Lue keskustelun säännöt.
Jos kerran liian vähän syöminen saa kehon menemään säästöliekille
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia kuuluu näihin sairauksiin, joka johtuu lähes täysin henkilöstä itsestään.
Juu. Mutta mikä saa ihmisen sairastumaan ja menemään siihen tilaan? Miksi se ei vain ota itseään niskasta kiinni ja tee ihmeparantumista. Minkäköhän takia vaikka se olisi fiksumpaa? Miksi se ei kykene siihen? Vaikka sitä haukkuu miksi vain. Silti se ei kykene siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia kuuluu näihin sairauksiin, joka johtuu lähes täysin henkilöstä itsestään.
Juu. Mutta mikä saa ihmisen sairastumaan ja menemään siihen tilaan? Miksi se ei vain ota itseään niskasta kiinni ja tee ihmeparantumista. Minkäköhän takia vaikka se olisi fiksumpaa? Miksi se ei kykene siihen? Vaikka sitä haukkuu miksi vain. Silti se ei kykene siihen?
Nämähän on mt-puolen hommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paastosin puolentoista vuoden ajan niin, että söin keskimäärin joka toinen päivä ja kun söin, söin kerran päivässä pienen aterian.
Ei ainakaan minun elämistö mennyt säästöliekille. Paino tippui tuona aikana 132 kg -> 77kg, eli laihduin noin 55kg tuon puolentoista vuoden aikana.
Harvoin syömällä se ei menekään koska hormomaalista signaalia laittaa energiaa rasvaksi (= korkea insuliini) ei tule.
Kuinka harvoin sitten pitäisi syödä, että noin tapahtuu? Jos on 3vrk täysin syömättä, alkaa olemaan aika heikko olo. Olin siis 3-4 vrk syömättä, ja sitten söin muutaman päivänä vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia kuuluu näihin sairauksiin, joka johtuu lähes täysin henkilöstä itsestään.
Juu. Mutta mikä saa ihmisen sairastumaan ja menemään siihen tilaan? Miksi se ei vain ota itseään niskasta kiinni ja tee ihmeparantumista. Minkäköhän takia vaikka se olisi fiksumpaa? Miksi se ei kykene siihen? Vaikka sitä haukkuu miksi vain. Silti se ei kykene siihen?
Nämähän on mt-puolen hommia.
On. Sairas se ihminen on kuiten.
Säästöliekistä tuntuvat puhuvan vain ne, joilla ei ole edes mitään laihduttamisen tarvetta ja ihmettelevät, kun paino ei tipu 55kilosta 52 kiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap! Kauanko luulet, että keho kestää säästöliekkiä?
Vierailija kirjoitti:
Arkikielessä "säästöliekillä" tarkoitetaan usein virheellisesti sitä, että laihduttajan painonpudotus pysähtyy kokonaan, koska aineenvaihdunta on hidastunut. Säästöliekki ei kuitenkaan pysty pysäyttämään laihtumista loputtomasti. Jos energian saanti pysyy jatkuvasti kulutusta pienempänä, keho alkaa säästötoimista huolimatta kuluttaa omia kudoksia, ensin rasvavarastoja ja lopulta lihaksia.
Tietääkseni riippuen dieetistä niin lihas voi kadota nopeastikin. Siis nämä nopeat rankat dieetit jopa laihdutuslääkkeet tuhoavat lihasta jota voi olla vaikea saada takaisin ja peruskulutus laskee. Eli moni lihoo herkästi lihaskadon takia.
Uuden tiedon valossa laihdutus kannattaa tehdä järkevästi ja hissukseen jos pudotettavaa on vaikka 10 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paastosin puolentoista vuoden ajan niin, että söin keskimäärin joka toinen päivä ja kun söin, söin kerran päivässä pienen aterian.
Ei ainakaan minun elämistö mennyt säästöliekille. Paino tippui tuona aikana 132 kg -> 77kg, eli laihduin noin 55kg tuon puolentoista vuoden aikana.
Harvoin syömällä se ei menekään koska hormomaalista signaalia laittaa energiaa rasvaksi (= korkea insuliini) ei tule.
