Lue keskustelun säännöt.
Jos kerran liian vähän syöminen saa kehon menemään säästöliekille
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienempi keho kuluttaa vähemmän: Painon laskiessa kehon ylläpito vaatii vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen luonnostaan hidastuu.
Arkiliikunta vähenee: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, mikä vähentää päivittäistä kalorinkulutusta (NEAT-aktiivisuus).
Hormonimuutokset: Keho säätelee nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa.
Fyysiset oireet: Suuressa energiavajeessa voi esiintyä väsymystä, palelua ja sykkeen laskua.
by tekoäly
Ei kannata paastota. Sellaisten dieettien jäljiltä kyllä löytää itsensä entistä painavampana.
KIlo kuukaudessa on suunnilleen hyvä laihdutustahti, ja sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Jokainen laihduttaja on kokeillut monia pikadieettejä. ja aika harvoin niistä on tullut pysyviä tuloksia.
Luin juuri tuoretta laihdutuskirjaa (Patrik Borg) jossa sanottiin että joustavuus ennustaa painon säilymistä uusissa lukemissa, toisalta myös laihdutusurakan jatkamista. Eli vaikka on rutiini se ei ole jäykkä eikä säälimätön. Puhuttiin sekä nälkävelasta että säästöliekistä.
Eli moni laihduttaa äkkiä ja liian tiukalla dieetillä jolloin ainakin nälkävelka kasvaa ja alttius ahninnalle lisääntyy. Sitten osa lopettaa koko homman tuohon repsahdukseen kun pitäisi vaan jatkaa ja löytää väliin hallitumpia herkkuhetkiä. Samoin puhuttiin siitä että peruskulutus alenee pysyvästi? nopeissa laihdutuksissa.
Tuon luettuani tulin tulokseen että kannattaa välttää jatkuvaa hyvin jäykkää ja vähäkalorista dieettiä. Keho siis tottuu nopeasti ja tätä voi ravistella vaihtelulla, toki järkevyyden rajoissa.
No tämä tuli selväksi, kun anoppi laihdutti 12200kcal/päivä. Kyllä hän laihtui ennätysvauhtia ennätys paljon. Oli ryhmänsä priimus. Eikä antanut tuumaakaan periksi. Kunnes antoi. Otti silloin tällöin suupalallisen kakkua tai kastiketta. Siitä alkoi samantien kilojen paluu. Kun keho oli tottunut pitää kiinni ihan kaikesta energiasta, mitä sai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti keskitysleirivankeja ja heidän ruokavaliotaan.
Niin, siellähän kaikki kuoli nälkään, eikä kukaan jäänyt eloon...vai miten se nyt meni...
Siellä kuoltiin vaikka mihin (kuten tauteihin ja infektioihin) ja vain murto-osa selvisi joista osa kuoli pian vapautumisen jälkeen.
Paastoaja ei mene ns. säästöliekille. Paastossa elimistö menee ketoosiin ja ketoosi oleva elimistö saattoi olla yksi hengissä pysymisen suoja kun ajattelee keskitysleiristä selvinneitä. Ketoosissa nälän tunnetta ei ole. Mieliteot on sitten eri juttu. Itse en ole kokenut paastotessani mitenkään ongelmaksi mielitekoja. Parasta aikaa noudatan 8/16 pätkäpaastoa. Anoreksiasta en oikeastaan tiedä, mutta siinä sairaudessa taitaa olla niin monenlaista versiota myös mielenterveyteen rinnastettavaa. Nuoret ovat saaneet esim. urheiluseuroissa tai baletttia tai tanssia harrastaessaan huomautteluja valmentajan taholta, liiasta läskistä, ehkä jopa kaikkien muiden kuullen. Ehkä nuori ei osaa hakeutua luotettavan tahon puoleen ja jää arvostelua itsekseen miettimään saattaa siitä lähteä matka pahalle syömishäiriö kierteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästöliekistä tuntuvat puhuvan vain ne, joilla ei ole edes mitään laihduttamisen tarvetta ja ihmettelevät, kun paino ei tipu 55kilosta 52 kiloon.
Minusta taas ennemminkin tuhdisti ylipainoiset. Esimerkiksi yksi kaverini, jolla on monta kymmentä kiloa laihdutettavaa. Kun paino ei oikein tipu, niin miettii olevansa säästöliekillä ja syövänsä liian vähän. Tämän takia koko säästöliekistä höpöttäminen pitäisi lopettaa.
