Diagnoosien vyöry: ADHD, ADD, ASD, OCD, PTSD, C-PTSD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko kun koko parin sadan oppilaan koulussa oli 1 ADHD? 

Kasvava trendi onkin, että nämä nelikymppiset (naiset) hakevat näitä diagnooseja. 

No se on luonnollista seurausta siitä, ettei meidän lapsuudessa näitä juuri diagnosoitu tytöillä. Eli about kaikki keski-ikäiset naispuoliset autistit ja ADHD:t on diagnosoimattomia, ja sitten nyt tiedon lisäännyttyä osaavat vihdoin hakeutua tutkimuksiin. 

Jostain syystä myös tämä diagnoosien väheksyminen ja pilkkaaminen alkoi juuri silloin, kun naisiakin alettiin diagnosoimaan 🤔. Nythän on trendinä kyseenalaistaa neuropsykiatriset diagnoosit ja niiden tarve, ja naurahdella pilkallisesti "aakkosdiagnooseille". 

Tuntuu vähän omituiselle että juuri suomalaisilla naisilla olisi näin paljon kirjolais-sairauksia. Jos näin olisi oikeasti voisi miettiä, mikä suomalaisten geenipohjassa on vikana? 

Tämä kansa ei tule selviytymään jos vain muutama prosentti tekee terveitä täyspäisiä jälkeläisiä. 

Ei niitä ole Suomessa mitenkään paljon. Ihan normaaleja määriä kansainvälisissä vertailuissa. Sekä autisminkirjo että ADHD on yhä alidiagnosoitua tytöillä ja naisilla. 

Me neuropsykiatrisesti poikkeavat voidaan kyllä olla ihan täysipäisiä ja terveitä.

Valtaosa ihmisistä on aina neurotyypillisiä. Autisteja on joku 1 - 2 % väestöstä, ja ADHD muutama prosentti enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopää-äitien sekopäiset lapset. Nykyinen sukupolvi on mätä.

Vaikka joku tulee tähän taas vinkumaan mutta eikö ole omituista että erityislapsien määrä nousi samantien kun ruumiillinen kuritus tai oikeastaan mikään kunnon kasvatus lopetettiin? Ennen vanhaan selkään saaneista penskoista tuli täysin normaaleja aikuisia. Kenellekkään ei jäänyt mitään traumoja joita nyyhkittiin vuosikymmeniä vaan keskityttiin elämiseen. 

Tämä päähänpaijaamiskulttuurihan on hyvin nuori koko ihmishistoriaan verrattuna. Ja jo nyt sukupolvet ovat kirjaimellisesti pilalla. 

Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi tuollaista? Ei todellakaan tullut kaikista selkäänsä saaneista lapsista normaaleja aikuisia - mieti vaikka kuinka paljon yleisempää väkivaltarikollisuus oli niinä aikoina? Kyllähän niitä traumoja jäi, ja niitä sitten purettiin alkoholismiin ja vaimon, lasten tai ryyppykavereiden hakkaamiseen kännissä. 

Uskallan väittää että enemmistö sai selkäänsä ja enemmistö ei ollut traumatisoituneita selkäsaunoista koska se vain kuului siihen aikaan. Kukaan ei edes mieti jotain tuollaista nykyään. Selkäsaunalla ei tarkoiteta hullua hakkaamista tai sekopään riehumista. Miksi nämä kaksi asiaa aina yhdistetään. Se että nykyään itketään pahoinpitelystä jos kurittomalle lapselle antaa pelkän luunapin on sairasta. 

Muuten, nykyajan hellän kasvatuksen saaneet nuoret ovat huomattavasti väkivaltaisempia kuin entisaikojen nuoret. Nämä hakkaavat kallon hajalle ja pomppivat päällä just for fun että eipäs valehdella. 

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko kun koko parin sadan oppilaan koulussa oli 1 ADHD? 

Oli varmaan enemmänkin, mutta opettajilla oli kuria ja auktoriteettia sen verran, että villeimpienkin takamus pysyi oppitunnilla penkissä ja turhat mölinät mahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko kun koko parin sadan oppilaan koulussa oli 1 ADHD? 

Kasvava trendi onkin, että nämä nelikymppiset (naiset) hakevat näitä diagnooseja. 

No se on luonnollista seurausta siitä, ettei meidän lapsuudessa näitä juuri diagnosoitu tytöillä. Eli about kaikki keski-ikäiset naispuoliset autistit ja ADHD:t on diagnosoimattomia, ja sitten nyt tiedon lisäännyttyä osaavat vihdoin hakeutua tutkimuksiin. 

