Kumpi on pahempi tunne: lapsettomuuden katuminen vai lapsien katuminen?

Vierailija kirjoitti:

Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.

Voi kyllä minun elämässäni on paljon muutakin. Eikä katumus ole iskenyt, vaikka olen jo myöhäiskeski-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.

Ei pidä paikkaansa. Vaikka ei ole ollut vanhempi niin kyllä ihmisellä sen verran mielikuvitusta on, että tietää mistä jää paitsi. Tuo on väheksyvästi sanottu tahattomasti lapsettomille. Kyllä ne tietää.

En ole katunut koskaan sitä että olen lapseton, en kadu valintaani koska tiesin että en voi tarjota hyvää elämää lapselle. Olen nähnyt sitä lapsiperhe elämää ja olen tyytyväinen valintaani. Eiköhän maailmassa lapsia riitä ja lapsettomien syyllistäminen on ihan turhaa mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.

Voi kyllä minun elämässäni on paljon muutakin. Eikä katumus ole iskenyt, vaikka olen jo myöhäiskeski-iässä.

On kai. Harrastusta, shoppailua, töitä jne. Samaa tekee ne joilla lapsia. Ei ne vanhemmuutta korvaa.

Aika naurettavaa, jos joku tosissaan kuvittelee, ettei lapsia saanut menetä mitään. Kyllä menettää, vaikka sitä onkin vaikea ilmeisesti hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.

Voi kyllä minun elämässäni on paljon muutakin. Eikä katumus ole iskenyt, vaikka olen jo myöhäiskeski-iässä.

On kai. Harrastusta, shoppailua, töitä jne. Samaa tekee ne joilla lapsia. Ei ne vanhemmuutta korvaa.

Ja paljon muuta. Lapsellisilla on ne lapset riippakivinä. Ovat aina vastuussa jostakin. Minun ei tarvitse kantaa vastuuta kenestäkään, vaan saan elää huolettomana 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.

Voi kyllä minun elämässäni on paljon muutakin. Eikä katumus ole iskenyt, vaikka olen jo myöhäiskeski-iässä.

On kai. Harrastusta, shoppailua, töitä jne. Samaa tekee ne joilla lapsia. Ei ne vanhemmuutta korvaa.

Miksi vanhemmuus pitäisi korvata? Toisille se sopii ja toisille ei. Ei ihminen ole yhtään vähempiarvoinen, vaikka hän ei olisi vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Aika naurettavaa, jos joku tosissaan kuvittelee, ettei lapsia saanut menetä mitään. Kyllä menettää, vaikka sitä onkin vaikea ilmeisesti hyväksyä.

Niin, ne lapset. Ja se juuri on parasta. En pidä lapsista lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika naurettavaa, jos joku tosissaan kuvittelee, ettei lapsia saanut menetä mitään. Kyllä menettää, vaikka sitä onkin vaikea ilmeisesti hyväksyä.

Menettää vähintäänkin sen, että maailmassa ei ole yhtään ihmistä, jonka elatuksesta olisit vastuussa 18v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.

Voi kyllä minun elämässäni on paljon muutakin. Eikä katumus ole iskenyt, vaikka olen jo myöhäiskeski-iässä.

On kai. Harrastusta, shoppailua, töitä jne. Samaa tekee ne joilla lapsia. Ei ne vanhemmuutta korvaa.

Entäs kun ihminen ei halua vanhemmaksi? Pitäisi van ryhtyä vaikka väkisin, hammasta purren? Sitäkö olet mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika naurettavaa, jos joku tosissaan kuvittelee, ettei lapsia saanut menetä mitään. Kyllä menettää, vaikka sitä onkin vaikea ilmeisesti hyväksyä.

Niin, ne lapset. Ja se juuri on parasta. En pidä lapsista lainkaan.

Lapsia saanut menettää lapset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.

En tykkää tästä ajatusmaailmasta, että lapsettomaksi jäänyt "menettäisi" jotain ja lapsia saanut "saisi" jotain. Kumpikin menettää ja saa jotain.

Mitä lapsen saanut menettää?

 

 

Paljonkin. Aloitetaan vaikka siitä, että lapsen myötä menettää mahdollisuuden elää lapsettomana. 

