Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on pahempi tunne: lapsettomuuden katuminen vai lapsien katuminen?
Kommentit (83)
Pahempaahan se olisi, jos lapsia saanut katuu lapsiaan. Kyllä se lapsi aistii, jos oma vanhempi ei täysin rakasta tai hyväksy häntä ja olisi toivonut oman elämänsä menneen toisin. Jotkut idiootit jopa sanoo sen suoraan omalle lapselle, mikäs sen pahempaa on kuulla oman vanhemman suusta. Eipä sillä lapsella ollut minkäänlaista päätösvaltaa siihen, että syntyi tänne, olisitte miettineet asiaa etukäteen, ettekä toimineet vain niinkuin "kuuluu" tehdä. Lapsettomat ovat tässä suhteessa paljon epäitsekkäämpiä, kun jättävät ei-halutut lapset suosiolla hankkimatta ympäristön painostuksesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.
Voi kyllä minun elämässäni on paljon muutakin. Eikä katumus ole iskenyt, vaikka olen jo myöhäiskeski-iässä.
On kai. Harrastusta, shoppailua, töitä jne. Samaa tekee ne joilla lapsia. Ei ne vanhemmuutta korvaa.
Eivät ne korvaa vankilassakaan oloa. Miksi pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
En tykkää tästä ajatusmaailmasta, että lapsettomaksi jäänyt "menettäisi" jotain ja lapsia saanut "saisi" jotain. Kumpikin menettää ja saa jotain.
Mitä lapsen saanut menettää?
Paljonkin. Aloitetaan vaikka siitä, että lapsen myötä menettää mahdollisuuden elää lapsettomana.
Samalla tavalla lapseton menettää mahdollisuuden elää lapsellisena, ja jos ihminen saa lapsia esim. vasta 40-vuotiaana, onhan hänkin ehtinyt elää elämänsä ensimmäiset 40 vuotta lapsettomana.
Sehän tuossa vähän niin kuin oli pointti. MOLEMMAT menettävät ja MOLEMMAT saavat. Ei ole mitään "lapseton menettää ja lapsellinen saa" vastakkainasettelua, jota moni lapsia saanut yrittää viljellä.
Mutta nyt onkin kyse siitä kumpi valinta kaduttaa enemmän. Kyllä meistä kaikista on kiva kuulla äidiltämme ja isältämme että he katuvat lisääntymistään, koska meistä kasvoi niin paskoja ihmisiä eikä yhtään sellaisia kuin he olisivat toivoneet. Sitä katumistahan olemme saaneet kuulla suoraan tai epäsuoraan kaikki nämä vuosikymmenet.
Lapsien katuminen taatusti. Minä en saanut lapsia ja voin toki jossitella, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä toisin, mutta kyllä se varmasti vielä vähän enemmän kirvelisi, jos olisin tehnyt tänne lapsia, joita en sitten halunnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
En tykkää tästä ajatusmaailmasta, että lapsettomaksi jäänyt "menettäisi" jotain ja lapsia saanut "saisi" jotain. Kumpikin menettää ja saa jotain.
Mitä lapsen saanut menettää?
Menettää vapauden lähes 20 vuodeksi. Ja pitemmäksikin aikaa jos lapsi on joku erikoislapsi. Näitä kirjaindiagnoosejahan nykyisin on vaikka kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen biologinen tarkoitus on lisääntyä. Myöskään en tunne yhtään ihmistä joka ei sanoisi että lasten saaminen ja heidän lapsuus on elämän parasta aikaa. Tutkimuksenkin mukaan lapsia saaneet ovat saman ikäisiin verrokkiryhmiin verrattuna onnellisempia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen biologinen tarkoitus on lisääntyä. Myöskään en tunne yhtään ihmistä joka ei sanoisi että lasten saaminen ja heidän lapsuus on elämän parasta aikaa. Tutkimuksenkin mukaan lapsia saaneet ovat saman ikäisiin verrokkiryhmiin verrattuna onnellisempia.
Se, että sinä et tunne, ei tarkoita, että sellaisia ei ole olemassa. Onhan sitä niitäkin, jotka tappavat lapsensa, koska katuvat, että heidät tekivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen biologinen tarkoitus on lisääntyä. Myöskään en tunne yhtään ihmistä joka ei sanoisi että lasten saaminen ja heidän lapsuus on elämän parasta aikaa. Tutkimuksenkin mukaan lapsia saaneet ovat saman ikäisiin verrokkiryhmiin verrattuna onnellisempia.
No sittenhän sen täytyy olla niin, kun sinä ja tutkimus niin sanotte. 😉
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen biologinen tarkoitus on lisääntyä. Myöskään en tunne yhtään ihmistä joka ei sanoisi että lasten saaminen ja heidän lapsuus on elämän parasta aikaa. Tutkimuksenkin mukaan lapsia saaneet ovat saman ikäisiin verrokkiryhmiin verrattuna onnellisempia.
Jos ihmisen biologinen tarkoitus olisi lisääntyä, jokainen ihminen pystyisi lisääntymään. Niinhän ei ole, kuten tahattomasti lapsettomat tietävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen biologinen tarkoitus on lisääntyä. Myöskään en tunne yhtään ihmistä joka ei sanoisi että lasten saaminen ja heidän lapsuus on elämän parasta aikaa. Tutkimuksenkin mukaan lapsia saaneet ovat saman ikäisiin verrokkiryhmiin verrattuna onnellisempia.