No riippuu täysin siitä, paljon hän syö. Itselleen toki voi valehdella, mutta kyllä sen kalorimäärän voi myös laskea.
Jostain luin hyvän kommentin painonpudotukseen. Jokaisen kilon pudottaminen on hiukan vaikeampaa kuin edellisen kilon pudottaminen. Mikäli sinulla on reilusti ylipainoa, niin sen ensimmäisen kilon pudottaminen on todella helppoa. Mikäli olet normaalipainoinen ja mahdollisesti jo alhaisella rasvaprosentilla, niin sen ensimmäisen kilon pudottaminen onkin jo sangen haastava. Kun sitten olet saanut kilon pudotettua, niin seuraava on hiukan vaikeampi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästöliekki on kehon fysiologinen suojamekanismi, joka hi-das-taa aineenvaihduntaa. Aktiivisuus ei laske tiedostamatta keskitysleirillä tai anorektikolla, kun tämä tietoisesti pakottaa itsensä liikkumaan vaikka kuinka väsyttää.
Mutta kun se ei ole totta edes, niin se ei ole mitään muuta kuin selitys
"Miten säästöliekki toimii?Kehon koon pieneneminen: Kun paino putoaa, pienemmän kehon ylläpitäminen vaatii vähemmän energiaa sekä levossa että liikkuessa.Arkiliikunnan (NEAT) väheneminen: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, jolloin spontaani liike ja energiankulutus laskevat.Hormonimuutokset: Keho alkaa säädellä nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa ja elimistö yrittää saada lisää ravintoa.Painonpudotuksen hidastuminen tai pysähtyminen ei siis johdu fysiikan lakien lakkaamisesta tai siitä, että aineenvaihdunta olisi rikki, vaan kehon sopeutumisesta uuteen tilanteeseen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästöliekistä tuntuvat puhuvan vain ne, joilla ei ole edes mitään laihduttamisen tarvetta ja ihmettelevät, kun paino ei tipu 55kilosta 52 kiloon.
Minusta taas ennemminkin tuhdisti ylipainoiset. Esimerkiksi yksi kaverini, jolla on monta kymmentä kiloa laihdutettavaa. Kun paino ei oikein tipu, niin miettii olevansa säästöliekillä ja syövänsä liian vähän. Tämän takia koko säästöliekistä höpöttäminen pitäisi lopettaa.
Sulla yksi kaveri ja sitä kautta yleistät. Vakuuttavaa?
Minä olen tällainen reilusti ylipainoinen. Ja kalorit liian alhaalla. Oon potenut vuosikausia ja ollut rajusti uneton. Eli liikkuminen ollut minimaallista myös. Lääkärissä totesivat, että säästöliekillä elän.
Kun aloin vihdoin nukkua ja kivutkin saatiin kuriin, aloin ensi lisätä kaloreita. Ja jonkin ajan kuluttua alkoi paino laskea. Liikunnan aloitin vasta myöhemmin. Mutta tietty se liikunta auttaa sen aineenvaihdunnan herättämisessä, eli on tärkeää myös. Ja siinäkin riittää se kullekin sopiva liike, ei tartte oksentaen rehkiä, kuten Suurin pudottaa -ohjelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paastosin puolentoista vuoden ajan niin, että söin keskimäärin joka toinen päivä ja kun söin, söin kerran päivässä pienen aterian.
Ei ainakaan minun elämistö mennyt säästöliekille. Paino tippui tuona aikana 132 kg -> 77kg, eli laihduin noin 55kg tuon puolentoista vuoden aikana.
Eli sinulla ei ollut insuliinit kohollaan, vaan rasvaa paloi energiaksi. Noin se toimii terveellä metabolialla ja myös sairailla kunhan se insuliiniresistenssi ja koholla oleva insuliini saadaan korjattua normaaliksi. Varmin tapa saada insuliinit päin pebaa on syödä tiuhaan hiilareita. Siihen ei tarvita edes paljoa kaloreita, vaan tiuhaan tahtiin napostelua jolla insuliinia erittyy usein. Karkkikulho pöydällä on oikein tehokas keino pilata metabolia, vaikka niitä ei siitä kilokaupalla söisikään. Tunninkin välein pari, niin se on siinä.
