~~~ELOISAT alkuviikosta ma-ti~~~

Mitään järkevää ei tänä aamuna tunnu irtoavan,palaan kun ajatus alkaa juosta:)



Ope ja Leevi,joka täyttää tänään 9kk:))

Huomenia pitkästä aikaa! En oo kerinny lukemaan viikonloppupinoa vielä, mutta yritän ehtiä sinne niin pääsisin vähän taas kärryille missä mennään. Upee keli tuolla ulkona, ihan täydellinen kesä olis tämmönen että yöllä satais runsaasti ja aamulla paistais taas aurinko. Luonto oikeen kukoistaa ja on niiiiiin kesäfiilis! Meillä esikolla alkaa " kesäloma" (eli ei mitään actionia arkisin: hoitopäiviä tai muskaria tms) perjantaina eli sitte keksitään yhdessä kaikkea ihanaa kesäkivaa. Mukava kun voi mennä vähissä vaatteissa ja vaikka ilman kenkiä pihalle!



Poitsu senkun oppii uusia taitoja, seisominen on kova juttu ja juuri loppuviikosta se oppi myös konttaamaan. Neljättä hammasta pukkaa kovasti. Syöminen meillä on edelleen tosi haasteellista. Kaikki nestemäinen ja puuro menee, mutta semmonen perusruoka tökkii ja pahasti. Suurin ongelma on kai se paikallaan istuminen joten pitää keksiä hirveesti aktiviteettia että saa suun aukeamaan...Näkisittepä mitä sirkustemppuja täällä harrastetaan;)



Hei, yritin kysellä tuolta lemmikkipuolelta vinkkejä meidän kinkkiseen tilanteeseen esikon ja yksien koirien kanssa, mutta sieltä tuli melko vähän vastauksia. Eli jospa täältä löytyis päteviä ihmisiä antamaan meille vinkkejä? Pitkä tarina: Meillä on eräällä läheisellä sukulaisella isokokoisia koiria jotka ovat kovia haukkumaan ja joista yksi on minusta aina ollut arvaamattoman oloinen. Kerran murahti ja yritti näykätä lastamme (ikäänkuin ilmassa) siinä kuitenkaan onnistumatta, mutta se painettin sillon villaisella syynä se, että koiraa pelkäävä esikkomme vihdoin uskaltautui lattialle eikä koira ollut tottunut siihen tilanteeseen. Ehkä niin, mutta samainen koira näkee kuitenkin muita lapsia aina välillä, että ei ollut kyllä ihan uusi juttu sillekään kuitenkaan.



No nyt tapahtui tilanne jossa esikko uskaltautui kävelemään itse ko. paikassa (kun yleensä on lähinnä sylissä jalat kippurassa kun pelkää niitä niin paljon) ja samainen koira juoksi muristen hänen kimppuunsa kaataen hänet maahan tassujensa väliin. Luojan kiitos oltiin ihan vieressä ja päästiin heti väliin, mutta minua mietityttää tietysti olisko se purrut ja askarruttaa miten tuossa kyläpaikassa pitäisi jatkossa käyttäytyä? Pelästyin itse niin että jalat löi loukkua tunnin sen jälkeen, varsinkin kun on lukenut näitä juttuja jossa koirat on hyökänneet lasten kimppuun. Erityisesti harmittaa, että kun vihdoin koirapelkoinen esikko uskaltautui kävelemään niin heti tapahtui näin.



Omistajien mielestä tuo tapahtunut oli vain koiran leikkiä eikä sillä ollut mitään pahaa mielessä, huono juttu tietenkin siinä mielessä kun lapsi pelästyi. Vika oli tietysti enemmän meissä kun ei olla " annettu" lapsen olla vauvasta asti lattialla koirien keskellä...Huuuh. No kukaanhan sitä ei voi tietää mitä olisi tapahtunut, mutta haluaisin saada kunnon koiraihmisiltä vinkkejä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia? Entäpä miten sitte esikon kanssa, en haluaisi rohkaista häntä kun en voi taata että mitään ei tapahdu, toisaalta en myöskään haluaisi tehdä hänestä loppuiäkseen koirakammoista kieltämällä häntä menemästä juoksentelemaan koiran takia. Meillä ei ole todellakaan halua katsoa josko sittenkin olisi puraissut...Vastuu jatkosta on meillä, koska nämä koiraihmiset eivät taatusti muuta mitään missään. Niillä ei ole mitään naruja tai tarhaa minne koirat voisi laittaa vierailun ajaksi joten aina vähintään " törmätään" koiriin kun ne menevät sisältä ulos tai päinvastoin. Kyläpaikka on sellainen että siellä on " pakko" käydä eli sinne menemättömyys ei kai ole ratkaisu - jos ei halua katkaista välejä kokonaan. Tämä koira-asia on aina ollut sellainen joka hiertää. Ne kun ovat siellä täysivaltaisia perheenjäseniä - lähinnä ihmistenkin yläpuolella, niin ymmärtänette miten niihin suhtaudutaan...Ihan kiva jos joku jaksoi lukea ja vielä kivempi jos olis vinkkejä!



Mukavaa päivää kaikille, mä alan tästä siivoilemaan! Ja sitä ennen vähän viikonlopun pinoa lukemaan...



Papuna

Vettä sataa ja on lämmintä - tietää siis myös sitä, että siitepölyoireilu alkaa pikkuhiljaa lähetä loppuaan!



KOIRAT JA LAPSET: aika hurja juttu Papuna. Tuollaiset tapaukset tosiaan tee hyvää pikkulapsen koirapelolle :( Mä en ole yhtään koiraihmisiä, allerginen kun olen, enkä osaa neuvoa miten pitäisi toimia. Meillä esikon kummitädin koira on kuitenkin sen verran vallaton, että en päästäis koiraa juoksentelemaan vapaana esikon läsnäollessa ja myös kummi ymmärtää, että koira pidetään toisessa huoneessa jos mennään kyläilemään.



LEM:lle jaksuja masennuksen kanssa!



PUUHIS: hitsi miten karmaisevaa jos monta lasta sairastaa oksutautia. Vielä jos saat sen itsekin. Mutta muutoin onnittelut unikoulusta!



JAMSSAlle ravitsemusterapeutilla käynnistä: olipa huonoa palvelua! Mulla on kokemusta vasta yhdestä käynnistä ja sekin oli jo talvella kun vielä diettasin itse ja imetin Onnia. Siellä tehtiin kuitenkin lista aineista, joista Onni voisi lähteä kiinteitä kokeilemaan eli tärkeää on saada jokaisesta ruoka-aineryhmästä joku ruoka kehiin (vilja, liha, kasvis, hedelmä, rasva). Sinänsä kai altistuksia ei tehdä kovinkaan paljon, eli jos on todettu vehnäallergia, ei muita viljoja altisteta ainakaan virallisesti (eikä ole tarviskaan, Kelan tukeen riittää vissiin maito- ja joku kotimainen vilja-allergia). Eli kotona pitäis vaan kokeilla ruoka-aine kerrallaan ja aloittaa pienistä määristä ja testata viikko ennen uutta ruoka-ainetta. Jos kotimainen vilja ei käy, kokeile hirssi tai tattari. Mä en aio kokeilla noitakaan, koska ainakin tattarista oireili id:ssä ja pitää hakea suoraan joku kvinoa tai muu vieras vilja (amaranttiko se oli, olin joku aika sitten maito- ja vilja-allergisen lapsen ruokakurssilla).