Ihmisen biologinen tarkoitus on myös kusta ja paskantaa. En minä niitä silti pidä elämäni parhaina hetkinä.
Luulisin, että lapsettomuuden katuminen olisi pahempi tunne, koska jossain vaiheessa sitä tilannetta ei voi enää korjata. Toisaalta kuvittelisi, että ei ole kauhean yleistä katua lapsettomuutta koska miksipä sitä olisi tahallisesti lapseton, jossei siitä elämästä tykkäisi.
Lasten katuminen taas on tilapäistä, koska hetkenhän he vain tossa pyörivät, ehkä parikymmentävuotta ja sitten ovat jo aikuisia ja täysin itsenäisiä toimijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen biologinen tarkoitus on lisääntyä. Myöskään en tunne yhtään ihmistä joka ei sanoisi että lasten saaminen ja heidän lapsuus on elämän parasta aikaa. Tutkimuksenkin mukaan lapsia saaneet ovat saman ikäisiin verrokkiryhmiin verrattuna onnellisempia.
Ai oikein tutkimuksen mukaan? :D Käytitkö aineistona paikallisen vauvakerhon jäseniä vai otitko otannaksi oikein koko äitiyhteistön? :D
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen biologinen tarkoitus on lisääntyä. Myöskään en tunne yhtään ihmistä joka ei sanoisi että lasten saaminen ja heidän lapsuus on elämän parasta aikaa. Tutkimuksenkin mukaan lapsia saaneet ovat saman ikäisiin verrokkiryhmiin verrattuna onnellisempia.
Jepjep. Varmasti esim. Touko Tarkin mielestä lapsen saaminen oli elämän parasta aikaa. Nautti siitä niin kovasti, että kidutti lapsensa hengiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs äitiyttä täällä taas hehkutetaan. Mitäköhän on mieltä Valkeakosken nuorukaisen äiti, tai Koskelan poikien äidit, kouluampujien äidit, vain muutamia mainitakseni…
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs äitiyttä täällä taas hehkutetaan. Mitäköhän on mieltä Valkeakosken nuorukaisen äiti, tai Koskelan poikien äidit, kouluampujien äidit, vain muutamia mainitakseni…
Elämän onnellisinta aikaa olla sadistimurhaajan äiti <3
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että lapsettomuuden katuminen olisi pahempi tunne, koska jossain vaiheessa sitä tilannetta ei voi enää korjata. Toisaalta kuvittelisi, että ei ole kauhean yleistä katua lapsettomuutta koska miksipä sitä olisi tahallisesti lapseton, jossei siitä elämästä tykkäisi.
Lasten katuminen taas on tilapäistä, koska hetkenhän he vain tossa pyörivät, ehkä parikymmentävuotta ja sitten ovat jo aikuisia ja täysin itsenäisiä toimijoita.
Lapset ovat sinun lapsiasi koko elämänsä ajan. Ei aikuistuminen heitä poista.
Lasten katuminen on pahempi. Koska a) lapseton tekee tietoisen päätöksen ja tietää mitä lapseton elämä on. Hänen päätöksensä on varmemmin harkittu ja oikeisiin faktoihin pohjautuva. Lapsia taas tehdään mielikuvien pohjalta ja ne mielikuvat eivät aina vastaa todellisuutta. b) lapsettomuutta on sosiaalisesti hyväksyttävää surra eikä missään tarvitse täyttää lomaketta, että mikä syy lapsettomuuden suruun on. Onko se oma valinta, elämäntilanne vai fyysinen syy. Todennäköisesti lapseton saa tukea ja empatiaa kun taas lapsiaan katuvan on syytä pitää suunsa kiinni tai saa ihmishirviön maineen. Lapsien katuminen on iso tabu, josta ei ole ok puhua. Sen tunteen kanssa joutuu olemaan ihan yksin. c) lapsettomuuden katumisesta ei kärsi kukaan muu. Se tekee surusta myös kevyemmän kantaa. Lapsien katumisesta taas kärsii koko perhe. On vaikeaa 24/7 vetää jotain roolia ja yrittää olla kunnollinen kun sisällä on iso ristiriita.
Näiden perustelujen vuoksi jos kokee yhtä suurta katumista lapsettomuudesta ja yhtä suurta katumista lapsista, on jälkimmäinen pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että lapsettomuuden katuminen olisi pahempi tunne, koska jossain vaiheessa sitä tilannetta ei voi enää korjata. Toisaalta kuvittelisi, että ei ole kauhean yleistä katua lapsettomuutta koska miksipä sitä olisi tahallisesti lapseton, jossei siitä elämästä tykkäisi.
Lasten katuminen taas on tilapäistä, koska hetkenhän he vain tossa pyörivät, ehkä parikymmentävuotta ja sitten ovat jo aikuisia ja täysin itsenäisiä toimijoita.
Lapset ovat sinun lapsiasi koko elämänsä ajan. Ei aikuistuminen heitä poista.
Heistä tulee itsenisiä olentoja joista kyllä pitää päästää irti. Vaikea uskoa, että kukaan vanhempi siinävaiheessa miettii, että hitsi kun tuli tehtyä toi lapsi, harmi kun se nyt tuolla elää omaa elämäänsä.
Enempi katumuksen tunteet lastenteosta varmaankin ajoittuvat lapsen varhaislapsuuteen ja teini-ikään ja koskevat sitä elämän vaivalloisuutta ja sitovuutta.
No, se riippuu ihan siitä asiasta. Ja ihmisestä.