Jostain syystä myös tämä diagnoosien väheksyminen ja pilkkaaminen alkoi juuri silloin, kun naisiakin alettiin diagnosoimaan 🤔. Nythän on trendinä kyseenalaistaa neuropsykiatriset diagnoosit ja niiden tarve, ja naurahdella pilkallisesti "aakkosdiagnooseille". 

Tuntuu vähän omituiselle että juuri suomalaisilla naisilla olisi näin paljon kirjolais-sairauksia. Jos näin olisi oikeasti voisi miettiä, mikä suomalaisten geenipohjassa on vikana? 

Tämä kansa ei tule selviytymään jos vain muutama prosentti tekee terveitä täyspäisiä jälkeläisiä. 

Ei näitä esiinny suomalaisilla naisillasen enempää kuin muuallakaan, mistä sellaista olet keksinyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopää-äitien sekopäiset lapset. Nykyinen sukupolvi on mätä.

Vaikka joku tulee tähän taas vinkumaan mutta eikö ole omituista että erityislapsien määrä nousi samantien kun ruumiillinen kuritus tai oikeastaan mikään kunnon kasvatus lopetettiin? Ennen vanhaan selkään saaneista penskoista tuli täysin normaaleja aikuisia. Kenellekkään ei jäänyt mitään traumoja joita nyyhkittiin vuosikymmeniä vaan keskityttiin elämiseen. 

Tämä päähänpaijaamiskulttuurihan on hyvin nuori koko ihmishistoriaan verrattuna. Ja jo nyt sukupolvet ovat kirjaimellisesti pilalla. 

Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi tuollaista? Ei todellakaan tullut kaikista selkäänsä saaneista lapsista normaaleja aikuisia - mieti vaikka kuinka paljon yleisempää väkivaltarikollisuus oli niinä aikoina? Kyllähän niitä traumoja jäi, ja niitä sitten purettiin alkoholismiin ja vaimon, lasten tai ryyppykavereiden hakkaamiseen kännissä. 

Uskallan väittää että enemmistö sai selkäänsä ja enemmistö ei ollut traumatisoituneita selkäsaunoista koska se vain kuului siihen aikaan. Kukaan ei edes mieti jotain tuollaista nykyään. Selkäsaunalla ei tarkoiteta hullua hakkaamista tai sekopään riehumista. Miksi nämä kaksi asiaa aina yhdistetään. Se että nykyään itketään pahoinpitelystä jos kurittomalle lapselle antaa pelkän luunapin on sairasta. 

Muuten, nykyajan hellän kasvatuksen saaneet nuoret ovat huomattavasti väkivaltaisempia kuin entisaikojen nuoret. Nämä hakkaavat kallon hajalle ja pomppivat päällä just for fun että eipäs valehdella. 

Olet yksiselitteisesti väärässä siinä, että nykynuoret ois väkivaltaisempia kuin nuoret ennen. Oikeasti asia on täysin päinvastoin. Väkivalta oli huomattavasti yleisempää ennen. Perehtyisit asiaan, etkä esittäisi pelkkää mutua. 

Minua raivostuttaa, että kaikki introvertit joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, lokeroidaan autismin kirjon laatikkoon. En halua loukata kenenkään tunteita, mutta onneksi omalla polillani on todettu että en ole autisti, ja he ovat sanoneet autismin kirjon olevan tietynlaista kehitysvammaisuutta. Tämän olen ymmärtänyt myös tautiopin kirjallisuutta lukiessani, retrospektiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko kun koko parin sadan oppilaan koulussa oli 1 ADHD? 

Kasvava trendi onkin, että nämä nelikymppiset (naiset) hakevat näitä diagnooseja. 

Ja kuormittavat sotea ja hidastavat sellaisten lasten pääsyä tutkimuksiin, joille diagnoosista ja lääkityksestä ehtisi olla paljon enemmän apua. Monet keski-ikäiset haluavat se diagnoosin vain siksi, jotta saavat selityksen sille miksi elämä meni vähän pieleen.

Aikuiset ei millään lailla voi hidastaa lasten pääsyä diagnosointiprosessiin, kun lasten ja aikuisten diagnosointi tehdään täysin eri tahoilla ja eri henkilökunnan toimesta. Nämä kaksi asiaa ei kilpaile samoista resursseista. 

