kehtaako omakotitalosta tarjota 100 000e vähemmän kuin pyyntö?

Minulla on talo myynnissä  hinnalla, jossa on reilu tinkavara. Juuri siksi, että rohkeat voi voittaa jos hyvin sattuu.

Kaikki asunnot Venäjän naapurimaissa käytännössä täysin arvottomia mutta leikkikää vaan että niillä jotain arvoa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu alkuhinnasta. Tuossa lähellä myytiin talo, josta pyydettiin 1,5 miljoonaa. Varmaan on tingitty sen satatonnia ainakin.

Tuommoisestakin voi ihan hyvin jättää 84000e tarjouskin. Onneksi suomessa myyjät ei ole samalla tavalla vangissa kun asuntovelasta ei pääse eroon jättämällä koti pankille. 

Joskus ei hintapyynnit todellakaan ole realistisia. Sukulaista kiinnosti ostaa talo ja pikkutila tutulta yrittäjältä koska harrastaa hevosia. Uudehkon ison talon ja tilan hintapyynti oli aikoinaan 1,5 miljoonaa markkaa välittäjällä. Yrittäjä meni hiukan yllättäen konkurssiin. Ja kaikki pakkohuutokauppaan. Tilan hinnaksi jäi lopulta 600 tuhatta markkaa. Etelä- Suomessa pienessä maalaiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on omakotitalo myynnissä. Kyllä se hintapyyntö on laitettu täsmälleen sen mukaan mitä siitä halutaan saada että kaupat syntyvät. 

Ei hintoihin ole mitään järkeä lisätä mitään ”tinkivaraa” kun se vain karkottaa ostajat jos kohde on liian kallis

Aina niinhin jätetään tinkivaraa, tahvo, itekin jouduttiin myymään 20000 e vähemmällä millä ostettiin, tästä tosin aikaa jo muutama vuosi, eipä jääty suremaan asiaa, nyt kys. alueelta menee omakotitalot tosi nihkeesti kaupaksi, kun sijainti ei mikään aivan paras, yksi kauppa tosin löytyy ja koulut, mutta neuvola lakkautettu, ei enää huoltoasemaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Kehtaa tarjota. Mutta ota huomioon, että härskikin tarjous on sitova.

Autokauppa tietty vähän eri, mutta joskus kun olen rotteloa myynyt, siitä on tarjottu puolet pyynnistä. Olen vastannut että "sopii, koska tulet hakemaan?" Niin yleensä ostaja katoaa kuin pieru saharaan.

Kirjallisena sitova, suullisena ei, me ollaan peruttu yksi, ei tullut seurauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asunnot Venäjän naapurimaissa käytännössä täysin arvottomia mutta leikkikää vaan että niillä jotain arvoa on.

Arvo on se jonka joku suostuu asiasta maksamaan. Ainakin Viron kaupungeissa on kohtuukuntoisten asuntojen arvot nousseet. Esim. ystäväni osti Tallinnasta kerrostalon alakerran kaksion 15 tuhannella eurolla vuosia sitten. Pieni pintaremontti tehtiin talkoilla eräänä kesänä ja viimeksi kun oli hinnoista puhetta niin hän sanoi että asunnosta saisi helposti 50 tuhatta euroa. Ranta lähellä, ostoskeskus lähellä, ratikka ja bussit kulkee. Asunnon kulut ovat keskimäärin 400 euroa kuussa. Asunnosta maksetaan 20 euroa yöstä kun käydään ja asunto on käytettävissä. Jaa että asunnot täysin arvottomia esim. Suomessa, Virossa, Norjassa, Kiinassa, Japanissa... en olisi kyllä samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kehtaa. Ette paljon kaupankäynnistä ymmärrä jos teillä on jokin raja jonka alle ei voi tai kehtaa tarjota.

Kahden kauppa. Toinen pyytää ja toinen tarjoaa. Mikäli hinta ei toista tyydytä niin kauppaa ei synny. Niin simppeliä.

Me ostettiin aikoinaan talo Järvenpäästä. Pyynti oli 250.000 ja tarjosimme 160.000.

Kaupat tehtiin 165.000.

