Kumpi on pahempi tunne: lapsettomuuden katuminen vai lapsien katuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin ihmisten lapsettomuus on osalle perheellisistä niin kova paikka, että nämä tuntee tarvetta vakuutella miten lapseton tulee katumaan päätöstään? En minäkään mene raskaana oleville ystäville jauhamaan, että kyllä sua vielä kaduttaa, kun vauva syntyy ja huutaa läpi yöt ja et saa nukuttua kunnolla moneen vuoteen. Tai kavereille joilla on murheita omien lasten kanssa, että mitäs läksit, kannattiko hankkia lapsia? Tehkää te lapsia jotka niitä haluatte. Eikö se ole vain hyvä asia, että sellaiset ihmiset jättää lisääntymättä jotka eivät lapsia halua? 

Minä en tehnyt lapsia, koska en yksinkertaisesti jaksa lapsiperhe-elämää. En mielestäni ole itsekäs. Minä pidän vapaa-ajallani seuraa vanhuksille, joiden omia lapsia ei vanhempiensa elämä jostain syystä enää kiinnosta. 

Jännä, että tulet sitä jankkaamaan VAUVA-palstalle! 😀

Miten moni tämän palstan ketjuista liittyy vauvoihin?

Onhan tämä silti vanhemmille suunnattu keskustelupalsta. Menetkö sinä seksipalstalle julistamaan aseksualisiuttasi? Ja uskovaisten palstalle julistamaan ateismia? 

Eihän ole :D Tämä on Aihe VAPAA. Täällä saa keskustella ihan mistä tahansa ja 99% keskusteluista käsitteleekin ihan muita teemoja kuin vanhemmuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin ihmisten lapsettomuus on osalle perheellisistä niin kova paikka, että nämä tuntee tarvetta vakuutella miten lapseton tulee katumaan päätöstään? En minäkään mene raskaana oleville ystäville jauhamaan, että kyllä sua vielä kaduttaa, kun vauva syntyy ja huutaa läpi yöt ja et saa nukuttua kunnolla moneen vuoteen. Tai kavereille joilla on murheita omien lasten kanssa, että mitäs läksit, kannattiko hankkia lapsia? Tehkää te lapsia jotka niitä haluatte. Eikö se ole vain hyvä asia, että sellaiset ihmiset jättää lisääntymättä jotka eivät lapsia halua? 

Minä en tehnyt lapsia, koska en yksinkertaisesti jaksa lapsiperhe-elämää. En mielestäni ole itsekäs. Minä pidän vapaa-ajallani seuraa vanhuksille, joiden omia lapsia ei vanhempiensa elämä jostain syystä enää kiinnosta. 

Jännä, että tulet sitä jankkaamaan VAUVA-palstalle! 😀

Miten moni tämän palstan ketjuista liittyy vauvoihin?

Onhan tämä silti vanhemmille suunnattu keskustelupalsta. Menetkö sinä seksipalstalle julistamaan aseksualisiuttasi? Ja uskovaisten palstalle julistamaan ateismia? 

Miksi alueen nimi on Aihe Vapaa, jos täällä saa puhua vain vauvoista? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan eivät tietenkään kadu valintojaan, olivat valinnat mitä hyvänsä. Mutta jos ihminen katuu valintaansa, niin lapsettomuuden katuminen on aivan varmasti kipeämpää kuin lasten saamisen katuminen.

Toisessa surraan idealisoitua asiaa ja toisessa oikeaa asiaa. Oikeista lapsista on aina myös iloa vuosien varrella. Ja niinhän sitä ylipäätään sanotaan, että ihminen katuu eniten elämättä jäänyttä elämää ja tekemättä jääneitä asioita. Kuten sitä, ettei ole kokenut vanhemmuutta. 

Vanhempana nimittäin valtaosa elämästä on lapsetonta elämää. Itsekin olin lapseton ensin 30 vuotta ja nyt viisikymppisenä olen taas käytännön elämän kannalta lapseton, kun lapset ovat nuoria aikuisia ja opiskelevat ja näen heitä suunnilleen yhtä usein kuin parhaita ystäviäni. Tätä lapsettoman aikuisen elämää on luvassa nyt kymmeniä vuosia eteenpäin. Se ei siis ole jäänyt eikä jää minulta mitenkään kokematta ja hyvä niin, koska onhan tässä puolensa.

Lasten saaminen ei siis ole estänyt minulta lapsetonta elämää, mutta toisin päin minulta olisi jäänyt yksi todella iso ja tärkeä osa elämää elämättä. 

Eikö siis se lapsettomuus ole näin ollen päätetty paremmin tiedoin kuin lapset?

Oletat, että lapsista on aina iloa, koska niistä on sinulle iloa. Jos lapsiaan katuu se tarkoittaa sitä, että niistä lapsista ei ole silloin iloa. Sitä se katuminen tarkoittaa.

"Ja niinhän sitä ylipäätään sanotaan, että ihminen katuu eniten elämättä jäänyttä elämää ja tekemättä jääneitä asioita."

Ja lapsiaan katuva voi katua vaikka sitä ettei voi käyttää parhaita vuosiaan Intian slummilasten auttamiseen vaan joutuu tuhlaamaan elämäänsä hyväosaisten räkänokkien pyyhkimiseen, jotka itse on maailmaan tehnyt. Miten turhaa. Kun voisi tehdä jotain oikeasti merkityksellistä ja auttaa kymmeniä tai satoja lapsia. Mutta on jumissa täällä, koska lapsi pitää elättää ja hän tarvitsee pysyviä ihmissuhteita ja koulun ja vanhempiaan. Kaikille se oma lapsi ei ole se merkityksellisin asia vaan voi kokea jonkun muun paljon merkityksellisempänä. Se oman lapsen eteen vaivan näkö on vähän kuin ratkaisisi itse tekemäänsä ongelmaa. 

"Se ei siis ole jäänyt eikä jää minulta mitenkään kokematta ja hyvä niin, koska onhan tässä puolensa."

Sinulta ei siis ole jäänyt kokematta mitään sellaista, minkä juuri sinä koet merkityksellisenä. Ja hyvä niin. Mutta kaikki eivät ole kuten sinä eivätkä pidä samoja asioita merkityksellisinä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän 45+ ikäiset katuvat lapsettomuuttaan kuin lapsiaan. Aikuiset lapset ei paljoa elämässä näy.

Eli yritätkö sanoa, että vanhemmatkin ovat vain hyvillään kun niistä lapsista lopulta pääsee eroon...? 

Enkä itse ole törmännyt yhteenkään vapaaehtoisesti lapsettomaan, joka katuisi päätöstään. Niitä jotka syystä tai toisesta ovat jääneet vasten tahtoisesti lapsettomiksi, toki on paljon. Ja heillä tuo 45 on vielä suruaikaa, sillä mahdollisuus omiin lapsiin on vasta sulkeutunut ja asia on niin ollen vielä tuore ja kipeä. Harvempi heistäkään enää esim. 60v suree yhtä aktiivisesti.

Ja tää sitten taas selittää hienosti sitä, miksi lapsiaan katuvia "ei ole":

"Pitää olla syvästi hirviömäinen itse vanhempana, että katuisi lapsensa saamista."