Em. aiheeseen liittyen Onnin napa: mä ehdin jo iloita, että on saatu eka kiinteä sopimaan (=aprikoosi), kun alkuunsa tulleet näpyt hävisivät ja yöt meni ihan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Mutta eikös eilen illalla viidentenä altistuspäivänä lehahtanut peppu ihan punaiseksi ja pitää luopua tuostakin. Se maistui Onnille hirmu hyvin, purkki meni kerta-annoksena hienosti. No, ehkä aprikoosi toimii silloin tällöin annettuna, ei me siitä kokonaan luovuta.



YÖT: Onni saattaa herätä uuteen päivään jo VIIDELTÄ! Siis pikkusen liian aikaisin sanon minä! Pistin toissailtana tumman peiton ikkunan eteen ja se auttoi hieman, unet piteni tunnilla, mutta tänään oli herätys taas puoli kuusi.



Varmaan jotain piti vielä kommentoida, mutta ei muistu mieleen.

KK ja Onni 9kk

Täällä ei ainakaan ole kesäinen keli, vettä sataa niin ettei sekaan mahdu. teemu otti aamulla pultit kun vietiin eskaripoika eskariin. istui rattaissa ja naama kun kastui niin ei ollutkaan kiva juttu.



Täällä pyöris viimeinen koneellinen pyykki sit olis pyykkivuori selätetty taudin jäljiltä. Kaikki muut sairastu paitsi minä. Mulla on kyl useesti toi raskaus suojannut erinäisiltä taudeilta et olisko käynyt sama nyt. Eilen illalla kyllä kiersi vatsassa oikein kunnolla mut kun sain syötyä niin tuli ihan hyvä olo.



Huomenna mennään aamusta tutustuun uuteen kouluun. Vähän kyl jännittää. Joetnkin tuntuu niin hassulta kun toi meijän kolmonenkin menee jo kouluun syksyllä. On muutenkin pieni kokoinen ja ei niin kuolulaisen oloinen.



Papunalle en osaa neuvoja antaa. Meillä kans kakkonen pelkas aikoinaan koiria. Koirapelko loppui siihen kun otettiin oma koira Aino. (tanskandoggi). Tosin koiran pentu ei kerennyt oleen meillä kun puoli vuotta kun kuoli. Sydän petti. Nyt meijän vitonen pelkää tosi paljon koiria. Mummolassa kun on koiria istuu tiiviisti keittiö pöydän ääressä. Siellä kans on tanskandoggi (meijän koiran sisko) ja joku pikku räksy. Onneks ovat tottuneet lapsiin ja Mummo komentaa ne yleensä omalle paikalleen ja siellä aikas hyvin pysyvät. Sitä pienempää koiraa vitonen ei pelkääkään. Miehen veljellä on 3 tanskandoggia(meijän koiran äiti ja isi) ja sit kolmas koira. Yleensä sinne kun mennään kylään niin koirat laitetaan tarhaan. Koirat tykkäävät tosi paljon meijän lapsista ja haluaisivat leikkiä ja juosta lasten kanssa eikä siinä mitään mutta sisätiloissa ei kiitos. ulkona päinivatkin menemään kovasti. Jotenkin koirat osaavat varoa lapsia. Eikä mitään uhkaavia tilanteita ole sattunut. Nyt kun ollaan muuttamassa sinne omaaan taloon niin lapset ovat kyselleet kovasti omaa koiraa. Mutta mä en uskalla ottaa kun pelkään että käy samanlailla kun Ainon kanssa. Teemukin on vielä pieni. Sisäsiistiksi opettamine ja kaikki olis sit mun vastuulla kun mies käy töissä. Mutta siihen varmaan loppui meijän vitosenkin koira pelko kun itsellä olis koira. Mä itsekkin pelkään vieraita isoja koiria tosi paljon. Ainoa en osannut koskaan pelätä.



Teemun viime yö meni loistavasti. Kolmelta laitoin tutin ja neljältä annoin sit pullollisen maitoa. TOivotaan että jatkuu näin hyvin. En tiedä onko Teemulla ollut liian kuuma kun nyt kun on nukkunut hyvin niin on nukkunut pelkällä vaipalla. Eipä oo edes tullut mieleen että pojalla vois olla liian kuuma. Kun itse nukun yökkärillä ja villasukat jalassa. Kipeenä kun poika oli nukahti vaippa päällä mun syliin nostin vaan sänkyyn ja aattelin et kun herää niin laitan yökkärin päälle. Eipä tarvinnut kun poika nukkui niin hyvin. Viime yöksi laitoin vaan lyhyt hihasen bodyn.



Jaahas ei mulla sen kummenpaa asiaa ollut. Meen keittään kahvia josko sen sais alas. Pakko saada muuten särkee päätä tosi pahasti. Väsymys ja palelu ovat olleet oikeestaan ainoat raskausoireet. Eli vointi on ollut hyvä viikonloppua lukuun ottamatta.



puuhis ja Teemu 2908

Mie lähtisin taas kerran vertaistukea tuohon yöheräilyyn, että mitenkäs muilla? Meillä ei nukuta täysiä öitä vieläkään...ja aamukin alkaa toisinaan hurjan aikaisin.



papunalla oli kurjia koirakokemuksia, meillä ja... parikin kyläpaikkaa jossa toivoisi, että koirat olisi pihalla sen aikaa, kun pojat on kyläilemässä. Mei ei kuitenkaan niin kauaa ja useesti siellä käydä... Toisessa paikassa koira lähes jokakerta ärisee, varsinkin kun lapset itkee. Toisessa paikassa koira puollustaa lelujaan, no kerroppa semmoinen sitten tuolle topuhukkaalle 3v. pojalle. Mua oikeesti ihan nyppii mennä kylään, kun saa pelätä lapsiensa puolesta ja sylissä poikia sitten roikottaa koko ajan. Koirat on muuten kyllä ihania, mie ottasin kyllä meillekin, vaan olen varovainen " tuntemattomien" koirien suhteen. Johtuneekohan siitä, että olen kiinalaisessa horoskoopissa koira ja vielä sota sellainen ;D



Puuhis, olipa hyvä ettet itse sairastunut, olisi kurjaa hoitaa tautisena kipeitä muksuja.



LEM, eikö tuolta terppakeskuksen psykologilta saisi nopsemmin semmoista keskusteluaikaa? Mie sain, kun neuvolasta antoi numeron ja sitten soitin vaan :) Olisi hyvä saada puhua. Eikä siellä kysytä, että onko ne vanhoja asioita vaiko nyt tässä kohden tulleita. Mie puhuin ainaki ihan lapsuusajoista lähtien :) *virtuaalihalittaa kovasti* Hang in there!



