Nuori jätetään porukoista, tuskaa vanhempana seurata.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi on sellainen kilttis inceli. Ihan ansaittu kohtalo.

Mikä kiero fantasia on kiusata kilttejä ihmisiä? Mikä kiltteydessä ärsyttää? Miksi jotkut kihisevät kiukusta, jos heitä kohtaan on ystävällinen ja ymmärtäväinen? Miksi kiltin ihmisen kimppuun halutaan käydä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi on sellainen kilttis inceli. Ihan ansaittu kohtalo.

Onpa tuossa sairas kommentti. Varmaan jonkun muka #tosimiehen kirjoittama, niiltä kun usein puuttuu kyky ajatella täysin.

 

Miksi se olisi ansaittua, koska kiusaajat ovat itse vikapäitä? 

Täällähän aina lyödään jo lyötyjä. Jatkakaamme siis samalla linjalla.

Niin montakertaa nähnyt, että hyvin kaunista joukolla haukutaan rumaksi.

Kotikasvatuksessa vika. Kyllä mulle on pienestä asti isä aina muistuttanut ettei ketään sitten kiusata. Jos olisin kiusannut niin varmasti olisin selkääni saanut. Ota yhteys kaverien vanhempiin.

M39

Sano kauniita asioita lapsellesi silloin, kun ne ovat totta. Tehkää mukavia asioita yhdessä. Hän tarvitsee äidin rakkautta ja hyväksyntää.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan näytä lapsellesi sitä, että sinua sattuu äläkä myöskään neuvo olemaan reipas tai yrittämään enemmän, olemaan vähemmän sellainen tai enemmän tuollainen.

Hyvällä varmasti kaiken tuon vanhempi tarkoittaa, mutta ainakin omalla kohdalla kävi sitten niin etten enää halunnut vanhempieni tietävän kuinka yksin ja ulkopuolinen olin koska näin, että heillä oli siitä sekä huoli että paha mieli.

Ja kun ei se reippaus ja yrittäminen tuo yhtää enempää hyväksyntää.  Hiljaisena lapsena sain jatkuvasti kuulla tästä, ja se oli aina muille kauhean iso ongelma. Eläimistä tuli mulle sitten aika iso henkireikä ja yläasteella olin töissä koulun jälkeen eläinkaupassakin. Mun kaveri  tuli sitten ihan toisista piireistä ja hieman vanhemmista nuorista. Vanhemmiten olen kyllä hyvinkin sinut oman rauhallisuuteni kanssa ja ihan menestynytkin työelämässä, eli sanoisin vain, että yrittää opettaa itsekunnioituksen tärkeyttä, mutta ei yritä muuttaa teiniäkään toisenlaiseksi. Ja ps. Tuollaiset ei edes ansaitse ap:n lapsen seuraa.

Tsemppiä ap sinulle ja tyttärellesi. Tämä ei välttämättä nyt lohduta, mutta paremmat ajat ovat vielä tiedossa. Minua kiusattiin nuorena, kun olin sellainen ylikiltti kynnysmatto. Nuorena aikuisena kiusaamisen jättämät arvet ovat kuitenkin parantuneet kun huomasin entisten kiusaajieni ns jämähtäneen paikalleen ja jatkavan sekoilua vielä aikuisena. Tajusin, että oikeasti kiusaajat olivat luusereita, en minä. Hienoa kun tuet tytärtäsi ap, on tärkeää että hänelle syntyy riittävä omanarvontunto, jolloin hän ymmärtää kiusaajien olevan niitä säälittäviä luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin äitinä sinun tehtäväsi on muistuttaa tytärtäsi että hänessä ei ole vikaa. Nuo häntä kiusaavat ja nöyryyttävät nuoret eivät ole normaaleja, tervepäisiä nuoria. Huono kotikasvatus, jotain pahasti pielessä kotona joka heijastuu noiden nuorten käytökseen.

Mun koulussa oli muutama tyttö jotka naureskeli mulle aina kun mahdollista vaatteista, pepusta kaikesta mistä mahdollista. Rääpivät välitunnin aikana paksulla tussilla rumia kuvia pulpettiini joita yritin pyyhkiä pois ettei kukaan näe niitä enkä uskaltanut asiasta puhua opelle ja siksi ne tietysti tekivätkin kiusaa kun näkivät että olen kiltti ja arka. En tiedä miksi valikoiduin näiden häiriköiden silmätikuiksi, nykyään ovat molemmat hyvissä töissä menestyneet minulta veivät lopunkin itsetunnon ja olen ollut paljon kotosalla ja omissa töissä. Inhoan niitä vieläkin kun näen ja ne varmaan tietää sen enkä toivo niille mitään hyvää ehkä kuitenkin säälin heitä kun tiedän esim. vanhempien alkoholismin,  avioerot ja pettämiset.