Kiitos vastauksesta. Tätä juuri hain. Eli säästöliekki ei ole automaatio, kuten yleensä annetaan ymmärtää.
Kuulostaa paljon järkevämmältä.
Olen käsittänyt että painon laskun pysähtyminen on lähes sääntö jos syö joka päivä samoin ja alikaloreita. Tuo vaan kuuluu asiaan että et pudota kymmentä kiloa yhdellä vetäisyllä. Jotain kikkailua tuo laskusuunnan jatkaminen siis vaatii.
Voi pysähtyä hetkeksi, mutta jos jatkat alikaloreita, niin alkaa kyllä pudota taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienempi keho kuluttaa vähemmän: Painon laskiessa kehon ylläpito vaatii vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen luonnostaan hidastuu.
Arkiliikunta vähenee: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, mikä vähentää päivittäistä kalorinkulutusta (NEAT-aktiivisuus).
Hormonimuutokset: Keho säätelee nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa.
Fyysiset oireet: Suuressa energiavajeessa voi esiintyä väsymystä, palelua ja sykkeen laskua.
by tekoäly
Ei kannata paastota. Sellaisten dieettien jäljiltä kyllä löytää itsensä entistä painavampana.
KIlo kuukaudessa on suunnilleen hyvä laihdutustahti, ja sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Jokainen laihduttaja on kokeillut monia pikadieettejä. ja aika harvoin niistä on tullut pysyviä tuloksia.
Luin juuri tuoretta laihdutuskirjaa (Patrik Borg) jossa sanottiin että joustavuus ennustaa painon säilymistä uusissa lukemissa, toisalta myös laihdutusurakan jatkamista. Eli vaikka on rutiini se ei ole jäykkä eikä säälimätön. Puhuttiin sekä nälkävelasta että säästöliekistä.
Eli moni laihduttaa äkkiä ja liian tiukalla dieetillä jolloin ainakin nälkävelka kasvaa ja alttius ahninnalle lisääntyy. Sitten osa lopettaa koko homman tuohon repsahdukseen kun pitäisi vaan jatkaa ja löytää väliin hallitumpia herkkuhetkiä. Samoin puhuttiin siitä että peruskulutus alenee pysyvästi? nopeissa laihdutuksissa.
Tuon luettuani tulin tulokseen että kannattaa välttää jatkuvaa hyvin jäykkää ja vähäkalorista dieettiä. Keho siis tottuu nopeasti ja tätä voi ravistella vaihtelulla, toki järkevyyden rajoissa.
No tämä tuli selväksi, kun anoppi laihdutti 12200kcal/päivä. Kyllä hän laihtui ennätysvauhtia ennätys paljon. Oli ryhmänsä priimus. Eikä antanut tuumaakaan periksi. Kunnes antoi. Otti silloin tällöin suupalallisen kakkua tai kastiketta. Siitä alkoi samantien kilojen paluu. Kun keho oli tottunut pitää kiinni ihan kaikesta energiasta, mitä sai.
Höpöhöpö. Kukaan ei liho, jos ottaa suullisen kakkua silloin ja suullisen tällöin. Hän on nostanut pikkuhiljaa kalorit takaisin ylös ja lihonut siksi. Ei siksi, että keho muuttaisi samantien herkut rasvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienempi keho kuluttaa vähemmän: Painon laskiessa kehon ylläpito vaatii vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen luonnostaan hidastuu.
Arkiliikunta vähenee: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, mikä vähentää päivittäistä kalorinkulutusta (NEAT-aktiivisuus).
Hormonimuutokset: Keho säätelee nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa.
Fyysiset oireet: Suuressa energiavajeessa voi esiintyä väsymystä, palelua ja sykkeen laskua.
by tekoäly
Ei kannata paastota. Sellaisten dieettien jäljiltä kyllä löytää itsensä entistä painavampana.
KIlo kuukaudessa on suunnilleen hyvä laihdutustahti, ja sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Jokainen laihduttaja on kokeillut monia pikadieettejä. ja aika harvoin niistä on tullut pysyviä tuloksia.
Luin juuri tuoretta laihdutuskirjaa (Patrik Borg) jossa sanottiin että joustavuus ennustaa painon säilymistä uusissa lukemissa, toisalta myös laihdutusurakan jatkamista. Eli vaikka on rutiini se ei ole jäykkä eikä säälimätön. Puhuttiin sekä nälkävelasta että säästöliekistä.