Eniten kaupoissa jää harmittamaan jos ei kehdannut tarjota.

Onpas siinä jätetty pyyntihintaan ilmaa. Välittäjillä on arvosta yleensä aika hyvä näppituntuma, eivätkä he mielellään haaskaa aikaa sellaiseen että markkinointi avattaisiin jollain täysin epärealistisella hinnalla. Silloin toki eri asia, jos kuntotarkastuksessa vasta ilmenee jotain dramaattista.

Monet välittäjät neuvovat hinnoittelemaan yläkanttiin, koska ostajat tinkivät kuitenkin reilusti. Ehkä hölmöt myyjät sitten kuvittelevat ettei tarvitse kuitenkaan tinkiä.

"Ihan naurettava hinta muutoin, vaikka toisaalta ymmärrän myyjää."

Jos ostajan ja myyjän käsitys oikeasta hinnasta poikkeaa dramaattisesti toistaan, kannattaa vaan siirtyä eteenpäin.

Ei tuosta saa kuin verisen riidan aikaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

"Aina kun hoetaan että nyt on ostajan markkinat ja nyt kannattaa ostaa, huomiotta jää se, että valinnan varaa on aika vähän, koska markkinoilta puuttuvat kaikki ne, joiden ei ole ihan pakko myydä. Hinnoittelun logiikka ei siis ole sama kuin vaikka päivittäistavarakaupassa. "

 

Totta. Ainoa jolla kauppa kuitenkin lähtee oikeasti vetämään on se että aletaan hyväksyä niitä pienempiä tarjouksia. Jos hintaodotukset eivät kohtaa, markkina ei toimi ja kauppamäärät jäävät pieniksi.

Ihmiset jumittavat asunnoissa jotka eivät heille sovi koska halutaan väkisin saada tietty hinta.

Asunnonvaihtajat ovat jumissa pieniksi käyneissä asunnoissaan, kun yrittävät saada entisestä vähintään saman kuin ovat maksaneet eivätkä hyväksy reaaliteetteja. Ennen ymmärrettiin paremmin, että isompaan vaihtaessa ei merkitse se, mitä entisestä saa, vaan oleellista on väliraha ihan niin kuin autokaupassakin. Nykyisessä markkinatilanteessa saa isomman asunnon edullisesti ja siksi kannattaa usein myydä entinen tappiolla.

No kyllä voi, jos kyseessä on yli 300 k ökykoti. 

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea ymmärtää sellaisia jotka oikeasti olisivat kiinnostuneita jostain kohteesta mutta lähtevät sitten ihan pellelinjalle. Siinä menee kaikki mahdollisuudet saada se haluamansa. Itse myin joku aika sitten auton itse. Kaikenlaisia ritsantarjoajia ja ihan naurettavien tarjousten tekijöitä kyllä riitti, mutta auto meni sellaiselle joka ei lähtenyt pelleilemään. 

Nimenomaan. Pelletarjoajat tuhlaavat kaikkien aikaa. Kai se pellen mielestä on hyväkin vitsi, mutta itse laitan estoon kaikki, joilla on isot housut ja punainen nenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea ymmärtää sellaisia jotka oikeasti olisivat kiinnostuneita jostain kohteesta mutta lähtevät sitten ihan pellelinjalle. Siinä menee kaikki mahdollisuudet saada se haluamansa. Itse myin joku aika sitten auton itse. Kaikenlaisia ritsantarjoajia ja ihan naurettavien tarjousten tekijöitä kyllä riitti, mutta auto meni sellaiselle joka ei lähtenyt pelleilemään. 

Nimenomaan. Pelletarjoajat tuhlaavat kaikkien aikaa. Kai se pellen mielestä on hyväkin vitsi, mutta itse laitan estoon kaikki, joilla on isot housut ja punainen nenä.

Pelleilyn raja on häilyvä. Jos pyynti on vaikkapa 300 000, niin jollekin pelleilyn raja on 250 000 ja jollekin toiselle 280 000. Jälkimmäinen saa myydä pitkään ellei kohde ole poikkeuksellisen hyvä tai valmiiksi hinnoiteltu markkinaan nähden alarajalle.