Haluan taas tässä kohtaa kiittää kaikista kannustavista ja omista kokemuksista kertovista viesteistä. Olen lukenut kaikki viestit ja ottanut talteen rohkaisunne ja neuvonne. Olen pahoillani myös heidän puolesta, joita kiusattu ja eristetty omassa nuoruudessaan. Tiedän miltä tuntuu koska koin sen itsekin. 

Olen pienestä pitäen ollut joku maailmanparantaja-tyyppi, mutta huomannut vanhemmiten, ettei se nyt ihan toimi. Täytyy keskittyä omaan pieneen maailmaansa. Kiusaamista ja ilkeyttä en tosin millään tasolla kestä edelleenkään ja olen äärimmäisen onnellinen ja jopa ihmeissäni siitä, että työpaikallamme ei (ainakaan vielä) ole minkäännäköistä eristämistä tai kyräilyä. Jos olisi puuttuisin siihen oitis. 
 
Puhuin äsken tyttäreni kanssa ja hän myönsi, että ihan ok olo nyt mutta on kyllä surullinen ja järkyttynyt miten joku voi noin suunnitelmallisesti kääntää takkinsa manipuloiden muita mukaansa. Että täytyy olla joku mielenvika. 
Joku oli bileistä yöllä soittanut pilapuhelun tytölleni ja muut nauraneet vieressä. Tosin eräs toinen oli lähettänyt sieltä viestin ja ollut pahoillaan tyttäreni puolesta ja ihmetellyt miten ilkeästä tämä pääpäsmäri siellä juhlissa puhunut hänestä, kun aiemmin olleet läheisiäkin ystäviä. Tämä viestittelijä oli myös ehdottanut, että voisivat tänään tehdä jotain yhdessä kun häntä kävi niin sääliksi tytärtäni.

Otan nyt ihan rauhassa ja pidän toivoa yllä. Ja olen tosi onnellinen siitä, miten paljon ihanaa tukea ja neuvoja ollaan saatu teidän viesteistänne. Mielestäni tämä on muutenkin sellainen asia, josta on tärkeä puhua. Monet jäävät niin yksin omien ja/tai lastensa kiusaamiskokemuksien kanssa. Sen teemainen vertaistukiryhmä taitaa puuttua. Tarvittaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö juttelemaan noiden tyttöjen äidille heidän käytöksestään. Tuo on tosi ikävää. Toivottavasti tyttösi löytää uusia ystäviä.

Täällä sama tilanne kuin ap:lla ja  someni pursuaa suomeksi ja englanniksi neuvoja tilanteeseen. Missään nimessä äiti EI saa ottaa yhteyttä ulkopuolelle jättäneiden tyttöjen äiteihin. Huomasin tämän konkreettisesti itse kun nostin asian tutulle äidille. Pallo kimposi takaisin "minun tyttäreni ei kuulemma pidä kahdesta uudesta tytöstä porukassa". Jätin keskustelun siihen. Kyse ei ole pitämisestä kun "ystävysten" kommunikointi on yksipuolista, kutsutaan mukaan osaksi iltaa, ja huijataan lähtemään kotiin kun muut lähtee bileisiin, perutaan tapaamisia samana päivänä, erikseen mainitaan ettei juhlita synttäreitä, mutta somessa synttärikuvat julkaistaan, entinen paras kaveri julkaisee seinällään englanninkielistä meemiä, jonka viesti kiteytettynä on "Milloin ymmärrät, että sinun seuraa ei kaivata"

Kun katsoo takaisinpäin 13 vuoden ystävyyttä, siinä oli välillä ilmassa omituisiakin piirteitä.

Tyttäreni päätti, että yhteydenpito saa tulla jatkossa sieltä suunnalta. Ja hiljaista on ollut. Nyt on ovi auki uusille ystävyyksille ja uusiin ihmisiin tutustumiselle ja niitä on tyttärelleni tullut.

Mulla oli oppariaikana vastaavia juttuja ja olin hyvä oppilas, jota yritettiin välillä käyttää hyväksi. 

Tutöt olivat ringissä pihalla ja yritin mennä kuuntelemaan ja kommemtoimaan jotain, niin yksi sanoi, että älä sekaannu meidän juttuihin.

