Lyhyt keski-ikäinen nainen, kuinka usein voit syödä herkkuja lihomatta?
Olen 154cm ja tuntuu että lihoan jo herkkujen näkemisestä. Kalorimäärät pitää olla pienempiä kuin vaikka 170cm pitkälle ihmisille.
Tekee usein mieli sipsiä, mutta tuntuu ettei painoa pysty hallita yhtään.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli herkkuja oikeastaan koskaan, joten en tiedä. En ole koskaan erityisesti saanut nautintoa syömisestä, enkä oikeastaan ymmärrä sellaista että joku nauttisi syömisestä. Lyhyyttä 163cm.
Eli olet näitä itseään täynnä olevia "Kun en minä tykkää, niin en ymmärrä muitakaan jotka tykkää, koska vain minun mieltymykseni on oikein". Tiedätkö, mä pidän teitä sun kaltaisia ihmisiä todella yksinkertaisina. Kyllähän aikuinen ihminen ymmärtää että ihmiset saa nautintoa eriasioista. Jos sitä ei ymmärrä niin kyllä mä oletan sellaisen olevan jokseenkin tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 1163 cm ja 43 vuotta ja ei pysty enää oikein mitään syömään lihomatta. Vissiin pitäisi vaan vettä juoda ja juosta koko ajan, että pysyisi edes normaalipainoisena. Ihan hirveää.
Tämä ei voi mitenkään olla mahdollista.
Kyllä tietty peruskulutus on, vaikkei edes liikkuisi.
Jos syöt liian vähän, voi elimistö mennä säästöliekille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1163 cm ja 43 vuotta ja ei pysty enää oikein mitään syömään lihomatta. Vissiin pitäisi vaan vettä juoda ja juosta koko ajan, että pysyisi edes normaalipainoisena. Ihan hirveää.
Tämä ei voi mitenkään olla mahdollista.
Kyllä tietty peruskulutus on, vaikkei edes liikkuisi.
Jos syöt liian vähän, voi elimistö mennä säästöliekille.
No ei tietenkään voi. Tyyppi kertoo olevansa yli kilometrin mittainen.
En voi syödä herkkuja käytännössä lainkaan. Olen 165 cm ja 60 kg. Jätskiä on pakastimessa mutta sitä syön maksimissaan ruokalusikallisen jos herkkuhimo yltyy ihan hallitsemattomaksi. Yritän muutoin katsoa että lisättyä sokeria ei olisi missään, koska se aiheuttaa minulle ruokahälyä.
Kohtalontoveri täälläkin, ei paljon naurata. Eikä niistä herkuistakaan nyt niin väliä, mutta olisi kiva voida syödä edes normaalia ruokaa suunnilleen tarpeeksi.
Ei tee mieli herkkuja, ei ole koskaan tehnyt. En huolisi miestäkään jonka pitää syödä sokeria kuin jotain tuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee mieli herkkuja oikeastaan koskaan, joten en tiedä. En ole koskaan erityisesti saanut nautintoa syömisestä, enkä oikeastaan ymmärrä sellaista että joku nauttisi syömisestä. Lyhyyttä 163cm.
Eli olet näitä itseään täynnä olevia "Kun en minä tykkää, niin en ymmärrä muitakaan jotka tykkää, koska vain minun mieltymykseni on oikein". Tiedätkö, mä pidän teitä sun kaltaisia ihmisiä todella yksinkertaisina. Kyllähän aikuinen ihminen ymmärtää että ihmiset saa nautintoa eriasioista. Jos sitä ei ymmärrä niin kyllä mä oletan sellaisen olevan jokseenkin tyhmä.
Täh? En ole mitään täynnä. Totean vain, miten asia on omalla kohdallani. Muilla saa olla miten vain.
En ole hakemassa mitään hyväksyntää, eikä minua kiinnosta, minkälaisena joku random ihminen - tai oikeastaan kukaan muukaan minua pitää.
Vierailija kirjoitti:
Olen 1163 cm ja 43 vuotta ja ei pysty enää oikein mitään syömään lihomatta. Vissiin pitäisi vaan vettä juoda ja juosta koko ajan, että pysyisi edes normaalipainoisena. Ihan hirveää.
Tosi pitkä!
164cm ikää 43v. Voin syödä usein herkkuja. Ainoa asia mikä alkaa kerryttää pientä ylimääräistä on leivän mussuttaminen joka päivä. Sitten kun vähentää leipää 1palaan päivässä tai jättää leivän taas tauolle niin hoikistuu entiselleen. Olen siis aina ollut hoikka. Mutta ruokavalionikin on ollut aina kunnossa, en rakasta mitään höttöruokia.