Mie laholanttu en nyt sitten muuta enää muistakaan mitä pitimän, joten palailen taas kun...



Ais nii, opemammaa heittää hän batteryllä ja suklaapatukalla ;)





Eria & koisaava Jack O

KERTTUKASPERILLE: Meillähän ei tytsyllä ole maidon kanssa ilmeisesti ongelmia. Ainakin pystyy noita vastikkeisiin tehtyjä jogurtteja syömään nykyään ja olen antanut maistaa jo pariin otteeseen vähän piimää ja raejuustoa ja tavallista juustoa. Silloin pienempänähän tytsy reagoi tosi voimakkaasti kun tarjottiin muutamaan otteeseen velliä, oksenteli ja huusi yöllä ja kauheat ilmavaivat yms. Silloin sen maha ei ilmeisesti kestänyt sitä. Mä olen jotenkin ajatellut niin, että kun niistä viljoista sen masu on ollut kipiänä, niin siksi ei silloin alkuun kestänyt maitoa. Nyt sitten kun masu on terve, niin se maitokin menee... Tai en mä tiedä oikeasti, mutta olen näin suuressa viisaudessani päätellyt ;D Ja kaiken tän jälkeen siis meinaan sitä, että käsittääkseni yksi allergisoiva vilja ei riitä siihen hoitotukeen, vaan tarvitaan enemmän JA nyt sitten kuulin, että niitä ei tavallaan altistetakaan... ota nyt tästä selvää.



PAPUNALLE KOIRA-asiaa: Mulla on ollut om(i)a koiria nyt 18 vuoden ajan. Nyt neljäs koira meillä taloudessa. Yhden koiran kanssa aikoinaan oli jonkin verran ongelmia lasten kanssa. Se mm. " puri" meidän esikoista kasvoihin. Tai se ei suoranaisesti purrut vaan koki itsensä uhatuksi ja ns tokkasi tyttöä naamaan. Onneksi vältyttiin ihan kamalilta vaurioilta, silmän alle tuli 3cm haava, se liimattiin. Tytölle ei jäänyt koirakammoa. Sen jälkeen me varottiin sen koiran kanssa tosi paljon eikä mitään koskaan sattunut onneksi. Silloin olisi varmaan koira joutunut piikille tai yritetty saada sitä toiseen paikkaan.



Nyt tämä meidän tämänhetkinen koira on kohta 5-v ja tottunut tietenkin lapsiin. Ei pidä vauvaakaan mitenkään uhkana itselleen, antaa tytsyn vaikka repiä naamasta ja kiipeillä päällä. Mutta tuossa viime syksynä mun kummipoika pahoinpiteli sitä tosi ilkeästi ja sen jälkeen koira on muita lapsia katsellut vähän " alta kulmien" . Omat lapset saa kyllä tehdä mitä vaan, mutta jos vieraat lapset ovat esim. yhtäkkiä takaa päin koskettaneet sitä, niin se on selvästi pelästynyt. Siksipä nyt jos on ollut innokkaita vauvavieraita, niin olen laittanut koiran vierailun ajaksi häkkiin, eipähän tarvitse kenenkään sitten olla pelästynyt tai ahdistunut, eikä mun itseni tarvitse koko ajan kytätä koiran mielialoja. En oikeasti usko, että se tekisi mitään, onpahan vain sille jäänyt kammo siitä potkimisesta mitä tämä mun kummipoika teki syksyllä :(



Sitten siihen sun " ongelmaan" . Mun mielestä tilanne on selvä, eläimet on ihmisiä alempia, eikä niihin KOSKAAN missään tilanteessa voi luottaa täydellisesti. Joskus ihminenkin sekoaa, miksei siis koira. Lapset (ja juopuneet) ovat koirille tosi vaikeaa " luettavaa" , lapset ovat yleensä niille tosi uhkaavan oloisia, joten ei mikään ihme kun välillä niitä kamalia tapauksia sattuu. Ja se, mitä kerroit tän tuttavaperheen koiran tekosista, niin se on kyllä mun mielestä tosi paha juttu! Tuo ei ole missään tapauksessa oikeaa käytöstä koiralle lasten seurassa. Mun koira jos olisi tuollainen, niin se olisi lukittuna vierailujen aikana. Toivottavasti et loukkaannu, mutta tuttavaperheessänne ei kyllä käydä ihan kaikilla pytyillä ainakaan tän asian suhteen.



On ihan höpötystä, että koira tekee noin siksi, että lapsenne meni ekaa kertaa lattialle. Huihai. En tiedä, oliko se koiralle leikkiä vai ei kun en ole tilannetta nähnyt, mutta varsin hyvin se on saattanut olla myös selvää alistamista ja uhkailua.



Mitä sille koiralle sitten tehtiin tän tilanteen jälkeen? Oliko siis vika muka teissä ja teidän lapsessa? On todella kurjaa lukea tällaisia juttuja, koska juuri näissä tilanteissa niitä todellisia vahinkoja sitten sattuu. Sitten ihmetellään, että " meidän Murre on niin kiltti, miten se nyt noin..." Ja todellisuudessa koira on kenties aina ollut uhkaava lapsia kohtaan, mutta omistajat eivät vain sitä tajua ja ymmärrä.



Mun mielestä teidän pitäisi sanoa näille tuttaville ihan suoraan, että ette voi tulla kylään, jos koira aiheuttaa vastaavia tilanteita. Piste. Eikö koira voi olla esim. suljettuna johokin huoneeseen kyläilynne ajan? Tai ulkona?



Koirapelosta sitten vielä. Varmaankin kannattaa antaa lapsen vähän aikaa " rauhoittua" tästä tilanteesta ja sitten vähitellen aloittaa ihan uudelleen koiriin tutustuminen. Ensin vain katsella ohi meneviä koiria ja huomioida niiden väriä tai kokoa tms. Sitten joskus pitkän ajan päästä alkaa pikku hiljaa tapaamaan koiria ja varmaankin kantsii aloittaa mahdollisimman rauhallisista koirista. Ei missään nimessä niitä innokkaita naamannuolijoita, vaikka olisivat kuinka kilttejä ;) nehän vaan ahdistaa lasta lisää.



Ah, tulipa vaahdottua. Lopetan nyt tältä erää tähän.



Jamssa +tytsy 9kk

tuosta koirajutusta. Mie oon kans sitä mieltä, että koirat on arvaamattomia, eikä niiden ajatuksen juoksusta ota aina selvää, varsinkin kun ne todella kokee pienet ihmiset jotenkin uhkaksi...siis jos ei perheessä ole lapsia :)

Meilläkin oli tuossa taanoin semmoinen tilanne jossa koira tuli ihan lapsen naamalle ja siinä ilmaa näykkäsi...emäntä pikkuisen toru, munmielestä olisi pitänyt reippasti koiraa torua, kai? Samoiten kun poika otti palloa, joka nyt sitten sattui olemaan koiran lelu ja koira rupesi murisemaan ns. (" lapsirakas koira" ) niin mun mielestä emännän olisi pitänyt torua kunnolla, eikä vaan ihmetellä, että jopas...ei se ole ennen...(emännät molemmissa eri). Kyllähän lapsiakin torutaan, jos pahojaan tekevät, miksei koiria sitten?