Eli moni laihduttaa äkkiä ja liian tiukalla dieetillä jolloin ainakin nälkävelka kasvaa ja alttius ahninnalle lisääntyy. Sitten osa lopettaa koko homman tuohon repsahdukseen kun pitäisi vaan jatkaa ja löytää väliin hallitumpia herkkuhetkiä. Samoin puhuttiin siitä että peruskulutus alenee pysyvästi? nopeissa laihdutuksissa.
Tuon luettuani tulin tulokseen että kannattaa välttää jatkuvaa hyvin jäykkää ja vähäkalorista dieettiä. Keho siis tottuu nopeasti ja tätä voi ravistella vaihtelulla, toki järkevyyden rajoissa.
No tämä tuli selväksi, kun anoppi laihdutti 12200kcal/päivä. Kyllä hän laihtui ennätysvauhtia ennätys paljon. Oli ryhmänsä priimus. Eikä antanut tuumaakaan periksi. Kunnes antoi. Otti silloin tällöin suupalallisen kakkua tai kastiketta. Siitä alkoi samantien kilojen paluu. Kun keho oli tottunut pitää kiinni ihan kaikesta energiasta, mitä sai.
Tuossa taitaa olla lukuvirhe. 1200kcal?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienempi keho kuluttaa vähemmän: Painon laskiessa kehon ylläpito vaatii vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen luonnostaan hidastuu.
Arkiliikunta vähenee: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, mikä vähentää päivittäistä kalorinkulutusta (NEAT-aktiivisuus).
Hormonimuutokset: Keho säätelee nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa.
Fyysiset oireet: Suuressa energiavajeessa voi esiintyä väsymystä, palelua ja sykkeen laskua.
by tekoäly
Ei kannata paastota. Sellaisten dieettien jäljiltä kyllä löytää itsensä entistä painavampana.
KIlo kuukaudessa on suunnilleen hyvä laihdutustahti, ja sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Jokainen laihduttaja on kokeillut monia pikadieettejä. ja aika harvoin niistä on tullut pysyviä tuloksia.
Luin juuri tuoretta laihdutuskirjaa (Patrik Borg) jossa sanottiin että joustavuus ennustaa painon säilymistä uusissa lukemissa, toisalta myös laihdutusurakan jatkamista. Eli vaikka on rutiini se ei ole jäykkä eikä säälimätön. Puhuttiin sekä nälkävelasta että säästöliekistä.
Eli moni laihduttaa äkkiä ja liian tiukalla dieetillä jolloin ainakin nälkävelka kasvaa ja alttius ahninnalle lisääntyy. Sitten osa lopettaa koko homman tuohon repsahdukseen kun pitäisi vaan jatkaa ja löytää väliin hallitumpia herkkuhetkiä. Samoin puhuttiin siitä että peruskulutus alenee pysyvästi? nopeissa laihdutuksissa.
Tuon luettuani tulin tulokseen että kannattaa välttää jatkuvaa hyvin jäykkää ja vähäkalorista dieettiä. Keho siis tottuu nopeasti ja tätä voi ravistella vaihtelulla, toki järkevyyden rajoissa.
No tämä tuli selväksi, kun anoppi laihdutti 12200kcal/päivä. Kyllä hän laihtui ennätysvauhtia ennätys paljon. Oli ryhmänsä priimus. Eikä antanut tuumaakaan periksi. Kunnes antoi. Otti silloin tällöin suupalallisen kakkua tai kastiketta. Siitä alkoi samantien kilojen paluu. Kun keho oli tottunut pitää kiinni ihan kaikesta energiasta, mitä sai.
Höpöhöpö. Kukaan ei liho, jos ottaa suullisen kakkua silloin ja suullisen tällöin. Hän on nostanut pikkuhiljaa kalorit takaisin ylös ja lihonut siksi. Ei siksi, että keho muuttaisi samantien herkut rasvaksi.
Niin, eli keho varastoi heti kaiken "ylimääräisen" ravinnon. Eli jos laihdutat nopeasti alhaisilla kaloreilla, et voi koskaan antaa myöten edes juhlissa.
Hän osaa edelleen laskea päässään kaiken ruuan kalorit. Niitä kun laski muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienempi keho kuluttaa vähemmän: Painon laskiessa kehon ylläpito vaatii vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen luonnostaan hidastuu.