Vierailija kirjoitti:

"Myyntiajat ovat hyvänäkin aikana ihan helposti kuukausia, ei se vielä mitään tarkoita. Jo pelkästään pankit hidastaa myyntiä nykyään ihan huomattavasti. Sinäkö myisit paniikissa heti ensimmäiselle köyhälle houkalle joka tarjoaa puolta hintaa? "

 

Jos asuntoni olisi myynnissä vaikka 6 kk ilman yhtään tarjousta tai tarjoukset olisivat kymmeniä prosentteja pienempiä kuin hintapyyntö, on aika selvää että hinta ei ole kohdallaan.

Seuraan itse aktiivisesti asuntoilmoituksia koska pohdin asunnon vaihtoa ja valtavasti roikkuu asuntoja siellä vuoden tai pidempään. Hinta hilautuu alas jonkun tonnin tai ehkä kymppitonnin mutta ei sen enempää.

Ihan hyvä, etteivät alenna hintaa, jos ei ole akuuttia tarvetta myydä.  Muutenhan asuntojen hinnat romahtaisivat ja ihmisten omaisuus sulisi käsiin, jos kaikki tinkisivät mielin määrin. 
Joillain on aina pakkotilanne, ja ne tilanteet ovat erikseen.

Vierailija kirjoitti:

"Mun on vaikea ymmärtää sellaisia jotka oikeasti olisivat kiinnostuneita jostain kohteesta mutta lähtevät sitten ihan pellelinjalle"

 

Minun taas ei. Olen vuosien varrella käynyt katsomassa useita kohteita jotka ovat olleet sinällään kiinnostavia mutta niissä on ollut joitain minun kannaltani selkeitä puutteita tai ongelmia hintaan nähden. Olisin valmis ne hyväksymään jos hinta olisi huomattavan edullinen mutta täydellä hinnalla en kohdetta ostaisi. 

Silloin olen saattanut tehdä tarjouksen jossa tämä on huomioitu. Useimmiten ne eivät mene läpi mutta yhden sellaisen kohteen olen saanut. Säästynyt summa meni sitten niiden puutteiden korjaamiseen (puuttunut kylpyhuone yläkerrassa ja autokatos).

Mitä nämä on nämä sinun kannaltasi selkeät puutteet, jotka olisi pitänyt huomioida hinnassa? Joskus näkee tätäkin että ihmiset kuvittelevat että jos asunto on kaukana omasta työpaikasta tai lapsen päiväkodista tai siellä on omasta mielestä rumat kaapistot niin se olisi joku objektiivisesti markkinahintaa alentava seikka. Toki ne vaikuttavat sinun ostohaluihisi, mutta miksi ne ketään muuta kiinnostaisivat, ellei kaikilla muillakin ole samat mietteet. 

Älä tuhlaa välittäjän ja myyjän aikaa, mikäli ei ole varaa ostaa kyseistä kohdetta, etsi halvempi asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Myyntiajat ovat hyvänäkin aikana ihan helposti kuukausia, ei se vielä mitään tarkoita. Jo pelkästään pankit hidastaa myyntiä nykyään ihan huomattavasti. Sinäkö myisit paniikissa heti ensimmäiselle köyhälle houkalle joka tarjoaa puolta hintaa? "

 

Jos asuntoni olisi myynnissä vaikka 6 kk ilman yhtään tarjousta tai tarjoukset olisivat kymmeniä prosentteja pienempiä kuin hintapyyntö, on aika selvää että hinta ei ole kohdallaan.

Seuraan itse aktiivisesti asuntoilmoituksia koska pohdin asunnon vaihtoa ja valtavasti roikkuu asuntoja siellä vuoden tai pidempään. Hinta hilautuu alas jonkun tonnin tai ehkä kymppitonnin mutta ei sen enempää.