Siitäpä mie olenkin tullut ihan omaan johtopäätökseen :) Sitä tulee omillensa vähän " sokeeksi" sekä eläimille, että nuille muksuille. Antaa anteeksi vähän liian helpolla ja pian se pikkuinen olkoonkin koira tahi lapsi on vallassa talossa. Pikku kakkaset ei tunnu pihassa haittaavan tätäkään yhtä emäntää, mutta miusta kyllä haittaa jos miun lapsi siellä pihassa konttailee :) Mutta eihän miun ole pakko sinne itteäni työntää, eikä muksujakaan, son oma valinta. Harmi vaan, kun ovat suht

lähisukua.



Saimpas mie nyt tuosta tarinan aikaseksi, taitaa nyt vaan olla niin sydämellä tämä asia. Ja sitten vielä tämä on mun omaa kokemusta, että en taho yleistää ollenkaan :)





Eria

Jamssa - arvaa toivoisinko minä että näillä sukulaisilla " olis enemmän koira kotona" mitä koira-asioihin tulee. Mä tiedän, että mä olen liian kiltti aina sanomaan mitään ja haluan välttää konflikteja, mutta nyt kun on lasten turvallisuus kyseessä niin pakkohan se on nyt älähtää. Ja avasinkin heti tapahtuman jälkeen sanaisen arkkuni ja ilmaisin huoleni just jatkosta moneen kertaan. Miten voivat taata ettei vastaava käy enää? Eikä niillä oikeen kai vastausta ollut kun me ollaan jo " pilattu" toi meidän esikko ja tehty siitä koirakammoinen.



Heti tilanteen jälkeen en tiedä mitä koiralle tekivät kun lähdin lapsen kanssa sisälle, mutta kun siellä lohduttelin niin tulivat tunkemaan koiraa lapsen luokse anteeksi pyytämään. Silloin se ärsytti, mutta itseasiassa lapsen kannalta se oli hyvä koska minusta tuntui, että hän ainakin ajattelee nyt niin ettei koira halunnut tehdä pahaa vaan ikäänkuin lapsetkin joskus selvittelevät välejään ja sitten tuli pyytämään huonoa käytöstään anteeksi kuten lapsellekin on opetettu.



Se ei silti poista huoltamme, kai se on jatkossa niin että ne vaan eivät ole samassa paikassa lattialla yhtäaikaa millään muotoa edes hetkeä. Niitä kun on niin monta niin jokaisella ovenavauksella vaan joku luikahtaa johonkin suuntaan...Että saa olla silmät selässä ja sydän syrjällään. Voisin jatkaa tästä aiheesta loputtomasti ja kertoa useita tapahtumia siitä että ymmärtäisitte miten tärkeitä ne koirat oikeasti siellä ovat. Mutta siis tilanne on se että jos käsken sulkemaan koirat huoneeseen vierailumme ajaksi, muusta ei sitten koko aikana puhutakaan kun sitä taivastellaan jne. Eli loukkaantuvat käytännössä enemmän kuin kukaan edes omien lapsiensa syyttä arvostelusta. Mutta samapa tuo, minä ajattelen lapsiemme etua onneksi ja toivottavasti onnistun siinä.



Viikonloppupinossa olikin mukavasti asiaa, kylläpä kaikille sattuu ja tapahtuu!



Jamssalle vielä jatkan - jos niitä leikattuja hampaita särkee vieläkin kovasti, kannattaa käydä uudestaan lekurissa! Mun miehelle kävi niin että sille oli tullut joku tulehdus ja ne joutu tekemään jonkun pienen operaation sille uusiks. Sitte vasta kipu lakkas. Mulle annettiin ohjeeks sillon että jos ei viikossa kipu ole selvästi vähentynyt, lekurille uusiks. Kyllä sulla on muuten ollu huono tuuri kaikkien tämmösten palvelujen suhteen, se terapeuttikin kuulosti varsin oudolta tapaukselta...Mutta valitettavasti kaikkiin ammatteihin ei ole luonnetestejä;)



LEMille iso tsempitys, tämmösissä tapauksissa näkee sen nurjan puolen jolloin tämä Suomen systeemi ei toimi - eli siis kun tarve olisi niin sitte säästetään ja vitkutetaan. En tajua!! Varmaan silti purkaminen myös ystävien kanssa yms. auttaa jos vaan jaksat?



Opemamma - voi kun mä voisin antaa sulle vähän lihaa luiden päälle, tekisin sen niin mielelläni! Kurjaa noinkin päin, ei oo kivaa olla liian luikkukaan. Toivottavasti asia korjaantuu pian eikä ainakaan tarvitsisi huolehtia asiasta!



Erian yöheräilyihin - meillä tällä hetkellä herättelee esikko. En tiedä onko tuosta koirajutusta jotain painajaisia, mutta heräilee n. 2 kertaa yössä. Että meilläkin on ollu pitkästä aikaa 2-3 herätystä yössä. Meen vielä niin sikamyöhään nukkumaan ja poitsu on alkanu heräilemään taas vaihteeks seiskan jälkeen niin eipä siinä paljon unta jää...Elämäntapamuutos pitäis vaan tehdä. En osaa auttaa muutakun toivottelemalla jaksamista!



Puuhikselle tsempit sairastuvalle, voi kun toi on kammotauti. Toivottavasti säästyt ite kaiken ton pyykkäyksen ja kestämisen keskellä!



Nii ja Pumpulille kiitos hoplopvinkistä, sinne pitää kyllä mennä käymään! Joo ja Nallulle - kyllä kuulostaa kivalta noi kesäkinkerit, harmi ettei me päästä;(



Nyt poistuu hän hetkeks lepäämään kun on rauha maassa. Täällä on +23 varjossa!!



Papuna

ja sitä KOIRA-asiaa :) Papunalle.



Mun mielestä on hassua, että teitä syytetään lapsen pilaamisesta. Erilaiset pelot ovat lapsilla luonnollisia. Tietenkin vanhemmat voivat omalla käytöksellään aiheuttaa tai lisätä lapsen pelkoja, mutta kyllä niitä muutoinkin tulee, sille ei voi mitään. Käsittääkseni erityisesti noin 5-v ovat tosi alttiita erilaisille peloille (korjatkoon joku kasvatusalan ihminen jos olen väärässä). Meillä esikoinen oli todella vakavasti lääkärikammoinen, ei edelleenkään neljäsluokkalaisena halua mennä lääkäriin " koska jos menee lääkäriin niin siellä löydetään joku kamala tauti ja sitten kuolee" .



