Jos kerran liian vähän syöminen saa kehon menemään säästöliekille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienempi keho kuluttaa vähemmän: Painon laskiessa kehon ylläpito vaatii vähemmän energiaa, jolloin laihtuminen luonnostaan hidastuu.

Arkiliikunta vähenee: Energiavajeessa ihminen alkaa usein huomaamattaan liikkua vähemmän, mikä vähentää päivittäistä kalorinkulutusta (NEAT-aktiivisuus).

Hormonimuutokset: Keho säätelee nälkä- ja kylläisyyshormoneja niin, että ruokahalu kasvaa.

Fyysiset oireet: Suuressa energiavajeessa voi esiintyä väsymystä, palelua ja sykkeen laskua.  

 by tekoäly

 

Ei kannata paastota. Sellaisten dieettien jäljiltä kyllä löytää itsensä entistä painavampana.

KIlo kuukaudessa on suunnilleen hyvä laihdutustahti, ja sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.

 

Jokainen laihduttaja on kokeillut monia pikadieettejä. ja aika harvoin niistä on tullut pysyviä tuloksia.

Totta. Ja vielä huolestuttavampi seikka: mitä nopeammin laihduttaa, sitä enemmän suhteessa menettää lihasta.

Siksi pikadieeteistä helposti jää sellainen pysyvä seuraus, että sellaisen jäljiltä lihasmassaa on vähemmän, sitten kun lihoo uudestaan niin paino tulee takaisin rasvana, sen jälkeen rasvaprosentti onkin aiempaa suurempi ja kulutus vähäisempää. Muutaman kerran kun jojoilee näin niin rasvaprosentti on pilvissä, aineenvaihdunta sekaisin ja näläntunne on kokonaan lakannut olemasta luotettava merkki. Näin päästään näihin ihmisiin, jotka "ei vaan laihdu" ellei syö alle 1200 kcal päivässä.

Lihasten menettämistä laihtuessa ei voi kokonaan estää, mutta sitä voi vähentää nimenomaan laihduttamalla maltilliseen tahtiin 1-2 kg kuussa ja harrastamalla aktiivisesti liikuntaa. Mieluiten pitäisi olla sellainen ruokavalio, jota voi periaatteessa noudattaa lopun ikänsä, ei mikään dieetti. Eli syödään sen verran kuin mitä normaalipainoisena kuluttaisi.

Tuo on todettu hyväksi myös ketolla, että syödään sen verran mitä normaalipainossa pitäisi syödä ja kalorivaje tulee omasta rasvasta. Se vaatii tietysti myös sen, että rasva saadaan palamaan.

Vierailija kirjoitti:

Säästöliekistä tuntuvat puhuvan vain ne, joilla ei ole edes mitään laihduttamisen tarvetta ja ihmettelevät, kun paino ei tipu 55kilosta 52 kiloon.

Minusta taas ennemminkin tuhdisti ylipainoiset. Esimerkiksi yksi kaverini, jolla on monta kymmentä kiloa laihdutettavaa. Kun paino ei oikein tipu, niin miettii olevansa säästöliekillä ja syövänsä liian vähän. Tämän takia koko säästöliekistä höpöttäminen pitäisi lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa kommentoida anoreksian kannalta, mutta yleisesti ottaen ihmettelen miksi edes kouhotetaan "säästöliekistä". Jos sellainen elimistön tila olisi, kukaan ei laihtuisi. Keho vain "menisi säästöliekille=minimoi kulutuksen".

Toisaalta, jotkut reilusti ylipainoiset eivät laihdu, vaikka syövät erittäin vähän (1000-1400kcal/vrk), ja heitä syyllistetään valehtelijoiksi.

TV:n laihdutusohjelmissa Dr. Now laittaa erittäin ylipainoiset 800 kcal/ vrk dieetille, ja Suomessakin tunnetaan Käypä hoidossa ns. Sairaaladieetti.

En ole koskaan ymmärtänyt näitä yhtälöitä. Kuulun itse siihen joukkoon, joka laihruu vain tuolla 800kcal/ vrk dieetillä, jossa ei mitenkään saa riittävåsti proteiineja, mikäli niitä söisi painoon suhteutettuna 1-1,5g/ vrk. Ketollakaan en laihdu yhtään. Myös ystäväni on aivan samassa tilanteessa. 