Samalla tavalla lapseton menettää mahdollisuuden elää lapsellisena, ja jos ihminen saa lapsia esim. vasta 40-vuotiaana, onhan hänkin ehtinyt elää elämänsä ensimmäiset 40 vuotta lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika naurettavaa, jos joku tosissaan kuvittelee, ettei lapsia saanut menetä mitään. Kyllä menettää, vaikka sitä onkin vaikea ilmeisesti hyväksyä.

Niin, ne lapset. Ja se juuri on parasta. En pidä lapsista lainkaan.

 

 

Lapsia saanut menettää lapset? 

Luin vahingossa väärin päin. Juuri niin, eli outo ajatus, etteikö lapsia saanut menettäisi mitään. Ihan kuin ne lapset korvaisivat kaiken muunkin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika naurettavaa, jos joku tosissaan kuvittelee, ettei lapsia saanut menetä mitään. Kyllä menettää, vaikka sitä onkin vaikea ilmeisesti hyväksyä.

Niin, ne lapset. Ja se juuri on parasta. En pidä lapsista lainkaan.

Aloitko pitää itsestäsikin vasta sitten kun et enää ollut lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika naurettavaa, jos joku tosissaan kuvittelee, ettei lapsia saanut menetä mitään. Kyllä menettää, vaikka sitä onkin vaikea ilmeisesti hyväksyä.

Niin, ne lapset. Ja se juuri on parasta. En pidä lapsista lainkaan.

Aloitko pitää itsestäsikin vasta sitten kun et enää ollut lapsi?

Olen ollut kännissä, mutta noin pääsääntöisesti en tykkää kännissä olevista ihmisistä. Sama logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.

En tykkää tästä ajatusmaailmasta, että lapsettomaksi jäänyt "menettäisi" jotain ja lapsia saanut "saisi" jotain. Kumpikin menettää ja saa jotain.

Mitä lapsen saanut menettää?

 

 

Paljonkin. Aloitetaan vaikka siitä, että lapsen myötä menettää mahdollisuuden elää lapsettomana. 

Samalla tavalla lapseton menettää mahdollisuuden elää lapsellisena, ja jos ihminen saa lapsia esim. vasta 40-vuotiaana, onhan hänkin ehtinyt elää elämänsä ensimmäiset 40 vuotta lapsettomana.

Sehän tuossa vähän niin kuin oli pointti. MOLEMMAT menettävät ja MOLEMMAT saavat. Ei ole mitään "lapseton menettää ja lapsellinen saa" vastakkainasettelua, jota moni lapsia saanut yrittää viljellä. 

Lapsia saanut menettää mahdollisuuden elää koko elämänsä lapsettomana, ja sitä hänellä on oikeus katua. Hänen lapsensa ovat kuitenkin syntyneet hänen aloitteestaan, helvetti.

Mahdoton kysymys. Koska kyse on aina yhden henkilön subjektiivisesta tunteesta, hän ei voi vastata molempien vaihtoehtojen osalta. Kukin voi tietää vain sen, millaisen tunteen oma valinta (lapsia vai ei lapsia) itselle aiheutti.

Mutta eikö yleisesti sanotaan, että enemmän ihmiset katuvat tekemättä jättämisiä kuin tehtyjä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika naurettavaa, jos joku tosissaan kuvittelee, ettei lapsia saanut menetä mitään. Kyllä menettää, vaikka sitä onkin vaikea ilmeisesti hyväksyä.

Niin, ne lapset. Ja se juuri on parasta. En pidä lapsista lainkaan.

Aloitko pitää itsestäsikin vasta sitten kun et enää ollut lapsi?

Olen ollut kännissä, mutta noin pääsääntöisesti en tykkää kännissä olevista ihmisistä. Sama logiikka.

Ja kun et tykkää (kännissä olevista) ihmisistä, et tykkää itsestäsikään, ts. ihmisistä. Asia selvä. Mitä luulet, katuvatko vanhempasi sitä että saivat sinut?

Vierailija kirjoitti:

Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.

Ihanko tosissasi uskot siihen, mitä kirjoitat? Kuulostat pikemminkin itse katkeralta siitä, ettei elämäsi mennytkään niin ihanasti kuin kuvittelit, vaikka hankit lapsia.