Meidän yksi naapuri on vakavasti koirapelkoinen. Me emme voi koiran takia tavata meillä kotona ollenkaan. Vain heillä. Emme voi käydä yhdessä kävelemässä niin, että koira on mukana. Hän pelkää koiria niin paljon, että ei mene edes ulos, jos pihalla näkyy jokin koira. Eli siis se kammohan voi saada ihan älyttömät mittasuhteet, joten toki siihen kannattaa puuttua, jotta vähitellen lapsi tottuisi koiriin. Ja kieltämättä, niin koiraihminen kuin olenkin, minäkin pelkään tietyissä tilanteissa koiria. Lisäksi pelkään hevosia ja ampiaisia (tekisi mieli lähteä juoksemaan ja huutaa ilmoille se paniikki!) Mutta lasten takia yritän esittää tosi huoletonta, vaikka mielessä kirkuu " juokse karkuun" ja adrenaliini virtaa ;)



Vielä koirien KOMENTAMISESTA. Olen samoilla linjoilla kuin Eria, kyllä eläintä pitää komentaa kunnolla jos se tekee väärin. Tietenkin positiivinen palaute on aina kannustavampaa, mutta ei niitä virhekäytöksiä voi villasellakaan painaa. Silloin kun se meidän koira puri esikoista, niin kyllä se sai aika " kovan palautteen" , en viitsi edes ääneen mainita. Toisaalta siinä komentamisessa on se ongelma, että jos koira kokee olevansa uhattu ja puolustautuu ja lisäksi vielä omistaja tulee ja " käy turkkiin kiinni" , niin silloin se tilanne helposti eskaloituu. Helppo sanoa näin, että teoriassahan sitä pitäisi opetella lukemaan koiraa niin hyvin, että näitä tilanteita ei edes pääsisi syntymään.



Jeps, olenpahan taas vienyt jutuillani palstatilaa oikein urakalla.



Jamssa

Hui, olipas Papunalla kurja kohtaaminen koirien kanssa! Mun mielestä on ihan älytöntä, että koiran omistaja pistää tuollaisen kohtauksen lapsen syyksi ja puolustelee asiassa koiraansa! Kaikki uhkaava käyttäytyminen pitäisi saada ehdottomasti kuriin, oli koiran mielessä sitten leikki tai mikä tahansa muu asia. Itseäni tämä koira-asia koskettaa siinä mielessä, että äidilläni on niin sanottu " vapaan kasvatuksen koira" eli koiraa ei ole koulutettu lainkaan vaan se on saanut suoraan sanottuna elää kuin pellossa. Tämä koira ei ole koskaan käyttäytynyt uhkaavasti meidän lapsia kohtaan, vaikka joskus onkin näykännyt jotain äidin vierasta tämän yrittäessä nostaa koiraa syliinsä istumaan. Pääsiäisenä kävi kuitenkin niin, että koira nappasi esikoisen kädestä suklaamunan ja kipitti se suussaan pöydän alle saalistaan syömään. Minä tietenkin kimpaannuin ja painelin myös pöydän alle ottamaan suklaamunaa pois koiralta, mutta tämäpä alkoikin murista ja näyttää mulle hampaitaan. En uskonut että koira tekisi mitään murinoista huolimatta, joten menin uudelleen ottamaan suklaamunaa, jolloin koira kävikin kiinni minun käteeni ja todellakin roikkui hampaillaan ranteessani kiinni! Äiti halusi painaa asian villaisella ja syytti tapahtuneesta minua, mutta kyllä tuo tilanne pisti miettimään mitä voi tapahtua jos jompi kumpi lapsistani erehtyy menemään ottamaan jotain koiran suusta tai tekemään jotain muuta mistä koira ei pidä.



Sitten sananen jostain ihan muusta. Me palasimme viime yönä kotiin reissusta ja kaikki meni paremmin kuin olimme osanneet odottakaan. Lennoilla ei ollut mitään ongelmia pikku-ukon korvien kanssa ja korvatulehdukset näyttävät toistaiseksi hellittäneen. Varsovassa oli koko lomamme ajan 30 ja risat lämmintä mikä oli jo vähän liikaakin lapsille. Molemmat jaksoivat kuitenkin hienosti kierrellä ja katsella kaupunkia ja kulkea mukana ostoksilla. Pari päivää pyhitettiin täysin lasten aktiviteetteihin eli kävimme vesipuistossa ja eläintarhassa, söimme jäätelöä, keräilimme kukkasia, loikoilimme hotellihuoneessa ja nautiskelimme hampurilaisia ja muita herkkuja:)



Viikonlopun pino on lukematta, joten vähän olen pihalla kaikkien kuulumisista. Palaillaan siis myöhemmin!



Pantoufle

Koirista minäkin tulin paasaamaan. Jamssa on kirjoittanut todella hyvin, samoin Eria! Ihmisiä, ovat sitten koiranomistajia tai ei, on niin monenlaisia, samoin niitä koiria. Joskus jotkut ulkopuolelta käsin yksinkertaiset asiat saavat käsittämättömät mittasuhteet. Yritän lyhyesti vastata.



Kuvailemasi tilanne kuulostaa siltä, että koira alisti lapsen ja varoitti omista voimistaan. Omistajien olisi ehdottomasti pitänyt laittaa koira samoin tein kuriin ja omalla toiminnallaan näyttää, että teidän tyttö SAA kulkea lattialla ja tilanne on muiden hallinnassa, ei koiran.



Lapsen sylissäpito on hiukan kinkkinen juttu. Koiran on hirvittävän vaikea tulkita tiettyjä käyttäytymisjuttuja ja etenkin lasten arvaamaton käytös on koirille totuttelun paikka. Pienien koirien omistajana olen aina kuullut, että pientä koiraa ei ikinä saa ottaa syliin kohtaamistilanteessa. Sama juttu kun vauva tulee taloon, koiran pitää päästä haistelemaan vuavaa ja tutustumaan, muuten vauvasta tulee uhka ja koira voi jopa alkaa pelkäämään sitä ts. saattaa tulkita aivan nurinkurin, että omistaja suojeleekin koiraa vauvalta, eikä toisinpäin. Sitten joku kerta kun se uhka onkin lattialla, koira panikoituu ja näyttää, että täältä pesee tarvittaessa. MUTTA koska teidän tytöllä oli koirapelko jo ennestään, olet tietenkin toiminut tyttösi parhaaksi ja saanut hänet luottamaan, ettei ole hätää. Siitähän se kertoi, että nyt hän itse halusi olla lattialla. Ja sitten kävi näin, ihan kamalaa tyttöäsi ajatellen Koira on isokokoinen, joten tyttösi perspektiivistä valtava (päät samalla korkeudella).



Koiran omistajat näyttävät sokeasti luottavan koiraansa, mikä on virhe. Minäkin pitäisin nyt taukoa kyläilyssä ja kertoisin avoimesti, että tilanne pelästytti sen verran paljon, että aikaa tarvitaan. Saavat itse miettiä, miten toimia jatkossa, kun seuraavan kerran menette. Älä ainakaan vähättele asiaa. Kerro, että on todella vaikea tällä hetkellä auttaa lasta luottamaan keneenkään koiraan. koska myös itse menetit luottamuksen hallitsemattomassa tilanteessa. Harmittele vuolaasti, että hyvän edistysaskeleen jälkeen nyt mentiin takapakkia. Varmaan itse heittäytyisin neuvottomaksi ja kysyisin, miten tytön kanssa pitäisi toimia, kun ei kerta lattialla uskalla olla (etkä sinä sinne häntä laittaa). Päivittele, että ihan mahdotonta tämä on.