Kyseessä on tuolloin todennäköisesti diagnosoimaton sairaus (esim. PMOS, kilpirauhasen vajaatoiminta.) Tosin jos et yhtään liiku, ja lihaskunto on olematon, on mahdollista että kulutus on vain n.1200kcal jolloin on normaalia että paino laskee vain 800 kcal ruokavaliolla. 

Olen 155 cm/45 kg ja ellen liiku, on kehoni päivittäinen peruskulutus 1200 kaloria. Tuo on kyllä itselleni myös aivan riittävästi kun koostan sen proteiinin riittävän saannin huomioiden. Todellakin täytyy katsoa ison osan ajasta mitä syö tai muuten lihoisin (ja tiedän tämän koska välissä lihoin 20 kg josta nyt laihtunut 17 kg pois).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paastosin puolentoista vuoden ajan niin, että söin keskimäärin joka toinen päivä ja kun söin, söin kerran päivässä pienen aterian.

Ei ainakaan minun elämistö mennyt säästöliekille. Paino tippui tuona aikana 132 kg -> 77kg, eli laihduin noin 55kg tuon puolentoista vuoden aikana.

Eli sinulla ei ollut insuliinit kohollaan, vaan rasvaa paloi energiaksi. Noin se toimii terveellä metabolialla ja myös sairailla kunhan se insuliiniresistenssi ja koholla oleva insuliini saadaan korjattua normaaliksi. Varmin tapa saada insuliinit päin pebaa on syödä tiuhaan hiilareita. Siihen ei tarvita edes paljoa kaloreita, vaan tiuhaan tahtiin napostelua jolla insuliinia erittyy usein. Karkkikulho pöydällä on oikein tehokas keino pilata metabolia, vaikka niitä ei siitä kilokaupalla söisikään. Tunninkin välein pari, niin se on siinä.

Kiitos vastauksesta. Tätä juuri hain. Eli säästöliekki ei ole automaatio, kuten yleensä annetaan ymmärtää.

Kuulostaa paljon järkevämmältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Ei kakkostyypin diabeetikoilla ole insuliinin tuotanto lakannut. Hehän kuolisivat ilman insuliinia.  Suurin osa kuitenkin hallinnoi diabetestään verensokeria alentavilla lääkkeillä. 

Vierailija kirjoitti:

Aineenvaihdunnan  nk.  säästöliekki-käsite ymmärretään usein väärin. Liian alhainen kalori-  ja proteiinimäärä aiheuttaa sen, ettei lihaksisto pääse uusiutumaan eikä pysty kehittämään lämpöä lihastyön kautta. Siten ihmisen kuluttama energian määrä vähenee, syntyy vähemmän lepolämpöä, sarkopenia eli lihasmassa vähenee =>  lepokulutus vähenee lisää. Jos laihduttaa, niin kannattaa treenata esim. nopea uinti ja huolehtia riittävästä proteiinin saannista, jotta lihakset voisivat jopa kasvaa laihduttamisen aikana tai ainakin pysyisivät entisen kokoisina ja kunnossa.

Lihasten ja solujen uudistukseen ylipäätään kannattaa ruokkia autofagiaa. Sekin vaatii insuliinien saamisen alas. Insuliini estää liikunnankin, kun se on tarpeeksi korkealla. Sitä vaan yksinkestaisesti ei jaksa liikkua, vaikka suu olisi täynnä nopeaa hiilaria. Murto-osa lihavista on metabolialtaan terveitä. Lihavuus ja insuliiniresistenssi käyvät käsi kädessä ja molempia on jo yli puolella väestöstä, kun jo diabetekseen sairastuneet lasketaan mukaan. Liike on lääke vain jos sitä voi käyttää apunaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Ei kakkostyypin diabeetikoilla ole insuliinin tuotanto lakannut. Hehän kuolisivat ilman insuliinia.  Suurin osa kuitenkin hallinnoi diabetestään verensokeria alentavilla lääkkeillä. 

