen tunnista kuukauden parin sisällä.
Luota vaistoosi.
Tää on myös kulttuurisidonnainen asia. Olen itse kantasuomalainen, mutta vuosien työt ulkomailla on tehny mut kaikeksi muuksi, ku murahtelevaksi nallekarhuks. Näytän positiiviset tunteeni ja olen melko positiivinen ja parisuhdekeskeinen ihminen. Olisko kolme suomalaista naista pitäny mun intensiivisyyttä ahdistavana tai pelänneet ehkä just tota love bombingia, koska eivät ole tottuneet suomalaisen miehen olevan niin avoin tunteistaan ja siitä miten haluan luontaisesti huolehtia toisesta. Monen ulkomaalasen suhtautuminen on ollu aivan päinvastaista ja tullu erittäin positiivista palautetta, et "Oho, suomalainen mies joka puhuu ja pussaa!". No, sinkkuna vielä siltiki, kun ei lapsikysymykset ole osunu yksiin.
Aina kannattaa omaa vaistoa kuunella, mutta joskus oma tunneäly saattaa olla kuplautun, et vähän keskivertoa eri tavalla sut kohtaava saattaakin pelottaa sen erilaisuuden vuoks. Yks naisystävä taas liitto kahen vuoden seurustelun poikki, koska ei vieläkään uskonu mun tunteita aidoks. Oli aika surkeeta itkee pillittää toisen edessä, et etkö sä oikeesti nää miten tärkee oot.
Tunteesi voivat olla ihan aitoja, mutta ehkä ne perustuvat enemmän sinun omalle tarvitsevuudelle?
Jos jatkuvasti törmäät tähän problematiikkaan, asiaa kannattaa pohtia vaikka terapeutin kanssa.
Ihan suoraan voin vetää tässä niin, että miten kohtaan naisen niin suomalaiselle se ei ole ollu semmosta miyä kaipaavat, ulkomaalaisilta en oo kertaakaan saanu palautetta, et olin liian positiivinen, liian intensiivinen, liian huolehtiva. Et mä nään tässä vaan sen kulttuurisen asian, et suomalainen nainen kaipaa erilaista ihmistä ku mä ihan kulttuurisista syistä, ollaan opittu ja kaivataan toisenlaista, hillitympää, introvertimpää, tunteista vähemmän puhuvaa miestä. En nää tässä mitään ongelmaa. On vaa ollu hassu huomata.
"Hevoset on mulle elämäntapa, enemmän kuin harrastus. Ne on mulle lapsia!"
Tuon hevoset voi tietysti korvata koirilla/autoilla/moottorikelkoilla/tietokoneilla tai ihan millä vaan.
Kunpa olisin aikoinaan älynnyt, että jos on näin ehdoton suhtautuminen johonkin juttuun, niin kannattaa kiertää kaukaa.
Ratsastaminen ja hevoset on sinänsä ihan hyvä harrastus muiden joukossa, mutta suosittelen välttämään, sillä tulet aina jäämään kakkoseksi, ellet ole itsekin intohimoinen hevosmies/nainen.
Jos et itse diggaa hevoisia, niin sinulle lankeaa pohjattoman lompakon ja tallirengin rooli. Itselläni meni ekat 4-5 vuotta ok, kunnes tajusin mihin paskaan olin käteni lyönyt, niin meni saman verran, että talosta, tallista ja heppamaanikosta pääsi eroon.
Ei ollut halpa operaatio, mutta elämänlaatu parani potenssiin kymmenen.
Koska olen matalinta roska*akkia mitä maa päällään kantaa. Ei ole red flagejä. Ainoastaan mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?
Ap
Ajan kanssa.
Kyllä sä sen epäterveen tunnista kuukauden parin sisällä.
Luota vaistoosi.
Tää on myös kulttuurisidonnainen asia. Olen itse kantasuomalainen, mutta vuosien työt ulkomailla on tehny mut kaikeksi muuksi, ku murahtelevaksi nallekarhuks. Näytän positiiviset tunteeni ja olen melko positiivinen ja parisuhdekeskeinen ihminen. Olisko kolme suomalaista naista pitäny mun intensiivisyyttä ahdistavana tai pelänneet ehkä just tota love bombingia, koska eivät ole tottuneet suomalaisen miehen olevan niin avoin tunteistaan ja siitä miten haluan luontaisesti huolehtia toisesta. Monen ulkomaalasen suhtautuminen on ollu aivan päinvastaista ja tullu erittäin positiivista palautetta, et "Oho, suomalainen mies joka puhuu ja pussaa!". No, sinkkuna vielä siltiki, kun ei lapsikysymykset ole osunu yksiin.