Joka päivä. Syön joka päivä jäätelöä/karkkia/pullaa.
Mutta lasken kyllä kaloreita, niin en liho
Vierailija kirjoitti:
Vastaan, vaikka olen pitkä kolmekymppinen (häätäkää ketjusta, jos menee liikaa ohi).
En voi syödä nk. herkkuja ollenkaan. Olen viettänyt esimerkiksi joulua viimeksi vuosia sitten. Pienikin lisäys päivän kaloreissa näkyy ja tuntuu välittömästi. Elän etupäässä nestemäisellä ravinnolla, koska en pidä kylläisyyden tunteesta. Antaisin mitä vain, että saisin pudotettua painoa: olin pitkään alipainoinen, nyt lievän ylipainon puolella. Ei uskoisi, että ihmiseen voi mahtua näin paljon itseinhoa. Näen jopa painajaisia siitä, että olen syönyt jotakin, mitä ei pitäisi.
Anteeksi, oli pakko vuodattaa.
Mäkin näen painajaisia ruoasta :DDD! Herkkuperse kun olen.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan, vaikka olen pitkä kolmekymppinen (häätäkää ketjusta, jos menee liikaa ohi).
En voi syödä nk. herkkuja ollenkaan. Olen viettänyt esimerkiksi joulua viimeksi vuosia sitten. Pienikin lisäys päivän kaloreissa näkyy ja tuntuu välittömästi. Elän etupäässä nestemäisellä ravinnolla, koska en pidä kylläisyyden tunteesta. Antaisin mitä vain, että saisin pudotettua painoa: olin pitkään alipainoinen, nyt lievän ylipainon puolella. Ei uskoisi, että ihmiseen voi mahtua näin paljon itseinhoa. Näen jopa painajaisia siitä, että olen syönyt jotakin, mitä ei pitäisi.
Anteeksi, oli pakko vuodattaa.
Mielestäni tässä tekstissä ei ole oikein järkeä? Jos et pidä kylläisyyden tunteesta, niin silloinhan voit syödä pieniä annoksia pitkin päivää, mikä taas pitää sinua helpommin hoikassa kunnossa?
Nestemäiset juomat taas sulavat nopeasti kehossasi ja kehosi huutaa nopeammin nälkää uudelleen.
Voi olla, että tuo itseinhosi on syy lihavuuteesi. Tulet siksi, mitä inhoat.
Olen 45v ja 52kg. Syön joka päivä karkkia ja pullaa. Syön joka viikko myös roskaruokaa, limsaa jne. Liikuntaa en harrasta.
No, oikeastaan ei voi. Tietysti joskus voi ottaa joskus jonkun pienen jäätelön tai konvehdin, mutta se nuoruuden tapa syödä vaikka jättikorvapuusti tai niin paljon sipsejä kuin maistui, ei onnistu enää. Voi sen tietysti tehdä tyyliin kerran puolessa vuodessa, mutta en sitten tiedä onko siitä mitään iloa. Tämän kokoinen ja ikäinen nainen kuluttaa peruskulutuksessa vain vähän päälle tuhat kaloria ja jos elämä on liikunnallista, niin kulutus voi olla jo lähempänä 2000 kaloria, mutta se täyttyy tavallisesta ruuasta, tai muuten tulee nälkä ja huono olo. Ja jopa sillä terveellisellä ruuallakin lihoo, jos ei ole tarkkana. Kasviksia voi vetää aika lailla huoletta, mutta esimerkiksi leipä ja juusto on sellaista millä voi itsensä saada ihan palloksi. Nälkää ei tarvitse kärsiä mutta mitään herkutteluja tai tunnesyömisiä ei voi tehdä.
Voisin syödä jos haluaisin, mutta en halua. Katselen säälien kaupungilla läskimahaisia miehiäkin jotka luulevat olevansa komeita turvonneessa olutpötsissään ja sitten itkeskelevät vauvafoorumilla kun ei kelpaa. No ei varmaan kun ei kykene pitämään edes itseään kunnossa niin kukaan järkevä nainen syty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan, vaikka olen pitkä kolmekymppinen (häätäkää ketjusta, jos menee liikaa ohi).
