Huono ilmapiiri korkeakouluopinnoissa

Kostoksi hankkii oikein huipputulokset.

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yliopistossa kokenut huonoa ilmapiiriä. 

Omalla alalla on ollut tosi kannustava ja lämmin ilmapiiri.

Jaa, ei meidän koulussa edes ollut mitään ilmapiiriä. Kaikilla oli jo niin omat kuviot, että keskityttiin vain siihen omaan juttuun, ja koulussa puhuttiin vain pakolliset, ja nopeasti pois.

Kaikkialla on jonkinlainen ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintojen (yliopisto) alussa yksi otti minut silmätikuksi ja ilkkui ulkonäölleni kuin mikäkin yläkoulun koulukiusaaja. Kierrätti kuviani miespuolisilla opiskelijoilla ja kertoi, miten olin heidän mukaansa ruma yms. Hain toiseen kaupunkiin opiskelemaan osittain tämän takia. Aivan kauheaa.

Opinnot hänellä varmaan sujuivat kuin vettä vaan, ettei sillä ollut vaikutusta käytökseen?

Kuka hän? Ketä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Kostoksi hankkii oikein huipputulokset.

Voi olla hankalaa, jos kiusaamisen takia ahdistaa ja on vaikea keskittyä opintoihin. Ei silloin ole kiva mennä kampusalueelle, jos ei tiedä mitä ikävää kohtelua tunneilla on taas luvassa.

Jos ei osaa käyttäytyä parikymppisenä niin tuskin se ihminen siitä mukavaksi muuttuu, se on vaan hänen persoona. Näitä näkee työelämässä. Keski-ikää lähestyviä tyyppejä jotka käyttäytyvät kuin päiväkoti-ikäiset. Täytyy olla todella napakka esimies joka uskaltaa puuttua ongelmiin. Sama homma opettajissa. Yleensä se on just sellaista käsien levittelyä että ei voi mitään ja noh noh, koittakaahan tulla toimeen. Usein heidän ratkaisu voi olla myös se että muiden pitää vaan sietää toisten paskaa käytöstä. Itse lähdin tälläisestä työpaikasta kun nelikymppiset kiusaajat terrorisoivat koko työyhteisöä ja esimies oli täysi lapanen. 

Meidän aineen opiskelijoilla on wa-ryhmä, jossa on aina nämä samat tietyt tyypit äänessä. Valmistumisen jälkeenkin jäävät sinne samaan teinien hiekkalaatikkoon leikkimään. Aikuiset ihmiset.

Ryhmässä oli kerran tällainen tilanne, kun oli paritehtävä: yhdelle ei löytynyt paria ja ku opettaja pohti miä tehdään, niin yksi henkilö ilmoitti silloin, että tämä henkilö voisi tulla kolmanneksi hänen ja parinsa kanssa.

Kun opettaja ilmoitti että näin voidaan toimia, niin kyseinen tyyppi alkoi nauraa räkäisesti, että ei todellakaan tuota hänen kanssaan samaan ryhmään, mitä ihmettä ihmiset oikein kuvittelivat. Opettaja ei kommentoinut tällaista käytöstä sanallakaan. Toki tyyppi ensisijaisesti nolasi itsensä, mutta ei korkeakoulussa pitäisi pystyä kursseilla tällä tavalla kiusaamaan ihmisiä.

Näitä juttuja lukiessa ihmettelen, miten meillä oli amiksen aikuislinjalla kypsempää porukkaa... Olin vielä alle parikymppisenä sen verran nolo, että jos olisin päässyt yliopistoon ja kiusatuksi, olisin varmaan päättänyt elämäni siihen.

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa ihmettelen, miten meillä oli amiksen aikuislinjalla kypsempää porukkaa... Olin vielä alle parikymppisenä sen verran nolo, että jos olisin päässyt yliopistoon ja kiusatuksi, olisin varmaan päättänyt elämäni siihen.

ei se ole paikasta kiinni vaan millaisia tyyppejä sattuu ryhmään. aikuislinja > voi olla jo aikuistuneita perheellisiä. yliopistossa monet on parikymppisiä tai allekin pissiksiä ja jonneja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa ihmettelen, miten meillä oli amiksen aikuislinjalla kypsempää porukkaa... Olin vielä alle parikymppisenä sen verran nolo, että jos olisin päässyt yliopistoon ja kiusatuksi, olisin varmaan päättänyt elämäni siihen.

ei se ole paikasta kiinni vaan millaisia tyyppejä sattuu ryhmään. aikuislinja > voi olla jo aikuistuneita perheellisiä. yliopistossa monet on parikymppisiä tai allekin pissiksiä ja jonneja

Huoh. Jonnet eivät ole alle parikymppisiä vaan 30+.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa ihmettelen, miten meillä oli amiksen aikuislinjalla kypsempää porukkaa... Olin vielä alle parikymppisenä sen verran nolo, että jos olisin päässyt yliopistoon ja kiusatuksi, olisin varmaan päättänyt elämäni siihen.

ei se ole paikasta kiinni vaan millaisia tyyppejä sattuu ryhmään. aikuislinja > voi olla jo aikuistuneita perheellisiä. yliopistossa monet on parikymppisiä tai allekin pissiksiä ja jonneja

Sekin vaikuttaa onko opettajalle pelisilmää ohjata kuinka ryhmässä toimitaan. Esimerkiksi ryhmätehtävissä opettaja voi jakaa oppilaat ryhmiin. Työelämässäkään ei voi aina valita sitä mieluisinta paria, hassua että korkeakoulussa voi.