Minä toimin meidän vieraiden kanssa vähän niinkuin vieraiden mukaan. Toisille lapsille koirien haukkuminen kuuluu asiaan, koira haukkuu hauhau. Toiset taas pelästyvät. Minä tykkäisin itse selllaisesta hiljaisesta koirasta =) Myönnän häpeäväni omien koirieni mesoamista aina kun auto ajaa pihaan, vaikka ymmärrän sen olevan reviirin vahtimista ja meidän varoittamista. Olemme koirakouluttajalla käyneet neuvoa hakemassa, miten hillitä koirien " vastaanottoseremoniat" . Kouluttaja katsoi vähän oudosti, että tämä on kyllä ihan normaalia, mutta jos ne haluatte hiljentää niin...mutta ne eivät tuollaiseen jääräpäisen mäyräkoiran kalloon istuneet. Minä laitan koirat yleensä (siis vieraasta riippuen) taka-eteiseen, vessaan tms. siksi aikaa, että vieraat pääsee sisälle. Miinuksena on, että tuo arempi, vanhempi koira juuri silloin yltyy haukkumaan, kun ei pääse " uhkaa" näkemään. Mutta koirat siis aina hiljenevät, kunhan alkutilanne on ohi ja sen jälkeen ovat rasittavia lähinnä huomionkerjuussaan. Laitan kyllä koirat tarpeen tullen omille paikoilleen taka-eteiseen, enkä lue tilannetta vain " omista" tarpeistani vaan vieraiden.



Vielä pari ääritapausta. Mullakin on kaveri, joka ei itse pidä koirista ja tyttärensä pelkää niitä. Hänen kohdallaan olen kaikista eniten miettinyt, mikä on normaalia. Mulla itsellä on monia pelkoja, joiden kanssa joudun hillitsemään itseäni, etten opettaisi pelkoa lapsille. Esim. ampparit jne. pistävät ovat tooodella paniikin aiheuttavia. Viime viikolla naapurin poika näytti kuollutta hiirtä onnessaan kuin suurta aarretta ja mä meinasin pyörtyä. Enivei, tämä ystäväni siis aloittaa tuossa pihassa " ei tarvii pelätä, ei tarvii pelätä" hokemisen, joka on varmaan jatkunut koko matkan. Sitten täällä meillä, vaikka " Milla" leikkisi ihan rauhassa itsekseen, muistuttaa aina välillä, että " Milla, äiti on sitten tässä kahvipöydässä, jos alat taas pelätä koiraa" . Minusta tuo on aivan turhaa pelon ruokkimista. Toisaalta, koska meidän koirat ovat pieniä, on jotkut lapset myös päässeet huonojen koirakokemusten yli meidän koirien tuella.



Sitten meidän vanhempi koira pelkää yhtä tyttöä ihan kamalasti ja tämä tyttö on ainoa, jolle koira antaa aina selvät varoitusmerkit. Olen sanonut, että en voi enää itse vastata, mitä tapahtuu, jos tyttö e oikeasti usko, että koiraan ei kannata koskea. Tyttö asuu vanhempieni naaupustossa ja hän on niin besserwisser, kun oma äitinsä kasvattaa isoja koiria. Tää tyttö tulee pokkana vanhempieni pihalle, nappaa koiran syliinsä (onhan se pehmolelun kokoinen) ja toimii täysin järjettä ja mielivaltaisesti, vaikka kiellän. Ko. tyttö on aiheuttanut mun koiralle kammon =)



Musta tuntuu, että sellaisen terveen varovaisuuden oppiminen on myös tärkeää. Siis eihän koiraihminenkään voi antaa olettaa, että kaikki koirat ovat kilttejä. Minäkin pelkään joitain koiria, tiettyjä rotuja ja myös joitain koira-omistaja-yhdistelmiä (kun näkee, että voimakas koira ei ole millään lailla omistajan hallinnassa). Siinä mielessä tällaiset kamalat kokemukset pitää jotenkin kääntää niin, että tämä koira oli huonotapainen, mutta kaikki eivät ole. Ja toisinpäin.



Ihan meni ajatus hakoteille,, kun Keskari heräsi, joten nyt täytyy lopettaa.



Pumpuli, joka toivoo vielä kuulevansa Papunalta, miten tarina jatkui ko. ihmisten ja koiran kanssa

PAPUNALLE vielä, että jos kyläpaikka on sellainen, että siellä usein käytte, niin hämmästyskummastus, etteivät ole teidän kanssanne yhdessä työstäneet tuota koirapelkoa. Siis mulle ainakin tulee sellainen olo koiria arastelevien lasten kanssa, että nimenomaan yritän tuoda niitä hyviä kokemuksia lapsille, annan esim. laittaa pipsuja koirille tms hoitaa niitä ja opettaa koirien kieltä (nyt sen häntä/korvat on noin, se tarkoittaa sitä ja tätä). Riippuu tietysti lasten iästä, kuinka paljon voi selittää. Osaavatkohan ne koiran omistajat lukea omaa koiraansa? Tai ylipäänsä, kuinka osaavat koirien ajatuksia lukea? Ovatko he aiemmin neuvoneet, miten tulisi toimia muuten kuin että laita tyttö lattialle ni katotaan, miten käy (no huonosti kävi).



Jos ei ole pelkoa aiemmin työstetty niin heittäydy tosiaan avuttomaksi ja pyydä heitä neuvomaan, miten toimia, jos tyttö joskus uskaltautuu vielä sinne lähtemään. Älä jätä asiaa käsittelemättä ennen seuraavaa käyntiä, tyttökin aistii jännityksesi tai ärtymyksesi. Tsemiä vaan!



Pumpuli

Täällä meillä ukkosta ilmassa. Niin hiostavaa on ollut, että.. Esikon huomisia nimipäiviä jo etukäteen vietettiin hänen ystävien kera ja sadekuuroa täytyi juosta sisälle pakoon. Nyt sitten paistaa taas kauniisti.



Koira-asiaa ollut. Tuo PAPUNAn tilanne kuulosti oikein tutulta, mein tytöllä kans koirapelkoa. Mitään kamalaa ei ole koskaan päässyt tapahtumaan, mutta varsinkin isot,tummat koirat pelottavat. Ystävänsä perheessä on rottwailer (kirjoitinkohan sinnepäinkään oikein) ja nyt pikkuhiljaa alkaa sujumaan niin, ettei ihan järjetöntä huutoa, kun koira katsookaan hänen suuntaan. Hiljaa hyvä tulee ja nyt viimeksi halusi jo koiraa silittää äidin kanssa yhdessä (kun pikkuvelikin oli silittänyt ;).



KK:lle piti päivitellä, että on varmasti hankalaa ja huolta aiheuttavaa tuo Onnin allergia. Itse saan kyllä olla tosi kiitollinen, ettei mitään allergioita lapsilla!



