Onko jollain kokemusta, miten huolestuneisuudesta pääsee eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tuttua. Puolisoni ei ymmärrä mitä ihmettä oikein huolehdin. En vain osaa olla koskaan kunnolla rentoutunut. 

Pelkään töissä mokaamista ja jos olen tehnyt virheen vietän unettomia öitä ja herään hiestä märkänä. Samoin stressaan pärjäävätkö lapset, onko heillä oikeita kunnollisia kavereita jne. 

Pahimmillaan tuska on sitä, että tuntuu kuin paino olisi rintakehän päällä. 

Ulkopuolisen silmin kaikki tämä näyttäisi naurettavalta. Olen hyvin toimeentuleva, velaton ja elämme ihan mukavaa elämää ilman taloudellisia tai terveydellisiä murheita. 

Itse olen miettinyt terapiaa tai jotain hypnoosia, jossa koko tämä stressaava mindset muutettaisiin realistisemmaksi. Olen kärsinyt tästä koko elämäni. 

Mua aina ihmetyttää, että läheiset ihmiset loppujen lopuksi haluavat mulle hyvää, mutta en osaa ottaa sitä vastaan. 

Kognitiivinen terapia voisi auttaa kehystämällä ajatuksia uusiksi ja antamalla niihin etäisyyttä harjoitusten kautta. Joskus jo se, että joku kuuntelee ajatukset mitätöimättä tai vähättelemättä niiden vaikutusta, vähentää niiden voimaa. Usein näitä ei viitsi muille kertoa tai sitten ehdotetaan niiden huomiotta jättämistä, mikä ei välttämättä auta mitään. Kun saa kohdata huolia ja käsitellä niitä, oppii myös sietämään niistä herääviä tunteita. Näin aika ei mene ahdistuksen väittelyyn jatkossa, vaan tunteiden kanssa alkaa pärjätä.

Ajatusten kohtaaminen on eri asia kuin niiden kaataminen toisten niskaan heidän huolekseen. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, etteikö koskaan elämässään saisi nojata toisiin, mutta aika monella on omatkin kantamuksensa kannettavanaan. Ja jos ongelmien juurisyy on jossakin muualla, esim. se että ajatusmallit ovat vääriä ja katastrofiajattelu sairautena, yksittäisen ajatuskatastrofin korjaaminen ei auta. Henkilön on ymmärrettävä, että koko ajatusmalli on väärä. 

Ihmisen ei tarvitse oikeastaan ajatella ollenkaan, eikä varsinkaan negatiivisesti. Asiat järjestyvät ihan omalla painollaan. Negatiivinen ajattelu ja negatiivisten ajatusten toisten päälle kaataminen on yhdenlaista väkivaltaa ja vampirismia, joka vie toiselta energiaa ja voimaa, alentaa tätä toisen matalalle ja kurjalle tasolle.

Kannattaa tähdätä siihen, että päästää irti pakottavasta negatiivisesta ajattelusta, eikä niinkään siihen, että lievittää nousevia negatiivisia ajatuksia yksi kerrallaan.

Tarkoitinkin, että terapiassa näitä voi kohdata ja käsitellä ammattilaisen tuella läheisiä kuormittamatta. Juuri siellä niihin ajatuksiin puututaan ja muokataan suhtautumista rauhassa, tämä voi olla yksin tai arjessa vaikeaa. Hyvä terapeutti ohjaa ajatuksia ratkaisujen ja hyväksymisen äärelle uskomuksiin kietoutumisen sijaan. Ja tunteiden kohtaamiseen turvallisessa tilassa. Jotta kyky kohdata ja ohjata tunteita ja ajatuksia arjessa vahvistuu.

"Eteenpäin meneminen" ei aina onnistu, mikäli tapahtuneet asiat ovat piiloutuneet syvälle uskomusten ja välttelyn taakse. Ne tekevät myyräntyötään juuri tiedostamattomien reaktioiden ja suhteettomien tuntemusten kautta horjuttaen itse- ja perusluottamusta. Siksi ne täytyy tunnistaa.