Seur.päivänä ko tyttö tuli pyytämään, että saisi kopsata ruotsin tehtävän.

Sanoin, vain, että en minä sekaannu sinun tehtäviisi.😅

Srvaatteko, nautinko hänen ilmeestään. Pahin veetuilu loppuikin siihen.

Vierailija kirjoitti:

Haluan taas tässä kohtaa kiittää kaikista kannustavista ja omista kokemuksista kertovista viesteistä. Olen lukenut kaikki viestit ja ottanut talteen rohkaisunne ja neuvonne. Olen pahoillani myös heidän puolesta, joita kiusattu ja eristetty omassa nuoruudessaan. Tiedän miltä tuntuu koska koin sen itsekin. 

Olen pienestä pitäen ollut joku maailmanparantaja-tyyppi, mutta huomannut vanhemmiten, ettei se nyt ihan toimi. Täytyy keskittyä omaan pieneen maailmaansa. Kiusaamista ja ilkeyttä en tosin millään tasolla kestä edelleenkään ja olen äärimmäisen onnellinen ja jopa ihmeissäni siitä, että työpaikallamme ei (ainakaan vielä) ole minkäännäköistä eristämistä tai kyräilyä. Jos olisi puuttuisin siihen oitis. 
 
Puhuin äsken tyttäreni kanssa ja hän myönsi, että ihan ok olo nyt mutta on kyllä surullinen ja järkyttynyt miten joku voi noin suunnitelmallisesti kääntää takkinsa manipuloiden muita mukaansa. Että täytyy olla joku mielenvika. 
Joku oli bileistä yöllä soittanut pilapuhelun tytölleni ja muut nauraneet vieressä. Tosin eräs toinen oli lähettänyt sieltä viestin ja ollut pahoillaan tyttäreni puolesta ja ihmetellyt miten ilkeästä tämä pääpäsmäri siellä juhlissa puhunut hänestä, kun aiemmin olleet läheisiäkin ystäviä. Tämä viestittelijä oli myös ehdottanut, että voisivat tänään tehdä jotain yhdessä kun häntä kävi niin sääliksi tytärtäni.

Otan nyt ihan rauhassa ja pidän toivoa yllä. Ja olen tosi onnellinen siitä, miten paljon ihanaa tukea ja neuvoja ollaan saatu teidän viesteistänne. Mielestäni tämä on muutenkin sellainen asia, josta on tärkeä puhua. Monet jäävät niin yksin omien ja/tai lastensa kiusaamiskokemuksien kanssa. Sen teemainen vertaistukiryhmä taitaa puuttua. Tarvittaisiin. 

Tässä tilanteessa on hyvä asettaa rajat. Katkaista kaikki yhteydenotto tuohon kiusaajan suuntaan ja mielellään tuohon koko porukkaan. Tuo porukka saattaa hajota kun kaveriporukan yhteinen päämäärä on ollut vain kiusaaminen ja kohde katoaa.

Minua yritettiin kiusata eri syistä, lähinnä perhesyistä ja sitten kylällä oli tietty porukka, johon en kuitenkaan täysin mahtunut näistä kaikista syistä johtuen. Oli puhetta "sä oit selkanen" ja "sä oot siitä perheestä". Olin kuitenkin sosiaalinen, mutta varmasti kapinallinen, koska minua suututti ahdasmielisyys. Ajaudun yläasteella "erilaisten nuorten" ystäväksi, tarkoittaen nuoria, joita elämä oli kohdellut kovalla kädellä. Päätin lähteä kotoa pois 16-v. Joskus joutuu tekemään vahvoja päätöksiä eikä jäädä turvasatamaan. En suosittele tätä kaikille, että kaikille se ei sovi. Edelleenkin ymmärrän erilaisuutta, enemmän kuin valtavirta. Jokaisella on oma polkunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Yritin ennaltaehkäistä ulkopuolelle jättämistä, onnistui hyvin lasteni kanssa. Resepti: useampia harrastus-ja kaveriporukoita, ei ikinä kaikkia munia samaan koriin. Tärkeää varsinkin paljon muuttaneissa perheissä. Näin tajuaa kiusaamiseen taipuvaisetkin, että ei onnistu kavereiden kontrolli ja eristäminen.

Tämä on hyvä vinkki, mutta hiljainen lapsi harvemmin viihtyy harrastuksissa. Tai aloittaa ne niin myöhään, että ei pääse sielläkään sisään harrastusporukkaan. Tai harrastaa yksilöharrastusta lenkkeily, kuntosali, joka ei kavereita tuo.