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa, että kaikki introvertit joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, lokeroidaan autismin kirjon laatikkoon. En halua loukata kenenkään tunteita, mutta onneksi omalla polillani on todettu että en ole autisti, ja he ovat sanoneet autismin kirjon olevan tietynlaista kehitysvammaisuutta. Tämän olen ymmärtänyt myös tautiopin kirjallisuutta lukiessani, retrospektiivisesti.

Sulle ei ole missäään polilla sanottu, että autismi ois minkäänkaltaista kehitysvammaisuutta. 

Sulle on varmaan sanottu sen olevan neurologinen kehityshäiriö. Kehitysvamma tarkoittaa ihan eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa, että kaikki introvertit joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, lokeroidaan autismin kirjon laatikkoon. En halua loukata kenenkään tunteita, mutta onneksi omalla polillani on todettu että en ole autisti, ja he ovat sanoneet autismin kirjon olevan tietynlaista kehitysvammaisuutta. Tämän olen ymmärtänyt myös tautiopin kirjallisuutta lukiessani, retrospektiivisesti.

Jatkan: autismin kirjon poikkeavuudet ovat vakavuudeltaan tautiopissa samaa tasoa kuin vakava-asteinen skitsofrenia. Autistisen ja skitsofreenikon ilmeisesti erottaa siitä, että jälkimmäisellä on deluusioita ja/tai hallusinaatiota. Molemmissa aivojen prosessit ovat taantuneet ja skitsofreniassa sen lisäksi hajaantuneet. Nämä periytyvät suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa, että kaikki introvertit joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, lokeroidaan autismin kirjon laatikkoon. En halua loukata kenenkään tunteita, mutta onneksi omalla polillani on todettu että en ole autisti, ja he ovat sanoneet autismin kirjon olevan tietynlaista kehitysvammaisuutta. Tämän olen ymmärtänyt myös tautiopin kirjallisuutta lukiessani, retrospektiivisesti.

Missä maailmassa tällaista tehdään? Kun todellinen ongelmahan on täysin päinvastainen, eli autismia ei meinata suostua tutkimaan, jos henkilö esim. osaa katsoa silmiin. Ja annetaan autisteille vääriä mielenterveysdiagnooseja sen sijaan. 

Miksi muiden asiat kiinnostaa niin paljon. Ollaanko kateellisia tai jotain? Jos on tarvetta avulle, niin ihan voi itsekin lääkäriin hakeutua. Kaikki saavat tehdä niin. 

Venäläisiä ainakin täällä iso kasa puhumassa "tästä kansasta" ja siitä kuinka "emme selviä", mutta ihmetyttää miten henkilökohtaisesti jotkut ottaa toisten asiat. No kyllä nuo venäläisetkin ihmetyttää, että maksetaanko tosta ihan palkkaa, ja mikä hyöty täällä on jostain keskittymishäiriöistä ja muista olla vouhottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa, että kaikki introvertit joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, lokeroidaan autismin kirjon laatikkoon. En halua loukata kenenkään tunteita, mutta onneksi omalla polillani on todettu että en ole autisti, ja he ovat sanoneet autismin kirjon olevan tietynlaista kehitysvammaisuutta. Tämän olen ymmärtänyt myös tautiopin kirjallisuutta lukiessani, retrospektiivisesti.

Jatkan: autismin kirjon poikkeavuudet ovat vakavuudeltaan tautiopissa samaa tasoa kuin vakava-asteinen skitsofrenia. Autistisen ja skitsofreenikon ilmeisesti erottaa siitä, että jälkimmäisellä on deluusioita ja/tai hallusinaatiota. Molemmissa aivojen prosessit ovat taantuneet ja skitsofreniassa sen lisäksi hajaantuneet. Nämä periytyvät suvussa.

Autismilla ja skitsofrenialla voi olla yhteneväistä geneettistä taustaa. Mun suvussa esiintyy molempia. Mitään yhtäläisyyksiä en näiden tilojen välillä kyllä onnistu näkemään. Minä olen autistina ihan tässä todellisuudessa, minulla on rikas tunne-elämä, olen kognitiivisesti hyvätasoinen, pystyn toimimaan ihmisten kanssa jne. 

Skitsofreniaa sairastava sukulainen ei ole tässä maailmassa lainkaan, vaan lähinnä päänsä sisällä missä jumalten äänet puhuvat hänelle. Kognitiiviset kyvyt rappeutuneet sairastamisen aikana, tunne-elämä latistunut, ei kykene juuri lainkaan normaaliin kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa. 