Suurella osalla haima ei enää kykene tuottamaan insuliinia kuten aiemmin ja siksi tarvitaan verensokeria alentavaa lääkitystä.  Mikäli tautia ei hoideta tai havaita ajoissa voi tuotanto loppua kokonaan. Sinulla on ihan perusasiat kakkostyypin diabeteksesta hukassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Ei kakkostyypin diabeetikoilla ole insuliinin tuotanto lakannut. Hehän kuolisivat ilman insuliinia.  Suurin osa kuitenkin hallinnoi diabetestään verensokeria alentavilla lääkkeillä. 

Suurella osalla haima ei enää kykene tuottamaan insuliinia kuten aiemmin ja siksi tarvitaan verensokeria alentavaa lääkitystä.  Mikäli tautia ei hoideta tai havaita ajoissa voi tuotanto loppua kokonaan. Sinulla on ihan perusasiat kakkostyypin diabeteksesta hukassa...

Jos haima ei kykene tuottamaan insuliinia, kyseessä on ykköstyypin diabetes. Jos kyse on insuliiniresistenssistä, kyse on kakkostyypin resistenssistä. Tuo resistenssi tarkoittaa juuri sitä että solut eivät reagoi insuliiniin, kuten pitäisi ja sokeri ei pääse verestä kudoksiin energiaksi. Tästä syystä ihminen laihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Ei kakkostyypin diabeetikoilla ole insuliinin tuotanto lakannut. Hehän kuolisivat ilman insuliinia.  Suurin osa kuitenkin hallinnoi diabetestään verensokeria alentavilla lääkkeillä. 

Suurella osalla haima ei enää kykene tuottamaan insuliinia kuten aiemmin ja siksi tarvitaan verensokeria alentavaa lääkitystä.  Mikäli tautia ei hoideta tai havaita ajoissa voi tuotanto loppua kokonaan. Sinulla on ihan perusasiat kakkostyypin diabeteksesta hukassa...

Jos haima ei kykene tuottamaan insuliinia, kyseessä on ykköstyypin diabetes. Jos kyse on insuliiniresistenssistä, kyse on kakkostyypin resistenssistä. Tuo resistenssi tarkoittaa juuri sitä että solut eivät reagoi insuliiniin, kuten pitäisi ja sokeri ei pääse verestä kudoksiin energiaksi. Tästä syystä ihminen laihtuu.

Resistenssi on housuissasi. Käypä selittämässä tuota mökellystäsi vaikka diabeteslääkärille. Haiman väsyminen on se elimellinen syy miksi suurin osa ei taudista parane vaikka voikin sen saada ruokavaliolla remissioon.

Olen huomannut omassa elämässäni, että usein herkuttelupäivän jälkeen paino voi laskea ihan reilusti, etenkin jos sitä ennen on syöminen ollut niukkaa. Tuntuu kuin se yksi hetkuttelu käynnistä iso aineenvaihdunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Ei kakkostyypin diabeetikoilla ole insuliinin tuotanto lakannut. Hehän kuolisivat ilman insuliinia.  Suurin osa kuitenkin hallinnoi diabetestään verensokeria alentavilla lääkkeillä. 

Suurella osalla haima ei enää kykene tuottamaan insuliinia kuten aiemmin ja siksi tarvitaan verensokeria alentavaa lääkitystä.  Mikäli tautia ei hoideta tai havaita ajoissa voi tuotanto loppua kokonaan. Sinulla on ihan perusasiat kakkostyypin diabeteksesta hukassa...

Se menee niin, että insuliiniresistensissä insuliinia kyllä tulee tuutin täydeltä, mutta se ei tehoa tai riitä. Solut eivät ota sitä enää vastaan ja ne rupeavat tuhoutumaan alkaen hermosoluista, hiussuonista ja lopulta mennään kuolioihin. Pahimmissa tapauksissa kehittyy kakkostyypin rinnalle myös ykköstyyppi, eli haima sanoo poks. Siinä vaiheessa peli on kuitenkin jo valitettavasti pelattu eikä pelastusta enää ole. Pääsääntöisesti ihminen kuitenkin kuolee jo ennen sitä aivoinfarktiin, muuhun kohtaustyyppiseen tai syöpään. Insuliini kannattaa ottaa vakavasti. Harmi että sitä ei pidetä oikein minään, vaikka se on kantasairaus lähes kaikille vakaville sairauksille. Insuliinit ovat koholla jo lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Ei kakkostyypin diabeetikoilla ole insuliinin tuotanto lakannut. Hehän kuolisivat ilman insuliinia.  Suurin osa kuitenkin hallinnoi diabetestään verensokeria alentavilla lääkkeillä. 