Kuinka harvoin sitten pitäisi syödä, että noin tapahtuu? Jos on 3vrk täysin syömättä, alkaa olemaan aika heikko olo. Olin siis 3-4 vrk syömättä, ja sitten söin muutaman päivänä vähän.
Henkilökohtaista - joillekin apua tuo jo pätkäpaasto tai syöminen vain 1-2 kertaa päivässä. Pidemmät paastot tekee hyvää ja vasta 3 päivän jälkeen alkaa esim. autofagia toimimaan ihmiskehossa. Siksi pyrinkin pitämään yhden 3-4 päivän paaston per kk.
Mutta se mitä ei pidä tehdä on vanhakantainen ohje syödä jatkuvasti pieniä annoksia.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kommentoida anoreksian kannalta, mutta yleisesti ottaen ihmettelen miksi edes kouhotetaan "säästöliekistä". Jos sellainen elimistön tila olisi, kukaan ei laihtuisi. Keho vain "menisi säästöliekille=minimoi kulutuksen".
Toisaalta, jotkut reilusti ylipainoiset eivät laihdu, vaikka syövät erittäin vähän (1000-1400kcal/vrk), ja heitä syyllistetään valehtelijoiksi.
TV:n laihdutusohjelmissa Dr. Now laittaa erittäin ylipainoiset 800 kcal/ vrk dieetille, ja Suomessakin tunnetaan Käypä hoidossa ns. Sairaaladieetti.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä yhtälöitä. Kuulun itse siihen joukkoon, joka laihruu vain tuolla 800kcal/ vrk dieetillä, jossa ei mitenkään saa riittävåsti proteiineja, mikäli niitä söisi painoon suhteutettuna 1-1,5g/ vrk. Ketollakaan en laihdu yhtään. Myös ystäväni on aivan samassa tilanteessa.
Kyseessä on tuolloin todennäköisesti diagnosoimaton sairaus (esim. PMOS, kilpirauhasen vajaatoiminta.) Tosin jos et yhtään liiku, ja lihaskunto on olematon, on mahdollista että kulutus on vain n.1200kcal jolloin on normaalia että paino laskee vain 800 kcal ruokavaliolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkikielessä "säästöliekillä" tarkoitetaan usein virheellisesti sitä, että laihduttajan painonpudotus pysähtyy kokonaan, koska aineenvaihdunta on hidastunut. Säästöliekki ei kuitenkaan pysty pysäyttämään laihtumista loputtomasti. Jos energian saanti pysyy jatkuvasti kulutusta pienempänä, keho alkaa säästötoimista huolimatta kuluttaa omia kudoksia, ensin rasvavarastoja ja lopulta lihaksia.
Tietääkseni riippuen dieetistä niin lihas voi kadota nopeastikin. Siis nämä nopeat rankat dieetit jopa laihdutuslääkkeet tuhoavat lihasta jota voi olla vaikea saada takaisin ja peruskulutus laskee. Eli moni lihoo herkästi lihaskadon takia.
Uuden tiedon valossa laihdutus kannattaa tehdä järkevästi ja hissukseen jos pudotettavaa on vaikka 10 kiloa.
Ravinnon laatu vaikuttaa tähän ratkaisevasti. Jos syö ravinneköyhää höttöhiilaria niin elimistö joutuu pilkkomaan olemassa olevaa kudosta. Ravinnerikasta lihaa ja eläinrasvaa syömällä pysyy lihaskato minimissään.
Vierailija kirjoitti:
Pienempi keho kuluttaa vähemmän: Painon laskiessa kehon ylläpito vaatii vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen luonnostaan hidastuu.
Arkiliikunta vähenee: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, mikä vähentää päivittäistä kalorinkulutusta (NEAT-aktiivisuus).
Hormonimuutokset: Keho säätelee nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa.
Fyysiset oireet: Suuressa energiavajeessa voi esiintyä väsymystä, palelua ja sykkeen laskua.
by tekoäly
Ei kannata paastota. Sellaisten dieettien jäljiltä kyllä löytää itsensä entistä painavampana.
KIlo kuukaudessa on suunnilleen hyvä laihdutustahti, ja sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Jokainen laihduttaja on kokeillut monia pikadieettejä. ja aika harvoin niistä on tullut pysyviä tuloksia.
