Huono ilmapiiri korkeakouluopinnoissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Se potku ”munille” pitää antaa heti. Kyllä, minä änkytytin, onko sille nauraminen ok? Aikuisuus on vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut käyttäytyy ja kohtelee. 

Häpeällistä vastuuttaa kiusattua kiusaajan käytöksestä. On aivan normaalia hämmentyä silloin kun kohdellaan ikävästi. Vika on kiusaajan päässä, ei kiusatussa.

Korkeakoulu on vielä siinä mielessä vaikea paikka, että jos päätät kiusaamisen takia lopettaa, niin et pääse ilman tutkintoa niihin haluamiisi töihin. Tämän takia sitten opiskelijat saattavat joutua kestämään vaikka mitä.

Albert Einstein ja lääkäri Sigmund Freud 1930-luvulla käymässään kuuluisassa kirjeenvaihdossa tulivat johtopäätökseen, että ihmisluonnossa on väkivaltaista taipumusta, jonkinlaista kaitsematonta anarkiaa. Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan. Koulutuksilla ja instituutioilla ei ole pysytty muutamaan ihmisten toimintaa. 

Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen. Yhteisö, jossa olisi pelkästään hyviä ihmisiä olisi kamala ja maailma pysähtyisi, jos erilaisia persoonallisuus piirteitä alettaisiin jotenkin lääkitä pois. Yhtä arvokas on myös ihminen, joka tuottaa yhteisölle haittaa. Jos nyt laskemme niitä hyötyjä, niin jokaisesta on hyötyä, jos ei muuten, niin huonona esimerkkinä muille.

Meillä rehtoriopinnoissa oli mukana ilmiselvä narsistimies. Istui eturivissä kääntyneenä yleisöön ja pyöritteli silmiään naisluennoitsijoille. Muutakin paskaa harrasti. Ihan aikuinen ukko. Nyt toimii kunnanjohtajana eräässä pohjoisen kunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän aineen opiskelijoilla on wa-ryhmä, jossa on aina nämä samat tietyt tyypit äänessä. Valmistumisen jälkeenkin jäävät sinne samaan teinien hiekkalaatikkoon leikkimään. Aikuiset ihmiset.

Aikuisillakin on eri kehitysvaiheita, suurin osa ei saavuta niitä korkeimpia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Se potku ”munille” pitää antaa heti. Kyllä, minä änkytytin, onko sille nauraminen ok? Aikuisuus on vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut käyttäytyy ja kohtelee. 

Häpeällistä vastuuttaa kiusattua kiusaajan käytöksestä. On aivan normaalia hämmentyä silloin kun kohdellaan ikävästi. Vika on kiusaajan päässä, ei kiusatussa.

Korkeakoulu on vielä siinä mielessä vaikea paikka, että jos päätät kiusaamisen takia lopettaa, niin et pääse ilman tutkintoa niihin haluamiisi töihin. Tämän takia sitten opiskelijat saattavat joutua kestämään vaikka mitä.

Albert Einstein ja lääkäri Sigmund Freud 1930-luvulla käymässään kuuluisassa kirjeenvaihdossa tulivat johtopäätökseen, että ihmisluonnossa on väkivaltaista taipumusta, jonkinlaista kaitsematonta anarkiaa. Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan. Koulutuksilla ja instituutioilla ei ole pysytty muutamaan ihmisten toimintaa. 

Tämän takia minusta on ristiriitaista, että terapiassa ihmisten huonoihin kokemuksiin suhtaudutaan kuin he olisivat vain ymmärtäneet jotain väärin.

Siellä terapiassa terapeutti sitten kertoo että oikeasti ihmiset ovat kivoja ja hyväntahtoisia, vaikka asiakkaalla olisi ihan toisenlaisia kokemuksia.

Ei ihme ettei terapia välttämättä sitten kuntouta, jos se muistuttaa aivopesua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Se potku ”munille” pitää antaa heti. Kyllä, minä änkytytin, onko sille nauraminen ok? Aikuisuus on vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut käyttäytyy ja kohtelee. 

Häpeällistä vastuuttaa kiusattua kiusaajan käytöksestä. On aivan normaalia hämmentyä silloin kun kohdellaan ikävästi. Vika on kiusaajan päässä, ei kiusatussa.

Korkeakoulu on vielä siinä mielessä vaikea paikka, että jos päätät kiusaamisen takia lopettaa, niin et pääse ilman tutkintoa niihin haluamiisi töihin. Tämän takia sitten opiskelijat saattavat joutua kestämään vaikka mitä.

Albert Einstein ja lääkäri Sigmund Freud 1930-luvulla käymässään kuuluisassa kirjeenvaihdossa tulivat johtopäätökseen, että ihmisluonnossa on väkivaltaista taipumusta, jonkinlaista kaitsematonta anarkiaa. Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan. Koulutuksilla ja instituutioilla ei ole pysytty muutamaan ihmisten toimintaa. 

Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen. Yhteisö, jossa olisi pelkästään hyviä ihmisiä olisi kamala ja maailma pysähtyisi, jos erilaisia persoonallisuus piirteitä alettaisiin jotenkin lääkitä pois. Yhtä arvokas on myös ihminen, joka tuottaa yhteisölle haittaa. Jos nyt laskemme niitä hyötyjä, niin jokaisesta on hyötyä, jos ei muuten, niin huonona esimerkkinä muille.

Luulen ettei kovin moni pidä esimerkiksi pedofiileja yhteisölle hyödyllisinä. Ei huono esimerkki ole aina hyväksi kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä rehtoriopinnoissa oli mukana ilmiselvä narsistimies. Istui eturivissä kääntyneenä yleisöön ja pyöritteli silmiään naisluennoitsijoille. Muutakin paskaa harrasti. Ihan aikuinen ukko. Nyt toimii kunnanjohtajana eräässä pohjoisen kunnassa. 

Helppo uskoa. Osa ihmisistä on henkisesti vanhoinakin yhä kuin suoraan ala-asteelta eikä hyvällä tavalla. Pelottavaksi touhu menee silloin kun tällainen ihminen saa itselleen valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yliopistossa kokenut huonoa ilmapiiriä. 

Omalla alalla on ollut tosi kannustava ja lämmin ilmapiiri.

Jaa, ei meidän koulussa edes ollut mitään ilmapiiriä. Kaikilla oli jo niin omat kuviot, että keskityttiin vain siihen omaan juttuun, ja koulussa puhuttiin vain pakolliset, ja nopeasti pois.

Tätä en ole ymmärtänyt koskaan. Ryhmä ihmisiä on koossa säännöllisesti saman asian takia, mutta silti joku kokee, ettei hänellä ole mitään tekemistä tai yhteistä näiden muiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuriala. Vetää puoleensa paljon nepsyjä ja traumatisoituneita, jotka eivät ole käsitelleet ikäviä kokemuksiaan ja joilla on kova tarve olla cool, erityinen ja kuulua joukkoon. Tämmöinen porukka kun pistetään kasaan, niin ongelmia syntyy jo pelkästään siitä, että isolla osalla sosiaaliset taidot ovat jääneet yläkouluikäisen tasolle. Pahimmillaan tilanteet kärjistyvät niin, että joko ryhmän sosiaalisesti kömpelöin tai vaihtoehtoisesti se tervejärkisin ja kehityskelpoisin otetaan yhteiseksi syntipukiksi. Vaatisi vahvaa ja kypsää ohjaavaa opettajaa, että tällainen ryhmä saataisiin toimimaan ja puhaltamaan yhteen hiileen. Ikävä kyllä alan opettajat ovat usein yhtä keskenkasvuisia kuin opiskelijatkin.

Tämä ei taida olla henkilökohtainen kokemus. 

Tuhnujen päästely hienointa huvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yliopistossa naureskelua ja tiukat kaveriporukat joista jäin ulkopuolelle. Jollakin kielten tunnilla piti esitellä itsensä ja aloin hieman änkyttää kun jännitti. Osa nauroi niin että peitti päänsä hupparin huppuun.

Tiedän muitakin jotka kokee että jätettiin yliopistossa porukan ulkopuolelle. Yksinäisyyttä on paljon. Nykyisin vielä enemmän kun on paljon etää. Ihmiset ei ryhmäydy.

Se potku ”munille” pitää antaa heti. Kyllä, minä änkytytin, onko sille nauraminen ok? Aikuisuus on vastuuta, eikä joululahjalista toiveita miten muut käyttäytyy ja kohtelee. 

Häpeällistä vastuuttaa kiusattua kiusaajan käytöksestä. On aivan normaalia hämmentyä silloin kun kohdellaan ikävästi. Vika on kiusaajan päässä, ei kiusatussa.

Korkeakoulu on vielä siinä mielessä vaikea paikka, että jos päätät kiusaamisen takia lopettaa, niin et pääse ilman tutkintoa niihin haluamiisi töihin. Tämän takia sitten opiskelijat saattavat joutua kestämään vaikka mitä.

Albert Einstein ja lääkäri Sigmund Freud 1930-luvulla käymässään kuuluisassa kirjeenvaihdossa tulivat johtopäätökseen, että ihmisluonnossa on väkivaltaista taipumusta, jonkinlaista kaitsematonta anarkiaa. Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan. Koulutuksilla ja instituutioilla ei ole pysytty muutamaan ihmisten toimintaa. 

Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä. Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on tultava toimeen. Yhteisö, jossa olisi pelkästään hyviä ihmisiä olisi kamala ja maailma pysähtyisi, jos erilaisia persoonallisuus piirteitä alettaisiin jotenkin lääkitä pois. Yhtä arvokas on myös ihminen, joka tuottaa yhteisölle haittaa. Jos nyt laskemme niitä hyötyjä, niin jokaisesta on hyötyä, jos ei muuten, niin huonona esimerkkinä muille.

Kasvatuksen ja koulutuksen tarkoitus on kasvattaa myös ns. sydämen sivistystä.

Hyvät käytöstavat tulee opettaa, jos niitä ei osata muuten.

Ei pitäisi ajatella niin, että ilkeydet tulee sallia, koska ne ovat "luonnollisia" asioita.

Sillä tiellä kuljetaan kohti barbariaa ja anarkismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän aineen opiskelijoilla on wa-ryhmä, jossa on aina nämä samat tietyt tyypit äänessä. Valmistumisen jälkeenkin jäävät sinne samaan teinien hiekkalaatikkoon leikkimään. Aikuiset ihmiset.

Aikuisillakin on eri kehitysvaiheita, suurin osa ei saavuta niitä korkeimpia. 

Eikä kaikki yksilöt ole kehityskelpoisia. 

Outoja kertomuksia, Itselläni ei ole mitään havaintoa tuollaisesta 70/80-luvuilta, kyllä ihmiset silloin käyttäytyivät asiallisesti, vähintään. Nuoremmat sukupolvet on ilmeisesti kasvatettu toisella tavalla.

Ihmettelen myös, että puhutaan koulusta ja opettajista vaikka otsikossa puhutaan korkeakouluista. NÄinkö nykyään? Ennen mentiin laitokselle ja puhuttiin assareista ja proffista.

Meidän isolla yliopistovuosikurssilla oli varmaan kaikkien paitsi mun mielestä hyvä ilmapiiri. Ihmiset biletti yhdessä ja tiesi toistensa kuulumiset, kaikkien kanssa juteltiin. Paitsi mun kanssa. Se yksin jättäminen tuntui niin räikeältä just siksi että olin ainoa jolle tehtiin niin. Mua myös pidettiin tyhmänä, esim. kun en saanut tietokonetta toimimaan joku kurssikaveri sanoi että anna hän näyttää (ei osoittanut avuliaisuutta mua kohtaan vaan meillä oli pienryhmäopetus ja koko ryhmä tarvitsi sitä kyseistä tietokonetta) ja teki aivan saman kuin mitä itsekin olin yrittänyt eli avasi käynnistä-valikon ja yritti etsiä kadonnutta ohjelmaa sieltä, mutta se ei siis ollut siellä kuten olin jo todennut. Jonkun toisen kurssikaverin kanssa piti tuottaa nopeasti koneellakirjoitettu teksti ja hän sanoi että tekee sen koska osaa 10-sormijärjestelmän. Sanoin että aijaa, minäkin muuten osaan sen. Hän ei vastannut siihen mitään. Aiemmin samassa ryhmätyössä hän oli yhtäkkiä kesken kaiken alkanut tehdä hommaa, josta oltiin sovittu että minä teen sen. Siinä oli siis asiakas läsnä niin en voinut nätisti puuttua tilanteeseen. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Olin täysin näkymätön ja jos joskus joku mulle kuitenkin puhui niin vaikutti kokevan lähinnä lievää inhoa. 

Oppilaitoksessa silloin aikanaan selviteltiin miten yhdestä opiskelijaryhmästä saisi toimivamman, kun joku oli opintojen alussa kirjoittanut luentotauon aikana taululle tuovansa kouluun pommin.

Muiden ryhmien ilmapiiriin ei samassa oppilaitoksessa silloin kiinnitetty opettajien taholta mitään huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Outoja kertomuksia, Itselläni ei ole mitään havaintoa tuollaisesta 70/80-luvuilta, kyllä ihmiset silloin käyttäytyivät asiallisesti, vähintään. Nuoremmat sukupolvet on ilmeisesti kasvatettu toisella tavalla.

 

Ihmettelen myös, että puhutaan koulusta ja opettajista vaikka otsikossa puhutaan korkeakouluista. NÄinkö nykyään? Ennen mentiin laitokselle ja puhuttiin assareista ja proffista.