Arkiliikunta vähenee: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, mikä vähentää päivittäistä kalorinkulutusta (NEAT-aktiivisuus).
Hormonimuutokset: Keho säätelee nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa.
Fyysiset oireet: Suuressa energiavajeessa voi esiintyä väsymystä, palelua ja sykkeen laskua.
by tekoäly
Ei kannata paastota. Sellaisten dieettien jäljiltä kyllä löytää itsensä entistä painavampana.
KIlo kuukaudessa on suunnilleen hyvä laihdutustahti, ja sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Jokainen laihduttaja on kokeillut monia pikadieettejä. ja aika harvoin niistä on tullut pysyviä tuloksia.
Luin juuri tuoretta laihdutuskirjaa (Patrik Borg) jossa sanottiin että joustavuus ennustaa painon säilymistä uusissa lukemissa, toisalta myös laihdutusurakan jatkamista. Eli vaikka on rutiini se ei ole jäykkä eikä säälimätön. Puhuttiin sekä nälkävelasta että säästöliekistä.
Eli moni laihduttaa äkkiä ja liian tiukalla dieetillä jolloin ainakin nälkävelka kasvaa ja alttius ahninnalle lisääntyy. Sitten osa lopettaa koko homman tuohon repsahdukseen kun pitäisi vaan jatkaa ja löytää väliin hallitumpia herkkuhetkiä. Samoin puhuttiin siitä että peruskulutus alenee pysyvästi? nopeissa laihdutuksissa.
Tuon luettuani tulin tulokseen että kannattaa välttää jatkuvaa hyvin jäykkää ja vähäkalorista dieettiä. Keho siis tottuu nopeasti ja tätä voi ravistella vaihtelulla, toki järkevyyden rajoissa.
No tämä tuli selväksi, kun anoppi laihdutti 12200kcal/päivä. Kyllä hän laihtui ennätysvauhtia ennätys paljon. Oli ryhmänsä priimus. Eikä antanut tuumaakaan periksi. Kunnes antoi. Otti silloin tällöin suupalallisen kakkua tai kastiketta. Siitä alkoi samantien kilojen paluu. Kun keho oli tottunut pitää kiinni ihan kaikesta energiasta, mitä sai.
Höpöhöpö. Kukaan ei liho, jos ottaa suullisen kakkua silloin ja suullisen tällöin. Hän on nostanut pikkuhiljaa kalorit takaisin ylös ja lihonut siksi. Ei siksi, että keho muuttaisi samantien herkut rasvaksi.
Niin, eli keho varastoi heti kaiken "ylimääräisen" ravinnon. Eli jos laihdutat nopeasti alhaisilla kaloreilla, et voi koskaan antaa myöten edes juhlissa.
Hän osaa edelleen laskea päässään kaiken ruuan kalorit. Niitä kun laski muutaman vuoden.
Olen laihduttanut nopeasti 20kg alhaisilla kaloreilla ja ihan hyvin pystyn antamaan myöten juhlissa ja kokonaisen kesäloman ja edelleen on se 20kg poissa. Kunhan vaan pääosin syön fiksusti ja kuntoilen.
Olenko väärässä jos oletan, ettei kaikille ole syy/seuraustietoa, mitä säästöliekki elimistön käyttäytymisessä tarkoittaa. No ei se mullekaan ihan syvintä tietoa myöten ole. Mikäli olen jotain saanut selville, niin se voisi tarkoittaa sitä, että elimistä saa liian vähän ravintoa ja fiksuna käynnistää varotoimenpiteet jotta saisi saamansa ravinteet tarvitsemaansa käyttöön. Mikäli ravintoa tulee elimistön tomintojen käyttöön liian vähän, elimistä reakoi ja ryhtyy valmistautumaan pula-aikaan pysäyttämällä täysaineenvaihduntaan liittyvän toiminnan ja pyrkii säästämällä selviytymään pienempään ravinnon saantiin. Konsti taitaa liittyä hitaampaan aineenvaihduntaan joka näinollen pysäyttää painonpudotuksen joskus jopa kokonaan. Käsittääkseni elimistön reakointi ryhtyä säästöliekille johtaa jatkossa todella huonosti yli pääsemiseen taas normaaliin tilaan/aineenvaihduntaan. Mikäli toteat joutuneesi säästöliekille, pitkään liian niukan ravinnonsaannin takia, niin siitäkin selviää, mutta siihen pystyt itsekin, mutta tarvitset toimintaohjeita ja jotkut jopa asiantuntijoiden kokemuspohjaa joita kannattaa sitten noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pitää yllä pientä n 200-500 ckal vuorokaudessa kalorivajetta ja treenaa kunnon painoilla kovaa, elimistö ei mene säästöliekille ja laihtuessa se polttaa rasvaa. Sillöinkaan ei kannata jatkaa liian pitkään yhteen putkeen vaan pitää tasausbreikki parin kkn välein.