En voi syödä nk. herkkuja ollenkaan. Olen viettänyt esimerkiksi joulua viimeksi vuosia sitten. Pienikin lisäys päivän kaloreissa näkyy ja tuntuu välittömästi. Elän etupäässä nestemäisellä ravinnolla, koska en pidä kylläisyyden tunteesta. Antaisin mitä vain, että saisin pudotettua painoa: olin pitkään alipainoinen, nyt lievän ylipainon puolella. Ei uskoisi, että ihmiseen voi mahtua näin paljon itseinhoa. Näen jopa painajaisia siitä, että olen syönyt jotakin, mitä ei pitäisi.
Anteeksi, oli pakko vuodattaa.
Mielestäni tässä tekstissä ei ole oikein järkeä? Jos et pidä kylläisyyden tunteesta, niin silloinhan voit syödä pieniä annoksia pitkin päivää, mikä taas pitää sinua helpommin hoikassa kunnossa?
Nestemäiset juomat taas sulavat nopeasti kehossasi ja kehosi huutaa nopeammin nälkää uudelleen.
Voi olla, että tuo itseinhosi on syy lihavuuteesi. Tulet siksi, mitä inhoat.
Näläntunnetta minulla ei juuri ole, joten siinä ongelma tuskin piilee. Täytyisi vain ryhdistäytyä! Enää on keksittävä, miten.
- Lainaamasi
Kysymys on lyhyille, mutta vastaan silti 169cm 49v että en voi syödä YHTÄÄN herkkuja jos syön normaalit päivän ateriat, hyvin terveelliset sellaiset. Käyn salilla ja lenkillä. Luojan kiitos en tykkää monesta perinteisestä herkusta, mutta juusto on taivaallista sekä viini. Se on ihan sama mitä syön ja juon tai olenko syömättä juomatta viiniä niin paino nousee n.1kg vuodessa ja sitä ei saa pois. Nyt 75kg. Olin ennen 62kg.
Olen 46-vuotias, samanpituinen kuin ap ja paino on pysynyt n.50kg:ssa viimeiset 25 vuotta. Silloin pudotin painoa ja tein elämäntapamuutoksen. Liikuntaa paljon, ja nimenomaan sellaista mistä nautin. Tulee liikuttua kun se palkitsee. Syöminen on toinen nautinto, mutta tykkään jo ihan tavallisesta ruoasta. Panostan siihen enkä koe tarvetta herkutella. Jälkiruokaa syön harvoin, ja se on ehkä jäätelö. Tänään teen pizzaa, niin siinä on viikonlopun herkut.
Toisaalta en kiellä itseltäni mitään. En vaan nauti siitä olotilasta, mikä tulee vaikka karkkien ja sipisen jälkeen. Vatsakin menee sekaisin. Joskus toki syön leffaherkkuja, mutta se on siis poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
No, oikeastaan ei voi. Tietysti joskus voi ottaa joskus jonkun pienen jäätelön tai konvehdin, mutta se nuoruuden tapa syödä vaikka jättikorvapuusti tai niin paljon sipsejä kuin maistui, ei onnistu enää. Voi sen tietysti tehdä tyyliin kerran puolessa vuodessa, mutta en sitten tiedä onko siitä mitään iloa. Tämän kokoinen ja ikäinen nainen kuluttaa peruskulutuksessa vain vähän päälle tuhat kaloria ja jos elämä on liikunnallista, niin kulutus voi olla jo lähempänä 2000 kaloria, mutta se täyttyy tavallisesta ruuasta, tai muuten tulee nälkä ja huono olo. Ja jopa sillä terveellisellä ruuallakin lihoo, jos ei ole tarkkana. Kasviksia voi vetää aika lailla huoletta, mutta esimerkiksi leipä ja juusto on sellaista millä voi itsensä saada ihan palloksi. Nälkää ei tarvitse kärsiä mutta mitään herkutteluja tai tunnesyömisiä ei voi tehdä.
Kulutat vain tuhat kaloria, jos kehossasi ei ole lainkaan lihasta.
Ei tarvitse tehdä kuin lihastreeniä, niin voi syödä enemmän. Jo 4 tuntia viikossa (4 kertaa 1 tunti) hyvää kunnollisa lihastreeniä kasvattaa lihasmassaa.
Liikun joka päivä vähintään tunnin, useimmiten 1.5-2 tuntia; lihaskuntoharjoittelua pitäisi varmasti lisätä. Enimmäkseen lenkkeilen ja teen samalla porrastreenin. Jotakin tässä yhtälössä pitäisi kyllä muuttaa!