Ja toki sekin ero, että minä olen aina ollut autisti, syntymästä saakka. Skitsofrenia taas puhkeaa melkein aina vasta aikuisiässä. 

En tiedä miten vanhentunutta tietoa olet lukenut. Lienee siltä ajalta, kun autismiksi tunnistettiin vain valkoisten pikkupoikien syvä autismi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa, että kaikki introvertit joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, lokeroidaan autismin kirjon laatikkoon. En halua loukata kenenkään tunteita, mutta onneksi omalla polillani on todettu että en ole autisti, ja he ovat sanoneet autismin kirjon olevan tietynlaista kehitysvammaisuutta. Tämän olen ymmärtänyt myös tautiopin kirjallisuutta lukiessani, retrospektiivisesti.

Missä maailmassa tällaista tehdään? Kun todellinen ongelmahan on täysin päinvastainen, eli autismia ei meinata suostua tutkimaan, jos henkilö esim. osaa katsoa silmiin. Ja annetaan autisteille vääriä mielenterveysdiagnooseja sen sijaan. 

Tässä tulee vastaan juuri se ongelma, joka johtuu siitä, että maallikot ovat alkaneet tulkita psykiatrian lukitusjärjestelmää ja löytäneet sieltä itsensä. Autismi-käsitteenä luokitellaan kliinisesti merkittävien poikkeamien perusteella eikä ihmisen oman kokemuksen. Vain koulutettu ammattilainen voi tulkita riittävät poikkeamat.

No, olen sen verran pidättyväinen pohtija ajatuksiltani että ymmärrän mitä eri ilmiöillä tarkoitetaan, kun tutkitaan asioita sanojen tarkkuudella.

Vierailija kirjoitti:

Halutaan erottua joukosta. Saisin varmaan itsekin ADHD-diagnoosin, mutten sitä halua, jonka vuoksi en ole koskaan sitä sen kummemmin lähtenyt selvittelemään. Tähänkin asti pärjätty ihan hyvin, ja nykyisin tuntuu siltä, että kaikilla on ADHD.

Huomasin todella suuren nousun näissä diagnooseissa korona-aikaan, mistä syystä lie nyt johtuukaan.

No ei ainakaan koronan vaikutuksesta. 

Veikkaan sattumaa, tai ihmisillä oli aikaa käydä testeissä. 

Niin. Mikä diagnoosi sinulla, ap, on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua erottua joukosta. Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut. Olen tuntenut itseni vähempiarvoiseksi koko elämäni koska olen ollut jatkuvasti ylikuormittunut.

Vaikka en pääsisikään koskaan ADHD-tutkimuksiin niin tiedän että mulla on se ja nyt voin keskittyä parantamaan elämääni siltä osin paremmaksi.

Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä.

”Mulle oli tärkeää itseni kannalta tietää miksi koen elämän erilailla kuin muut.”

Tämä on just se asia mikä on ihan perseestä, kaikki halutaan ahtaa siihen samaan muottiin. Jos et ole kuten tuhannet muut, on elämässäsi jotakin vikaa ja se pitää lääkitä pois. Sitä voi verrata tilanteeseen, jossa auton bensatankin valo palaa punaisella. Huoltoasemalle ajon sijaan merkkivalon päälle lätkäistään hymynaamatarra ja jatketaan matkaa.

Ikävien tunteiden ohittaminen voi tuntua hetken helpottavalta, mutta et sä laastarin avulla pääse itseäsi karkuun. Tunteet pitää tuntea. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu etten riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä.

Tunteita pitää osata käsitellä ja suhteuttaa. 

Kun mennään vakaviin neurohäiriöihin, mukaan tulee muitakin häiriöitä joista kaikki kärsivät. 

Mielialasairaudet ja riippuvuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa, että kaikki introvertit joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, lokeroidaan autismin kirjon laatikkoon. En halua loukata kenenkään tunteita, mutta onneksi omalla polillani on todettu että en ole autisti, ja he ovat sanoneet autismin kirjon olevan tietynlaista kehitysvammaisuutta. Tämän olen ymmärtänyt myös tautiopin kirjallisuutta lukiessani, retrospektiivisesti.

Missä maailmassa tällaista tehdään? Kun todellinen ongelmahan on täysin päinvastainen, eli autismia ei meinata suostua tutkimaan, jos henkilö esim. osaa katsoa silmiin. Ja annetaan autisteille vääriä mielenterveysdiagnooseja sen sijaan. 