Kiva kuulla että PANTOUFLEn matka sujui hyvin. Piristää arkea kummasti, kun pääsee vähän vaihtamaan maisemaa!



Nyt iltaruokaa laittamaan, kun tuo pikkukakkonenkin kohta loppuu.



hallas ja päikkäreillä oleva Luksu

Ihan ekana Papunalle tsemppiä tuon koira-asian hoitamiseen. minäkanssa tykkäisin, että kannattaisi mennä avautumaan tuosta lapsen säikähdyksestä ihan tosissaan koiran omistajille. Vaikkei minulla ole omaa koiraa koskaan ollutkaan, on eläinten kanssa touhuamisesta ylipäätänsä aika paljon kokemusta, ja tasan tosi on, etteivät ne vaan voi olla ihmisen kanssa " tasa-arvoisia" . Eli että niille on näytettävä oma paikkansa silloin kun tuommoisia tilanteita tulee.



Sitten napaa ja valivalia: *rumasana* tuo ilmalento kyllä oikeasti otti vanhan muijan kropalle ;(( Tuntuu,että noita särkymäpillereitä saa napostaa kuin lauantaisin kersat karkkia, ja silti vaan noita käsiä jomottaa..(maastouduin siis SEKÄ leuka ETTÄ kämmenet [onneksi hanskat] ekana siihen asfalttiin, ja tärähdys aiheutti kai jotain repeämiä tuolla lihaksissa ja nyt sitte SÄRKEE)

Aleksi on ihan ihmeissään kun äiti ei ota syliin -mulla ei kädet kestä nostaa poikaa, särky jakipu on niin kovaa. No, toivottavasti menee ohi tosi pian. Menis tästä jo töihinkin mieluusti...



Meen valittamasta.....

nallu

papuna: Ei munkaan mielestä ole OK että koira käyttäytyy tuolla tavalla lasta kohtaan. Omien lapsien parasta kannattaa tässä ajatella ja sanoa heille mitä ajattelee. Minäkin olen koiraihmisiä, mutta pidän vieraiden kyläillessä koiramme aisoissa sanallisesti ja jos se ei onnistu tai haluan olla rauhassa vieraiden kanssa niin laitan omalle paikalleen eri tilaan. Meidänkin appivanhemmilla on koira, jota ei oikein kasvateta lauman alimpana jäsenenä ihmisperheessä vaan sillä on korostunut asema+hyppii kovaa ja korkealle eli se ei osaa käyttäytyä niin että voisi lapsen laittaa samaan tilaan olemaan. On sitä tosiaan erilaisia koiria sekä omistajia.



hallas: Niin mäkin pelkään rotweillereita eli ei ole mikään ihme jos lapsikin pelkää :) Taistelukoiriksihan ne on jalostettu eli ei ne välttämättä niitä parhaita perhekoiria ole?

Tää on ihan loistava palsta, kiitos kaikille koiravastauksista! Olipa kiva saada niin paljon kokemuksia sekä koiraihmisiltä että " pelkääjiltä" tai pelkäävän lapsen omistavilta.



Kyllähän nämä omistajat ovat yrittäneet tietty vähän auttaa lapsen pelkoa just esim. että on saanut antaa makupaloja tms. mutta kun raukka pelkää niin, että sekin menee ihan tärinässä. Kyllä se on varmaan vaan aika mikä tässä parantaa ja lapsen omilla ehdoilla totuttelu. Tuossa paikassa se lapsen ehdoilla meneminen ei vaan valitettavasti onnaa...Varsinkaan kun ei mitään rauhallista ja löntystelevää koiraa ole tarjolla vaan varsinaiset vilivilpertit.



Näistä teidän hyvistä kommenteista intoutuneena kävin selailemassa netistä asiaa lapsen peloista ja koirista ja löysin ihan hyviä juttuja.



Mulle ihan tavallaan uusvanha oivallus oli että lapsi ei saisi koskaan juosta koiran ohi tai poispäin koirasta koska se voi tulkita lapsen saaliina ja lähteä ottamaan sitä kiinni. Samaisessa jutussa todettiin että jos se vietti laukeaa, periaatteessa kaikki koirat voi siinä tilanteessa purra kun eläimiä ovat. Minä kun olen luullut että vaan " luonnevikaiset" ja kilahtaneet puree. Sinänsä ei lieventänyt ahdistusta asiasta, mutta antoi syyn miksi tuo tapahtuma kenties sattui. Vai oliko sitten koiran isottelua kun lapset ovat kuulemma kokonsa puolesta koiran mielessä arvoasteikon alapuolella jos ei selkeästi paikkaa osoiteta. Entistä enemmän pistää painoa siis koiran kasvattajille - on heidän tehtävänsä seurata koiran käytöstä ja reagoida!! Ja kaikkien olla erityisen varovaisia koiran kun koiran kanssa kun on pieniä lapsia mukana kun voivat ymmärtää lapsen eleet väärin tai ahdistua liiasta leikistä ja rutistelusta.



Joo ja luin myös että ihmisen pelästyessään tai koiraa pelätessään erittämä adrenaliini voi myös laukaista saman saalistusvietin ja siitä syystä ikävästi just koiraa pelkäävät voivat joutua koiran puremaksi. Tällöin tietysti myös olisi erityisen tärkeää pitää koirat kiinni/pois jos pelkääjä tulee kylään ettei mitään ikävää satu.



Noi oli minusta oikein hyviä pointteja ja ajattelin käyttää just tätä - kiitti pumpuli - että todella vetoan heihin että miten pitäis menetellä nyt kun mulla on tämmöstä faktaakin minkä he varmasti koiraa kouluttaneena tietävät...



On ne koira kivoja sillon kun ne on kivoja. Meilläkin oli 20v koiria, nyt oon ollu reilut 10v ilman ja moni asia unohtuu. Kuten esim. se että ainakaan vierasta koiraa ei kannata luvallakaan silittää pään päältä vaan leuan alta niin se ei koe sitä uhkaavana.



Ja hyvä pointti sekin että lapselle pitäis opettaa että vierasta koiraa ei saa lähestyä ennen kuin on kysynyt omistajalta " saako silittää" . Ihan hyvä vinkki myös koiraperheen lapsille, kun ne kuulemma monesti menevät päätä pahkaa ihan vieraankin koiran luokse paijaamaan.



Tulipas koira-asiaa, mutta kiitos. Se askarrutti minua kovasti tällä kertaa ja kyllä kannatti!



Voi sua Nallu, unohdin kokonaan tuon sun ilmalentos. Toivottavasti olo helpottaa pian!!





Papuna

elikkä muistutan että huomena ois se minik tapaaminen johdossa? olihan se klo:11.00???

Ihana kuulla, että palstailusta oli apua tässäkin asiassa!