Suomessa on yhteensä 38 korkeakoulua. Näistä 24 on ammattikorkeakouluja ja 14 yliopistoja. Lähde: https://www.studentum.fi/tietoa-hakijalle/korkeakoulut-suomessa-20906

Vierailija kirjoitti:

Meidän isolla yliopistovuosikurssilla oli varmaan kaikkien paitsi mun mielestä hyvä ilmapiiri. Ihmiset biletti yhdessä ja tiesi toistensa kuulumiset, kaikkien kanssa juteltiin. Paitsi mun kanssa. Se yksin jättäminen tuntui niin räikeältä just siksi että olin ainoa jolle tehtiin niin. Mua myös pidettiin tyhmänä, esim. kun en saanut tietokonetta toimimaan joku kurssikaveri sanoi että anna hän näyttää (ei osoittanut avuliaisuutta mua kohtaan vaan meillä oli pienryhmäopetus ja koko ryhmä tarvitsi sitä kyseistä tietokonetta) ja teki aivan saman kuin mitä itsekin olin yrittänyt eli avasi käynnistä-valikon ja yritti etsiä kadonnutta ohjelmaa sieltä, mutta se ei siis ollut siellä kuten olin jo todennut. Jonkun toisen kurssikaverin kanssa piti tuottaa nopeasti koneellakirjoitettu teksti ja hän sanoi että tekee sen koska osaa 10-sormijärjestelmän. Sanoin että aijaa, minäkin muuten osaan sen. Hän ei vastannut siihen mitään. Aiemmin samassa ryhmätyössä hän oli yhtäkkiä kesken kaiken alkanut tehdä hommaa, josta oltiin sovittu että minä teen sen. Siinä oli siis asiakas läsnä niin en voinut nätisti puuttua tilanteeseen. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Olin täysin näkymätön ja jos joskus joku mulle kuitenkin puhui niin vaikutti kokevan lähinnä lievää inhoa. 

Selvisikö sinulle koskaan miksi kohtelu oli tuollaista? Saitko kuitenkin opinnot tehtyä loppuun vai väsyitkö ikävään kohteluun?

Aloitus koskee taatusti ammattikorkeakoulua. Amk paikka, jonne joudutaan tai ajaudutaan, kun yliopiston ovet ei aukene, erityisesti tradenomien koulutusohjelmat.

Kuvataiteen AMK-opinnoissa oli aivan jäätävää mean girls -meininkiä. Mulle sattui myös vähän vastaava aiemmin tässä ketjussa mainittu tilanne. Tulin kouluun muutaman päivän sairastelun jälkeen ja edellisenä päivänä oli kasattu kokoon ryhmätyöporukat. Ope kysyi että ”mikä porukka haluaa ottaa Jennin mukaan?” 
Lopulta sitten yksi ryhmä, jota johti luokan vanhin ja samalla ilkein opiskelija (jolla oli aiempaa taustaa sotealalta, yllätys) pyysi mut sinne. No sitten kun menin, niin alkoi hillitön nauraminen ”luuletsä että me oikeesti haluttiin sut tänne” Itse vaan pidätin itkua ja olin koko ryhmätyön ajan hiljaa.

Sukulaiseni opiskeli dippainssiksi ja sanoi, että ei olisi ikinä voinut uskoa kuinka lapsellisia ja julmia nuoret, just lukiosta ällärivillä päässeet miehet ovat isossa porukassa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus koskee taatusti ammattikorkeakoulua. Amk paikka, jonne joudutaan tai ajaudutaan, kun yliopiston ovet ei aukene, erityisesti tradenomien koulutusohjelmat.

Tämän takia kiusaamiseen ei puututa, kun ajatellaan aina että eihän täällä voi olla ongelmia. Jostain syystä vain osa opiskelijoista on alun jälkeen kadonnut. Heissä on pakko olla jotain vikana, kun eivät kerran päässeet ryhmään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteen AMK-opinnoissa oli aivan jäätävää mean girls -meininkiä. Mulle sattui myös vähän vastaava aiemmin tässä ketjussa mainittu tilanne. Tulin kouluun muutaman päivän sairastelun jälkeen ja edellisenä päivänä oli kasattu kokoon ryhmätyöporukat. Ope kysyi että ”mikä porukka haluaa ottaa Jennin mukaan?” 
Lopulta sitten yksi ryhmä, jota johti luokan vanhin ja samalla ilkein opiskelija (jolla oli aiempaa taustaa sotealalta, yllätys) pyysi mut sinne. No sitten kun menin, niin alkoi hillitön nauraminen ”luuletsä että me oikeesti haluttiin sut tänne” Itse vaan pidätin itkua ja olin koko ryhmätyön ajan hiljaa.

Sukulaiseni opiskeli dippainssiksi ja sanoi, että ei olisi ikinä voinut uskoa kuinka lapsellisia ja julmia nuoret, just lukiosta ällärivillä päässeet miehet ovat isossa porukassa. 

Ala-asteella tuollaisesta olisi varmasti seurannut puhuttelu ja jälki-istunto. Korkeakoulussa sen sijaan paska käytös on täysin ok, jos se ei kohdistu opettajaan. Vähät siitä jos kiusaamisen uhri ei tuon takia sitten valmistu tai työllisty.