~ HELMINAUHAN alkuviikko ~
Kommentit (43)
Onpa mielenkiintoisia gallupeja : ) Kirjaa luetaan meillä päivittäin, ensimmäinen lahjakin oli Muumi-kirja isovanhemmilta. Milli istuu sylissä nykyisin ja kommentoi sekä huiskii kuville, tai sitten makuultaan lueskellaan. Samoilla linjoilla kirjojen arvostuksen kanssa - kirjat on tärkeitä ja ne tulevat kuulumaan harrastuksiin - ainakin niin kauan kuin voi vanhempana innostaa ja vaikuttaa. Miehen 6 ja 11 v lapset eivät kirjoista piittaa, se on todella harmi. Tietsikkapelit ja telkkari dominoivat, lukeminen on vaivalloista ja hidasta, tylsää, jos ei siitä ole tullut tapa ihan pienestä.
Kasvatus: tärkeitä asioita mielestäni on ainakin johdonmukaisuus ja isän & äidin samaa köyttä vetäminen. Ja sitten rakentavat, kannustavat kehotukset ja kiitokset, tyyliin " oletpa hienosti syönyt jo noin pitkälle, enää muutama haarukallinen niin jälkkäri odottaa" . Vaikka uhkailujakin voidaan tulla käyttämään... Ja aikuiset päättävät, eli ei liikaa päätösvaltaa lapselle asioista, joita hän ei osaa päättää omaksi parhaakseen, kuten laitetaanko lakki päähän.
Oma lapsuuteni ei ollut onnellinen, koska " sain" täysin vapaan kasvatuksen eli eipä juuri rajoja, ei kotiintuloaikoja, ei tarkastettu läksyjä, karkkia sai syödä aina kun halusi, ruokaa ei tarvinnut syödä eikä nukkumaan mennä. Eli vanhempia ei juuri kiinnostanut = turvallisuus ja välittäminen puuttui.
Joskus sain selkäsaunan vyöllä kun olin ollut tuhma (esim. heittänyt kananmunalla naapurin poikaa).
Äitini on ollut kovasti huolissaan, etten saa pitää tyttöä sylissä liikaa, että tulee riippuvaiseksi. Uskon että on aika päinvastoin - jos saa tarpeeksi syliä ja ehdotonta rakkautta, alkaa kaivata itsenäistymistä.
Iloista hellepäivää huomiseksi!
T: Sporttari ja Milli
Kovasti pisti mietityttään monet jutut tämän päivän pinossa juuri noitten kasvatusjuttujen osalta..
Kasvatusjutuista sen verran, että itellä oli kovin ruusuiset kuvitelmat kun esikkoa odotin;
Meidän lapsi ei koskaan tee niin ja näin ja meidän lapsi tekee aina noin..
Ja kuten varmaan monella muullakin käytännön toteutus meni sit vähän persiilleen!
Ei ihan nuorella tyttösellä (ekan sain 18vuotiaana) pysyny kaikki langat ihan niin tiukasti käsissä kun luulin.. ihan on kuitenkin yhteiskuntakelpoisia noista isommista pojista tullu, eikä oo ihan kamalia kauhukakaroita ollu missään vaiheessa!
Pidän (moneen kaveriin nähden) aika kovaa kuria pojilla, vaikka on niillä vapauksiakin...Tietyt pelisäännöt kuitenkin on ja ne on kotoo opittu!
Välillä vaan näkee sellasta hälläväliä meininkiä mitä ite en kestäis.
Vanhempien kunnioitus on mulla vahvasti tullu kotoo.. (tosi en oo ihan osannu omille lapsille sitä yhtä vahvasti opettaa)
Todella hyviä periaatteita on monella ollu kasvatuksen suhteen!
Niitä kun osais itekin käyttää tän kolmannen kohdalla!
Esim. just se -esimerkin kautta oppiminen- on hyvä ja se että jaksais aina antaa lapsen itse yrittää tehdä, jos haluaa!
Noitten isompien kohdalla menin vähän liian usein sieltä missä aita oli matalin ja tuloksen huomaa kun pojat on isompia;
Esikolle pitää melkein kaikki asiat neuvoo -kun on äiti passannu liian pitkään- hyvä kun osaa aamulla vaatteet laittaa päälleen.