Eihän 6 kk myyntiaika tarkoita, ettei yhtään tarjousta olisi jätetty. Meillä oli talo myynnissä 4 kk, vaikka ensimmäinen hyväksytty ostotarjous tuli viikon sisällä. Kaupat kaatuivat kun ilmeni että ostajalla oli lähtenyt vähän ennenaikaisesti keulimaan eikä pankki myöntänytkään riittävästi lainaa. Seuraavan kanssa jumpattiin hintaa ja kuntotarkastusta ja pankin siunausta yhteensä kaksi kuukautta. Tämä on kaikki ihan tavanomaista ja puoli vuotta on nykyään lyhyt aika. Toki jos se puoli vuotta oikeasti menee niin että edes yhtäkään yhteydenottoa ei tule niin hintaa on liikaa tai asunto on jossain susirajalla eikä liiku millään hinnalla. 

Tämä. Meillä oli talo oikotiellä puolisen vuotta, vaikka hyväksyttiin tarjous jo toisesta näytöstä kahden myyntiviikon jälkeen. Sen jälkeen tehtiin kuntotarkastus ja rakenteiden avausta ja ostajat ehtivät vielä myydä oman asuntonsakin ennenkuin kauppakirja lopulta allekirjoitettiin. Kun ilmoitus poistui netistä niin kaksi henkilöä oli soittanut perään välittäjälle ja kyselleet, että miksi se ei ole enää myynnissä ja että odottivat hinnan pudotusta.

Minulla myös asunto oli oikotiellä 4 kk, vaikka tarjous saatiin 2 kk jälkeen. Ehtona oli, että tarjoajat saavat oman asunnon myytyä. Ja ennen kuin  he saivat lainan yms yms kesälomien takia, niin menihän siinä aikaa. 

Ennen vanhaan asunnon myyntiä ei saanut jatkaa, kun tarjous oli hyväksytty, ja asunto hävisi oikotieltä. Tämä muuttui muutama vuosi sitten.

Ei missään ole virallisesti määrätty sitä, kuinka paljon voi/saa tarjota. Nää prosentit ym. on  ihan hatusta vedettyä soopaa. Tottakai voi aina tarjota esim. 50% pyydetystä hinnasta. Ihan sama, jos herkkis myyjä pahoittaa mielensä, so what?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kehtaa. Ette paljon kaupankäynnistä ymmärrä jos teillä on jokin raja jonka alle ei voi tai kehtaa tarjota.

Kahden kauppa. Toinen pyytää ja toinen tarjoaa. Mikäli hinta ei toista tyydytä niin kauppaa ei synny. Niin simppeliä.

Me ostettiin aikoinaan talo Järvenpäästä. Pyynti oli 250.000 ja tarjosimme 160.000.

Kaupat tehtiin 165.000.

Eniten kaupoissa jää harmittamaan jos ei kehdannut tarjota.

Onpas siinä jätetty pyyntihintaan ilmaa. Välittäjillä on arvosta yleensä aika hyvä näppituntuma, eivätkä he mielellään haaskaa aikaa sellaiseen että markkinointi avattaisiin jollain täysin epärealistisella hinnalla. Silloin toki eri asia, jos kuntotarkastuksessa vasta ilmenee jotain dramaattista.

Monet välittäjät neuvovat hinnoittelemaan yläkanttiin, koska ostajat tinkivät kuitenkin reilusti. Ehkä hölmöt myyjät sitten kuvittelevat ettei tarvitse kuitenkaan tinkiä.

Yläkanttiin kyllä, mutta ei lähes 40% yläkanttiin, kuten tuossa edellä. Tässä on vähän vaihtelua kiinteistönvälittäjien välillä, mutta yleensä lähtöhinnan määritys aloitetaan kysymällä myyjältä, haluaako hän asunnon kaupaksi hitaasti vai nopeasti. Jos on aikaa katsella vaikka sen puoli vuotta tai yli, voidaan pistää joku 15 tai 20% tavoiteltavan hinnan päälle, jos taas on tulipalokiire niin saatetaan jopa lähteä keskimääräistä markkinahintaa alemmasta pyynnistä liikkeelle ja toivoa, että se herättää niin paljon kiinnostusta että tulee jopa useampi kilpaileva tarjous. Useamman asunnon sekä myynyt että ostanut ja näin tämä on aina mennyt. Nämä jotka netissä anonyymina reteästi kehuvat maksaneensa puolet pyydetystä joko valehtelevat tai tulivat kaupassa todennäköisesti itse höynäytetyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Myyntiajat ovat hyvänäkin aikana ihan helposti kuukausia, ei se vielä mitään tarkoita. Jo pelkästään pankit hidastaa myyntiä nykyään ihan huomattavasti. Sinäkö myisit paniikissa heti ensimmäiselle köyhälle houkalle joka tarjoaa puolta hintaa? "