Jos pitää yllä suurta, esim 500-1500 ckal vajetta (huom lähtötasot vaikuttaa) niin säästöliekki on pian tosiasia. Lihakset palaa rasvan ohella ja sijasta. Aineenvaihdunta temppuaa.
Jos pitää kaikesta huolimatta yllä sitä yli 1000ckal vajetta riittävän pitkään, laihtuu säästöliekistä huolimatta, mutta kehonkoostumus ei parane ja aineenvaihdunta hajoaa ja heti kun ruokaa taas tulee, lihoo vielä entistä nopeammin.
Ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienempi keho kuluttaa vähemmän: Painon laskiessa kehon ylläpito vaatii vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen luonnostaan hidastuu.
Arkiliikunta vähenee: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, mikä vähentää päivittäistä kalorinkulutusta (NEAT-aktiivisuus).
Hormonimuutokset: Keho säätelee nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa.
Fyysiset oireet: Suuressa energiavajeessa voi esiintyä väsymystä, palelua ja sykkeen laskua.
by tekoäly
Ei kannata paastota. Sellaisten dieettien jäljiltä kyllä löytää itsensä entistä painavampana.
KIlo kuukaudessa on suunnilleen hyvä laihdutustahti, ja sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Jokainen laihduttaja on kokeillut monia pikadieettejä. ja aika harvoin niistä on tullut pysyviä tuloksia.
Luin juuri tuoretta laihdutuskirjaa (Patrik Borg) jossa sanottiin että joustavuus ennustaa painon säilymistä uusissa lukemissa, toisalta myös laihdutusurakan jatkamista. Eli vaikka on rutiini se ei ole jäykkä eikä säälimätön. Puhuttiin sekä nälkävelasta että säästöliekistä.
Eli moni laihduttaa äkkiä ja liian tiukalla dieetillä jolloin ainakin nälkävelka kasvaa ja alttius ahninnalle lisääntyy. Sitten osa lopettaa koko homman tuohon repsahdukseen kun pitäisi vaan jatkaa ja löytää väliin hallitumpia herkkuhetkiä. Samoin puhuttiin siitä että peruskulutus alenee pysyvästi? nopeissa laihdutuksissa.
Tuon luettuani tulin tulokseen että kannattaa välttää jatkuvaa hyvin jäykkää ja vähäkalorista dieettiä. Keho siis tottuu nopeasti ja tätä voi ravistella vaihtelulla, toki järkevyyden rajoissa.
No tämä tuli selväksi, kun anoppi laihdutti 12200kcal/päivä. Kyllä hän laihtui ennätysvauhtia ennätys paljon. Oli ryhmänsä priimus. Eikä antanut tuumaakaan periksi. Kunnes antoi. Otti silloin tällöin suupalallisen kakkua tai kastiketta. Siitä alkoi samantien kilojen paluu. Kun keho oli tottunut pitää kiinni ihan kaikesta energiasta, mitä sai.
Höpöhöpö. Kukaan ei liho, jos ottaa suullisen kakkua silloin ja suullisen tällöin. Hän on nostanut pikkuhiljaa kalorit takaisin ylös ja lihonut siksi. Ei siksi, että keho muuttaisi samantien herkut rasvaksi.
Niin, eli keho varastoi heti kaiken "ylimääräisen" ravinnon. Eli jos laihdutat nopeasti alhaisilla kaloreilla, et voi koskaan antaa myöten edes juhlissa.
Hän osaa edelleen laskea päässään kaiken ruuan kalorit. Niitä kun laski muutaman vuoden.