Toi, että arasteleeko lapsi koiraa vai suorastaan pelkää, on tosiaan 2 ihan eri asiaa. Minä ehkä omissa esimerkeissäni tarkoitin enemmän lapsia, jotka lähinnä arasteevat koiraa, pelkäävää lasta on vaikea saada hoitamaan koiraa. Ei muakaan saisi mehiläisiä hoitamaan, vaikka olis mitkä suojavaatteet päällä =)



Ja tosiaan, pelon kierre on juuri tuon koiran " eläimellisyyden" takia vaikea. Koira aistiii sen pelon, reagoi ja niin pelkäävä ihminen pelkää vielä enemmän. Minä olen kerran tavannut varmaan sen Jamssan naapurin kaltaisen koirien pelkääjän. Kävelimme ystäväni ja meidän mäykkyjen ja hänen ison vuoristokoiran kanssa parkkipaikan halki. Yhtäkkiä koirat alkoivat rähistä aivan oudosti, en osannut itse tulkita omien koirieni reaktiota, koska se oli jotain ennenkokematonta. Silmänräpäys enne rähinää oli huomannut parkkipaikan laidalla lumihankia pitkin rämpivän, meitä silmämunat pullollaan tuijottavan naisen, jonka kehonkieli oli jotain niin " liioiteltua" . Siis jos mun pitäis jossain seurapelissä esittää pekäävää ihmistä, varmaan vääntelisin kroppaani juuri tuohon liioiteltuun tapaan. Nainen ei saanut askeleita otetuksi ja naama oli aivan kauhun maalama. Ennenkuin itse ymmärsin, että nainen pelkää hysteerisesti meitä, koirat jo rähähtivät, koska nainen käyttäytyi niin oudosti. Varmaan haistoivat sen pelon.



Vanhempieni naapurissa asuu myös koiria pelkäävät kaksoset. Nämä kovasti haluaisivat tulla tutuiksi koirien kanssa, joten juoksevat siihen pihaan, taputtavat koiraa pään päälle ja juoksevat pois. Onneksi meidän koirat katsovat puuhaa maltillisesti, mutta joku toinen koira voisikin toimia koirille luonnollisemmalla tavalla ja alkaisi saalistaa. Tietysti olen tytöille opettanut oikeaa tapaa tutustua koiraan, mutta ei ihan vielä ole opit iskostuneet. Heillä on kuulemma mummolassaan isokokoisia koiria, joista joku oli kovasti reagoinut ja tästä syystä pelko oli saanut alkunsa. Tyttöjen isä suhtautui melko coolisti tapahtuneeseen, metsästyskoira toimi kuten vaisto sanoo, täytyy vaan opettaa tyttöä tehokkaammin. Huh, minä kyllä pikkasen enemmän suojelisin tyttöä, jos koira on arvaamaton.



Hei mutta nyt muihin hommiin! Jatketaan huomenna livenä jutustelua. Mekin tullan paikalle vasta puolen päivän maissa.



Pumpuli

Papuna saikin jo mukavan määrän vinkkejä koirien kanssa toimiseen. Itse en ole kovin koiraihminen enää, kun tuo pirskatin allergia on levinnyt siihenkin suuntaan. Meillä oli aikoinaan perhoskoira ja silloin siedätys toimi niin hyvin, että en ollut omalle koiralle allerginen. Mutta koiran kuoltua ja siedätyksen loputtua alkoi koira- ja kissa-allergia vaivaamaan. Harmi sinänsä, että tähän perheeseen ei voida koiraa koskaan ottaa.



Mulla on ollut täällä etsintäpartio kolme päivää pystyssä ja kohteena on kadonneet housut. Käytin housuja viimeksi perjantaina kaupassa ja nyt on alkanut tuntumaan, että olen varmasti ne siellä riisunut pois ja tullut ilman housuja kotiin, kun niitä ei enää löydy mistään. Mies toissailtana housuja etsiessä totesi, että olenko ihan varma, että mulla edes on sellaiset housut :) Höh, en kyllä ihan niin hajamielinen vielä mielestäni ole, että etsisin olemattomia housuja. Kyllä mielenkiinnolla odotan, että mistä ne tulevat joku kaunis päivä vastaan...tai sitten täällä on käynyt yöllä pikkuisia avaruusolioita ne varastamassa :) Harmitus vaan, kun olivat sellaiset caprit, jotka sopivat minunkin vartalolle...



Huomenna olisi taas tapaaminen, jonne mekin täältä suunnistamme. Kiva kyllä nähdä taas teitä kaikkia ja päästä jutustelemaan :) Olemme paikalla yhdentoista ja kahdentoista välillä, ihan riippuen pikkumiehen unista ja ruokailusta.



Eloeppu

Ihana ihana kesä tuli!! Jaksamisia kovasti yövalvojille, tai aikaisin herääjille, meillä joskus poika herää viiden-kuuden aikaan, ehkä kerran pari viikossa ja olen heti hakenu puoli pulloa maitoa ja antanut pimeessä makkarissa ja ottanu viereen niin jatkaa unia kahdeksaan asti siinä, tuskin tarvitsee maitoa mutta riittää meille, että jatkaa sen juotuaan uniaan, kun ollaan niin aamu-unisia.



Koira-asiaan, meillä oli valitettava tilanne vuosi sitten kun yhden hyvän ystäväpariskunnan koira ärähti toisen ystävän kaksivuotiaalle kunnolla ja oli hihnassa puussa mökillä ja jos ei olisi hihnassa o llut, olen sitä mieltä etä olisi käynyt lapsen päälle. Koira on sakemanni ja voimaa kuin pienessä kylässä siis.

Siitä oltiin montaa mieltä ja omistajat pahoillaan mutta sitä mieltä että koira vain leikki tai pelästyi. Tehtiin asiasta härkänen pitkän pohdinnan jälkeen ja oltiin lapsiperheen kanssa painostamassa koiraperhettä miettimään, koska emme voi kyläillä enää lastemme kanssa jos ei koiraan voi luottaa.

Koira oli aina ollut kiltti ja perheessä on omia lapsia.

Puolen vuoden taistelun ja pienten haukkumasoittojenkin jälkeen, valitettavasti koira lopetettiin, olivat koiran kanssa lääkärissä ja koiraterapeutilla ja emme tiedä lopullista syytä, miksi 4 vuotias koira lopetettiin, murtta epäilemme että oli käyttäytynyt vastaavalla tavalla jotain muitakin kohtaan. Sääli että ystävät ei enää ole ystäviä vaan katkaisivat välinsä meihin mutta ehkä he eivät sitten olleet ystäviä isolla Y:llä. Minusta koira ei saa murista ja uhoa lapsille, eikä oikeastaan aikuisellekaan jos on sisä/seurakoira. Vahtikoira joka on useammin pihamaalla, jotenkin ymmärrettävästi murisee ohikulkijoille koska hänet on opetettu vartijaksi ja silloinhan lapsia kannattaa opettaa ettei mennä lähelle.



Nyt pihamaalle ja ruoanlaittoon yhtäaikaa, eli tarkottaa sitäettä perunat kiehumaan ja ulos=) Meidän jäppinen syö jo meidän kanssa samaa ruokaa ja mikä parasta, ollaan laihduttu isännän kanssa molemmat n. 5 kiloa kun ruoka on muuttunut kevyemmäksi=)



Lilli ja poika joka täyttää perjantaina 10kk!