Suurella osalla haima ei enää kykene tuottamaan insuliinia kuten aiemmin ja siksi tarvitaan verensokeria alentavaa lääkitystä.  Mikäli tautia ei hoideta tai havaita ajoissa voi tuotanto loppua kokonaan. Sinulla on ihan perusasiat kakkostyypin diabeteksesta hukassa...

Jos haima ei kykene tuottamaan insuliinia, kyseessä on ykköstyypin diabetes. Jos kyse on insuliiniresistenssistä, kyse on kakkostyypin resistenssistä. Tuo resistenssi tarkoittaa juuri sitä että solut eivät reagoi insuliiniin, kuten pitäisi ja sokeri ei pääse verestä kudoksiin energiaksi. Tästä syystä ihminen laihtuu.

Resistenssi on housuissasi. Käypä selittämässä tuota mökellystäsi vaikka diabeteslääkärille. Haiman väsyminen on se elimellinen syy miksi suurin osa ei taudista parane vaikka voikin sen saada ruokavaliolla remissioon.

Tuo mökellys on diabeteslääkärin kertomaa. Itse paranin nimen omaan alkamalla ketoruokavaliolle ja purkamalla insuliiniresistenssin. Diabeteslääkkeet sai heittää tunkiolle, eikä ole ikävä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Ei kakkostyypin diabeetikoilla ole insuliinin tuotanto lakannut. Hehän kuolisivat ilman insuliinia.  Suurin osa kuitenkin hallinnoi diabetestään verensokeria alentavilla lääkkeillä. 

Suurella osalla haima ei enää kykene tuottamaan insuliinia kuten aiemmin ja siksi tarvitaan verensokeria alentavaa lääkitystä.  Mikäli tautia ei hoideta tai havaita ajoissa voi tuotanto loppua kokonaan. Sinulla on ihan perusasiat kakkostyypin diabeteksesta hukassa...

Se menee niin, että insuliiniresistensissä insuliinia kyllä tulee tuutin täydeltä, mutta se ei tehoa tai riitä. Solut eivät ota sitä enää vastaan ja ne rupeavat tuhoutumaan alkaen hermosoluista, hiussuonista ja lopulta mennään kuolioihin. Pahimmissa tapauksissa kehittyy kakkostyypin rinnalle myös ykköstyyppi, eli haima sanoo poks. Siinä vaiheessa peli on kuitenkin jo valitettavasti pelattu eikä pelastusta enää ole. Pääsääntöisesti ihminen kuitenkin kuolee jo ennen sitä aivoinfarktiin, muuhun kohtaustyyppiseen tai syöpään. Insuliini kannattaa ottaa vakavasti. Harmi että sitä ei pidetä oikein minään, vaikka se on kantasairaus lähes kaikille vakaville sairauksille. Insuliinit ovat koholla jo lapsilla.

Sotket nyt asioita keskenään. Nimenomaan kakkostyypin diabetekseen liittyy haiman beta-solujen väsyminen ja insuliinituotannon väheneminen. Ilman tätä elimellistä syytä tauti olisi parannettavissa mutta näinhän ei ole. Remissio ei tarkoita taudista paranemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insuliiniresistenssi sotketaan säästöliekkiin melkeinpä poikkeuksetta. Sellainen ihminen joka ei tiedä olevansa insuliiniresistenssi pitää automaattisesti laihtumattomattomuutensa syynä säästöliekkiä. Niin kauan kun insuliini on koholla, ei varastorasva voi palaa. Kun insuliiniresistenssi saadaan purettua, läskiä palaa niin kauan kuin sitä on. Siinäkin on kuitenkin rajansa fysiologisesti. Yksi kilo ihmiskehon rasvakudosta pystyy luovuttamaan energiaa rajatun määrän vuorokaudessa, arviolta noin 69–70 kcal per rasvakilo per päivä, (Albert Alpert 2005 tutkimus). Eli kymmenen kilon läskeillä voidaan kattaa 700 kilokalorin vaje päivässä. Jos läskiä on kertynyt kymmeniä kiloja sitä voidaan purkaa enemmänkin. Tämän vuoksi ei voida antaa mitään suositusta laihduttamisen terveellisestä tahdista, koska se elää rasvavaraston mukaan ja säätyykin kyllä automaattisesti kohdalleen.