Totta. Ja vielä huolestuttavampi seikka: mitä nopeammin laihduttaa, sitä enemmän suhteessa menettää lihasta.
Siksi pikadieeteistä helposti jää sellainen pysyvä seuraus, että sellaisen jäljiltä lihasmassaa on vähemmän, sitten kun lihoo uudestaan niin paino tulee takaisin rasvana, sen jälkeen rasvaprosentti onkin aiempaa suurempi ja kulutus vähäisempää. Muutaman kerran kun jojoilee näin niin rasvaprosentti on pilvissä, aineenvaihdunta sekaisin ja näläntunne on kokonaan lakannut olemasta luotettava merkki. Näin päästään näihin ihmisiin, jotka "ei vaan laihdu" ellei syö alle 1200 kcal päivässä.
Lihasten menettämistä laihtuessa ei voi kokonaan estää, mutta sitä voi vähentää nimenomaan laihduttamalla maltilliseen tahtiin 1-2 kg kuussa ja harrastamalla aktiivisesti liikuntaa. Mieluiten pitäisi olla sellainen ruokavalio, jota voi periaatteessa noudattaa lopun ikänsä, ei mikään dieetti. Eli syödään sen verran kuin mitä normaalipainoisena kuluttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mennyt keho säästöliekille, vaikka laihdutin 50kg alle kymmenessä kuukaudessa, suurin osa tuosta vielä normaalipainon sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkikielessä "säästöliekillä" tarkoitetaan usein virheellisesti sitä, että laihduttajan painonpudotus pysähtyy kokonaan, koska aineenvaihdunta on hidastunut. Säästöliekki ei kuitenkaan pysty pysäyttämään laihtumista loputtomasti. Jos energian saanti pysyy jatkuvasti kulutusta pienempänä, keho alkaa säästötoimista huolimatta kuluttaa omia kudoksia, ensin rasvavarastoja ja lopulta lihaksia.
Tietääkseni riippuen dieetistä niin lihas voi kadota nopeastikin. Siis nämä nopeat rankat dieetit jopa laihdutuslääkkeet tuhoavat lihasta jota voi olla vaikea saada takaisin ja peruskulutus laskee. Eli moni lihoo herkästi lihaskadon takia.
Uuden tiedon valossa laihdutus kannattaa tehdä järkevästi ja hissukseen jos pudotettavaa on vaikka 10 kiloa.
Ravinnon laatu vaikuttaa tähän ratkaisevasti. Jos syö ravinneköyhää höttöhiilaria niin elimistö joutuu pilkkomaan olemassa olevaa kudosta. Ravinnerikasta lihaa ja eläinrasvaa syömällä pysyy lihaskato minimissään.
Ei sillä ole väliä, onko ravinto peräisin eläin- vai kasvikunnasta. Kasviproteiini toimii ihan yhtä hyvin.
Kova rasva (ml. maaeläinten rasva) sen sijaan aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja, vaikka laihtuisikin. Kun se kovan rasvan ongelma ei ole ylimääräinen energia vaan se rasva itsessään. Sen käyttöä ei ole mitään mieltä lisätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paastosin puolentoista vuoden ajan niin, että söin keskimäärin joka toinen päivä ja kun söin, söin kerran päivässä pienen aterian.
Ei ainakaan minun elämistö mennyt säästöliekille. Paino tippui tuona aikana 132 kg -> 77kg, eli laihduin noin 55kg tuon puolentoista vuoden aikana.
Eli sinulla ei ollut insuliinit kohollaan, vaan rasvaa paloi energiaksi. Noin se toimii terveellä metabolialla ja myös sairailla kunhan se insuliiniresistenssi ja koholla oleva insuliini saadaan korjattua normaaliksi. Varmin tapa saada insuliinit päin pebaa on syödä tiuhaan hiilareita. Siihen ei tarvita edes paljoa kaloreita, vaan tiuhaan tahtiin napostelua jolla insuliinia erittyy usein. Karkkikulho pöydällä on oikein tehokas keino pilata metabolia, vaikka niitä ei siitä kilokaupalla söisikään. Tunninkin välein pari, niin se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Paastosin puolentoista vuoden ajan niin, että söin keskimäärin joka toinen päivä ja kun söin, söin kerran päivässä pienen aterian.
