Juhannuksen vietto 1001 - 1473 oli aikamoinen bakkanaali

Olen varma, että noin vuodesta 1001 ainakin vuoteen 1473 suomalaiset juhlivat kesäkuun 21. päivää aikamoisilla bakkanaaleilla 2–3 päivää, juotiin sahtia ja olutta suoraan puutuopeista ja saunottiin.  Mitä tiedämme tästä yöttömän yön juhlinnasta. Se ei ollut mikään pieni perhepiirin kokoontuminen, vaan massiivinen yhteisön juhla. Kokonaiset kylät, suvut ja naapurustot kerääntyivät suuriksi, riehakkaiksi ryhmiksi yhteen. Juhlinnan paikoiksi valittiin tarkasti vaarojen huiput ja suurten vesistöjen rannat, jonne pystytettiin valtavat juhannuskotot eli kokot. Juhlissa pidetyn melun, huudon ja laulun tarkoituksena oli karkottaa pahat henget mahdollisimman kauas turmelemasta karjaa ja tulevaa viljasatoa. 

Tämän bakkanaalin polttoaineena toimi juominen. Puutuopeista virtasi sahti ja olut, ja tällä ryyppäämisellä oli syvä rituaalinen merkitys. Juoma pyhitettiin sään ja sadon jumalalle, Ukolle, ja näitä seremonioita kutsuttiin Ukon vakoiksi eli Ukon maljoiksi. Uskomus oli selvä ja ehdoton: mitä enemmän yhteisö joi, mitä syvemmälle humalaan vaivuttiin, sitä paremman ja lämpimämmän sään Ukko suovasti tarjoaisi loppukesän sadoille. Juomisen ohella bakkanaalien toinen selkäranka oli saunominen. Sauna oli suomalaisille pyhä paikka, mutta keskikesällä se muuttui maagisen puhdistautumisen näyttämöksi. Saunassa vihdottiin ja kylvettiin pitkään erityisillä juhannusvastoilla, joihin oli kerätty voimallisia kasveja tuomaan terveyttä ja karkottamaan sairauksia. Saunan lauteilta ja kuumuudesta juostiin suoraan järveen tai mereen uimaan. Tämä sisälsi vertauskuvaimellisuutta ihmisen ja heräävän luonnon välisestä täydellisestä yhteydestä ja hedelmällisyydestä. 

Keskikesän yöttömässä yössä yhteiskunnan arki- ja moraalisäännöt katosivat kokonaan, ja tilalle astui henkinen ja ruumiillinen vapautuminen. Tämä oli nuorille vuoden tärkeintä aikaa etsiä itselleen paria ja tulevaa puolisoa vapaammin kuin koskaan muulloin. Alastomuudella oli tässä parinetsinnässä ja taikuudessa ratkaiseva, maaginen rooli, jossa arkipäivän ujous heitettiin syrjään. Nuoret naiset ja miehet tekivät juhannustaikoja juoksemalla täysin alasti kasteisilla niityillä, kierimällä rukiisissa viljapelloissa tai kurkkimalla syviin kaivoihin ja lähteisiin. Jokainen kastepisara, kasvi tai vedenpinnan välke oli vihje, jonka uskottiin paljastavan tulevan kumppanin kasvot tai takaavan poikkeuksellisen hyvän naimaonnen. Se oli nuoruuden, vapauden ja intohimon juhlaa, jossa luonnon taikavoimien uskottiin olevan vahvimmillaan juuri vuoden valoisimpana päivänä kesäkuussa. Juhannuksena, jota kutsuttiin silloin Ukon juhlaksi

Muinaisten suomalaisten bakkanaaleissa pitkän juomisen, tanssimisen, saunomisen ja uimisen jälkeen tietenkin mentiin ..... 

kuivaamaan ja nukkumaan.  Ruokaakin täytyi välillä valmistaa, herkut valmistettiin ulkona suuren nuotion äärellä. Valtavan nuotion hiillos oli jatkuvassa käytössä, ja sen hehkussa kypsennettiin tuoreita järvikaloja, kuten haukea ja ahventa, sekä maasta nostettuja nauriita. Silloin sanottiin :  nakris, nauriista, ja ahven oli ahven jo silloin ..