Mites kun insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että insuliini ei toimi, ja sokeri ei pääse verenkierrosta kudoksiin ja siksi juuri verensokeri nousee > kakkostyypin diabetes. Miksi se toimisi tuossa varastoinnissakaan. Ihminenehän alkaa lopulta runsaasti laihtua diabeteksessä, kun verensokeri on jatkuvasti luokkaa 10-15. Ei sovi tuohon teoriaan yhtään nämä faktat

Nehän sopii siihen kuin nenä päähän. Insuliiniresistenssi tarkoittaa että haima tuottaa insuliinia massiivisesti kun sokerit pysyy korkealla insuliinista huolimatta. Kun sitten insuliinintuotanto lakkaa haiman väsyttyä, sekä diabetes iskee, niin laihtuminen alkaa.

Ei kakkostyypin diabeetikoilla ole insuliinin tuotanto lakannut. Hehän kuolisivat ilman insuliinia.  Suurin osa kuitenkin hallinnoi diabetestään verensokeria alentavilla lääkkeillä. 

Suurella osalla haima ei enää kykene tuottamaan insuliinia kuten aiemmin ja siksi tarvitaan verensokeria alentavaa lääkitystä.  Mikäli tautia ei hoideta tai havaita ajoissa voi tuotanto loppua kokonaan. Sinulla on ihan perusasiat kakkostyypin diabeteksesta hukassa...

Jos haima ei kykene tuottamaan insuliinia, kyseessä on ykköstyypin diabetes. Jos kyse on insuliiniresistenssistä, kyse on kakkostyypin resistenssistä. Tuo resistenssi tarkoittaa juuri sitä että solut eivät reagoi insuliiniin, kuten pitäisi ja sokeri ei pääse verestä kudoksiin energiaksi. Tästä syystä ihminen laihtuu.

Resistenssi on housuissasi. Käypä selittämässä tuota mökellystäsi vaikka diabeteslääkärille. Haiman väsyminen on se elimellinen syy miksi suurin osa ei taudista parane vaikka voikin sen saada ruokavaliolla remissioon.

Tuo mökellys on diabeteslääkärin kertomaa. Itse paranin nimen omaan alkamalla ketoruokavaliolle ja purkamalla insuliiniresistenssin. Diabeteslääkkeet sai heittää tunkiolle, eikä ole ikävä ollut.

Taudin saa ruokavaliolla remissioon, mutta se ei tarkoita paranemista. Sokerirasituskoe saattaisi kertoa oletko parantunut.

Ainakin kun minä nuorempana pääsin lihomaan opiskeluvaihdossa (oli siis mulle poikkeuksellisen huonot elintavat siellä), niin laihduin ihan nätisti ne ylimääräiset pois syömällä muutamia viikkoja vain 700kcal/päivä. Ei tullut säästöliekkiä.  Sen jälkeen pysyin taas pitkään normaalipainossani (kunnes tuli lapsia 10v myöhemmin).

Lastensaannin jälkeen sama homma, että rajusti laihdutin onnistuneesti ja taas meni vuosia hoikkana. Nyt on 40+ ikäisenä päässyt vähän repsahtamaan taas. Veikkaan, että aineenvaihdunta hidastunut niin paljon, että jollain pienillä muutoksilla kestäisi ikuisuuden, että näkyisi missään. 

Ihan höpöjä nuo säästöliekki-jutut. Niillä vaan sellaiset pyöreät ihmiset perustelee sitä, miksi eivät voi laihduttaa. Jos on lihonut, niin pitää laihduttaa, ja kyllä se tarkoittaa sitä, että kulutusta oltava paljon enemmän kuin kalorisaantia. Toki hyvä, jos ne vähät kalorit tulee proteiinista, niin ei lähde lihaksista. Hiilarisyönti lähes nollaan, jos haluaa laihduttaa (vihreät kasvikset ja salaatit ok). 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kun minä nuorempana pääsin lihomaan opiskeluvaihdossa (oli siis mulle poikkeuksellisen huonot elintavat siellä), niin laihduin ihan nätisti ne ylimääräiset pois syömällä muutamia viikkoja vain 700kcal/päivä. Ei tullut säästöliekkiä.  Sen jälkeen pysyin taas pitkään normaalipainossani (kunnes tuli lapsia 10v myöhemmin).