Ei ainakaan minun elämistö mennyt säästöliekille. Paino tippui tuona aikana 132 kg -> 77kg, eli laihduin noin 55kg tuon puolentoista vuoden aikana.
Kuinka kauan paino on pysynyt tuossa ja miten syöt nykyisin?
Vierailija kirjoitti:
Säästöliekistä tuntuvat puhuvan vain ne, joilla ei ole edes mitään laihduttamisen tarvetta ja ihmettelevät, kun paino ei tipu 55kilosta 52 kiloon.
Häh 😅 Mielestäni päinvastoin, tästä kohkaavat tuhdit tutisevat matamit jotka sillä selittelevät painoaan ja etteivät laihdu. Itse kyllä tiedän laihtumisen fysiologian ja oman elimistöni, pyrin tällä hetkellä laihtumaan normaalin BMI:n alarajoilla juurikin vielä pari kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.
Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paastosin puolentoista vuoden ajan niin, että söin keskimäärin joka toinen päivä ja kun söin, söin kerran päivässä pienen aterian.
Ei ainakaan minun elämistö mennyt säästöliekille. Paino tippui tuona aikana 132 kg -> 77kg, eli laihduin noin 55kg tuon puolentoista vuoden aikana.
Eli sinulla ei ollut insuliinit kohollaan, vaan rasvaa paloi energiaksi. Noin se toimii terveellä metabolialla ja myös sairailla kunhan se insuliiniresistenssi ja koholla oleva insuliini saadaan korjattua normaaliksi. Varmin tapa saada insuliinit päin pebaa on syödä tiuhaan hiilareita. Siihen ei tarvita edes paljoa kaloreita, vaan tiuhaan tahtiin napostelua jolla insuliinia erittyy usein. Karkkikulho pöydällä on oikein tehokas keino pilata metabolia, vaikka niitä ei siitä kilokaupalla söisikään. Tunninkin välein pari, niin se on siinä.
Mielenkiintoinen juttu, nimittäin itse kun laihtunut hyvin hoikaksi niin minulle on syntynyt hirveä karkkiriippuvuus! Paino pysyy uudessa alhaisessa lukemassa suht luonnostaan, mutta siis makeannälkä on uusi seuralainen. Mikähän lienee?
Aineenvaihdunnan nk. säästöliekki-käsite ymmärretään usein väärin. Liian alhainen kalori- ja proteiinimäärä aiheuttaa sen, ettei lihaksisto pääse uusiutumaan eikä pysty kehittämään lämpöä lihastyön kautta. Siten ihmisen kuluttama energian määrä vähenee, syntyy vähemmän lepolämpöä, sarkopenia eli lihasmassa vähenee => lepokulutus vähenee lisää. Jos laihduttaa, niin kannattaa treenata esim. nopea uinti ja huolehtia riittävästä proteiinin saannista, jotta lihakset voisivat jopa kasvaa laihduttamisen aikana tai ainakin pysyisivät entisen kokoisina ja kunnossa.
Luin juuri tuoretta laihdutuskirjaa (Patrik Borg) jossa sanottiin että joustavuus ennustaa painon säilymistä uusissa lukemissa, toisalta myös laihdutusurakan jatkamista. Eli vaikka on rutiini se ei ole jäykkä eikä säälimätön. Puhuttiin sekä nälkävelasta että säästöliekistä.
Eli moni laihduttaa äkkiä ja liian tiukalla dieetillä jolloin ainakin nälkävelka kasvaa ja alttius ahninnalle lisääntyy. Sitten osa lopettaa koko homman tuohon repsahdukseen kun pitäisi vaan jatkaa ja löytää väliin hallitumpia herkkuhetkiä. Samoin puhuttiin siitä että peruskulutus alenee pysyvästi? nopeissa laihdutuksissa.
Tuon luettuani tulin tulokseen että kannattaa välttää jatkuvaa hyvin jäykkää ja vähäkalorista dieettiä. Keho siis tottuu nopeasti ja tätä voi ravistella vaihtelulla, toki järkevyyden rajoissa.