Onhan kaikenlaisen negatiivisen ryhmädynamiikan siemen pedattuna sisään yliopistomaailman hierarkisiin rakenteisiin ja käytäntöihin. Itse muistan seminaarityöskentelyssä tilanteita, joissa ensinnäkin oli tiukka ja hieman autoritäärisen uhkaava proffa vetämässä, jolle kaikki sitten yrittivät esittää osaavaa. Se tapahtui juurikin niin, että opponoinnissa "vastustaja" piti vetää lokaan mahdollisimman näyttävästi muun ryhmän nauttiessa siitä, että itse ei ollut sillä hetkellä luupin alla. Tämä yhdistettynä jonkun kirjallisen työn julkiseen rikkirepimiseen, oli kyllä melkoinen prässi. Jälkikäteen ajatellen naurettavaa teatteria, jossa kyllä saatiin itse kunkin mahdollinen uinuva raadollisuus esiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Meillä oli aika jakautunut ryhmä. Saattoi siis olla niin, että vaikka kaikki menivät samaan aikaan syömään, niin osa jätettiin ruokalassa istumaan yksikseen, jos he olivat menneet ensimmäisten joukossa syömään. 

Tietty porukka sitten biletti vapaalla keskenään, muille ei edes mainittu että jotain on suunnitteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella amislaisella. Yliopistoissa tuskin normiarkea kuitenkaan.

Moni opiskelija valittaa yksinäisyyttä.

Niin, valittaa ja on passiivisena tilanteen vietävissä. Hyvät asiat eivät tule helpolla, niiden eteen pitää nähdä vaivaakin, eikä odottaa ja odottaa että se joku muu hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Se potku ”munille” pitää antaa heti. Kyllä, minä änkytytin, onko sille nauraminen ok? Aikuisuus on vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut käyttäytyy ja kohtelee. 

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä oli kerran tällainen tilanne, kun oli paritehtävä: yhdelle ei löytynyt paria ja ku opettaja pohti miä tehdään, niin yksi henkilö ilmoitti silloin, että tämä henkilö voisi tulla kolmanneksi hänen ja parinsa kanssa.

Kun opettaja ilmoitti että näin voidaan toimia, niin kyseinen tyyppi alkoi nauraa räkäisesti, että ei todellakaan tuota hänen kanssaan samaan ryhmään, mitä ihmettä ihmiset oikein kuvittelivat. Opettaja ei kommentoinut tällaista käytöstä sanallakaan. Toki tyyppi ensisijaisesti nolasi itsensä, mutta ei korkeakoulussa pitäisi pystyä kursseilla tällä tavalla kiusaamaan ihmisiä.

Henkilö oli siis sellainen hemmoteltu pissis, jolle vanhemmat maksoivat aivan kaiken. Yli kaksikymppisenäkään hän ei vielä kyennyt käsittämään etteivät kaikki saa kaikkea hopealautaselta tarjoiltuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Se potku ”munille” pitää antaa heti. Kyllä, minä änkytytin, onko sille nauraminen ok? Aikuisuus on vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut käyttäytyy ja kohtelee. 

Häpeällistä vastuuttaa kiusattua kiusaajan käytöksestä. On aivan normaalia hämmentyä silloin kun kohdellaan ikävästi. Vika on kiusaajan päässä, ei kiusatussa.

Korkeakoulu on vielä siinä mielessä vaikea paikka, että jos päätät kiusaamisen takia lopettaa, niin et pääse ilman tutkintoa niihin haluamiisi töihin. Tämän takia sitten opiskelijat saattavat joutua kestämään vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella amislaisella. Yliopistoissa tuskin normiarkea kuitenkaan.

Moni opiskelija valittaa yksinäisyyttä.

Niin, valittaa ja on passiivisena tilanteen vietävissä. Hyvät asiat eivät tule helpolla, niiden eteen pitää nähdä vaivaakin, eikä odottaa ja odottaa että se joku muu hoitaa.

Sinne muiden opiskelijoiden järjestämään tapahtumaan pitää ihan itse mennä. Moni kokee suurena vääryytenä, että meidän itsemme pitää muuttua. Muut on ahdasmielisiä, kun eivät hyväksy meitä sellaisena kuin olemme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Se potku ”munille” pitää antaa heti. Kyllä, minä änkytytin, onko sille nauraminen ok? Aikuisuus on vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut käyttäytyy ja kohtelee. 

Häpeällistä vastuuttaa kiusattua kiusaajan käytöksestä. On aivan normaalia hämmentyä silloin kun kohdellaan ikävästi. Vika on kiusaajan päässä, ei kiusatussa.

Korkeakoulu on vielä siinä mielessä vaikea paikka, että jos päätät kiusaamisen takia lopettaa, niin et pääse ilman tutkintoa niihin haluamiisi töihin. Tämän takia sitten opiskelijat saattavat joutua kestämään vaikka mitä.

Albert Einstein ja lääkäri Sigmund Freud 1930-luvulla käymässään kuuluisassa kirjeenvaihdossa tulivat johtopäätökseen, että ihmisluonnossa on väkivaltaista taipumusta, jonkinlaista kaitsematonta anarkiaa. Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan. Koulutuksilla ja instituutioilla ei ole pysytty muutamaan ihmisten toimintaa.