Lastensaannin jälkeen sama homma, että rajusti laihdutin onnistuneesti ja taas meni vuosia hoikkana. Nyt on 40+ ikäisenä päässyt vähän repsahtamaan taas. Veikkaan, että aineenvaihdunta hidastunut niin paljon, että jollain pienillä muutoksilla kestäisi ikuisuuden, että näkyisi missään. 

Ihan höpöjä nuo säästöliekki-jutut. Niillä vaan sellaiset pyöreät ihmiset perustelee sitä, miksi eivät voi laihduttaa. Jos on lihonut, niin pitää laihduttaa, ja kyllä se tarkoittaa sitä, että kulutusta oltava paljon enemmän kuin kalorisaantia. Toki hyvä, jos ne vähät kalorit tulee proteiinista, niin ei lähde lihaksista. Hiilarisyönti lähes nollaan, jos haluaa laihduttaa (vihreät kasvikset ja salaatit ok). 

Itse olen myös laihduttanut lasten saamisen jälkeen tulleet 20kg (joista iso osa normaalipainossa) syömällä reippaasti vähemmän ja vieläpä samalla treenaten (ihan näkyviä tuloksia) ja ei tullut mitään säästöliekkiä.

Nyt olen 40v ja melko vähän tässä saa tämän ikäisenä syödä, vaikka treenaakin. Etenkin kun haluan kuitenkin herkutella välillä ja kyläillessä ja juhlissa jne.

165cm/55kg

En lihottanut itseäni karkkia mässäämällä, vaan ihan vaan syömällä liian isoja annoksia ruokaa ja leipää. Olin oikeastaan järkyttynyt miten helposti laihtui, kuin pienensi oikeasti annokset pieniksi ja lisäsi reippaasti kasviksia lautaselle. Proteiinista toki pidän huolta, koska treenaan. Syön myös hiilareita, en ketoile.

Veriarvot juuri otettiin ja oli loistavat.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kun minä nuorempana pääsin lihomaan opiskeluvaihdossa (oli siis mulle poikkeuksellisen huonot elintavat siellä), niin laihduin ihan nätisti ne ylimääräiset pois syömällä muutamia viikkoja vain 700kcal/päivä. Ei tullut säästöliekkiä.  Sen jälkeen pysyin taas pitkään normaalipainossani (kunnes tuli lapsia 10v myöhemmin).

Lastensaannin jälkeen sama homma, että rajusti laihdutin onnistuneesti ja taas meni vuosia hoikkana. Nyt on 40+ ikäisenä päässyt vähän repsahtamaan taas. Veikkaan, että aineenvaihdunta hidastunut niin paljon, että jollain pienillä muutoksilla kestäisi ikuisuuden, että näkyisi missään. 

Ihan höpöjä nuo säästöliekki-jutut. Niillä vaan sellaiset pyöreät ihmiset perustelee sitä, miksi eivät voi laihduttaa. Jos on lihonut, niin pitää laihduttaa, ja kyllä se tarkoittaa sitä, että kulutusta oltava paljon enemmän kuin kalorisaantia. Toki hyvä, jos ne vähät kalorit tulee proteiinista, niin ei lähde lihaksista. Hiilarisyönti lähes nollaan, jos haluaa laihduttaa (vihreät kasvikset ja salaatit ok). 

Rasvaa kannattaa syödä hiilarien sijaan. Proteiinista tehdään hiilaria, jos sitä on liikaa ja vaikutus on taas se kohoava insuliini. Jokainen solu tarvitsee rasvaa ja aivoista valtaosa on eläinrasvaa. Jos rasvaa ei tule ruuassa, elimistö alkaa käyttämään jäljellä olevia varastoja uudistaakseen soluja. Ennemmin keho syö lihakset kuin aivot.