 

Jos asuntoni olisi myynnissä vaikka 6 kk ilman yhtään tarjousta tai tarjoukset olisivat kymmeniä prosentteja pienempiä kuin hintapyyntö, on aika selvää että hinta ei ole kohdallaan.

Seuraan itse aktiivisesti asuntoilmoituksia koska pohdin asunnon vaihtoa ja valtavasti roikkuu asuntoja siellä vuoden tai pidempään. Hinta hilautuu alas jonkun tonnin tai ehkä kymppitonnin mutta ei sen enempää.

Eihän 6 kk myyntiaika tarkoita, ettei yhtään tarjousta olisi jätetty. Meillä oli talo myynnissä 4 kk, vaikka ensimmäinen hyväksytty ostotarjous tuli viikon sisällä. Kaupat kaatuivat kun ilmeni että ostajalla oli lähtenyt vähän ennenaikaisesti keulimaan eikä pankki myöntänytkään riittävästi lainaa. Seuraavan kanssa jumpattiin hintaa ja kuntotarkastusta ja pankin siunausta yhteensä kaksi kuukautta. Tämä on kaikki ihan tavanomaista ja puoli vuotta on nykyään lyhyt aika. Toki jos se puoli vuotta oikeasti menee niin että edes yhtäkään yhteydenottoa ei tule niin hintaa on liikaa tai asunto on jossain susirajalla eikä liiku millään hinnalla. 

Tämä. Meillä oli talo oikotiellä puolisen vuotta, vaikka hyväksyttiin tarjous jo toisesta näytöstä kahden myyntiviikon jälkeen. Sen jälkeen tehtiin kuntotarkastus ja rakenteiden avausta ja ostajat ehtivät vielä myydä oman asuntonsakin ennenkuin kauppakirja lopulta allekirjoitettiin. Kun ilmoitus poistui netistä niin kaksi henkilöä oli soittanut perään välittäjälle ja kyselleet, että miksi se ei ole enää myynnissä ja että odottivat hinnan pudotusta.

Minulla myös asunto oli oikotiellä 4 kk, vaikka tarjous saatiin 2 kk jälkeen. Ehtona oli, että tarjoajat saavat oman asunnon myytyä. Ja ennen kuin  he saivat lainan yms yms kesälomien takia, niin menihän siinä aikaa. 

Ennen vanhaan asunnon myyntiä ei saanut jatkaa, kun tarjous oli hyväksytty, ja asunto hävisi oikotieltä. Tämä muuttui muutama vuosi sitten.

Meidän välittäjä harrasti tätä vielä viime vuonna, että asunto häipyy markkinoinnista heti ostotarjouksen jälkeen, ja minusta se oli kyllä helvetin huono käytäntö, koska ostajissakin on vähän kaikenlaista viheltäjää ja pankit pistävät kapuloita rattaisiin.  On ihan mahdollista, että kaupat kaatuvat, ja silloin siinä on helposti tärvääntynyt joku 2 kk toimeksiantoajasta niin että talo ei ole ollut edes markkinoinnissa. Jos joku on lähiaikoina myymässä niin kehotan lämpimästi tarkistamaan etukäteen välittäjältä, miten hän meinaa toimia. Älkää hyväksykö sellaista laiskuutta, että välittäjältä putoaa hanskat heti ekasta alustavasta tarjouksesta. 

Jos 1970- luvun k- talossa ei ole jo tehty putkiremppaa, on kallis urakka edessä. Näitä näkee nyt stailattuina paljon myynnissä. 1980- luvun taloihin tosiaan n. 5 vuoden kuluttua putket uusittava. Nousta kohteista, jos edes vähän kiinnostaa, voi helpolla tarjota -30-40% eli tulevan rempat hinta. Näin se vain menee.