Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäidit muka " uhrautuvat" vaikka todellisuudessa eivät halua töihin?
28.05.2007 |
Tämä on juttu mikä enemmän ja enemmän ärsyttää. Siis kun kuulee näitä juttuja, että olen lapsen kanssa kotona ja teen tärkeintä työtä mitä ihminen maailmassa voi tehdä. Siis sävy on sellainen, että tässä nyt uhraudutaan, mutta mikäänhän ei ole niin arvokasta ja tärkeää kuin hoitaa oma lapsi kotona.
Ok, allekirjoitan muuten tuon, että tärkeätähän se on (eikä tietty ainoa oikea tapa) mutta väitän, että ainakin 90 % näistä naisista on kotona vähintäänkin yhtä suurelta osin itsekkäistä syistä. Totuushan on se, että se on vaan niin paljon kivempaa olla lapsen kanssa kotona kuin käydä töissä. Saa nukkua aamulla rauhassa ja miettiä että lähtiskös shoppaileen vai käviskö puistossa juoruilemassa muiden äitien kanssa vai olisko hiekkalaatikolla vai mitä tekis. Välillä tehdään vähän ruokaa ja siivoillaan ja taas ollaan vaan.
Eihän tästä tietty maksetakaan yhtä paljon, kuin työssä käynnistä, mutta ajatellaanpa: jos vaihtoehtona olisi, että heräisit joka aamu kellonsoittoon ja pukisit kiireessä kiukuttelevan lapsen päiväkotiin ja sen jälkeen tekisit täyden työpäivän, kävisit kaupassa ja hoitaisit lasta vielä illan, niin kyllä se vaan kotona on aika kivaa. Miksei sitten voi suoraan sanoa näin? Miksi pitää väittää, että tässä uhraudutaan lapsen takia jne... En ole kenenkään muun kuin itseni kuullut rehellisesti sanovan, että kotona on paljon iisimpää. Ja kyllä, olen siis itse kotiäiti mutta sen lisäksi, että hoidan lapseni, elän kyllä aika rentoa elämää työelämääni verrattuna. Eli halusin hoitaa lapsen kotona mutta yksi suurin syy tähän oli se, etten halua mennä takaisin töihin kun kotona on niin helppoa.
Ok, tietty eri jos olisi vaikka neljä lasta, siinä jo puuhaa riittäisikin mutta siis nämä kaltaiseni yhden lapsen äidit. Ärsyttää tuo oman kruunun kiillottaminen, kun syyt on kuitenkin aivan toiset.
Kommentit (93)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin suuresti siitä, että elämässäni on myös ns. oma juttu eli työ. Olin 5 vuotta kotona ja kyllä loppuvaiheessa hajosi pää siihen malliin, että vielä vuodenkaan jälkeen en ole siitä koitoksesta toipunut.
Eikä aamulla kyllä todellakaan saa nukkua niin pitkään kuin haluaa...
Siis en mollaa kotiäitejä, kuten sanoin, olen kotiäiti ja olen itse ollut kotona jo 3 vuotta. Yritin vain herättää keskustelua siitä, että mikä se todellinen motiivi olla kotona oikein on? 2 ja 3 vastaukset taas todistivat väitteeni todeksi, aina ollaan sanomassa että töissä on niiiiiin helppoa ja kotona niiiiiiiin rankkaa. Ja mielestäni se on todellakin täysin päinvastoin.
kolme vuotta? Tekemättä mitään muuta?
Älä nyt sentään kuvittele, että tuo olisi tavallista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä meillä ainakin nukutaan vähintään kahdeksaan. Ei ikinä onnistuis jos joutuisn käymään töissä. Mutta pahoittelut, että teillä kaikilla on ollut kotona niin hirveän rankkaa. Eihän sitä tietty voi muuta myöntääkään, ettei uhrautujan maine menisi.
Ap
Vierailija:
2 ja 3 vastaukset taas todistivat väitteeni todeksi, aina ollaan sanomassa että töissä on niiiiiin helppoa ja kotona niiiiiiiin rankkaa. Ja mielestäni se on todellakin täysin päinvastoin.
Sinusta kotona on helpompaa, mutta monien muiden mielestä ei. Onko jotenkin vaikea käsittää, että ihmiset kokevat asian eri lailla? Meille, jotka koemme kotona olon rankaksi, se ON uhrautuminen. Ymmärrätkö?
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ketkä on sen kolme vuotta kotona. Tai vähintään kaksi. Itse opiskelen, monet ei tee sitäkään.