Olen laihduttanut nopeasti 20kg alhaisilla kaloreilla ja ihan hyvin pystyn antamaan myöten juhlissa ja kokonaisen kesäloman ja edelleen on se 20kg poissa. Kunhan vaan pääosin syön fiksusti ja kuntoilen.
No sinä pystyt, kaikki ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti keskitysleirivankeja ja heidän ruokavaliotaan.
Niin, siellähän kaikki kuoli nälkään, eikä kukaan jäänyt eloon...vai miten se nyt meni...
Osa kuoli nälkään. Vielä useampi tauteihin, kun huonosti ravittuna ei niistä selvinnyt. Ja vielä suurempi osa pistettiin päiviltä, kun eivät olleet tarpeeksi hyvässä kunnossa tehdäkseen töitä.
Aliravitsemus ei vaikuta vain henkilöön itseensä, vaan myös sikiöön ja hänen myöhempään elämään http://yle.fi/uutiset/5470325
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää yllä pientä n 200-500 ckal vuorokaudessa kalorivajetta ja treenaa kunnon painoilla kovaa, elimistö ei mene säästöliekille ja laihtuessa se polttaa rasvaa. Sillöinkaan ei kannata jatkaa liian pitkään yhteen putkeen vaan pitää tasausbreikki parin kkn välein.
Jos pitää yllä suurta, esim 500-1500 ckal vajetta (huom lähtötasot vaikuttaa) niin säästöliekki on pian tosiasia. Lihakset palaa rasvan ohella ja sijasta. Aineenvaihdunta temppuaa.
Jos pitää kaikesta huolimatta yllä sitä yli 1000ckal vajetta riittävän pitkään, laihtuu säästöliekistä huolimatta, mutta kehonkoostumus ei parane ja aineenvaihdunta hajoaa ja heti kun ruokaa taas tulee, lihoo vielä entistä nopeammin.
Ratkaistu.
Toi 1500kcal lasku olis kyl mielenkiintoinen käytännössä, kun nyt syö 1400kcal.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin hyvän kommentin painonpudotukseen. Jokaisen kilon pudottaminen on hiukan vaikeampaa kuin edellisen kilon pudottaminen. Mikäli sinulla on reilusti ylipainoa, niin sen ensimmäisen kilon pudottaminen on todella helppoa. Mikäli olet normaalipainoinen ja mahdollisesti jo alhaisella rasvaprosentilla, niin sen ensimmäisen kilon pudottaminen onkin jo sangen haastava. Kun sitten olet saanut kilon pudotettua, niin seuraava on hiukan vaikeampi jne.
No joo, tavallaan. Olen itse ollut nuorena anorektinen ja kummasti se ongelma oli juuri se että paino vaan tuppasi laskemaan vaikka olin jo laiha. Eli kyllä tuokin on jokin koukku, usein söin vain yhden omenan, en ollut mikään himoliikkuja mikä saattoi pelastaakin minut. Muistan kyllä myös nälän ja karkkihimon. Ei siihen aikaan ollut puhettakaan rasva-proteiini-yhtälöstä vaan laihdutusruoka oli raejuustoa, näkkäriä ja teetä. Koko rumbasta seurasti tietysti se että kehitin pitkällisen bulimian missä juuri hiilari-rasva vei addiktioon asti. Pasta-ketsuppi-juusto. Arvaus että kun hormonitoiminta vahvistui niin tuo kasvatti myös nälkää. Oikein anorektiset jotenkin jähmettyvät hormonaalisesti. Varmaan ruokaan liittyy myös inho-pelko-akseli ja etenkin lihominen pelottaa aivan järjettömästi. Siis lihomisen pelko voittaa nälän. Siksi kai sitä pidetään psykiatrisena häiriönä.
Kyllä keho voi laskea energiankulutusta mutta ei täysin nollaan. Anoreksikko syö niin vähän ja myös ajattelee itsetuhoisesti, että keho tuhoutuu. Todella paljon ylipainoinen voi mennä ihan täyspaastolle ja elää varastoillaan vuosikausia, vaikka pelkkiä appelsiineja syöden että saa vähän nesteitä ja suoloja.
Olen käsittänyt että painon laskun pysähtyminen on lähes sääntö jos syö joka päivä samoin ja alikaloreita. Tuo vaan kuuluu asiaan että et pudota kymmentä kiloa yhdellä vetäisyllä. Jotain kikkailua tuo laskusuunnan jatkaminen siis vaatii.