Aina kannattaa omaa vaistoa kuunella, mutta joskus oma tunneäly saattaa olla kuplautun, et vähän keskivertoa eri tavalla sut kohtaava saattaakin pelottaa sen erilaisuuden vuoks. Yks naisystävä taas liitto kahen vuoden seurustelun poikki, koska ei vieläkään uskonu mun tunteita aidoks. Oli aika surkeeta itkee pillittää toisen edessä, et etkö sä oikeesti nää miten tärkee oot.
Aikuinen mies joka itkeä pillittää ihan mistä tahansa syystä on red flag, mies joka itkeä pillittää naisen takia on sitä potenssiin kymmenen. Opetelkaa miehet perusasiat naisista. Nainen haluaa vahvan miehen, joka pystyy tarvittaessa puolustamaan tätä eikä mitään itkupilliä joka nyyhkyttää vieressä kun nainen joutuu antamaan itse pataan raiskaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuo lovebombing kiinnostaa että mistä tunnistaa terveen ja epäterveen ihastuksen?
Ap
Ajan kanssa.
Kyllä sä sen epäterveen tunnista kuukauden parin sisällä.
Luota vaistoosi.
Tää on myös kulttuurisidonnainen asia. Olen itse kantasuomalainen, mutta vuosien työt ulkomailla on tehny mut kaikeksi muuksi, ku murahtelevaksi nallekarhuks. Näytän positiiviset tunteeni ja olen melko positiivinen ja parisuhdekeskeinen ihminen. Olisko kolme suomalaista naista pitäny mun intensiivisyyttä ahdistavana tai pelänneet ehkä just tota love bombingia, koska eivät ole tottuneet suomalaisen miehen olevan niin avoin tunteistaan ja siitä miten haluan luontaisesti huolehtia toisesta. Monen ulkomaalasen suhtautuminen on ollu aivan päinvastaista ja tullu erittäin positiivista palautetta, et "Oho, suomalainen mies joka puhuu ja pussaa!". No, sinkkuna vielä siltiki, kun ei lapsikysymykset ole osunu yksiin.
Aina kannattaa omaa vaistoa kuunella, mutta joskus oma tunneäly saattaa olla kuplautun, et vähän keskivertoa eri tavalla sut kohtaava saattaakin pelottaa sen erilaisuuden vuoks. Yks naisystävä taas liitto kahen vuoden seurustelun poikki, koska ei vieläkään uskonu mun tunteita aidoks. Oli aika surkeeta itkee pillittää toisen edessä, et etkö sä oikeesti nää miten tärkee oot.
Aikuinen mies joka itkeä pillittää ihan mistä tahansa syystä on red flag, mies joka itkeä pillittää naisen takia on sitä potenssiin kymmenen. Opetelkaa miehet perusasiat naisista. Nainen haluaa vahvan miehen, joka pystyy tarvittaessa puolustamaan tätä eikä mitään itkupilliä joka nyyhkyttää vieressä kun nainen joutuu antamaan itse pataan raiskaajalle.
Tiesin, että tämmönen kommentti tulee. Sen verran voin ulkomailla työskentelystä mainita, että työssäni jouduin välillä päivittäin katsomaan kuolemaa silmästä silmään, että meidän lintukodossa ei montaa sellaista asiaa elämän aikana tule vastaan, jolta en näistä ni kykene puolustamaan. Se tai vaikka sänkytouhut ei liity pätkääkään siihen, että erotessamme itkin avoimesti, enkä antanut mahdollisuuttakaan millekään patoumille tai katkeruudelle, joita tulee kun ei kykene ilmaisemaan tunteitaan järkevästi.
Lievä masennus olikin kaksisuntainen mielialahäiriö, lisäksi paljastui monta muuta suurta ongelmaa ja koko elämä alkoi olemaan ongelmia ongelman perään. Myöhemmin myös miettinyt, että saattoi olla jopa sosiopaatti. Varustelua, ei empatia kykyä ja kaikki ongelmat oli muiden syytä. Onneksi pääsin miehestä eroon. Nyt ihmettelin miten tuhlasin yhtään aikaani häneen.