Ap
Niin niin, mutta tuskin olen ainoa, kenellä on kotona kivaa, vai olenko? Ilmeisesti olen sitten superhyvä äiti;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ollaan kotiäitinä. Mulla on kaksi. Toinen menee aamupäiväkerhoon, eikä meillä nukuta senkään takia aamulla pitkään. Päivällä ei myöskään ole yhtään taukoa, koska jompikumpi on aina hereillä. Ja pienellä on risat yöt, koska sairastelee paljon. Mieheni on matkatöissä ja minä teen omia töitäni aina kun joudan, kotitoimistossa. Joten meitä kotiäitejäkin on monenlaisia. Sinuntapaisiasi en kyllä oikeassa elämässä tunne yhtään...
sinulla on helppoa, koska sinä olet YHDEN 3-VUOTIAAN kotiäiti. No, se varmasti on helppoa. Mutta kuinka monta kaltaistasi tunnet? Minä en tunne yhtään. Yleensä kotiäidit ovat monen lapsen äitejä. On tosiaankin harvinaista, että äiti on kotona YHDEN 3-VUOTIAAN kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät kuitenkin itsekin, ettei se niin mustavalkoista ole. Tuskin kenelläkään on kotona aina pelkästään rankkaa tai aina pelkästään auvoista. En muuten edelleenkään oikein ymmärrä pointtiasi, muuta kuin sen että haluat provoilla. :)
3/10
Nyt tämä meni siihen, että onko minulla helppoa vai ei. (Lapsi on muuten vähän alta 2,5 v, olin kotona jo pari kuukautta ennen syntymää). Tästä ei kuitenkaan ollut kyse, enkä listaa että on meilläkin sairasteltu jne. Mutta käsi sydämellä, menisikö teistä jokainen muka mielummin töihin? Siitä tässä oli kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta ja muutimme miehen työn perässä ulkomaille. Kyllä se kirpaisi itseäni kun jätin Suomessa vakituisen työn ja alkuun jouduin pyytämään mieheltäni rahaa. Aikaisemmin meillä oli omat tilit ja silloin tuntui että on eri tavalla riippumaton. Onneksi älysimme hommata minulle miehen tiliin oman rinnakkaiskortin jota voin käytellä kuin omaani.
Tällä hetkellä lastenhoidon takia en voi etsiä vielä töitä mutta kyllä ajatuksissa on jossain vaiheessa hommata töitä. Kyllä voin sanoa että joskus tuntuu siltä että tässä on " uhrautunut" kotiäidiksi miehen uran takia, vaikkakin päätös lähteä oli yhteinen.
äitejä/isiä/lapsia/perheitä/elämäntilanteita/jne on niin erilaisia, että niitä on turha verrata keskenään.
Etkä sä voi tietää millaista toisilla on, luulet vaan tietäväs.
En halua provoilla ja en mielestäni ole mustavalkoinen. Ärsyttää vaan kun tänään kuulin taas marttyyritarinan yhdeltä kotiäidiltä. Plussia ja miinuksia on kummassakin, mutta ajan takaa sitä, että jos kotona olon plussat ylittävät ne miinukset, eikö silloin voisi reilusti sanoa, että on kiva olla kotona? Miksi silti pitää väittää, että olen kotona vain koska se on maailman tärkein asia lapselleni? Kotiäitejäkin voitaisiin arvostaa enemmän, jos he reilusti toisivat esiin valitsemaansa " ammattia" ja sen hyviä puolia eikä niin että he ovat alistettuja tähän hommaan, koska ajattelevat vain lapsen parasta eivätkä yhtään itseään.
Ap
Vierailija:
Nyt tämä meni siihen, että onko minulla helppoa vai ei. (Lapsi on muuten vähän alta 2,5 v, olin kotona jo pari kuukautta ennen syntymää). Tästä ei kuitenkaan ollut kyse, enkä listaa että on meilläkin sairasteltu jne. Mutta käsi sydämellä, menisikö teistä jokainen muka mielummin töihin? Siitä tässä oli kyse.Ap
Jos ei olisi, et olisi koko aloitusta tehnyt. Mutta vastauksena tuohon että menisinkö mieluummin töihin, niin lasten ollessa ihan pieniä en menisi (enkä mennyt). Mutta se ei johdu siitä, että kotona olisi helpompaa vaan siitä, että pienten ollessa kyseessä toimin mieluummin heidän parhaakseen kuin ajattelen sitä, missä itsekkäästi ajatellen eniten viihtyisin. Tavallaan en siinä alkuvaiheessa edes pidä töihinmenoa vaihtoehtona.
Ja tämän vastaan käsi sydämellä. Käsi sydämellä sanon myös sen, että töissä on minun kannaltani helpompaa kuin kotona, ja nyt lasten ollessa isompia ei tulisi mieleenkään olla kotona!
3/10
Miksi ette sitten mene töihin, jos siellä on niin kivaa ja kotona niin rankkaa? Miksi turhaan rääkkäätte itseänne?
Ap
Itse olen ollut kotona yht. 4 vuotta kahden lapsen äitiys- ja hoitovapaalla putkeen. Kyllä- kotona pääsee helpommalla kuin työssäkäyvänä pienten lasten äitinä
MUTTA
en jaksa enää tätä kituuttamista, siis taloudellisessa mielessä, ja kotikuviot alkavat jo tuntua ykistoikkoisilta, joten olen kyllä vielä kotona kuopuksen, 1v4kk takia vielä vuoden loppuun. Jos ajattelisin vain itseäni, niin menisin nyt heti töihin
Alue: Aihe vapaa
Aina puhuvat siitä kun eivät jaksaneet olla kotona vaan omasta itsekkyydestään menivät töihin. Kotiäitejä mollaavat pahiten ne äidit, jotka eivät kestäneet olla kotona vuottakaan.