Tässä tulee vastaan juuri se ongelma, joka johtuu siitä, että maallikot ovat alkaneet tulkita psykiatrian lukitusjärjestelmää ja löytäneet sieltä itsensä. Autismi-käsitteenä luokitellaan kliinisesti merkittävien poikkeamien perusteella eikä ihmisen oman kokemuksen. Vain koulutettu ammattilainen voi tulkita riittävät poikkeamat.

Kyllä ihminen tunnistaa yleensä itsessään paremmin autismin kirjon piirteet, kuin ulkopuolinen diagnosoija. Se ulkopuolinen kun yrittää diagnosoida ulospäin näkyvien piirteiden perusteella, siinä missä autismi on ennenkaikkea sisäistä kokemusmaailmaa. Sinänsä harmi, ettei meillä vielä ole parempia metodeja autismin kirjon diagnosointiin. 

Itsestäänselvää on, että jos koulutettu ammattilainen torjuu autismin kirjon mahdollisuuden sillä perusteella, että henkilö osaa katsoa silmiin, on hänen ammattitaitonsa täysin puutteellinen. 

Tämä on outoa, kuinka tämä diagnostiikka laitetaan diagnosoitujen viaksi, eikä niitä tekevien ammattilaisten ja tämän hetkisen palvelurakenteen syyksi. On täysin fakta, että palveluiden piiriin päästäksesi sinulla täytyy olla jonkilainen diagnoosi. Tämä väistämättä on johtanut siihen, että myös näiden "häiriöiden" sieltä lievimmästä päästä olevat saavat diagnoosin. Kun ilman diagnoosia saatavia matalankynnyksen palveluita ei ole (ja järjestötyöstä leikkaamalla ne vähäisetkin kutistuvat entisestään), olemme tässä diagnoosikierteessä.

Ihmeellistä järjenjuoksua, että jonkinlaista tukea tarvitsevan yksilön pitäisi osata olla pätevämpi diagnoosien suhteen kuin ammattilaisten ja lisäksi sellaisessa taloudellisessa asemassa, että hän pystyisi hankkimaan tukea omalla rahalla yksityisiltä palveluntarjoajilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raivostuttaa, että kaikki introvertit joilla on mielenterveyden kanssa haasteita, lokeroidaan autismin kirjon laatikkoon. En halua loukata kenenkään tunteita, mutta onneksi omalla polillani on todettu että en ole autisti, ja he ovat sanoneet autismin kirjon olevan tietynlaista kehitysvammaisuutta. Tämän olen ymmärtänyt myös tautiopin kirjallisuutta lukiessani, retrospektiivisesti.

Jatkan: autismin kirjon poikkeavuudet ovat vakavuudeltaan tautiopissa samaa tasoa kuin vakava-asteinen skitsofrenia. Autistisen ja skitsofreenikon ilmeisesti erottaa siitä, että jälkimmäisellä on deluusioita ja/tai hallusinaatiota. Molemmissa aivojen prosessit ovat taantuneet ja skitsofreniassa sen lisäksi hajaantuneet. Nämä periytyvät suvussa.

Autismilla ja skitsofrenialla voi olla yhteneväistä geneettistä taustaa. Mun suvussa esiintyy molempia. Mitään yhtäläisyyksiä en näiden tilojen välillä kyllä onnistu näkemään. Minä olen autistina ihan tässä todellisuudessa, minulla on rikas tunne-elämä, olen kognitiivisesti hyvätasoinen, pystyn toimimaan ihmisten kanssa jne. 

Skitsofreniaa sairastava sukulainen ei ole tässä maailmassa lainkaan, vaan lähinnä päänsä sisällä missä jumalten äänet puhuvat hänelle. Kognitiiviset kyvyt rappeutuneet sairastamisen aikana, tunne-elämä latistunut, ei kykene juuri lainkaan normaaliin kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa. 

Ja toki sekin ero, että minä olen aina ollut autisti, syntymästä saakka. Skitsofrenia taas puhkeaa melkein aina vasta aikuisiässä. 

En tiedä miten vanhentunutta tietoa olet lukenut. Lienee siltä ajalta, kun autismiksi tunnistettiin vain valkoisten pikkupoikien syvä autismi. 

Toisaalta pitää huomioida, ettei kaikki autismi ole sitä lievää, vaan vaikea-asteisena autismiin voi liittyä kehitysvammaisuus ja vaikea invaliditeetti. Siihen nähden skitsofreenikon toimintakyky taas voi olla huomattavasti korkeampi.