Tämä mamma on varmaan ollu liian lyhytpinnainen siinä suhteessa että olis antanu pienenpänä lapsen tehdä itse...
Lapsesta tulee paljon oma-alotteisempi, kun saa edes yrittää ensin itse!
No, meillä opitaan sitä ajattelua ja itse tekemistä vähän myöhässä..Äidin takia...
Timbe:
Unikoulusta terveisiä! Yks pulma...Meidän -nukkumaan en menis millään-lapsi ei oikeen iltasin suostu syömään sylissä!
Haluais aina sänkyyn kyljelleen syömään iltamaidot..aaapuuuva!
No ei vaan, tänä iltana nukahti ilman pulloa, koska söi ilmeisesti tarpeeks (makuulla kylläkin) mutta ei nukahtanu siihen. kävin laittamassa varmaan 10 kertaa tutin suuhun ja sit nukahti!!
Aika hyvin näin eka kerralle!
Mutta huomenna saattaa mennä taas ihan toisellalailla...
nyt pää on aika tyhjä..en tiedä sainko edes mitään järkevää selostusta aikaan..
m
Heips vaan!
Nyt vaihteeksi sopiva hetki kommentoida asioita. En ole alan ammattilainen enkä muutenkaan muodollisesti pätevä sanomaan yhtään mitään kasvatuksesta. Mutta sanonpa kumminkin.
Johdonmukaisuus: juu on tärkeätä, mutta siinäkin äärimmäisyyteen meneminen on epäinhimillistä. Ihminen kun on vähemmän looginen eliö.
Itselläni on ikää 34 siis varmaan useampia teitä vanhempi ja vetoankin iän tuomaan kokemukseen. Kannattaa unohtaa opit ja oppaat ja elää sitä päivää mikä kulloin on menossa. Nyt kun olen vauvan ja taaperon kanssa kotona, on pakko silti tehdä arkiaskareita vaikka toinen olisikin viidentoista minuutin välein rinnalla. Ja kun pikku kakkonen on painavahko kolmikuiseksi niin teen sen pääosin makuultaan. Mulla arki ja " kasvatus" pysyy kasassa sillä, että esikoinen puuhaa kanssani kotiaskareita oman kykynsä ja vielä toistaiseksi halunsakin mukaan (siis en velvoita tekemään, jos ei kiinnosta tehdä - sen aika on myöhemmin). Kasvatus on sitä että kielletään vaaralliset asiat (käytöstapoja ehtii sitten kun niitä oikeasti aletaan ymmärtämään ja kiinnostumaankin - itse opiskelin niitä murrosiässä, kun kotoa ei niitä irronnut - alkoholisteja kun on).
Muistakaa olla itsellenne armollisia. Nuoruusajan paras ystävä kasvatettiin erittäin ankaralla ja johdonmukaisella tavalla. Mielestäni tämän seurauksena hän vaatii itseltään ihan hirveästi. Tunnollisesti opiskelee ja tekee töitä ja ihmissuhteet kärsivät, ei osaa hellittää riittävästi. En ole ns. vapaan kasvatuksen kannattaja, mut liika ankaruus voi tehdä ihmisestä aran. Ankaruudella en tarkoita fyysistä koskemista, vaan liian tiukkoja sääntöjä. Allekirjoitan että pitää olla säännöt, mutta niidenkin on muututtava: a)tilanteen muuttuessa b)ihmisen muuttuessa ja muissa erikoistilanteissa.
Ja vaikka lapsi kolmivuotiaana juokseekin kaupassa ja koskee ihan kaikkeen, niin tuskin se sitä enää 18 vuotiaana tekee: a) kaverit naurais sille b) siitä tulee sanktioita yhteiskunnan kautta - mahdollinen korvausvelvollisuus.
ANTAKAA LASTEN OLLA LAPSIA! Muistakaa rajat siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja että säännötkin ovat ihmisten luomia tiettyyn tarpeeseen ja niitä kotipiirissä on tarkasteltava useammin kuin lakimuutoksia tehdessä.
T:Tea ja pojat
ps. nauttikaa pienistänne, ne kasvavat nopeasti!